Neuvola rv 38+6

Viime yö menikin Lotan osalta hienosti: nukahti omaan sänkyyn kahdeksalta, heräsi tunnin päästä, Joni vei meidän sänkyyn ja jätti sinne ja sinne se nukahti itsekseen, (vaikka Jonin ollessa huoneessa vain pelleili)! Ja nukkui heräämättä aamu kasiin saakka! Itse en sitten nukkunut ihan niin hyvin... Jonia tultiin hakemaan töihin aamulla klo 5 ja mä jännitin koko yön, että se herää ajoissa. Heräsin sitten itse monta kertaa katsomaan kelloa ja puoli viiden jälkeen en enää saanut unta. Paitsi puoli seitsemältä, kun seiskalta soi kello...

Herätyskello oli taas pitkästä aikaa soimassa, jotta ehdin käydä Lotan kanssa suihkussa ennen neuvolaan lähtöä. Lotta päätti kuitenkin nukkua onnensa ohi ja pääsin suihkuun yksin. Ehdinpä vielä syödä aamupalankin ennen neitokaisen heräämistä, milloinhan sellainen ihme on viimeksi tapahtunut..? Viimeinen pala leipää sujahti juuri suuhun kun makuuhuoneesta alkoi kuulua huuto "äitiii äitiii äitiii" ja vastassa oli iloinen pörröpää.

Mutta sitten siihen itse neuvolaan. Edellisestä kerrasta ehti vierähtää 2,5 viikkoa ja viimeksi tosiaan oli se painoarvioultra, joten oli kiva taas päästä kunnolla juttelemaan oman neuvolatädin kanssa. Th oli ollut huolissaan, vieläkö migreeni on ollut riesana, mutta kaikeksi onneksi se on pysynyt poissa. Tällä viikolla kahtena päivänä se on ollut tulossa, mutta olen ehtinyt ottaa lääkkeen ennen kohtauksen alkua. Mutta sitten taas hieman neuvolakortin merkintöjä tältä päivältä:

Rv 38+6 (36+3)

Paino +206 g/vko (+467 g/vko)

Turvotus + (+)

Verenpaine 105/71 (116/64)

Sf-mitta 32,5 cm (ei mitattu, ed. kerralla 29,5 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 145 (160)

Liikkeet ++ (++)

Painoa on nyt raskauden aikana tullut 9,1 kg. Eihän tuo hirmuisesti ole, mutta mulle kyllä riittää! :D Turvotusta on hieman tavallista enemmän, muttei kuitenkaan paljoa. Lähinnä sormia kiristää kun puristaa kättä nyrkkiin. Alapaine oli minulle ehkä normaalia korkeampi ja siksi mitattiinkin verenpaine kahdesti. Paineet oli kuitenkin oikein hyvät ja kun ei muitakaan raskausmyrkytykseen viittaavia oireita ole, ei asiaan sen kummemmin puututtu. Sf-mitta jatkaa nyt omalla käyrällään, hieman keskikäyrän alapuolella.

Sitten hyppäsinkin tutkimuspöydälle ja th kokeili vauvan asentoa. Ihmetteli kovasti, kun vauva työntää itseään niin korkealle: pää on siis jo hienosti alhaalla, mutta ilmeisesti peppua tunkee mun oikeaan kylkeen. Se tekee kipeää, mutta kyllä Lotta potki kylkeä kovempaa (ja toki vielä tuota samaa kylkeä kuin tämäkin). Vauva on viihtynyt koko ajan vatsani oikealla puolella ja niin oli nytkin, vasen puoli on ihan tyhjänä ja oikea puoli pullottaa. :D Tässä raskaudessa olen yrittänyt kuunnella vauvan sykkeistä, kuulostaako se enemmän hevosen laukalta vai junan puksutukselta. Hevosen laukka kun kuulemma viittaisi tyttöön ja junan puksutus poikaan. No, joillain kerroilla sydämenlyönnit ei ole mun mielestä muistuttaneet kumpaakaan, mutta tänään sykkeiden alkaessa kuulua kuului selvä hevosenlaukka. Kunnes kuului junan puksutus. Ja taas hevonen. Ja juna. Ja yhtäaikaa molemmat! Kyllä nämä meidän lapset haluaa salata sukupuolensa loppuun asti! :D

Lopuksi juteltiin vielä hieman yleisesti mun fiiliksistä ja synnytyksestä. Saan kyllä olla onnellinen, että tämä jatkuva selkäkipu alkoi vasta nyt, kun raskautta on jäljellä enää maksimissaan noin kolme viikkoa. Synnytyksestä sanoin, etten ole sitä ihan hirveästi ajatellut. Eiköhän se vauva sieltä ulos jollakin keinolla tule! En näe järkeväksi alkaa sen enempää suunnittelemaan synnytystä, koska koskaan ei kuitenkaan voi tietää, miten se tulee menemään. Toki olen ajatellut, että haluan olla pystyssä ja liikkeellä mahdollisimman paljon ja myös pysyä kotona mahdollisimman pitkään, mutta edes noiden onnistumisesta ei voi olla varma. Niinpä en jaksa miettiä asiaa sen kummemmin, sen näkee sitten synnytyksen hetkellä, mitä tulee tapahtumaan. Jossain vaiheessa taisin täällä blogissakin mainita harkitsevani doulan pyytämistä mukaan synnytykseen. Lopulta muutama viikko sitten päätin ottaa yhteyttä paikalliseen ensi- ja turvakotiin, jonka kautta doulia on mahdollista saada. Sieltä sanottiin kuitenkin, että touko- kesäkuulle on niin paljon laskettuja aikoja, ettei hän pysty lupaamaan löytävänsä minulle vapaata doulaa. Jäin siis odottelemaan ja tällä viikolla doula viimein soitti. Hänellä oli edellinen hoitosuhde juuri päättynyt ja seuraava la vasta kesäkuun lopussa, joten ehtisi ottaa minut tässä välissä. Olin itse kuitenkin tullut jo siihen tulokseen, että pärjään ilman doulaa, joten asia jäi siihen. Nyt olisi siis tarkoitus lähteä synnyttämään Jonin kanssa. Ensi viikko olisi mitä mainioin aika tämän pikkuisen ulkoistaa itsensä, kun Joni tekee töitä kotoa ja minun äitini on lomalla. Pidetään siis peukkuja, että lasketun ajan kolkutellessa ovella vauva päättäisi syntyä. :)

Lotta leikki hienosti tutkimusten ajan, mutta loppuajasta aloitti hirmuisen riehumisen. Kun koitti lähdön hetki, juoksi Lotta innoissaan päin ovea... Olisi ilmeisesti pitänyt kertoa puistoon menemisestä vasta, kun ovi oli auki... Neuvolan jälkeen mentiin tosiaan puistoon keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Lotta tykkäsi hirmuisesti, edelleenkin pitäisi siis vaan useammin raahautua puistoilemaan. Puistossa sattui olemaan myös pari tuttua meidän muskarista, joten seuraakin saatiin. :)

Sanoin Lotalle, että otetaan isille kuva kun lasket mäkeä, mutta vastaus oli kovaääninen EI ja isi sai tällaisen kuvan: