Blogiani pidempään seuranneet saattavat muistaa esimerkiksi tämän alkuvuoden, kun Joni teki pitkää päivää töissä ja minä olin Lotan kanssa kaksin kotona. Omasta ajasta oli turha haaveilla, enkä ehkä sitä osannut niin kaivatakaan. Tällä hetkellä tilanne on oman ajan suhteen onneksi helpottanut. Tai no, ehkä joku kokisi minun tilanteessani edelleen jäävän ilman omaa aikaa, mutta minä olen viime aikoina saanut sitä oikein mukavasti. Jonihan on nyt nimittäin ollut viimeiset viikot pääasiassa kotona (vaikka tuntuuhan sillä silti olevan koko ajan jotakin menoa). Minä olenkin sitten yrittänyt ottaa "kaiken ilon irti" siitä, että toinenkin vanhempi on kotona huolehtimassa Lotasta ja olen mm. tuunannut meille penkkiä eteiseen, maalannut eteisen naulakot, käynyt yksin kirppiksellä ja kaupoilla, ja valitettavan usein myös siivonnut. Tuo siivoaminen on kyllä kumma juttu: kun mulla olisi hetki aikaa hengähtää ja olla vain itsekseni, löydän esimerkiksi matkalla ulko-ovelta keittiöön teeveden keittoon mennessäni kymmeniä pikkujuttuja, joita pitäisi tehdä ja saan pakottaa itseni ohittamaan nämä kaikki epäkohdat.
Olen myös järjestänyt ja juhlinut ystäväni baby showereita, käynyt katsomassa rallia VIP-alueella hyvässä seurassa, istunut iltaa pariinkin otteeseen hyvien ystävieni kanssa ja viettänyt myös parisuhdeaikaa Jonin kanssa juhlistaen syntymäpäiviäni.
Toki pääasiassa olen edelleen Lotan kanssa ja niinhän sen kuuluukin olla. Ehkä kahvakuulassa käyminen 11 kuukautisen pikku tytön kanssa on hieman extremeä, enkä koko tuntia pysty keskittymään pelkästään itseeni, mutta mun mielestä kysymys on asenteesta. Meillä menee kahvakuulailut ihan hyvin yhdessä Lotan kanssa! Ja ylipäätään mä nautin tehdä asioita Lotan kanssa, ei mulle ole mikään ongelma käydä esimerkiksi kaupungilla lapseni kanssa. Toki on ehkä helpompaa liikkua ilman lasta, jos käy esimerkiksi monissa paikoissa, joiden väli siirrytään autolla, ettei joka välissä tarvitse kytkeä ja irroittaa lasta autosta. Mutta kaupassa tai kaupungilla käynti on mun mielestä ihan yhtä helppoa lapsen kanssa kuin ilmankin, ainakin toistaiseksi, kun Lotta istuu tyytyväisenä rattaissa.
Se, missä ehkä joskus kaipaan omaa aikaa, on kotona. Nekin tilanteet on kyllä yleensä sellaisia, että Lotta on roikkunut lahkeessa koko päivän ja itkee heti, kun jätän hänet lattialle leikkimään ja istun itse sohvalle. Silloin toisinaan toivoo, että se lapsi viihtyisi edes viisi minuuttia itsekseen ja minä saisin hieman hengähtää. Onneksi tämäkin on jo helpottanut, kun eroahdistus alkaa olla mennyttä aikaa.
Tällä hetkellä en siis kaipaa yhtään enempää omaa aikaa kuin mitä minulla jo on. Tilanne varmaan muuttuu taas kun Joni (tai minä) menee töihin, mutta nyt on hyvä näin. Rakastan viettää aikaa Lotan kanssa ja ottaa hänet mukaan tekemään asioita. Oman ajan ottaminen on toki tärkeää, eikä sitä pidä väheksyä tai unohtaa. Minä kuitenkin rakastan ennenkaikkea olla äiti Lotalle ja liikkuessani ilman Lottaa tunnen, että jotakin puuttuu.
Lisättäköön vielä, että jos olisin vain koko ajan kotona Lotan kanssa, en ehkä jaksaisi niin hyvin. Siksipä me käydäänkin paljon kylässä, harrastuksissa tai kaupoilla: pääsee vähän karkuun kotoa. :) Varsinkin, kun kotona Lotta saattaa olla varsinainen kiukkupylly, mutta muualla käyttäytyä oikeinkin hyvin. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti