perjantai 12. kesäkuuta 2015

Synnytyskertomus

Lauantai 6.6 rv 40+0
Kirjoittelin blogiinkin, kuinka vauva tuntui pysyvän tiukasti mahassa vielä näin laskettuna aikanaan. Päivä oli täynnä ohjelmaa ja sataman lastentapahtumassa kannoin Lottaa sylissä ja totesin, että jo on kumma jos ei synnytys siitä ala. Jo kotimatkalla alkoi tuntua melko tiukkoja supistuksia ja niitä tuli yhä tiheämmin. Kotona oltiin viideltä ja aloin kellottaa supistuksia, joita tuli alle 10 minuutin välein. Supistukset tihenivät ja kovenivat, yritin helpottaa oloa jumppapallolla ja lämpimällä kauratyynyllä. Sovittiin, että jos lähtö tulee, äitini tai isäni tulee meille vahtimaan Lottaa yöksi. Olin jo soittamassa isälleni, että valmistautuu lähtöön, kun neljän tunnin supistusten jälkeen ne alkoivat harveta. Seuraavan tunnin aikana supistukset harvenivat kolmesta minuutista seitsämään ja totesin, että taas mennään samalla kaavalla kuin Lotankin synnytyksessä: monta päivää säännöllisiä ja kipeitä supistuksia ennen kuin mitään edes tapahtuu. Illalla soitin vielä synnärille, sillä illan aikana housuun lorahti noin desin verran jotakin märkää. Ohjeeksi sain tulla aamulla testattavaksi, tihkuiko lapsivesi vai oliko se jotakin muuta. Menin siis nukkumaan ja parin tunnin supisteluiden jälkeen sainkin nukuttua yön suhteellisen hyvin.

Sunnuntai 7.6 rv 40+1
Menin aamulla synnytysvastaanotolle kello 8 testaamaan, tihkuiko lapsivesi. Olin melko vakuuttunut, ettei märkä ollut lapsivettä, mutta ohjeena epäselvissä tapauksissa on aina testata asia, sillä tulehdusriski kasvaa 12 tuntia vesienmenosta. Aamulla supistuksia tuli harvoin, kaksi kolme tunnissa. Makasin hetken käyrillä ja lapsivesitesti tehtiin. Testi näytti negatiivista ja pääsin lähtemään kotiin. Sisätutkimusta ei tässä vaiheessa tehty, koska supistukset olivat epäsäännöllisiä.

Kello 11 supistukset säännöllistyivät ja tulivat taas alle 10 minuutin välein. Viestittelin ystäväni kanssa, joka lupautui ottamaan Lotan heille hoitoon. Itse olin alkuun sitä mieltä, että se olisi turhaa, sillä en uskonut supistusten taaskaan kestävän muutamaa tuntia pidempään. Olin taas jumppapallolla ja kävelin ympäriinsä, supistuksen tullessa nojasin pöytään ja hengittelin. Lotta matki touhua nauraen: tuli viereen nojailemaan ja puuskuttamaan. Onneksi Lotta koki tilanteen hauskaksi, eikä ymmärtänyt, että äitiin sattuu.

Jossain vaiheessa totesin, että ehkäpä Lotta voisi sittenkin mennä hoitoon. Voitaisiinhan se sitten hakea illalla takaisin kotiin, jos tilanne ei edistykään. Tässä vaiheessa menin saunaan, jossa lämpö hieman helpottikin supistuskipua. Olin saunassa melko pitkään ja sieltä pois tullessa kipu oli jo suihkussa sitä luokkaa, että ajattelin, etten kauaa enää kestä. Kuitenkin tullessani pois suihkusta muutaman pahan supistuksen jälkeen väli alkoi taas pidentyä ja kipu vähentyä ja ajattelin, että taas supistukset loppuisivat. Pian supistuksia alkoi kuitenkin taas tulla ja ne tekivät sen verran kipeää, että kello 18.30 päätettiin lähteä kokeilemaan onnea synnärille.

Olin taas hetken käyrillä ja kätilö teki sisätutkimuksen. Arvasin, ettei tilanne ole juurikaan edennyt, kun kätilö ei meinannut ylettyä kohdunsuulle. Kohdunsuu oli siis ihan takana ja vain kolme senttiä auki. Tutkimuksen jälkeen supistukset kovenivat ja niissä oli jo todella kestämistä. Masennuin, sillä tätä samaa se oli Lotasta ja epäilin joutuvani vielä kotiin. Kaikeksi onneksi pääsin kuin pääsinkin jo synnytyssaliin, jotta saisin jotakin kivunlievitystä. Salista laitoin ystävälleni viestin, että sisälle jäätiin ja Lotta jäisi yökylään.


19.30 sain oxanest piikin lihakseen. Aluksi se tuntui vievän kipua pois ja istuskelin keinutuolissa. Pian minua alkoi kuitenkin pyörryttämään ja tuli todella huono olo, joten siirryin sängylle. Kivut palasivat myös nopeasti. En kuitenkaan halunnut vielä ottaa uutta lääkettä. Pelkäsin, ettei tilanne ole edistynyt lainkaan, joten yritin kestää ilman kivunlievitystä. Pyysin lämpöpussit ja jumppapallon ja yritin olla mahdollisimman paljon pystyssä. Lotan synnytyksessä kun jämähdin sänkyyn, nyt ajatuksena oli olla ylhäällä mahdollisimman paljon. Olin kuitenkin niin väsynyt, että torkahtelin jumppapallon päällä, joten kello 24 siirryin sänkyyn kokeilemaan, saisinko nukuttua.


Maanantai 8.6 rv 40+2
Torkuin tunnin, jonka jälkeen supistukset tuntuivat mahdottomilta. Nousin taas jumppapallolle, jossa kipua olikin hieman helpompi kestää. Kello kahdelta kutsuin kätilön ja toivoin kivunlievitystä. Vaihtoehdoiksi annetaan uusi oxanest piikki tai epiduraali. En tahtonut enää oxanestia siitä tulleen huonon olon vuoksi, joten päädyttiin epiduraaliin. Kätilö teki sisätutkimuksen: kohdunsuu oli edelleen takana, mutta lähes viisi senttiä auki. Epiduraali voitiin siis tilata. Kello 2.30 sain puudutteen, joka muutaman supistuksen jälkeen auttoi ja kävin nukkumaan. Supistukset kuitenkin harvenivat, joten kätilö laittoi oksitosiinitipan.

Heräsin viideltä, kun supistuskipu alkoi taas tuntua. Pyysin jotakin syötävää, sillä nälkä oli kova. Otin muutaman hörpyn mehukeittoa ja palan mandariinia ja oksensin saman tien. Kuudelta pyysin lisää epiduraalia ja sisätutkimuksessa kohdunsuu olikin jo lähes kahdeksan senttiä auki. Tämä oli suuri helpotus, sillä Lotasta tilanne jämähti kuuteen senttiin ja pelkäsin, ettei nytkään edistystä olisi juuri tapahtunut. Kysyin, kuinka nopeasti puudutteen laitosta voin nousta ylös ja sain kehoituksen odottaa ainakin puoli tuntia ennen liikkeelle lähtöä. Puolen tunnin päästä oloni oli kuitenkin taas niin huono, että noustuani istumaan jouduin palaamaan heti takaisin makuuasentoon. Se harmitti, sillä ajattelin pystyssä olemisen ja liikkumisen jouduttavan synnytyksen etenemistä. Vaikka kohdunsuu oli jo hyvin auki ja painettakin alkoi tuntua, pelkäsin silti edelleen, että synnytys pysähtyy ja pitkittyy.

Joni heräsi kello seitsemän ja kysyi tilannetta. Kerroin, mikä tilanne oli tunti sitten ja että epäilen, ettei enää menisi kovin pitkään, sillä paineentunne vain kasvoi. Joni lähti vaihtamaan autoa äitinsä kanssa, jotta mummo pääsi hakemaan Lotan ystäväni luota. Jonin lähdettyä kutsuin kätilön, sillä supistukset alkoivat taas tuntua. En myöskään uskaltanut lähteä yksin käymään vessassa, sillä pelkäsin pyörtyväni, joten kätilön ollessa huoneessa raahauduin vielä vessaan ennen sisätutkimusta. Kätilö totesi kohdunsuun olevan täysin auki ja kysyi, haluanko lisää epiduraalia vai aletaanko ponnistaa. Päätin alkaa ponnistaa ja kello 7.33 laitoin Jonille viestin, että nyt aletaan hommiin. Joni oli jo onneksi takaisin parkkipaikalla ja maksamassa pysäköintiä, joten oli nopeasti takaisin salissa.

Ponnistusvaihe eteni hyvin puoli-istuvassa asennossa ja vauva liikkui eteenpäin. Tällä kertaa pystyin keskittymään täysillä ponnistamiseen, Lotan synnytyksessä kun hommaa haittasi suuresti koko vasemman puolen lamauttava hermokipu. Kello 7.49 syntyi tyttö, 14 minuutin ponnistamisen jälkeen. Sain tytön heti paitani sisään ja pian syntyi myös istukka. Sain pienen repeämän ja kätilö ompeli muutaman tikin.

Vauva siirrettiin vierelleni ja annettiin itse löytää rinnalle. Meidät jätettiin rauhassa saliin tutustumaan toisiimme. Jonkin ajan kuluttua minut päästettiin suihkuun ja kätilö mittasi vauvan. Saimme myös aamupalaa, joka tällä kertaa pysyi myös sisällä. ;) Kymmeneltä meidät siirrettiin osastolle.


Synnytyksestä jäi kaiken kaikkiaan paljon parempi mieli kuin edellisestä kerrasta, vaikka kestoa oli tälläkin ihan riittävästi (20 h 35 min). Kätilöt olivat kaikki todella mukavia. Itselle mieleen jääneet erot Lotan synnytykseen verrattuna oli mm. se, että tällä kertaa supistusten harvenemisen sanottiin kuuluvan asiaan, kun Lotan kohdalla sanottiin, ettei synnytys ole käynnissä jos supistukset harvenevat. Myös ensi-imetys oli erilainen: Lotan ollessa vastasyntyneenä paitani alla tuli kätilö tunkemaan rintani vauvan suuhun. Nyt vauvan annettiin itse löytää tiensä rinnalle, mikä oli minusta paljon parempi tapa. Lotta myös vietiin osastolle sylissäni peittoon kapaloituna, kun nyt vauva oli vaippasiltaan paitani alla, iho ihoa vasten.

6 kommenttia:

  1. Onnellinen loppu ja kaiken uuden alku. <3

    VastaaPoista
  2. oii tälläsistä kertomuksista herää kyllä muistot mieleen. Ihanaa, että kaikki sujui hyvin synnytyksessä! Aina tälläsiä lukiessa tulee sellanen fiilis, että eikai se synnytys niin kamalaa olekaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, minä kyllä jo sanoin miehelle, että jos mulle joskus vielä tulee vauvakuume niin saa muistuttaa mua tuosta päivästä. :D

      Poista
  3. Synnytyskertomuksia on aina mukava lukea, kiitos kun kerroit omasi. :)
    Ihana juttu että sulle jäi hyvä mieli synnytyksestä ja kaikki sujui hyvin.♥

    VastaaPoista