40+0

Tänään on toisen vauvamme laskettu aika, mutta hän tuntuu viihtyvän mahassani sen verran hyvin, ettei ole kiire tulla tähän maailmaan. Itse sen sijaan tapaisin vauvan jo mielelläni ja pienenä taka-ajatuksena haaveilen siitä, että pystyisin taas esimerkiksi kävelemään normaalisti. Koko raskauden aikana en uskonut pääseväni näille viikoille asti, mutta tässä sitä vielä ollaan, yhtenä kappaleena. 

Pientä stressiä aiheuttaa myös Lotan hoidon järjestäminen: hoitajia ja paikkoja on kyllä useampikin vaihtoehto, mutta kukaan ei pysty vahtimaan Lottaa esimerkiksi vuorokautta vaan häntä pitäisi sitten siirtää paikasta toiseen. Ja minun synnytystahtini tuntien useampaankin kertaan... Eli toivotaan, että vauva päättäisikin syntyä vaikka huomisen aikana! Eihän tässä muu auta kuin odotella, milloin alkaa tapahtua, mutta todella toivon välttäväni käynnistyksen.

En tiedä vaistoaako Lotta, että jotakin nyt odotetaan jännityksellä, sillä esimerkiksi tämä aamu alkoi aivan järkyttävällä kiukkuamisella. Eilen Lotta oli päivän mummilassa, heräsin itse jo neljältä saamatta enää unta ja menin kotiin päiväksi nukkumaan (tunnin nukuin, loput siivosin :D ). Lotta viihtyi mummilassa niin hyvin, ettei meinannut malttaa lähteä sieltä kotiin, mutta ilmeisesti oli sitten kuitenkin äitiä ikävä, kun ilta kyhnättiin tiiviisti kainalossa.

Tänään lähdettiin Lotan kanssa katsomaan, kun isi ajoi ralliautolla ja kovaa kyytiähän se päästeli menemään, Lottakin oikein taputti aina isin ajaessa ohi. Itse pohdin, käynnistyisikö synnytys jos menisin ralliauton kyytiin, mutta kai se on vain maltettava odottaa, milloin pieni on itse valmis tulemaan. Lotta nukahti juuri päiväunille ja vielä odotellaan, että Joni ajaa yhden kyydityksen. Sitten olisi tarkoitus käydä kurkkaamassa läheisessä satamassa olevaa lastentapahtumaa. Ihan kivaa saada vielä vähän touhua päiviin, eikä vain odotella kotona, koska synnytys alkaa. Pidetäänkö kuitenkin peukkuja, ettei ainakaan juhannuksena olla synnyttämässä vaan pienen käärön kanssa kotona.