Meidän sisarusrattaat

Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittamaan meille valikoituneista sisarusrattaista. Rattaat saapuivat meille puolitoista kuukautta luvattua myöhemmin ja nyt ollaan niitä testattu vasta yhden kerran, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin valintaperusteista ja ensivaikutelmista.

Alunperinhän olin hankkimassa rattaita, joissa lapset olisivat olleet päällekkäin. Käytyäni testaamassa sellaisia liikkeessä päädyin kuitenkin harkitsemaan vierekkäin istuttavia, sillä mielestäni päällekkäin istuttavassa vauvan paikka puolivuotiaaksi asti tuntui hankalalta. Tärkeimmät kriteerit rattaita hankkiessa olivat:

- isot renkaat. Asutaan (joidenkin mielestä) maalla, eli lenkkeilymaastomme on pääasiassa hiekkatietä tai pururataa. Asfaltilla ei ole jalkakäytäviä ja piennar on kapea. Talvisin teitä ei välttämättä aurata heti lumisateen jälkeen, joten jo senkin takia pienipyöräiset rattaat oli poissuljetut. Monissa sisarusrattaissa eturenkaat ovat pienet, joten se rajasi valikoimaa jo aika paljon.

- rattaiden tuli olla mielellään myös mahdollisimman ketterät ja kevyet työntää. Täällä noita ylämäkiä myös riittää ja kun kyydissä on vielä kaksi lasta, en halunnut "ylimääräistä" kuormaa painavista tai huonosti rullaavista rattaista. Ketteryys saavutetaan useimmissa rattaissa kääntyvillä etupyörillä, mitkä taitaakin suurimmasta osasta tuplarattaita löytyäkin.

- etupyörät tuli saada myös lukittua. Vaihtelevan maaston takia etupyörät on saatava myös lukittua kulkemaan suoraan, kääntyvien pyörien kanssa kun meno voi epätasaisella alustalla olla melko epävakaista.

- istuinten tuli olla riittävän tilavat. Lotta kasvaa koko ajan ja hänen tulisi ainakin vielä jonkin aikaa mahtua kulkemaan rattaissa. Mitkään ihan kapeimmat rattaat eivät siis tulleet kysymykseen. Myös vauvankopan tuli olla sen kokoinen, että kesällä syntynyt vauvamme mahtuisi siihen vielä alkutalvesta makuupussissa ja toppavaatteissa.

- vierekkäin istuttavat rattaat ovat leveitä, joten näistä leveistä yritin löytää edes hieman kapeammat. Markkinoiden kapeimmat vierekkäin istuttavat taitavat olla kymmenisen senttiä kapeammat kuin yleisimmät rattaat, mutta ne eivät muilta ominaisuuksiltaan (tai hinnaltaan...) sopineet meille. Meille valikoituneet rattaat ovat leveydeltään hieman normaalia oviaukkoa kapeammat: ovat siis leveät mutteivät kuitenkaan kaikista leveimmät.

- työntöaisan korkeutta piti voida säätää helposti. Meillä on Jonin kanssa pituuseroa noin 25 cm, joten työntöaisaa on voitava säätää eri korkeuksille helposti.

- molemmilla lapsilla omat kuomut. Tästä kuulin ja luin paljon käyttökokemuksia ja omat kuomut koettiin yhteistä kuomua toimivammaksi.

- vauvankoppa piti saada kasvot työntäjään päin. Tämä ei ollut kriittinen ominaisuus, mutta koen helpommaksi, että koppa on työntäjään päin, sillä näin vauvaan pääsee käsiksi ilman, että tarvitsee kiertää rattaiden etupuolelle.

Siinäpä ne tärkeimmät taisivat olla. Vertailin useita eri rattaita ja lopulta päädyin Bumbleride Indie Twineihin, värinä lotus blue. Kaiken lisäksi Raparperipolkua pitkin-blogin ihana Nea myi minulle heille ylimääräisen vauvankopan ja sattumalta vielä samanvärisenä kuin tilaamani rattaat.

Rattaat mahtuvat ovestamme (ja myös täpötäyden tuulikaappimme läpi) oikein mukavasti. Ne on helppo laittaa kasaan ja taas avata. Odottaessamme rattaiden toimitusta ehdin jo epäillä niiden tarvetta. Lotta kävelee ihan kivasti mukana ja pari kertaa ehdittiin liikkua kaupungilla niin, että vauva oli Lotan rattaissa ja Lotta seisomalaudalla tai kävellen (tai sylissä). Pian totesin kuitenkin, että yksin esim. kaupungilla en pärjäisi Lotta seisomalaudalla, koska Lotta saattaa ihan milloin vain hypätä vaikka liikkuvan laudan kyydistä pois. Lotta myös pyrki usein syliin, joten eipä sekään olisi ollut kovin mukava tapa edetä: toisella kädellä työntää vaunuja ja toisella kantaa Lottaa... Ja eipä koirien lenkityksestäkään varmasti olisi tullut mitään, kun Lotta saattaa kesken matkan päättää vaihtaa suuntaa tai olla liikkumatta... Tarve sisarusrattaille oli siis todellinen.

Rattaat tosiaan ovat kevyet työntää ja ketterät. Hieman ongelmia tuotti sinkoilevat koirat, joilla olisi taas totuttelemista rattaiden vierellä kävelyssä. En lukinnut renkaita hiekkatielläkään, mikä hankaloitti etenemistä nimenomaan koirien takia, jotka saattoivat yhtäkkiä vetäistä rattaita ojan suuntaan, mutta muutoin rattaat kulkivat hyvin myös hiekkatiellä, vaikka renkaat kääntyivätkin.

Lotalla on rattaissa hyvin tilaa ja koppakin tuntuu tilavalta, eiköhän vauva mahdu siihen oikein hyvin siihen saakka, kunnes hänetkin voi siirtää pois kopasta. Lotasta on myös kivaa, kun vauva on rattaissa hänen vieressään.

En ostanut rattaisiin tuplasadesuojaa, vaan meillä on kaksi yksittäistä suojaa. Niiden sopivuutta ja istuvuutta en ole vielä ehtinyt testaamaan, mutta toivotaan, että ne sopivat rattaisiin hyvin. Hyttyssuoja kävi ainakin oikein hyvin kopan päälle.