maanantai 22. kesäkuuta 2015

Elämää kahden lapsen kanssa

Tässä lyhyessä ajassa, jonka olen ollut kahden lapsen äiti, olen tehnyt joitakin huomioita.

- Minä olen äitinä itsevarmempi. Esimerkiksi imetyksen kanssa en ole kokenut (ainakaan vielä) epätoivon hetkiä, eikä pikkusisko ole saanut kertaakaan korviketta, eikä kyllä vielä edes rintamaitoa pullosta. Lotalle annoin jo sairaalassa lisämaitoa toisena päivänä, kun maito ei ollut vielä noussut. Tällä kertaa annoin vauvan asua rinnalla ja odotin rauhassa maidonnousua. Ehkä asiaan vaikutti myös se, että pikkusisko on isoasiskoaan kärsivällisempi. ;)

- Pikkusisko vaikuttaa ainakin toistaiseksi rauhallisemmalta. En tiedä, miten hyvin pärjäisin, jos tämä vauva olisi yhtä temperamenttinen kuin Lotta...

- Omiakin asioita pystyy hoitamaan, kun vauva viihtyy muuallakin kuin sylissä. Myös Lotan kanssa meillä on ollut yhteistä aikaa, kun vauva suostuu esimerkiksi nukkumaan päiväunia sängyssään. Toista se oli Lotan kanssa...

- Lotta on ollut aivan mainio isosisko, eikä mustasukkaisuudesta ole toistaiseksi hajuakaan! Lotta hoitaa vauvaa ja on aina iloinen vauvan nähdessään. Toki joskus pitäisi päästä äidin syliin tai saada äiti johonkin juuri silloin, kun imetän, mutta hienosti Lotta on oppinut odottamaan tai tulemaan viereen.

- Lähteminen on HIDASTA! Tämä tuntui kyllä aluksi vaikealta jo Lotan ollessa vauva, kotoa lähtemiseen kului paljon totuttua enemmän aikaa. Nyt kun valmiiksi pitää saada Lotta, vauva ja minut ja huolehtia, että koirat on pissatettu jne, kestää lähteminen toisinaan ikuisuuden. Ja vähintäänkin yhdellä ehtii mennä ainakin kerran hermot lähtöprosessin aikana...

- Elämänmuutos ei ole toisen lapsen myötä yhtä suuri kuin ensimmäisen. No tämä nyt varmaan on itsestäänselvyys, mutta huomasin sen itse konkreettisesti tässä yksi päivä. Vauvan synnyttyä taisin käydä ensimmäisen kerran kotona suihkussa Lotan kanssa. Muistan, kuinka Lotan synnyttyä oli ihanaa päästä yksin suihkuun tai vaikka saunaankin, mutta nyt minusta oli mukava käydä Lotan kanssa, enkä kokenut kaipaavani sitä "omaa rauhaa", vaikka tällä hetkellä olenkin kiinni vähintään yhdessä lapsessa koko ajan.

Yksi asia, mitä olen näin toisen lapsen synnyttyä ihmetellyt, on se, että Lotta sai synnyttyään käytännössä kaikilta vierailta kortin ja lahjoja, kun taas pikkusisko on saanut yhden lahjan ja yhden kortin. En siis todellakaan tarkoita, ettei meille saisi tulla ilman lahjaa ja jos joku tuttu nyt tätä lukee, niin ei tarvitse lähteä lahjaostoksille! :D Jonkun pahoitellessa lahjan puutetta olenkin sanonut, ettei tarvitsekaan tuoda mitään. Mutta pointti tässä oli se, etten vain ole ymmärtänyt, miksi ensimmäiselle lapselle tuodaan lahjoja ja kortteja ja toiselle ei? Onhan ensimmäinen lapsi tietenkin aina jollakin tavalla erityinen, mutta ei kai toinenkaan lapsi ole yhtään sen vähäpätöisempi..? Vaikka tuskin kukaan niin ajattelekaan, vaikkei lahjaa pienelle toisikaan. Ymmärsiköhän tästä nyt kukaan mitään... :D Edelleenkin siis painotan, että saadakseen tulla vauvaa katsomaan EI todellakaan tarvitse tuoda mitään, mutta tällaista minä vain olen pääni sisällä ihmetellyt. :)

Tänään ollaankin treenattu tyttöjen kanssa kotona olemista koko päivä. Joni oli jo viime viikolla aamupäiviä töissä, mutta tänään oli sitten koko päivän. Yllättävän hyvin meillä on päivä sujunut, tytöt nukkuivat jopa päiväunia samaan aikaan. Eiköhän se arki tästä lähde rullaamaan, vaikka välillä se onkin vielä pientä hakemista.

