Isosisko

Lotasta tuli isosisko hänen ollessaan vajaan vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Minä jännitin varmasti eniten sitä, kuinka Lotta suhtautuisi vauvaan ja sen tuomiin muutoksiin, Lotalta kun ei tahtoa (eikä ääntä) puutu.

Kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Ihan ensimmäisinä päivinä Lotalla oli ymmärrettävästi totuttelemista siinä, ettei äiti päässytkään heti auttamaan tai että äidin syli olikin varattu. Melko nopeasti Lotta kuitenkin oppi sen, että kun minulla on vauva sylissä, voi Lotta tulla kainaloon istumaan tai vierelle muuten vain.

Alkuun yöt olivat Lotan osalta ongelmallisia ja sekin johtui varmasti siitä, että me ei oltu jaksettu muuttaa öiden kulkua ennen vauvan syntymää. Eikä olisi varmasti muutettu vieläkään, jos ongelmia ei olisi tullut. Pitkään Lotta nimittäin heräsi kerran yössä, jolloin siirtyi omasta huoneestaan meidän väliin nukkumaan. Kun myös vauva nukkui meidän sängyssä, syntyi ongelma. Lotta olisi halunnut minun kainaloon nukkumaan, muttei tietenkään päässyt kun imetin vauvaa. Niinpä Lotta saattoi olla hereillä parikin tuntia keskellä yötä. Siispä kun Lotta heräsi yöllä, ei hän enää päässytkään meidän väliin vaan Joni meni loppuyöksi Lotan huoneen lattialle nukkumaan. Alkuun Lotta huusi äitiä huoneessaan pitkään, mutta joka yö aika lyheni ja nyt vihdoin ja viimein Lotta nukkuu lähes joka yö heräämättä omassa sängyssään. Niinäkin öinä kun Lotta herää, riittää, että hänelle käy laittamassa tutin suuhun. Vaikeimmassa vaiheessa oltiin jo siirtämässä Lotan sänkyä meidän huoneeseen, mutta onneksi ei siirretty, sitäkään kun ei tiedä, olisiko Lotta tyytynyt nukkumaan Jonin puolella omassa sängyssään (pinnasänky mun puolella) ja kuinka paljon vauvan hulinat olisivat Lotan unta häirinneet. Hyvä siis näin.

Nyt oltuaan isosisko kuukauden ajan en voisi olla ylpeämpi tuosta tytöstä. <3 Lotta on ollut mustasukkainen vauvasta yhden kerran: silloin kun ensimmäisen kerran laitoin vauvan Lotan rattaisiin. Nyt Lotta huolehtii siskostaan ja vie vauvalle leluja, jopa oman rakkaimman unirättinsä Kuttikutin. Aina jonnekin lähdettäessä ja autosta poistuttaessa Lotta muistuttaa, että vauvakin pitää ottaa mukaan. Äidille ja isille ei pusuja jaella, mutta sen sijaan vauvalle Lotta on aina valmis antamaan pusun. Lotta pyytää vauvaa usein leikkeihinsä ja syliinkin vauva pitää silloin tällöin saada. Myös tuttia Lotta olisi kovasti tarjoamassa vauvalle, harmi kun se ei vauvalle maistu.

Toki Lottakin hakee huomiota kaikilla mahdollisilla tavoilla ja onhan tuota tyttöä alkanut kovasti vauvattaa vauvan tultua. Lotta saattaa löytyä milloin vauvan turvakaukalosta, mutta useimmiten leikkimatolta. Yleensä Lotta asettelee lelunsa nätisti vierekkäin leikkimatolle, menee itse viereen makaamaan ja pyytää vielä vauvankin viereensä. Lelut käyttävät ahkerasti myös vauvan turvakaukaloa ja sitteriä.

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo noin kahden vuoden ikäero lapsilla onkin oikein hyvä, vaikka sitä aluksi kovasti jännitin. Isompi lapsi olisi ehkä mustasukkaisempi, vaikkakin varmasti ymmärtäisi paremmin, miksei äiti aina heti pääse paikalle. Varmasti kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta meille tämä tuntuu hyvältä. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö meilläkin vielä tule olemaan mustasukkaisuutta ja mahdollisesti muitakin ongelmia, uhmaikäkin kun jo kovasti kolkuttelee ovella. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen ja toivon, että siskoksista tulisi läheiset.

Ps. Kiitos Lotan isomummille nukesta, siitä on tullut tytölle rakas. Nukkea kannetaan olkaa vasten aivan kuten äitikin röyhtäyttää vauvaa, sitä työnnetään rattaissa ja sille annetaan pusu, kun se viedään nukkumaan. <3