Ajatuksia synnytyksestä

Synnytyskin lähenee kovaa vauhtia ja aina välillä uhraan sille ajatuksiani. Alkuraskaudesta en hirveästi halunnut ajatella tulevaa synnytystä, mutta kyllähän siihen varmaan kannattaa jonkin verran valmistautua.

Lotan synnytys kesti vajaat 30 tuntia kahden tunnin ponnistusvaiheella ja todella toivon pääseväni tällä kertaa vähän vähemmällä. Lotan synnytyksessä minulla oli myös vasemmalla alavatsassa, -selässä sekä kyljessä jatkuva kipu, joka helpotti kyllä hetkeksi aina epiduraalia laitettaessa, mutta tuli ensimmäisenä takaisin eikä helpottanut supistusten välissäkään. Kukaan ei oikein osannut sanoa, mistä tuo kipu johtui, epäiltiin vain hermopinnettä. Se on tämän raskauden aikana mietityttänyt, jos sama kipu tulee tässäkin synnytyksessä, sillä se oli todella lamauttava ja pidensi ponnistusvaihettakin, kun en kipulääkkeiden vaikutuksen lievennyttyä pystynyt ponnistamaan. Neuvolassa on joka käynnillä sanottu, että halutessani pääsen pelkopolille juttelemaan, mutta ehken koe sitä tarpeelliseksi, sillä kukaan ei voi tietää, tuleeko tuo kipu taas vai ei, enkä usko, että siitä olisi apua minulle synnytyksessä, että olen käynyt siitä juttelemassa.

Minä olen aina ajatellut, että haluan mieheni mukaan synnytykseen tukemaan minua. Joni ei olisi välttämättä halunnut tulla Lotan synnytykseen, mutta minun pyynnöstäni tuli kuitenkin. Synnytyksen aikana tajusin, ettei olisi pitänyt "pakottaa" ja monta kertaa pyysinkin Jonia lähtemään pois, mutta eihän se lähtenyt. Syy siihen, miksi en olisi halunnut Jonin olevan paikalla oli se, miten Joni käsitteli tuon jännityksen ja varmaan pelonkin, mikä synnytykseen liittyi: istumalla hiljaa tuolissa räpläten kännykkää. Ja minä sitten taas huolehdin, miten Joni pärjää, vaikka mielestäni tuossa tilanteessa minun ei olisi tarvinnut kantaa huolta Jonista ja siksi pyysinkin häntä poistumaan. Joni oli paria taukoa lukuunottamatta kuitenkin paikalla loppuun asti ja olihan se ihanaa siinä vaiheessa kun vauva syntyi, että se mieskin oli siinä.

Tuon kokemuksen myötä olen kuitenkin nyt sanonut Jonille, että jos aikoo käyttäytyä samalla tavalla, niin mieluummin on tulematta. Joni on kuitenkin itse nyt välillä ollut sitä mieltä, että tulee mukaan synnytykseen. Häntä vain huolestuttaa kovasti, mihin Lotta sitten laitetaan etenkin, jos synnytys kestää taas yhtä pitkään. Itse en taas osaa olla siitä niin huolissani, kyllä meillä on aika paljon ihmisiä, joiden luokse Lotan voi viedä ainakin aluksi ja jos synnytys venyy, niin vaihtaa sitten hoitopaikkaa. Sitä olen kyllä itsekin miettinyt, että jos lähtö tulee yöllä. Silloin parasta olisi, että joku pääsisi tänne meille, eikä Lottaa tarvitsisi alkaa herättelemään kesken unien. Eiköhän me kuitenkin saada tehtyä hyvät sotasuunnitelmat kaiken varalle.

Olen miettinyt myös doulaa tähän synnytykseen. Suurimpana syynä doulan mukaanottamiseen on itselläni se, että viimeksi minut käskettiin sänkyyn ja siinä sitten pysyinkin lähes koko synnytyksen ajan, loppuvaiheessa olin myös jumppapallon päällä hytkyttelemässä. En voi olla ajattelematta, olisiko synnytys edennyt nopeammin, jos olisin liikkunut enemmän ja nyt en haluakaan jäädä sängyn vangiksi. Tuolloin en vain jotenkin tajunnut, että voin myös lähteä liikkeelle, kun ei sitä kukaan minulle kertonut. Käskettiin vain sänkyyn lepäämään ja laitettiin tipat ja muut vermeet minuun kiinni. Niinpä olen ajatellut, että ehkä doula osaisi ohjata minut liikkumaan ja mahdollisesti sen myötä myös jouduttamaan synnytystä, vaikka sitähän ei tietenkään voi tietää. Toisaalta, ehkä olen itsekin edellisestä synnytyksestä viisastunut sen verran, etten nyt jämähtäisi sänkyyn vaan liikkuisin ilman doulaakin.

Viimeisimmän keskustelun myötä, joka Jonin kanssa ollaan käyty synnytystä koskien, olen kyllä ihan pihalla. En oikein tiedä, onko hän tulossa mukaan vai jääkö Lotan kanssa kotiin. Sen kuitenkin sanoin, että jollei aio tulla, kertoo siitä minulle ajoissa, jotta voin sitten pyytää jotakuta muuta mukaani, vähintäänkin sitä doulaa. Ihan yksinään en mielelläni lähtisi synnyttämään... Onneksi tässä on ainakin toivottavasti vielä ihan hyvin aikaa ennen kuin synnytys on ajankohtainen, joten eiköhän me saada asiat sovittua ja suunnitelma synnytystä varten tehtyä.