Lasten kanssa kaupassa

Minä tykkään käydä kaupassa, siis ihan ruokakaupassa. Ennen lapsia me käytiin tekemässä ruokaostokset yhdessä Jonin kanssa, mutta kun jäin kotiin, on ostoksilla käynti jäänyt minulle oikeastaan kahdesta syystä: ensinnäkin pääsen käymään kaupassa päivällä, mikä on mielestäni rauhallisempi aika käydä ja toisekseen Joni vihaa kaupassa käyntiä. Lotta on siis kulkenut mukanani ostoksilla vauvasta lähtien, samoin kuin nyt Venla. Jotkut ovatkin kauhistelleet, kuinka minä lähden yksin kahden näin pienen lapsen kanssa kauppaan, mutta hyvin se on sujunut. Tähän asti.

Aiemmin Lotta viihtyi hyvin kärryjen kyydissä. Jossain vaiheessa Lotta keksi autokärryt, eikä tavalliset enää kelvanneet. Itse en pidä autokärryistä, niitä on hankala ohjata, mutta koska Lotta viihtyi kyydissä hyvin, tehtiin me ostokset niillä. Kunnes Lotta kyllästyi autokärryihin ja halusi pois kyydistä. Päästin Lotan kävelemään ja alkuun hän pysyikin hienosti vieressäni, mutta sitten pari isompaa poikaa juoksenteli kaupassa ja Lotta keksi, että sehän se vasta hauskaa onkin! Niinpä Lotta paineli minua karkuun eri hyllyväleihin ja mun oli pakko laittaa Lotta takaisin autoon ja vyö kiinni. Loppureissun Lotta sitten huusikin, kun ei olisi halunnut olla kärryjen kyydissä. Muutaman kerran toistettiin tämä sama, kun Lotta lupasi olla kiltisti autokärryissä, mutta aina jossain vaiheessa karkasi niistä ja homma meni kiukutteluksi.

Tämän viikon maanantaina otin pitkästä aikaa tavalliset kärryt ja laitoin Lotan niihin istumaan. Lotta sai hepulin, karjui ja kiipesi seisomaan. Selitin Lotalle, että nyt mennään tavallisilla kärryillä, koska hän ei osannut olla nätisti autokärryissä. Lotta saisi valita, istuuko kyydissä vai käveleekö itse. Valintaa ei kiukkuamiselta meinannut syntyä ja kerroin, että sitten äiti päättää. Lopulta Lotta kertoi haluavansa kävellä itse ja kun lupasin, että hän saa painaa hedelmävaa'an nappia, alkoi homma edistyä. Koko kauppareissu meni tosi hienosti, kun aina näytin Lotalle, minkä hän saa ottaa hyllystä seuraavaksi ja laittaa kärryn kyytiin. Päätin vahvistaa onnistunutta kauppareissua lahjomalla ja annoin hyvästä käytöksestä Lotalle Herra Hakkaraisen (=xylitolpastilli).

Tänään piti taas käydä kaupassa. Odotin reissua kauhulla, sillä yleensä torstaisin haen vain täydennyksiä, mutta nyt oli tehtävä ostokset myös viikonloppuna olevia Lotan synttärijuhlia varten. Venlalla on maha kipeä viikko sitten saadun rotarokotteen takia, joten tiesin siltä suunnalta olevan luvassa huutoa, enkä tiennyt, kuinka reissu Lotan puolesta sujuisi. Otettiin Lotalle omat pikkukärryt sillä ajattelin, että tavaroiden kerääminen olisi vielä hienompaa, kun ne saisi laittaa omaan kärryyn. Alkuun kaikki menikin hienosti: Lotta tuli hitaanlaisesti perässä ja häntä sai houkutella, mutta työnsi kuitenkin kärryjään hienosti ja keräsi kyytiin ne tavarat, jotka näytin. Jossain vaiheessa kärryt alkoi kuitenkin painaa, enkä tietenkään saanut ottaa tavaroita Lotalta omiin kärryihini. Kun sitten vielä leivontahyllyllä jouduin jäädä etsimään jotakin, otti Lotta tilanteesta kaiken ilon irti. Hän riisui kaikki ulkovaatteensa, heitteli ne ympäriinsä ja istui keskellä käytävää. Sieltä kun sain Lotan ylös, ehti hän napata kaksi strösselipurkkia jotka heitti lattialle ja joista toinen hajosi. Sillä hetkellä musta tuntui, etten hallitse tilannetta yhtään, mutta olihan se taas päästävä tilanteen herraksi. Lotta kainaloon, kengät jalkaan, Lotta isoihin kärryihin istumaan, vaatteet kyytiin ja työntelin loppumatkan sekä omia että Lotan kärryjä. Ja jäi muuten kauppaan se, mitä jäin hyllyvälissä etsimään. Molemmat lapset huusi kassoille asti, siitä eteenpäin Venla jatkoi huutamista kun Lotta jutteli vieraille, autossa molemmat huusi, Lotta irroitti turvavyönsä ja kun näki, että tultiin kotiin, alkoi huutaa "ei tänne ei tänne!". Luuli ilmeisesti, että mennään mummolaan kun olin puhunut, keitä kaikkia viikonloppuna tulee kylään juhlimaan synttäreitä.

Viimeistään tuon reissun myötä aloin haaveilla ruokaostosten tekemisestä ilman lapsia. Mutta kai se vaan olisi keksittävä toimiva keino, jolla Lottakin käyttäytyy kaupassa, sillä jos jään odottelemaan sitä, että pääsen kauppaan yksin, rajoittaa ja hankaloittaa se meidän elämää ihan hirveästi. Kertokaa siis parhaat vinkkinne taaperon kauppakäyttäytymiseen!