Pitkää pinnaa

Sitä on tarvittu tänään.

Yö oli taas jotain aivan kammottavaa... Venla roikkui koko ajan tissillä ja kun neljän maissa näytti siltä, että viimein nukkuisi pidemmän pätkän, aloitti Joni kuorsaamisen ja Ninni vinkumisen. Tönin Jonia olemaan hiljaa ja käytin Ninnin kahdesti ulkona, mutta kumpikaan ei lopettanut. En tiedä mikä Ninnillä oli, ilmeisesti vain yksinäistä kun olen tosiaan laittanut koirat nyt nukkumaan toiseen huoneeseen, jotten heräisi niiden jokaiseen rapistukseen. Myös Lotan luona piti käydä viiden aikoihin ja unta taisin saada sitten kuuden maissa, kun Venla oli taas tullut rinnalle.

Lotta kuunteli joululauluja tonttulakki päässään. :D

6.30 Lotta kajautti huomenensa, mutta onneksi oltiin sovittu, että Joni nousee tänään Lotan kanssa. Niinpä sain jäädä vielä itse hakemaan unta ja sainkin torkuttua pari tuntia, vaikka aina välillä havahduinkin Lotan ääniin. 8.30 nousin itse Venlan jäädessä vielä nukkumaan. Yhdeksään mennessä olin jo valmis repimään hiukset päästäni ja luovuttamaan koko päivän suhteen, sellainen känkkäränkkä oli meidän taaperolla kylässä ja Joni taas myöhään iltaan saakka pois. Onneksi Venla sentään on ollut iloinen koko päivän, juuri mietin että Venla ei ole tainnut tänään itkeä lainkaan...

Venla heräsi hieman ennen kymmentä, juuri ennen kuin Joni lähti. Syötin venlalle aamupuuron ja imuroin pikaisesti pahimmat koirankarvat lattioilta pois pyörimästä, ja lähdettiin ulos. Lotta on viime päivinä ollut ulkona tosi reipas: tehnyt lumitöitä ja vetänyt Venlaa pulkassa. Tänään mikään ei kuitenkaan sujunut. Lapio oli väärässä paikassa, pulkka oli liian raskas vedettävä ylämäkeen mutta äiti ei saanut auttaa. Mäkeä haluttiin laskea mutta äiti seisoi väärässä paikassa tai pulkan naru meni väärästä kohdasta jne. Itkupotkuraivareita toisensa perään. Lopulta laitoin Venlan rattaisiin ja sanoin Lotalle, että kun Venla nukahtaa, lähdetään sisälle syömään. Lotta halusi kuitenkin sisälle jo heti, joten riisuin häneltä ulkovaatteet ja pistin sisälle riisumaan itse fleecevaatteita. Itse jäin ulos heiluttamaan rattaita ja kuuntelemaan, kuinka Lotta raivosi ja potki ovea. Venla oli rattaissa hereillä mutta rauhassa, joten lähdin auttamaan Lottaa riisumisessa ja laitoin ruuan valmiiksi. Venla onneksi nukahti tällä välin ja vielä muutaman raivarin jälkeen myös Lotta oli unten mailla.

Molemmat nukkuivat parisen tuntia ja elättelin toiveita, että Lotan kiukku häviäisi nukkumisen myötä. Seinät alkoi kaatua päälle, joten välipalan jälkeen lähdettiin kauppareissun yhteydessä käymään puistossa. Lottakin oli ollut jo reippaampi, joten ajattelin puistoilun sujuvan ilman sen suurempaa draamaa.

Venlakin pääsi ensimmäistä kertaa keinumaan puistossa ja tykkäsi siitä kovasti. Lotta kyseli itselleen leikkikaveria, kun olimme ainoat puistossa. Lotta ilahtui ajatuksesta, että parin vuoden päästä Venla olisi hänen leikkikaverinsa, onneksi äiti kelpasi toistaiseksi vaikken suostunutkaan laskemaan liukumäestä.

Puistoilu sujui hyvin siihen saakka, kunnes olisi pitänyt lähteä. Lotta keksi koko ajan haluavansa vielä johonkin: keinuun, liukumäkeen, keinuun, laivaan jne. Lopulta itkun saattelemana raahasin Lotan pois puistosta samalla yrittäen työntää rattaita hangessa... Puuh.

Pikainen kauppareissu sentään sujui hyvin ja ilta kotona on tähän saakka mennyt mukavasti. Mitä nyt ihmettelen, ettei Venla ole nukahtanut toisille päikkäreille... Tuntuu kyllä muutenkin, että Venla nyt vähentää päiväuniaan ja kun aamulla nukkui niin pitkään, niin ei kai tuo ole ihmekään.

Huhhuh, onneksi kohta päästään jo iltapalalle ja tappelemaan nukkumaanmenosta. Joni on myös huomisen pois, mutta onneksi meillä on ohjelmaa. Jotenkin nää viikonloput on henkisesti raskaampia olla yksin lasten kanssa, kun Joni on kuitenkin ollut koko viikon töissä ja vkoloppuna nyt kai pitäisi yleensä ihmisillä olla vapaata... Lisäksi suurin osa kaveriperheistä viettää viikonloppua perheen kesken, niin seurankin saaminen on aina vähän niin ja näin. No mutta, huomisen jälkeen alkaa taas uusi viikko, jee...