Hyvä päivä

Lähtökohdat tälle päivälle ei olleet mitenkään erityisen hyvät: Joni on pois kotoa about 7.30-22, eli ei helpotusta luvassa ja Lotalla oli myös kerhopäivä, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että Venla on aamulla herätettävä kesken unien ja sama homma kun lähdetään hakemaan Lottaa kotiin: Venlalla jää päiväunet yleensä kesken. Lotta ei myöskään taas viime aikoina ole oikein tahtonut jäädä kerhoon ja minä olenkin hengannut mukana ensimmäisen puoli tuntia yrittäen saada Lottaa leikkimään ja karannut sitten, kun Lotan silmä on välttänyt. Odotuksista huolimatta päivä oli erittäin onnistunut.

Herättiin kaikki hieman ennen seitsemää. Yleensä sekin on huono, jos Venla herää näin aikaisin, koska hän ei sitten tahdo jaksaa olla hereillä lähtöön saakka ja kitisee väsymystään. Tänään aamu meni kuitenkin jotenkin tosi näppärästi, Venla söi jopa aamupuuron ja jaksoi tuon reilun tunnin hienosti. Lähdön hetkellä Lotta laittoi taas kampoihin, ei olisi halunnut pukea eikä lähteä kerhoon. Vaikka jälleen kerran kyseenalaistin vastahakoisen tytön kerhoon kiikuttamisen, pysyin kannassani ja kohtahan Lotta olikin ulkotamineissa reppu selässään valmiina lähtemään kerhoon. Taitaa olla Lotan suunnalta vallankäyttöä tuo kerhoon menemisen kanssa pelleily, hän nimittäin viihtyy kerhossa todella hyvin, eikä sitten taas hakiessa haluaisi lähteä pois. Eli tälle äidille nyt vaan tsempit pysyä jämäkkänä, kai se kohta taas jääkin sinne hyvillä mielin.

Venla nukahti menomatkalla autoon, mutta heräsi tietenkin auton pysähdyttyä. Lotta aloitti tavallisen "en halua kerhoon" mantransa kerhon pihassa ja olisi jälleen kerran ollut vain sylissä. Viime viikolla jätin molempina päivinä tytön itkemään, mutta tänään tapahtui jotain ihmeellistä. Tavalliseen tapaan houkuttelin Lotan leluvarastolle valitsemaan lelua ja löysimmekin mieluisan auton. Lotan mielestä äidin olisi pitänyt jäädä leikkimään tai Lotan saada olla äidin sylissä, mutta jollain ihmeen tavalla sain Lotan jäämään itsekseen leikkimään ja jopa sanoin heipat enkä vain livistänyt paikalta. Pitkästä aikaa olin jättänyt Lotan kerhoon alle viidessä minuutissa.

Venla ei nukahtanut enää kotimatkalla, mutta näytti kovin väsyneeltä. Niinpä laitoin Venlan rattaisiin ja otin koirat mukaan ja lähdin lenkille. Venla nukahtikin jo alkumatkasta ilman vastaväitteitä. Pakko vielä sanoa, että yhden vauvan lykkiminen rattaissa auraamattomilla (tai erittäin huonosti auratuilla) teillä jyrkkää PITKÄÄ ylämäkeä on paljon kevyempää kuin kahden lapsen ja tuplarattaiden... Minkä ei sinänsä kyllä pitäisi tulla yllätyksenä.. :D

Venla jatkoi unia kotiin päästyämme ja minä jumppasin, imuroin, pesin pyykkiä ja tiskiä, keitin teet ja katsoin tv:tä. Kun oli aika lähteä hakemaan Lottaa kerhosta, olin saanut jo ihan hirmuisesti aikaan ja Venlakin heräsi aivan täydelliseen aikaan: juuri kun olin lähdössä, joten en joutunut herättämään häntä enkä toisaalta riisumaan ensin sisälle ja pukemaan pian uudestaan.

Kerhosta sain mukaani iloisen tytön, joka pitkästä aikaa ei nukahtanut jo matkalle autoon. Tämä on hyvä siksi, että jos jätän autoon nukkumaan, ei Lotta nuku kauaakaan kun herää esim. pään retkahdukseen ja on äkäinen kuin ampiainen, ja jos taas yritän siirtää sisälle nukkumaan, herää eikä nukahda uudestaan. Nyt siis sain Lotan hereillä kotiin asti ja vaikka jälleen käytiin keskustelua siitä, miksi pitää nukkua kun ei yhtään väsytä, nukkui Lotta pian 1,5 tunnin unet.

Päikkäreiden jälkeen syötiin välipala ja leikittiin hetki sisällä. Lotta rakensi minulle tornin ja leikki tosi hienosti myös Venlan kanssa. Lähdettiin vielä ulos tekemään lumitöitä ja pulkkailemaan. Lotta veti Venlaa pulkassa pitkän aikaa, minä sain kolattua pihan ja pääsin vielä tyttöjen kanssa pulkkailemaan. Käytiin kävelemässä myös tuossa meidän pihatien "ulkopuolella", tien varressa jossa kotimme on viiden muun talon lisäksi. Naapurintäti sattui tulemaan juuri töistä kotiin ja jäin pitkästä pitkästä aikaa vaihtamaan kuulumisia heidän talonsa kohdalle. Lotta ei jaksanut kauaa odotella, vaan lähti vetämään Venlaa pulkassa omaa pihaamme kohti samalla huutaen: "pidä hauskaa äiti!". Katselin, kun Lotta veti venlan ylös meidän pihamme loivan mäen ja kohta he tulivat alaspäin. Siinä heitä katsellessani mietin, miten ihania tyttöjä mulla onkaan ja kuinka onnellinen olenkaan. <3 Lotta jätti Venlan pulkassaan odottamaan ja tuli hakemaan minua kädestä pitäen kotiin. Hämmästelin vain, miten reipas tuo vajaa kaksi ja puoli vuotias on ja kuinka ihanaa, että hän jo nauttii pikkusiskonsa seurasta.

Laitoin Venlan rattaisiin nukkumaan ja pulkkailin hetken vielä Lotan kanssa. Sitten tultiin sisälle syömään Venlan jäädessä nukkumaan ja nyt Lotta katsoo Pikku Kakkosta. Päivä on ollut siis kaikin puolin onnistunut, toivottavasti nukkumaanmenokin menisi kivuttomasti. Vai onkohan se jo liikaa vaadittu..? ;)