Erilaiset lapset

Olen aina ajatellut, etten halua vertailla siskoksia keskenään, sillä ovathan molemmat omia itsenäisiä yksilöitään. On kuitenkin ihan hauska esimerkiksi katsoa Venlan saatua uudet mitat, minkä kokoinen Lotta on ollut saman ikäisenä. Nyt kun Venla alkoi ryömiä, kaivoin myös Lotan vauvakirjan esille ja katsoin, kuinka Lotta on lähtenyt liikkeelle. Ehkä pääpointti ei olekaan siinä, ettei tyttöjä saisi lainkaan "verrata" keskenään vaan siinä, että antaa molempien silti kasvaa omaan tahtiinsa ja olla yksilöitä. En odotakaan, että Venla esimerkiksi lähtee kävelemään samaan aikaan kuin Lotta ja toisaalta vaikka Lotta onkin lähtenyt liikkeelle aiemmin, en pidä Venlaa yhtään sen "kehittymättömämpänä" tms. On vain kiva seurata, kuinka erilaisia meidän tytöt ovat. Ihan samalla tavalla on hauska katsoa, miten Joni ja minä ollaan lähdetty liikkeelle tai alettu puhumaan ja verrata tyttöjen kehitystä siihen.

Puhuin eilen anoppini kanssa puhelimessa ja päiviteltiin sitä, kuinka erilaisia Lotta ja Venla ovat jopa suolentoiminnaltaan (kyllä... Venlalla on ollut hieman ongelmia sillä saralla) ja aloinkin miettiä, miten erilaisia tytöt tosiaan ovat.

Venla ja Lotta eivät juurikaan näytä toisiltaan. On heistä löydettävissä joitakin samoja piirteitä ja joissain kuvissa ehkä näyttävätkin samoilta, mutta eivät ole selkeästi samannäköisiä. Jotkut sisaruksethan ovat "ihan samannäköisiä" keskenään, mutta meillä molemmat kyllä näyttävät ihan omilta itseltään.

(Tässä kuvassa Lotta kyllä on ihan Venlan näköinen :D)

Vaikka alkuun Venla tuntui paljon rimpulammalta kuin Lotta vastasyntyneenä, on Venla kasvanut lähes koko ikänsä siskoaan isompikokoisena. Kohta käyttää varmaan saman koon vaatteita kuin Lotta. :D Venlalla on mielestäni pitkä selkä, bodyt jäävät nopeasti lyhyiksi kun taas housuissa menee pienempikin koko.

Venla herää hyväntuulisena jokellellen. Muistan Lotan vauva-ajalta sen, että Lotta heräsi aina itkien. Ihan sama kauanko unet olivat kestäneet, oliko aamu vai päivä, aina herättiin itkien ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Venla taas herää lähes aina höpötellen ja naureskellen. Vaikka Venlan joutuisi herättämään ja alkuun tulisikin pieni kiukkuitku, muuttuu se pian korviin asti ulottuvaksi hymyksi ja jokelteluksi. Toisinaan Venla saattaa olla kauankin hereillä ennen kuin kukaan edes huomaa, sillä hän puuhaa jotain sängyssään päästäen vain välillä jonkun pienen äännähdyksen.

Venla on Lottaa rauhallisempi ja tasaisempi. Lotta on aina ollut niin temperamenttinen. :D Tämän temperamenttisuuseron huomasin kyllä jo raskausaikana, Lotta riehui mahassa minkä kerkesi kun taas Venla otti enemmän rennosti. Olisikin mielenkiintoista tietää, voiko temperamenttiin vaikuttaa esim. raskaudenaikainen stressi; Lottaa odottaessani olin kovin stressaantunut kun taas Venlaa odottaessa en lainkaan.

Venla ei ole oikein missään vaiheessa huolinut tuttia tai pulloa, kun taas Lotta ei suostu vieläkään luopumaan tutistaan. Pullosta sentään ollaan päästy eroon ajat sitten. :D

Venla kääntyi ympäri noin 4,5 kuisena, Lotta kolme kuisena (minä 3kk). Venla lähti ryömimään 7,5 kuisena, Lotta peruutti 4,5 kk ja ryömi eteenpäin 6 kuisena (minä 5,5kk). Lotta lähti konttaamaan 7,5 kk:den ikäisenä ja nousi seisomaan tukea vasten 8 kuisena. Lotta alkoi myös kävellä tuen varassa 8 kuisena (minä konttasin 7kk, nousin seisomaan 7kk). Lotta ja minä ollaan myös alettu kävelemään suunnilleen saman ikäisinä, reilun 10 kuukauden iässä.

Liikkumisen suhteen tuntuu siis, että Lotta seuraa minun vauhtiani ja Venla ehkä enemmän Jonin. Muutoin tytöt muistuttavat meitä vanhempia juuri toisinpäin: Lotta on enemmän Jonin kaltainen ja Venla minun.

Lotta esimerkiksi saattaa vaihtaa leikkiä tai ylipäätään tekemistä hyvinkin tiuhaan, aivan kuten Joni. Venlasta on vielä paha sanoa. :D Lotan varpaat on aina lämpimät ja Lotta onkin monesti ilman sukkia, aivan kuten Joni. Minä en pysty tätä käsittämään, sillä minun varpaita ja sormia palelee lähes poikkeuksetta koko ajan ja yleensä olenkin villasukat jalassa. Venlan varpaat on myös aina kylmät, en ole vielä keksinyt, mihin ne käärisin jotta pysyisivät lämpiminä. Muitakin esimerkkejä on, mutta enhän niitä tietenkään nyt muista. Ja niin, ehkä Lotta on kuitenkin perinyt tuon temperamenttisuutensa ja itsepäisyytensä minulta...

Molemmissa tytöissä on siis meitä molempia vanhempia. Heissä on toisiaan muistuttavia piirteitä. Mutta he ovat kuitenkin aivan omia itsejään, erilaisia niin monella tavalla. Ihania, rakkaita tyttöjä molemmat. <3