Epäonnen päivä

Tämä päivä ei oo mennyt ihan putkeen... Kaikki alkoi mennä pieleen jo yöllä. Joni oli patjalla Lotan huoneessa ja alkoi etsiä pimeässä tuttia, nosti patjansa pystyyn lattialta ja se tietenkin osui kattolamppuun. Lamppu tippui kokonaan lattialle ja meni säpäleiksi. Ei muuta kuin Lotta kainaloon meidän väliin nukkumaan, jossa sitten nukkuikin ihan hyvin aamuun asti.

Kauaa ei oltu ehditty olla hereillä, kun Lotta tippui sohvalta pää edellä lattialle. Sitä oon kyllä jo odottanutkin, että milloin tippuu ja mun mielestä on ihan hyvä saavutus, että vasta reilun vuoden ikäisenä tippui ensimmäisen kerran. En tiiä oonko mä ihan hirvee äiti, mutta en kyllä millään tavalla panikoinut tai edes säikähtänyt Lotan tippumista. Nostin vain syliin ja hyssyttelin, eikä Lotta kauaa edes itkenyt. Lotalla on tosiaan nyt flunssan myötä ääni tosi käheänä, joten desibelitasokin pysyi maltillisena. ;) Vasta noin puolen tunnin päästä huomasin, että Lotan otsaan oli tullut ihan hirveä kuhmu, joka mustui koko ajan. Silloin tuli vähän paha mieli asiasta, mutta onneksi ei tosiaan tuon pahemmin käynyt.

Tämän jälkeen Jonikin nousi ylös ja keitteli itselleen kahvit. Lotta touhuili olohuoneessa ja yhtäkkiä kuului kolahdus. Lotta oli tiputtanut Jonin kahvikupin lattialle sillä aikaa, kun Joni oli tekemässä keittiössä aamupalaa itselleen. Taas oli onni onnettomuudessa, Joni nimittäin juo kahvinsa aina hyvin haaleana, joten kuumaa se ei ollut eikä myöskään kaatunut Lotan päälle. Sukka kastui toisesta jalasta mutta sen enempää kosketuksiin Lotta ei kahvin kanssa joutunut. Onneksi! Me ollaan kyllä aina tosi tarkkoja noiden kahvi- ja teekuppien kanssa, ettei niitä jätetä Lotan ulottuville, mutta koko aikaa ei kyllä valitettavasti pysy kartalla siinä, mihin kaikkialle tyttö jo ylettyy.

Kahvia lattialta pestessäni siirsin sohvaa, jotta saan pyyhittyä myös sohvan alta. Sormeni jäi sohvan ja kirjahyllyn väliin ja hetken joutui kyllä pomppimaan tasajalkaa, ennen kuin pystyin jatkamaan. Tässä vaiheessa epätoivo alkoi jo hiipiä mieleen, koska hereillä ei tosiaan oltu oltu kuin vasta pari tuntia ja koko päivä oli vielä edessä...

Kaikeksi onneksi lisää tällaisia tapaturmia ei enää päivän aikana sattunut, vaan saatiin touhuta ja leikkiä normaaliin tapaan. Toivottavasti myös yö sujuu rauhallisesti.