Uhma

Nyt se on ihan oikeasti täällä. Uhma. Olisi saanut jäädä tulematta...

Päivät on aamusta iltaan tappelua. En tiedä kumpi meistä on voitolla, Lotta vai minä. Yhtenä aamuna olin laittanut Lotalle pöytään tomaatteja. Lotta ei halunnut niitä ja ilmoitti sen raivoamisella. Otin tomaatit pois, mutta kun ne olisikin pitänyt jättää siihen pöytään! Näitä esimerkkejä on lukuisia: jotain halutaan, eipäs haluta, no tietenkin halutaan! Yhtenä yönä heräsin Lotan itkuun ja kun menin katsomaan, mikä tytöllä on hätänä, halusi hän saada joulukuusensa takaisin. Kerroin, että joulu on ohi eikä kuusta enää laiteta ja sain vastaukseksi: "Mutta minä haluaaaaaaaaaaaan!!!".

Nukkumaanmenot on täyttä pelleilyä nykyään. En edes ehtinyt kirjoittaa blogiin, että reilu kaksi kuukautta Lotta meni nukkumaan kuin unelma: iltasatu luettiin hänen huoneessaan, jonka jälkeen Lotta kävi nukkumaan. Saattoi touhuta huoneessaan jonkin aikaa ja joskus sai käydä muutamankin kerran käskemässä pään tyynyyn, mutta lopulta hän sinne aina nukahti, ilman vastalauseita tai tuntikausien nukuttamista. Myös päiväunille nukahtaminen noudatti samaa kaavaa ja sen myötä, kun Lotta alkoi nukahtaa itsekseen, pisenivät unet. Esim. päiväunet muuttuivat max puolen tunnin unista jopa parin tunnin uniin. No, tällä hetkellä Lotta ei kuulemma tykkää nukkumisesta ja keskusteluita nukkumaanmenemisestä käydään kaksi kertaa päivässä. Oikeastaan vasta nyt olen tajunnut, että meidän on nyt laitettava tosissaan kova kovaa vastaan. Otettava tietyt rutiinit, jotka toistetaan joka ilta. Nyt nimittäin Lotta keksii kaikenmaailman asioita juuri silloin, kun pitäisi mennä sänkyyn. Milloin hän haluaa hiukset pompulalle, milloin pitää pitää kädestä kiinni, laulaa, vaihtaa nukelle vaippaa, antaa nukelle pusu, antaa pupulle pusu, antaa nukelle hali, lohduttaa nukkea, antaa pupulle hali, peitellä Lotta ja pupu ja nukke, vaihtaa sukat, vaihtaa vaippa, vaihtaa vesipullon paikkaa, ottaa syliin jne. Lista on loputon. Ja olen tehnyt sen virheen, että poistuttuani ja Lotan vielä pyytäessä esimerkiksi laulua, olen ajatellut että ehkä Lotta sen jälkeen käy kiltisti nukkumaan. No ei tietenkään käy, vaan sen jälkeen keksitään jotain muuta. Puuh. Jostain pitäisi nyt kaivaa voimia kuunnella sitä huutoa, mikä syntyy, kun ei enää tanssitakaan Lotan pillin mukaan, eikä nukkumaankäydessä palata seuraksi miljoonan eri syyn perusteella. Valitettavasti tilannetta hankaloittaa se, että Venlakin pitäisi nukuttaa, eikä Venla tietenkään nukahda, kun Lotta huutaa keuhkojaan pihalle.

Yhtenä päivänä kaupasta kotiin ajaessamme Lotta kiljui jotakin takapenkiltä. Sain selvää sen verran, että "menemme äidin kanssa.... haiitooaan!". Niin minne?!? Arvuuttelin kaikki mahdolliset: halliin, autoon, aitioon, maitoon, halipulaan, halipulloon... En millään saanut selvää, mitä Lotta yrittää sanoa ja sekös suututti tyttöä entisestään. Kymmenen  minuutin ulvonnan jälkeen tajusin: ravintolaan! Lotta halusi ravintolaan! Ilmesesti marketin yhteydessä oleva Subway herätti Lotassa kaipuun ravintolaan syömään. Kun ymmärsin, mitä Lotta halusi sanoa, rauhoittui hän hieman, mutta seuraavaksi käytiinkin keskustelua siitä, miksei me nyt mennä ravintolaan vaan kotiin syömään.

