torstai 19. maaliskuuta 2015

Haaste: minkälainen äiti olet

Sain Äiti ja Melukylän lapset-blogin Terhiltä haasteen, jossa pitää vastata muutamaan äitiyttä koskevaan kysymykseen. Olen tätä tehnyt osissa aina silloin kun olen ehtinyt, joten toivottavasti vastauksissa ei ole hirveästi toistoa...


Minkälainen äiti olet?
Tähän on musta vaikea vastata, en tiedä miksi. Hmm, olen rakastava ja lapsen etusijalle laittava, huolehtiva mutta kuitenkin rento.

Eroaako se paljon siitä minkälainen äiti ajattelit olevasi ennen lapsia? 
Ajattelin olevani tiukempi ja huolehtivani enemmän siitä, ettei mitään vain satu. Tokihan nytkin pelkään, mitä kaikkea voi sattua, mutta annan Lotan kuitenkin touhuta melko vapaasti.

Mitä luulet että muut ajattelevat sinun kasvatustavoistasi?
Varmaankin että eikö tuo osaa pitää lastaan kurissa. :D Lotta siis kyllä periaatteessa osaa käyttäytyä, mutta välillä se on niin päin, että Lotta määrää ja minä vikisen...

Mitä sinun pitäisi mielestäsi tehdä toisin?
Monet asiat tulee näin ensimmäisen lapsen myötä täysin yllätyksenä ja olenkin huomannut, etten välttämättä osaa toimia oikein. Onneksi kuitenkin yleensä tunnistan tilanteet ja seuraavalla kerralla osaan jo suhtautua asiaan ja toimia niin, ettei tilanteesta jää Lotalle huonoja tapoja. Voisin olla tiukempi enkä antaa Lotalle joissakin asioissa niin helposti periksi...

Mitä teet mielestäsi oikein?
Yritän opettaa esimerkiksi, että kaikki ovat samanarvoisia, ettei ketään saa lyödä, toisen kädestä ei saa ottaa jne. Mielestäni näin pienelle lapselle nuo on vielä vaikeita opettaa, mutta esim. toisen kädestä ei ole saanut missään vaiheessa ottaa vaan olen selittänyt asian pienestä asti Lotalle ja palauttanut lelun. Nyt painitaan lyömisen kanssa, siihen pitäisi puuttua nyt jollakin jämerällä keinolla... 

Minulle on tärkeää, että Lotta tietää, että häntä rakastetaan ja hän on tärkeä. Kerronkin joka päivä moneen kertaan, että rakastan ja toivon, että Lotta oppii luottamaan siihen jatkossakin.

Oletko varovainen äiti? Annatko lapsen kokeilla esimerkiksi telineeseen kiipeämistä hyvillä mielin vai estätkö toiminnan? Oletko hankkinut turvalukkoja kaappeihin, pistorasioihin suojat tai portteja rappusiin tai joihinkin oviin? Perustelut vastauksiin.
Tässä olen yllättänyt itseni: luulin, että olisin paljon varovaisempi. Lotta on ollut pienestä asti oikea huimapää ja mustelmilta ei ole vältytty. Annan Lotan kuitenkin touhuta totta kai varmistaen, ettei mitään isompaa vahinkoa pääse sattumaan, mutten ala rajoittaa hänen touhujaan liikaakaan. Pistorasiat on peitetty maalarinteipillä (kun ne tulpat joutui hukkaan...) ja johtoja myöskin teipattu seiniin, mutta muutoin ei taida sen kummempia turvavarusteluja olla. Toki olen sijoittanut esim. keittiössä kaappeihin, joihin Lotta menee, muovirasioita jne turvallisia tavaroita, ja kaikki pesuaineet on Lotan ulottumattomissa.

Miten toimit seuraavassa tilanteessa: lapsi huutaa kaupassa pää punaisena ja makaa kaupan lattialla kun et suostu ostamaan jotain tiettyä juttua mitä lapsi haluaa. Annatko olla? Heittäydytkö itsekin maahan? Keskusteletko aiheesta? Annatko periksi? Mitä ajattelet muiden kaupassa asioivien katseista ja huokailuista?
Tällaista tilannetta ei ole onneksi vielä tullut, joten en pysty varmaksi sanomaan, kuinka toimisin. En ainakaan antaisi periksi ja ostaisi lapsen kinuamaa asiaa. Todennäköisesti poistuttaisiin kaupasta, joko jätettäisiin ostokset kokonaan tekemättä tai ostettaisiin tarpeelliset, riippuen missä vaiheessa kauppareissua raivari tulisi. Sen tiedän, että Lottaa on ihan turha tuollaisessa tilanteessa alkaa mitenkään rauhoittelemaan, ei toimi. Toki varmaan selittäisin asian, ettei nyt osteta mitään ylimääräistä, mutta en jäisi odottelemaan, että päästäisiin asiasta yhteisymmärrykseen tai että Lotta rauhoittuisi, sitä nimittäin saisikin sitten jonkin aikaa odottaa...