8 kommenttia:

  1. Ensimmäinen lapsi on aina ihme ja toinen vähän väliinputoaja. Ikävä tosiasia, mutta noin olen huomannut monen toimivan.
    Mie voin siulle kortin lähettää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niinhän se on, itse vain toivoisin että osaisi olla tasapuolinen molemmille lapsille ja tietysti toivon myös, että myöskään muut eivät "suosi" jompaa kumpaa. Mutta onneksi nyt ei ole tämän isommasta asiasta kyse. :)

      Poista
  2. Näin otsikon omassa blogilistassa ja ekat ajatukseni: "Pliis, kerro kuinka vaikeeta, hankalaa ja rankkaa se on" :D Ei siis missään nimessä sillä, että toivoisin teidän arkeen mitään pahaa, mutta pelkään sitä omaa vauvakuumetta. :D

    Mukava kuitenkin kuulla, että alku on (kaikista omista ajatuksistani huolimatta) mennyt mukavasti. Onhan se tosiaan hassua, että se toinen lapsi sitten ikään kuin unohtuu, kun "onhan noilla nyt jo yksi, ei tää oo mitään ihmeellistä". Aika julmaa kuitenkin, ymmärsin sun pointin. Pelkään toisaalta myös sitä, että jos lisää lapsia joskus tulee, niin vauvaa katsomaan tulevat sivuuttavatkin esikoisen ihan totaalisesti ja menevät hösäämään vauvaa. Se olisi taas esikoiselle aika julma temppu. Noin päin en olekaan asiaa ajatellut, kuten itse huomioit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, voi ei sun kanssa! :D Jos yhtään helpottaa vauvakuumeeseen, niin kyllä varsinkin loppuraskausessa aloin epäillä, oliko toisen lapsen hankkiminen näin pian järkevää... Onneksi nyt kuitenkin kaikki on vielä mennyt suhteellisen hyvin. :)

      Mä muuten myös mietin sitä, kuinka vauvaa katsomaan tulevat huomioivat Lotan. Onneksi kaikki ovat muistaneet myös Lotan olemassaolon ja Lotta onkin saanut vieraista aina leikkikavereita ja nauttinut kyläilyistä. Ja kun vauvaakaan ei ole heti isketty vieraiden syliin, vaan Lotta on ensin saanut touhuta heidän kanssaan, ei ongelmia ole tullut edes siitä, että vauvakin käy sylissä eikä huomio ole koko aikaa Lotassa.

      Poista
    2. Huippujuttu, että kyläilijät ovat muistaneet myös Lotan! :)

      Ei taida mun mahdollisilla vauvakuumeiluilla onneksi olla mitään merkitystä. Puhuin miehelle, että on alkanut tulla sellanen olo, että tässä voisi vielä _joskus_ toisenkin lapsen tehdä. Miehen asenne oli aika: "Miksi pitäis?" Eli eiköhän tuo aika hyvä toppuuttelija ole. ;)

      Poista
    3. Kyllä se miehen mielikin voi siitä vielä muuttua. ;) Omani oli nimittäin sitä mieltä pitkään, että yksi lapsi riittää, jossain vaiheessa myöntyi että ehkä toinen muutaman vuoden päästä mutta tässä sitä vaan ollaan. :D Tosin nyt ei kuulemma lisää lapsia useammanlaisia vuoden päästä, mutta saapa nähdä. ;)

      Poista
  3. Mukavaa kuulla, että siellä menee hyvin! :) Ja samoja havaintoja itsekin tein. Meilläkin nuorempi sai vähemmän lahjoja ja muistamisia, mutta ne ketkä jotain toivat toi myös esikoisellekin. Akuhan sai myös isovelilahjana polkupyörän mummilta ja papalta, eli on lahjottu! :D Mutta kyllä se vähän harmittaa ettei toinen lapsi pääse osaksi samaa huomiota kuin ensimmäinen. :/

    Hienoa kuulla ettei mustasukkaisuutta ole ilmassa! Täällä Aku on nyt alkanut ryntäämään syliin ensin jos vauva itkee ja imettäessä yrittää saada vauvaa pois sylistä. Mutta tuokin varmaan taas jokin vaihe! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sielläkin on muistettu myös Akua. :) Lottaa ei ole kyllä lahjottu, mutta leikkiseura on ollut tytölle mieluista. :)

      Mä kyllä koko ajan odotan, milloin mustasukkaisuus rantautuu meille... Toivottavasti teillä menee tuo vaihe pian ohi!

      Poista