Ikävä

Tänään heräsin neljältä imettämään vauvaa. Sen jälkeen jäin odottamaan, että Jonin herätyskello soi viideltä. Seuraavan puoli tuntia kuuntelin, kun Joni torkutti herätyskellolla. Joni nousi ylös ja jäin odottamaan, että Lotta herää. Ja heräsihän se. Joni toi Lotan viereeni ennen lähtöä hieman ennen kuutta. Vauva halusi taas ruokaa ja eihän Lotta enää malttanut nukkua, vaan noustiin ylös.

Aamu tuntui pitkältä ja kahdeksalta lähdettiin lenkille. Nähtiin lehmiä ja traktori. Kotiin tultua mentiin vielä metsään syömään mustikoita.

Kun sormet (ja vaatteet) oli siniset mustikoista, vietiin koirat sisälle ja lähdettiin ajamaan kohti mummilaa. Lotta jäi mummille ja papalle yöksi ja minä suunnistin vauvan kanssa kaupan kautta kotiin. Tänään olen silittänyt verhot sekä Lotan ja mun mekot ristiäisiin, pakastanut mansikoita, syönyt jäätelöä ja mansikoita, keittänyt raparperi-mansikkamehua ja pessyt pyykkiä. Ja ikävöinyt Lottaa. Niin ihanaa kuin onkin, että Lotta on välillä hoidossa ja saan mm. tehtyä kotona rästiin jääneitä hommia, on ikävä silti raastavaa. Yhtäkkiä mieleen tulee, kuinka ihanasti Lotta silittää vauvan päätä tai kuinka Lotta nykyään vastaa kaikkeen "niin kai". Silloin tekisi mieli ottaa Lotta syliin ja halata. Kertoa, että äiti rakastaa. Tiedän, saan tehdä sen jo huomenaamulla ja minun pitäisi nauttia tästä rauhasta. Ja niin nautinkin, onhan tää nyt aika helppoa kun ei tarvitse syödä ja nukkua kellon mukaan jne. Mutta silti. Ikävä. <3

No niin, nyt yritän rentoutua kun vauvakin vielä nukkuu ennen iltahulinoita ja nautin siitä, ettei mun tänäiltana tarvitse tapella Lottaa nukkumaan. Huomenaamuna yritän nukkua edes vähän pidempään.