Miten teidän perheessä suhtaudutaan herkkuihin? 

(Karkit, jäätelö, limut, sipsit, roskaruoka...)
Lotan ollessa vauva päätin, etten anna hänelle herkkuja ennen kuin osaa itse pyytää. Reilun vuoden ikäinen Lotta jo olikin, ennen kuin sai ensimmäisen keksinsä, nykyään saa usein kahvipöydässä juuri keksiä ja on tuo yhden pullankin jo syönyt. Toivoisin Lotan itsensä takia, ettei herkut houkuttele liikaa, mutten aio kieltääkään kaikkea herkkua, satunnaisesti ne on ihan ok. Itsellä olisi tässä asiassa petrattavaa, herkkuja tulee syötyä vähän turhankin paljon... Vielä Lotan pystyy lahjomaan esim. muroilla, mutta varmasti pian on saatava samaa, mitä äitikin syö.

Onko lapsillanne tarkat rytmit? Ruoka, uni yms. Perustelut vastaukseen.
Nykyään päivät menee aika samalla kaavalla, mutta varsinkin päiväunien ajankohta saattaa vaihdella. Aamuisin kuitenkin herätään klo 6-7 ja illalla mennään nukkumaan klo 20, joskus saattaa nukahtaa jo aiemmin. Ruoka-ajat on myös aikalailla aina samat, varsinkin iltaruoka ja iltapala, aamupala riippuu siitä, moneltako herätään ja samoin päiväruoka rytmittyy sen mukaan, välipalan aika vaihtelee eniten, syödään sitten kun päiväunilta on herätty ellei päikkärit kestä vain alle tuntia. Tämä toimii meillä hyvin, että ns päivän peruskaava on, jota noudatetaan, mutta joustonvaraakin on.

Mitä luulet ja toivot että lapsesi ajattelevat aikuisena kasvatustaidoistasi?
Toivoisin lasten ymmärtävän, että esim. säännöt ja rajoitukset on olleet heidän parhaakseen. Toivon heidän myös ennen kaikkea kokevan aina, että ovat toivottuja ja rakastettuja.

Ulkoiletteko päivittäin?
Ei. Nyt viime aikoina ollaan alettu ulkoilla enemmän, mutta meidän pihassa ei tosiaan vielä ole oikein mitään tekemistä Lotalle, eikä täällä ole puistoja tai mitään paikkaa, mihin mennä leikkimään. Kesän myötä toivottavasti saadaan omaankin pihaan puuhattavaa, joten eiköhän ulkoilut siitä lisäänny.

Paljon lapsesi saa katsoa telkkaria päivässä ja käyttää esimerkiksi tablettia?
Aamuisin katsellaan hetki Pikku Kakkosta meidän sängyssä ennen kuin noustaan ylös, jos Lotta malttaa olla sängyssä niin kauan että ohjelma alkaa... Aamupalan jälkeen tv on myös päällä pikku kakkosen loppuun asti, mutta ei Lotta sitä juurikaan katso. Illalla myös Pikku Kakkonen päällä, mutta kerran on Lotta oikein puoli tuntia sitä katsonut. Eli ehkä maks puoli tuntia-tunti päivässä tällä hetkellä.

Miten näytät tunteita jälkikasvullesi? Niin positiiviset kuin negatiivisetkin.
Aika avoimesti näytän kaikkia tunteita. Jonin kanssa halataan ja pussataan Lotan nähden, pusutellaan paljon myös Lottaa ja kerrotaan monta kertaa päivässä, että rakastetaan. Riideltykin on Lotan nähden, mutta selvästi negatiivisia tunteita yritetään ainakin hieman hillitä. Joskus esim. yritän pidätellä itkua (varsinkin nyt kun hormonihuuruissa pienetkin asiat saattaa itkettää), koska Lotta aina huolestuu kovasti, jos itken. Kaiken kaikkiaan näytän kaikki tunteeni, jotkut joskus hieman "pehmitetysti", mutta minusta on hyvä, että lapsi näkee kaikenlaisia tunteita ja toivon mukaan oppii itsekin näyttämään tunteensa, eikä kätkemään esim. negatiivisia tunteita.






2 kommenttia: