Lapsenvahtina

Tänään pääsimme Lotan kanssa hoitamaan vajaan kuukauden ikäistä pientä tyttöä. Alunperin olin menossa yksin Lotan kanssa, mutta lopulta mukaan Lottaa viihdyttämään lähti Lotan kummitäti M. Tämä osoittautui myöhemmin erittäin hyväksi ratkaisuksi. :D

Menin ystäväni luo yhdeksi ja olin ajatellut, että Lotta nukahtaa matkalla päiväunille ja perillä siirrän hänet rattaisiin jatkamaan unia. No, Lotta nukkui tietysti vain puoli tuntia matkan aikana, eikä unesta ollut tietoakaan kun pääsimme perille. Reippaana Lotta kyllä jaksoi olla, mutta tiesin, että väsykiukulta ei voitaisi välttyä.

Minä otin hoteisiini pienen vauvan ja M leikitti Lottaa. Lotta ei ollut moksiskaan, vaikka vauva oli vallannut äidin sylin, pari kertaa piti toki Lotankin päästä syliin, mutta sen kummempaa mustasukkaisuutta ei ilmennyt. Lotta myös kävi muutamaan otteeseen ihmettelemässä vauvaa ja tarjoamassa pienelle lelua. <3

Välipalan jälkeen lähdettiin käymään leikkipuistossa. Vauvan kärryjä piti lykkiä koko ajan, tai muuten oli asiat huonosti. Lotta kävi vähän keinumassa ja laskemassa liukumäkeä, jonka jälkeen lastasin Lotankin rattaisiin toiveissa päiväunet. Jälleen kerran Lotta sai raivarit, kun hänet vietiin pois puistosta ja pitkän aikaa jaksoi kiljua, ennen kuin uni tavoitti. Lopulta Lotta kuitenkin nukahti ja hetken aikaa molemmat lapsukaiset olivat unten mailla. Kun tultiin takaisin, heräsi vauva, mutta Lotta onneksi jatkoi vielä uniaan.

Lopulta Lottakin piti herättää, jottei yöunet kärsisi. Hetki ehdittiin vielä leikkiä, ennen kuin ystäväni palasi kotiin. Kaiken kaikkiaan hoitoreissu meni oikein hyvin, vauva oli suhteellisen tyytyväinen ja Lotta käyttäytyi ihan hyvin, mutta olisihan noissa kahdessa ollut yksin paljon tekemistä. :D Erityisesti mietin sitä, että kun Lotta ei oikein nukahda päiväunille kuin rattaisiin, että kuinka olisin siitä nukuttamisessa yksin selvinnyt kahden pienen kanssa...

Kivaa oli päästä vähän nuuhkimaan pientä vauvaa ja mä en vaan voi uskoa, että Lotta on joskus ollut niin pieni! Ne vaipatkin oli ihan pikkiriikkisiä! Toisaalta oli myös kiva huomata, kuinka Lotan kanssa on tavallaan helpompaa, kun hän ei enää ole ihan pieni vauva. Kun Lotta itkee, tiedän jo minkä takia (ainakin yleensä), Lotta ymmärtää jo niin paljon puhetta ja osaa tehdä asioita itse. Ja ennen kaikkea on seurallinen, eikä enää vain "möllötä". :D