Mummin kanssa uimassa ja mammatreffit

Huh mikä viikko... Venla on alkanut heräilemään kahden tunnin välein läpi yön ja yhtenä yönä kääntyi sängyssä selältä mahalleen. Sitähän on sitten viime yöt opeteltu ja mulla on ollut vieressä koko ajan sätkivä ja potkiva vauva, joten väsymys alkaa hieman jo painamaan. Joni lähti perjantaiaamuna Tampereelle ralleihin töihin ja mä jäin tyttöjen kanssa kotiin. Mulla on koko viikon ollut pientä migreeniä, joten innolla odotin Jonin reissua... Perjantaina Lotta ei suostunut nukkumaan päiväunia, tunnin yritin mutta kun toinen edelleen yhtä innoissaan puheli juttujaan, päätin luovuttaa siinä toivossa, että illalla sitten nukahdettaisiin nopeasti ja saisin sitä omaa aikaa. Vaikka eihän se tavallaan edes ole omaa aikaa, Venla mulla on tissillä anyway eli sohvan vankina olen silloinkin, mutta saisin edes katsoa tv:stä jotain muutakin kuin Kaapoa... No, Venla ölisi Lottaa nukutettaessa, se on siis mulla tietenkin mukana kun yksin oon kotona. Jossain vaiheessa Venla vaan huusi ja väänteli eikä mikään tuntunut auttavan, eikä Lotankaan nukahtamisesta ollut merkkiäkään. Annoin Venlalle särkylääkettä, jos vaikka tekee hampaita kun nyrkkiä syö niin hanakasti, ja 10 minuutin hytkyttelyn jälkeen Venla sitten nukahti. Ja parinkymmenen minuutin päästä myös Lotta veteli sikeitä, ihanaa! Itse olin vaan siinä vaiheessa niin loppu, että aloin harkitsemaan, jättäisinkö lauantaille sovitut mammatreffit välistä ja tulisin kotiin lepäämään Lotan ollessa mummilassa.

Lauantaina meillä oli taas vuorossa vauvauinti ja koska Joni oli siellä reissussa, lähti mummi meidän mukaan. Kahden lapsen kanssa kun pitää olla kaksi aikuista. Lotta päätti tapansa mukaan ujostella aluksi, vaikka koko matkan olikin puhunut mummista. Ehkä tuo ympäristökin teki oman osansa ja Lotta roikkui vain minun perässä, mummi ei saanut auttaa vaatteita pois tai pukea uikkaria. Onneksi Venla antoi mummin auttaa. :D

Kun mentiin altaalle huomattiin, että vauvauintiallas oli suljettu. Tunti oli siirretty porealtaaseen, koska vauva-altaaseen oli mennyt liikaa kemikaaleja ja vettä puhdistettiin. Kiva, että tunti silti pidettiin, vaikka vähän ahtaammissa oloissa. Lotta suostui edelleenkin uimaan vain minun kanssa, joten Venla polskutteli tyytyväisenä mummin kanssa. Venla pääsi myös sukeltamaan ensimmäistä kertaa ja hyvin meni, vaikka pienet itkut piti sukelluksen perään päästääkin. Lotta taas innostui isosta liukumäestä, joka porealtaasta lähti ja jota me sitten sylikkäin laskettiin muutamaan kertaan. Arvaan, mitä Lotta seuraavillakin uintikerroilla haluaisi tehdä...

Oltiin altaassa koko puolituntinen, Venla jaksaa hienosti olla jo tuon koko ajan ja katseli kaukalosta tyytyväisenä, kun me muut peseydyimme. Käytiin vielä saunassa lämmittelemässä ja sitten lähdettiin pukemaan. Lotta lähti mummin kyydissä viettämään päivää mummin ja papan kanssa ja minä suuntasin Venlan kanssa kohti Tamperetta mammatreffeille, joihin sitten lopulta päätin lähteä. Menomatka meni hyvin Venlan nukkuessa ja oltiin perillä juuri oikeaan aikaan, vaikka olinkin etukäteen pelännyt Tampereen keskustassa ajamista...

Treffit olivat siis sellaisen Facebook-ryhmän, jossa kaikilla oli laskettu aika tämän vuoden kesäkuussa. Eri puolilta Suomea meitä saapui paikalle kymmenen. Oli mukava nähdä ihmisiä, joiden kanssa päivittäin vaihtaa kuulumisia, ihan livenä. Valitettavasti paikka oli hieman huono: oltiin Koskikeskuksen American Dinerissa, jossa kauppakeskuksen häly häiritsi, etenkin kun samaan aikaan oli joku tapahtuma, jossa mm. laulu raikasi. Myöskään koko porukalla ei oikein pystynyt keskustelemaan, kun pöydät oli kaarevan sohvan varrella, jolloin toinen pää hädintuskin näki toista. Itse olin keskellä ja kuuntelinkin keskusteluja vähän joka suunnasta. :D Venla ei oikein malttanut keskittyä syömiseen kaiken hälinän keskellä ja kun väsy alkoi painaa, oli meidän aika poistua. Päätäkin alkoi jomottaa sopivasti...

Osasin jopa poiskin Tampereelta ja lähdin ajelemaan kotia kohti. Alkumatkan Venla nukkui, mutta vajaan tunnin ajon jälkeen alkoi armoton huuto. Pysähdyin imettämään, mutta huuto vain jatkui. Eipä siinä oikein auttanut kuin jatkaa matkaa, sillä muuten en olisi ollut ikinä perillä. Kai se on vaan myönnettävä, että Venla ei kertakaikkiaan viihdy autossa eikä vaunuissa... Kotimatkan sain taistella sateen kanssa ja ihastella sateenkaarta.

Hain Lotan mummilasta ja sainkin vastaani syliin hyppäävän iloisen taaperon. Lotta olisi halunnut jäädä mummilaan yöksi, mutta suostui lopulta lähtemään kotiin kun sanoin, että mennään katsomaan onko koirat syöneet Lotan lelut. Virhe, Lotta oli koko matkan huolissaan että hänen lelunsa on syöty... Kun pääsin kotiin, iski migreeni lääkkeistä huolimatta pahasti päälle. Oksetti, pyörrytti ja vatsaan sattui. Mietin, miten ihmeessä selviän illasta yksin. Joninkin aikataulut venyivät ja pääsi lähtemään liikkeelle vasta silloin, kun alunperin piti olla jo kotona. Pääkipu hellitti hieman, kun menin pimeään huoneeseen nukuttamaan Lottaa. Venla nukahti tissille ja rukoilin, että Lottakin ummistaisi pian silmänsä ilman suurempia pelleilyitä. Tunti siihen meni ja Venlakin ehti herätä pari kertaa, mutta lopulta Lotta nukahti sänkyynsä.

Tänäänkin sain herätä pää kivistäen, joten apteekkiin on suunnattava ostamaan lisää lääkkeitä. Tällaisina päivinä (tai viikkoina) toivoisin, että Venla söisi pullosta, jotta saisin ottaa vahvemman lääkkeen. Onneksi sentään sain nukkua aamulla hieman normaalia pidempään, joten toivotaan että tämä alkaisi tästä helpottaa, sairaslomaa kun ei kotiäidit saa... Jos ei pääni pahene, käydään varmaan tänään piipahtamassa läheisillä syysmarkkinoilla.