Häähumua ja hampaita

Lauantaina pääsimme viettämään veljeni häitä. Aamu oli meillä yhtä häsellystä, mutta onneksi päästiin lähtemään liikkeelle ajoissa, juhliin oli nimittäin parin tunnin ajomatka. Syitä aamun häsläykseen oli monia: Lotta valvoi yöllä tunnin klo 4.30 eteenpäin, heitteli unilelujaan ja huusi, eikä häneen saanut koskea, huitoi vain kädet pois. Aamu alkoi siis väsyneenä. Lisäksi mulla oli hiuskriisi, koska en vaan osaa laittaa hiuksia. Olihan ne sentään päässä vielä lopulta, kun päästiin lähtemään. Palautimme myös isältäni lainassamme olleen auton, joka teki matkaan puolen tunnin lisän.

Lotta matkusti tavallisissa vaatteissa, jotta vahingon sattuessa juhlavaatteet eivät kärsisi. Tästä johtuen meidän piti kuitenkin ehtiä vaihtaa Lotalle tamineet ennen juhlia. Onneksi oltiin paikalla ajoissa, sillä kuten arvata saattaa, sotkua oli matkan aikana syntynyt... :D Matka meni muuten ihan hyvin, Lotta nukkui ensimmäisen tunnin, jonka jälkeen syötin Lotalle lounaan ja toisen tunnin Lotta sitten höpötteli ja leikki. Nyt muuten Lotta pääsi matkustamaan upouudessa turvaistuimessaan, kirjoitan siitä vielä oman postauksen. :)

Juhlapaikalle päästyämme Lotta nautti saamastaan huomiosta. Typy keikisteli kaikille, jotka häntä vaan malttoivat huomioida ja tästä syystä myöskään syömisestä ei meinannut tulla mitään, niin minun kuin Lotankaan.

Ruokailun jälkeen Lotta paineli menemään ympäri juhlatilaa. Kaikista mielenkiintoisinta olisi ollut päästä tutkimaan alas vieviä rappuja, mutta tyhmä äiti ei antanut! Siitä saatiinkin aikaiseksi kunnon itkupotkuraivarit.

Lotta nukkui reilun tunnin unet rattaissaan, jonka jälkeen jaksoi taas touhuta vaikka ja mitä. Juhlissa oli myös muutama muu lapsi ja heistä Lotta piti erityisesti.

Väkimäärä taisi kuitenkin hieman jännittää pikku neitiä, sillä äidin syli tuntui olevan ainoa, joka kelpasi, lyhyitä hetkiä lukuunottamatta. Voin kertoa, että siinä meinasi tulla äidille ihan hiki...

Hääjuhlissa oli oikein mukavaa ja tunnelmallista ja ruoka oli hyvää. Hauskan lisän juhliin toi, kun eräs vieras kertoi tanskalaisesta hääperinteestä, jonka mukaan vieraiden kilistäessä lasejaan hääparin tuli nousta seisomaan ja suudella toisiaan. Mikäli vieraat jatkoivat kilistämistä, hääparin piti nousta tuolille seisomaan ja suuteloimaan. Tokihan me kilistettiin ja hääpari teki työtä käskettyä. :) Erään pikku neidin väsykiukku ajoi meidät kotimatkalle ja matka taittui suurelta osin näissä merkeissä:

Tänään käytiin läheisen koulun pihalla vähän leikkimässä ja pallottelemassa. Tarkoitus oli mennä leikkimään hiekkalaatikkoleikkejä, mutta leikkikentän pohjana käytetty hiekka ei ollutkaan ihan niin hienoa kuin olin luullut, joten pian siirryttiinkin nurmikolle kiviä syömästä. Kauaa ei kyllä jaksettu leikkiä, kun Lotalla oli jo päiväunet mielessä.

Noin viikon Lotalla on näkynyt kaksi ylähammasta ikenien alla, koko ajan enemmän ja enemmän. Tänään toinen niistä on vihdoin tullut ikenen läpi! Huh, tulisipas se toinenkin pian niin jospa alkaisi taas kiukut helpottaa. Tosin ei Lotta kyllä noista ylähampaista ole ollut samalla tavalla kiukkuinen kuin alahampaista, mutta yöt on kyllä kärsineet, kun aamuyöllä on lähes poikkeuksetta herätty kello 2, 3 ja 4 sekä vielä kuuden jälkeen, kunnes ylös on noustu seitsemältä.

Oon odottanut ylähampaiden puhkeamista senkin takia, että päästäisiin vähän paremmin sormiruokailuun kiinni. Selvästi Lotta haluaisi syödä itse ja kun esimerkiksi iltapuuro ei ole oikein maistunut, on Lotta syönyt iltaisin esimerkiksi banaania ja mansikoita. Jotenkin esimerkiksi makaronin syöminen pelkillä alahampailla on näyttänyt sen verran hankalalta, että jospa nuo ylähampaat nyt toisivat apua tähänkin ongelmaan. Ostettiin myös vihdoinkin Lotalle sellainen muovinen ruokalappu, jossa on se kaukalo, mihin ruoka tippuu. Sieltä onkin Lotan kiva keräillä jämät ja pistellä poskeen. :D