Lotta on myös alkanut lyödä ja läpsiä ja tehdä muutenkin ilkeyksiä. Tietää tasan tarkkaan, mitä ei saa tehdä, ja tekee sen hymyssäsuin. Ei myöskään tahdo pyytää anteeksi. Rangaistuksena olen takavarikoinut lukuisia leluja, mutta Lotalta täytyy selvästi vähentää lelujen määrää, sillä lelujen takavarikoiminen ei näytä vaikuttavan Lottaan millään tavalla. Eräänä päivänä keräsin vimmoissani joululahjaksi saatua junarataa arestiin, kun Lotta tuli viereen katsomaan ja totesi tyynenä: "Äiti vie junaradan pois". Jep, ei ihan toivottu tulos, kun tyttöä ei tunnu lainkaan harmittavan lelujen menettäminen... Ehkä tilanne olisi eri, jos leluja ei olisi niin paljon käytössä ja pois viety lelu harmittaisi oikeasti. Ehkä Lotta reagoi nyt myös Venlan syntymiseen, niin hienosti kun siskoksilla onkin tähän asti mennyt. Läpsimisen kohteena on nimittäin monta kertaa päivässä Venla. Toisaalta, kyllä Lotta vielä tykkää viihdyttää Venlaa ja pyytää mukaan leikkeihinsä, mutta yhä useammin ne päättyvät niin, että Lotta joko läpsii Venlaa päähän tai huitoo jollakin lelulla.

Lisäksi tällä hetkellä vain äiti kelpaa yhtään mihinkään. Isä ei saa nukuttaa, vaihtaa vaippaa, pukea, lukea iltasatua jne. Ajattelinkin, että ehkäpä Lotta kaipaa minulta täyttä huomiota, yleensä kun Venla keikkuu menossa mukana ja vaatii suurimman osan huomiostani. Ollaan nyt yritetty tehdä niin, että minä viettäisin Lotan kanssa kahdenkeskistä aikaa, mutta sekin on ollut hankalaa. Lotta haluaisi aina myös isin ja Venlan mukaan ja kerran jopa alkoi itkeä, kun piti lähteä äidin kanssa kaksin. Jos leikitään kahdestaan kotona eri huoneessa, ramppaa Lotta vähän väliä näyttämässä Jonille, mitä me leikitään. Toisaalta, on se lopulta aina jäänyt leikkimään vain minun kanssani, mutta ehkei se ole sitten kuitenkaan ratkaisu tähän kaikkeen. Tai no tuskin mikään yksin on, varmasti tässäkin on monesta asiasta kyse.

Uhmahan vielä iski todenteolla päälle joulun jälkeen, arjen iskiessä vasten kasvoja. Joulunaika itsessään oli varmasti Lotan mielestä jännittävää ja lisäksi jouluna Lotalla riitti leikkikavereita ja hän sai koko ajan huomiota monilta ihmisiltä. Kun arki alkoi ja päivät pitikin viettää kotona tylsän äidin kanssa, ja huomio jakaa pikkusiskon kanssa, niin kai sitä vähemmästäkin alkaa kiukuttaa.

Kaikki vinkit uhmatuhman kanssa selviytymiseen on erittäin tervetulleita! Itselläkin on pinna valitettavan kireällä vähien unien takia, eikä kärsivällisyys tai jaksaminen riitä ihan siihen, miten ehkä itse haluaisi nämä tilanteet ratkaista. Kovasti yritetään huomioida hyvää käytöstä ja antaa siitä kiitosta, tänään esimerkiksi aamupäivä on mennyt todella kivasti, eikä kieltääkään ole tarvinnut kuin kerran. Toivotaan, että iltapäivä menisi yhtä hyvin, tosin hieman epäilen, sillä Joni on illan töissä ja äidillehän on sitten vaan niin kiva kiukuta...

Kuvat on joululta, mulla ei vieläkään ole uutta puhelinta... :( Enkä ole ottanut kuvia kamerallakaan, joten vaikka nytkin sain kirjoittaa läppärillä, ei ole uusia kuvia laitettavaksi. Jospa ensi viikolla saisin sen uuden puhelimen.