Muutoksia nukkumisjärjestelyissä

Muutaman elämänsä ensimmäisen yön Lotta nukkui perhepedissä minun ja Jonin välissä. Itse nukuin kuitenkin todella huonosti Lotan ollessa vieressä ja kaikki paikat meni jumiin, kun tönötin koko yön yhdessä ja samassa asennossa. Melko pian Lotta siis siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn, joka oli melkein kiinni minun sängyssäni.

Lotta omassa sängyssä 3 viikon ikäisenä

Jossain vaiheessa, kun muut samanikäisten lasten vanhemmat olivat siirtäneet lapsen nukkumaan omaan huoneeseen, mietin minäkin sitä vaihtoehtoa. En kuitenkaan vielä silloin kokenut Lotan, enkä varmaan itsenikään, olevan valmis siihen. Yksi syy siihen, että Lotta jatkoi uniaan meidän huoneessa oli se, että Lotta heräili usein ja monesti nukahti pitäen minua kädestä kiinni. Pystyin siis itsekin jatkamaan unia, kun olin vain pujottanut käteni pinnojen välistä Lotan käteen.

Pari viikkoa sitten aloin kuitenkin huomata, että Lotta voisi olla valmis siirtymään omaan huoneeseen nukkumaan. Meidän koirathan nukkuvat samassa huoneessa meidän kanssa ja vaihtavat paikkaa monta kertaa yössä. Kynnet rapisevat laminaattia vasten välillä enemmän ja välillä vähemmän. Aiemmin yölliset äänet eivät häirinneet Lottaa, mutta nyt huomasin, että Lotta saattoi jopa herätä koirien ääniin. Myös meidän menessä nukkumaan Lotta useimmiten heräsi.

Niinpä sitten viime viikon maanantaina kannoin Lotan sängyn omaan huoneeseen. Tai en kantanut vaan raahasin, Joni kun ei ollut kotona ja jotain kun päätän niin sehän on tehtävä heti. :D Olin myös aiemmin päivällä purkanut hoitotason ja siirtänyt rattaat säilytykseen muualle, jotta sängylle olisi tilaa. Lotta nukkui maanantaina jo päiväunet omassa huoneessa ja illallakin nukahti ihan mukavasti. Itse olin kyllä edelleen epävarma, oliko siirtäminen oikea ratkaisu, Lotta kun on kaivannut niin paljon läheisyyttä viime aikoina. Ensimmäisenä yönä Lotta heräsi pari kertaa: ensimmäisellä kerralla nukahti hyvin uudestaan mutta toisella kerralla itki aivan hätääntyneenä. Niinpä otin Lotan aamuyöllä meidän väliin nukkumaan loppuyöksi. Toisenakin yönä Lotta heräsi pari kertaa, mutta itku ei ollut niin hätääntynyttä. Loppuyön Lotta nukkui taas meidän välissä. Harmittelin aluksi sitäkin, että nyt Lotta oppii siihen, ettei nuku aamuun asti omassa huoneessaan, mutta sitten ajattelin, että eihän se haittaa. Lotta on kuitenkin vielä sen verran pieni, että saa minun puolesta tulla meidän väliin kun siltä tuntuu. Ja itse asiassa noina ensimmäisinä öinä otin Lotan meidän viereen sen takia, että typy oli kello 4 aamulla aivan pirteänä, enkä jaksanut jäädä Lotan huoneeseen odottamaan, että uni tulee taas. Niinpä otin Lotan meidän viereen höpöttämään, kunnes nukahti uudestaan.

Lotan huone ennen

Jo ensimmäisten öiden jälkeen huomasin, että siirtäminen omaan huoneeseen nukkumaan oli oikea ratkaisu. Lotta oli aamulla paljon entistä pirteämpi, joten ilmeisesti nukkuu sikeämmin, kun ei kuulu jatkuvasti ylimääräisiä ääniä. Ja vaikka herätyksiä edelleen oli se pari yössä, päästiin eroon siitä heräämisestä, kun me mennään nukkumaan. Koko viime viikko mentiin samalla tyylillä, eli aamuyöllä Lotta siirtyi meidän sänkyyn nukkumaan. Olisi varmaan nukahtanut omaankin sänkyynsä takaisin, mutta koska tiesin sen vievän aikaa ja halusin itsekin nukkua, toimittiin näin. Sunnuntainahan Lotta ei sitten nukahtanut millään omaan sänkyynsä, ilmeisesti koska Särkänniemessä vietetty päivä oli ollut sen verran jännittävä, joten nukkui koko yön meidän välissä, ilman yhtäkään herätystä! Seuraavana iltana Lotta nukahti omaan sänkyyn klo 20, otti loput iltamaidosta 23.30 ja heräsi vasta 7.30 omasta sängystä! Tuo oli siis ensimmäinen kokonaan omassa huoneessa nukuttu yö. Parina seuraavana yönä tuli taas pari herätystä, mutta viime yönä nukuttiin jälleen lähes kahdeksan tuntia putkeen. Yömaitoa ei enää anneta, nyt helteillä olen kuitenkin antanut vielä vettä Lotan sitä vaatiessa.

Lotan huone nyt ovelta päin

Ja ikkunalta päin

Vaikka siis edelleen heräillään jonkun verran yöllä ja loppuyö nukutaan usein kaikki samassa sängyssä, on meidän yöt helpottuneet huomattavasti. Parasta on se, että yöhön on tullut yksi pitkä unijakso, joka kestää 7-8 tuntia. Ainoa huono puoli tässä on se, että kun olen yhdeksän kuukautta nukkunut parin tunnin pätkissä, en meinaa kuuden tunnin yhtäjaksoisen unen jälkeen enää nukahtaa. :D No, enköhän minäkin taas pikkuhiljaa ala tottua siihen, että välillä saa ihan jopa nukkua. :)

Eläimetkin pääsivät uusiin paikkoihin

Mitään unikouluahan me ei olla edelleenkään pidetty ja minun mielestä tämä meni hyvin näin. Varmastihan nuo parikin herätystä saisi karsittua unikoululla, mutta me mennään nyt näin, varsinkin, kun niitä ei enää edes ole joka yö. Minä olen kyllä sitä mieltä, että vaikka neuvola ja muut lähteet kuinka tuputtaa unikoulua puolen vuoden iästä lähtien, tuntee äiti vauvansa parhaiten ja tietää, mikä toimii heillä. Unikoulu ihan varmasti toimii joillakin, meille se ei vain minun mielestäni sopinut. En tosin sano, että me ei sitä koskaan tultaisi pitämään: voihan olla, että koen meidän olevan siihenkin valmiita vielä jossain vaiheessa jos yöheräilyt ei nyt itsestään jää pois. Toistaiseksi me ei sitä kuitenkaan aloiteta. Ainoa, mihin ehkä haluaisin nyt muutosta on illalla nukahtaminen. Lottahan vaatii, että joko minä tai Joni istutaan hänen sänkynsä vieressä, kun hän käy nukkumaan. Välillä pitää myös pitää kädestä kiinni. Jos Lotta nukahtaa helposti, noin kymmenessä minuutissa, ei tämä nukuttaminen ole mielestäni huono juttu. Jos taas nukahtamiseen menee puolesta tunnista tuntiin, alkaa se olla aika tympeää. Näin on kuitenkin toimittu, koska yleensä Lotta nukahtaa tuolla tavalla 5-10 minuutissa. Jos taas jätetään Lotta yksin, saattaa hän huutaa tunnista kahteen. Ollaan siis menty tavallaan helpoimman kautta. Syy siihen, miksen halua Lottaa huudattaa iltaisin on sama kuin miksi olin epävarma omaan huoneeseen siirtämisestä. Lotta on kuitenkin vielä niin pieni, että koen, että on väärin vaatia häntä nukahtamaan yksin. En minäkään tykkää mennä yksin nukkumaan, miltä se sitten tuntuu pienestä vauvasta? No, ehkä me jossain vaiheessa tehdään jotakin tällekin asialle, mutta nyt toivotaan nopeita nukahtamisia. :)