lauantai 13. kesäkuuta 2015

Osastolla

Synnytyksen jälkeen minut ja vauva kärrättiin osastolle. Tällä kertaa "pääsin" eri osastolle kuin Lotan kanssa. Tällä osastolla huoneet olivat isommat ja meidän huoneessa oli jopa oma televisio, päiväsali oli isompi ja mukavampi ja ruokailukin järjestetty paremmin. Sairaalassamme tehdään koko ajan remonttia, enkä tiedä, onko sitä osastoa enää edes olemassa, jolla Lotan kanssa olin, mutta olen kyllä tyytyväinen, että pääsin nyt tuolle osastolle. Myös huonekaverini oli edelliskerran melko rasittavaa tapausta (anteeksi nyt vain...) paljon mukavampi.


En ollut Lotankaan kanssa sairaalassa kuin kaksi päivää, mutta siitä ajasta minulle jäi "kammo" ja suunnittelin jo raskausaikana toivovani nopeaa kotiutumista. Lotan kanssa tosiaan huonekaverini miehineen olivat melko raskasta seuraa. En myöskään pitänyt siitä, että ruoka oli tarjolla puoli tuntia ja siinä ajassa se piti hakea, syödä ja palauttaa astiat, oli tilanne vauvan kanssa mikä hyvänsä. Lotta itkeskeli osastolla ollessamme ja olisi ollut vain rinnalla, joten ruuan hain Lotta toisella käsivarrella ja ruokatarjotin toisella. Tällä kertaa viihdyin osastolla huomattavasti paremmin ja osasin ottaa rennommin, ruuankin saatoin hakea vasta viimeisellä minuutilla jos en aiemmin päässyt. Pikkusisko on myös sen verran rennompi tapaus, että viihtyi vallan mainiosti itsekseen huoneessani nukkuen sen aikaa, kun hain ruuan tai palautin astiat.

Maanantai-iltana Lotta tuli Jonin mukana katsomaan pikkusiskoaan. Lotta oli hieman hämillään, kun huoneessa oli toinenkin vauva, mutta nätisti silitteli pikkusiskoaan. Vauvaa kävivät katsomassa myös Lottaa hoitamassa ollut Jonin äiti sekä minun vanhempani. Lotta piti showta yllä koko vierailun ajan, taisi olla jo yliväsymyksen puolella. Mummin kysyessä, tuleeko vauva meille kotiin, pyöritti Lotta päätään ja sanoi ei.



Jo synnytyssalissa sanoin, että voisin lähteä kotiin vaikka heti ja osastolle mentyämme kysyinkin sairaanhoitajalta, kuinka nopeasti olisi mahdollista kotiutua. Vastaukseksi sain, että seuraavana aamuna vauvasta otettaisiin bilirubiiniarvo (koska minun veriryhmäni on rh negatiivinen ja tämä saattaa aiheuttaa vauvassa keltaisuutta) ja tehtäisiin lääkärintarkastus. Jos kaikki olisi hyvin, pääsisimme kotiin. Aamulla kaikki oli vauvalla sekä minulla hienosti, joten lääkäri antoi luvan lähteä kotiin. Koska vauva kotiutui alle 36 tunnin ikäisenä (lyhytjälkihoitoinen synnytys), piti meidän käydä sairaalalla uudestaan lääkärintarkastuksessa perjantaina.



Myös perjantain läärintarkastuksessa kaikki oli vauvalla hyvin. Samalla reissulla käytiin ottamassa valokuva Lotasta ja vauvasta paikalliseen lehteen, he kun olivat sairaalalla juuri samaan aikaan kuvaamassa. Tutut voivat bongailla meidän tyttöjä ensi tiistain lehdestä. :)

Tällä kertaa myös osastolla olosta jäi hyvä mieli ja olen tyytyväinen, että pääsimme vauvan kanssa jo synnytystä seuraavana päivänä kotiin. Toki olisin varmasti saanut levättyä paremmin sairaalassa, mutta ikävä Lottaa oli jo kova ja onhan kotona kuitenkin mukavampaa.

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihana pikkuinen hän onkaan. ♡ Ihanaa, että pääsitte toiveesi mukaisesti pian kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hän on. <3 Ja oli kyllä mukavaa päästä niin nopeasti kotiin ja opettelemaan uutta arkea kahden lapsen äitinä. :)

      Poista
  2. Mää en kestä mitä vauvakuumetta sää aiheutat mulle, vaikka oon nytkin viikonlopusta meidän neidin kanssa ihan rikki. Mm. viime yö oli taas melko tuskainen...

    Mutta niin söpö pikkuinen ja ihana Lotta siellä silittelee pikkusiskoaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä vaarallista lukea postauksia vauvoista, saattaa aiheuttaa pahaa vauvakuumetta. :D

      Lotta on kyllä ottanut vauvan tosi hyvin vastaan ja hoitaa siskoa kovasti. :)

      Poista