Lelut

Mulla on yksi kysymys: miten alle 1-vuotiaalla lapsella voi olla näin paljon leluja?! Me ei olla niitä juurikaan hankittu, muutamia kirppislöytöjä on tullut ostettua. Tietysti nyt kun tarkemmin ajattelee, niin vaikka rahaa leluihin ei meillä ole juurikaan kulunut, on niitä kappalemääräisesti tullut jonkin verran kirppikseltä ostettuakin. Koko lelurepertuaaria se ei kuitenkaan selitä, vaan suurin osa leluista on tullut Lotalle lahjaksi kummeilta, mummeilta ja muilta vierailta. Ja pitäähän lapsella leluja olla, en minä sitä sano!

Lotalla on siis kaksi kukkurallista laatikollista leluja. Jokin aika sitten huomasin, että omat lelut ei Lottaa juuri kiinnosta, eikä hän niillä leiki. Levittää lelut ympäri kämppää ja sen jälkeen antaa olla. Pienempänä oli helppo antaa Lotalle kerrallaan muutama lelu leikittäväksi, mutta liikkumaanoppimisen ja seisomaannousemisen jälkeen Lotta onkin hakenut lelunsa aivan itse. Sotkua lisäsi esimerkiksi rengastorni ja purkkitorni, jotka ovat käytännössä yksi lelu, mutta koostuvat useasta osasta. Noita kahdeksaa purkkiakin kun metsästät ympäri huushollia joka päivä, menee kärsivällisemmälläkin äidillä hermot.

Niinpä poistin suurimman osan leluista ja siirsin toisen lelulaatikon olohuoneesta Lotan huoneeseen. Nyt meillä on siis yksi laatikko sekä olohuoneessa että Lotan huoneessa, mutta kummassakaan ei ole kuin muutama lelu. Loput keräsin kassiin ja laitoin syrjään, ja tarkoitus olisi sitten vaihtaa käytössä olevia leluja "uusiin", kun niillä ei enää jaksa leikkiä. Tämä on varmaan ihan hyvä systeemi tulevaisuudessakin, eikä uusia leluja tarvitse hankkia niin tiuhaan. Kun lelut alkaa kyllästyttää, otetaan "uudet" lelut niistä, jotka on olleet hetken pois leikeistä.

Yhden uuden lelun ostin tällä viikolla, senkin onneksi kirppikseltä. Nimittäin keinuhevosen. Olen jo pitkään haaveillut Lotalle keinuhevosta, mutta niiden ollessa melko kalliita olin jo luopunut toivosta ja ajatellut, ettei Lotta sellaista tarvitse. Kun heppa sitten tuli vastaan edullisesti, muutti se meille. Ja voi tuota pienen lapsen riemua! Hepastamme kuuluu kavion kalke ja hirnunta, ja kun Lotan laittaa kyytiin ja äänet päälle, ei riemulla ole rajaa! Lotta potkii jaloillaan ja kiljuu ilosta. Nappihankinta siis. :)

Ensi kesänä saattaa muuttua ääni kellossa minullakin lelujen hankinnan suhteen. Nimittäin jo tänä vuonna katseltiin Jonin kanssa mm. pihaleluja kuten kaivuria hiekkalaatikolle silmät kiiluen. Ensi vuonna Lotta voi olla hyvä tekosyy hankkia kaikkia kivoja leluja, joilla me Jonin kanssa sitten päästään leikkimään. :D