Neuvola rv 36+3 ja painoarvio

Pitkästä aikaa tälle aamulle piti laittaa herätyskello soimaan, koska meidän piti päästä sen verran aikaisin lähtemään. Heräsin itse kuudelta huonosti nukkuneena (jostain syystä valvon nykyään usein yöllä neljästä eteenpäin) ja Lotan herättelin hetken päästä. Hoidettiin aamutoimet, syötiin ja sitten pitikin jo lähteä liikkeelle.

Ajettiin terveyskeskukselle ja mentiin odottamaan vuoroa labraan. Tällä raskausviikolla piti siis käydä verikokeissa tuon minun negatiivisen veriryhmän takia tutkituttamassa vasta-aineet. Lotta oppi odotusaulassa sanomaan "täti", kun ohitsemme kulki paljon naisia, joita Lotta ihmetteli ja joiden kerroin olevan tätejä. Verikokeen ajan Lotta istui nätisti tuolilla ja hymyili minulle.

Verikokeen jälkeen meillä oli noin 40 minuuttia aikaa ennen neuvola-aikaa. Kävelimme terveyskeskuksesta rakennuksen toisessa päässä olevalle neuvolalle ja matkalla jäätiin ihmettelemään koskea. Lotta on nyt keväällä aina neuvolassa käydessä kovasti ihmetellyt koskea ja siitä kuuluvaa kovaa kohinaa, ja nyt käytiin sitä vähän lähempää katsomassa.

Sitten mentiin neuvolan odotusaulaan leikkimään ennen kuin vihdoin oli meidän vuoromme. Tällä kertaa käynti terveydenhoitajan luona oli todella pikainen, vaihdettiin vähän kuulumisia ja mitattiin verenpaine, paino ja hemoglobiini. Sitten mentiinkin odottelemaan lääkäriä.

Rv 36+3 (34+5)

Paino +467 g/vko (+267 g/vko)

Verenpaine 116/64 (114/63)

Turvotus + (+)

Hb 129 (ei mitattu)

Lääkärissä pääsinkin ultran alle lähes samantien. Lotta jäi tuolille istumaan, mutta melko nopeasti löysi lelukopan ja meni leikkimään. En nähnyt itse ultrakuvaa ja lääkäri teki työtään hiljaisuuden vallitessa, minuakin alkoi jo hieman jännittää. Lopulta lääkäri totesi kaiken olevan hyvin, vauvan painoarvio oli 2800 g ja vastasi näin neljä päivää pienempää. Lapsivettäkin oli normaalisti. Lääkäri heitti vielä arvion, että jos vauva kasvaa samaa tahtia, olisi hän laskettuna aikana vajaa 3,5 kiloa, mikä sopisi minulle kyllä oikein hyvin. Mutta eihän sitä tiedä jos vauveli päättääkin ottaa kunnon kasvuspurtin tähän loppuun...

Neuvolan jälkeen meille jäi vielä melkein tunti aikaa ennen kevään viimeisen muskarin alkua, joten pyörähdettiin kaupassa. Lotta halusi autokärryt, joten sellaisethan ne oli sitten otettava. Kaupassa Lotta huuteli juuri oppimaansa "tätiä" aina naisen nähdessään.

Tosiaan samalla reissulla käytiin vielä muskarissa, jossa Lotta oli alkuun aivan innoissaan, mutta pian alkoi jo väsymys pitkästä aamusta painaa, eikä tyttö enää tahtonut jaksaa keskittyä. Selvittiin kuitenkin loppuun saakka ja sanottiin heipat sekä muskarin ohjaajalle että muille muskarilaisille.