Apinointia

Viime päivinä mulla on ollut täällä seuranani melkoinen matkija-apina. Olen saanut nauraa vatsani kipeäksi tai hihitellyt hiljaa hihaani seuratessani tuon pienen tytön touhuja. Tässäpä muutama esimerkki viime päiviltä:

- luin sanomalehteä ja kostutin sormenpään suussani kääntääkseni sivua. Pian myös vieressäni kirjaa lukenut Lotta laittoi sormea suuhun ja käänteli kirjan sivuja. Sormi piti tietenkin kostuttaa vähintään jokaisen sivun välissä, yleensä vielä useampaankin kertaan.

- käytiin Lotan kanssa kahdestaan saunassa ja kuten tavallista, nytkin pyyhe lensi Lotan päältä pois heti hänen päästessään ulos kylpyhuoneesta. Minä kuitenkin vasta laitoin omaa pyyhettä päälleni ja pitihän Lotallekin vielä se pyyhe laittaa, tietenkin samalla tavalla kuin minulla oli, ei millään vauvatyylillä. ;)

- harjasin hiuksiani, eikä aikaakaan kun myös Lotta toi hiuspehkonsa harjattavaksi.

- kuivasin vielä hiukseni pyyhkeeseen ja samoin teki Lotta.

- lopuksi rasvasin mahaani peilin edessä. Lotta tuli viereeni, katseli touhuani hetken ja alkoi sitten hieroa omaa vatsaansa.

Tässä nyt viimeisimmät apinoinnit. Näitä on varmasti paljon lisää, mutta nämä tulivat nyt päällimmäisenä mieleen. Hieman on vielä itselläkin opettelemista, että tuo matkijainen tosiaan seuraa ja matkii kaikkea, mitä me tehdään.

Tänään käytiin Lotan kummitädin M:n kanssa perhepuistossa leikkimässä. Lotta halusi vain keinua ja näytti aivan masentuneelta, vaikka liukumäessä käynnin jälkeen halusi itse takaisin keinuun. Vähän käytiin ihmettelemässä myös kiipeilytelineitä ja muita paikkoja, mutta lopulta päätettiin lähteä satamaan kävelylle toiveissa pikku neidin päiväunet. Mutta mitä tekee Lotta? Istui rattaissa sama apaattinen ilme kasvoillaan eikä unesta tietoakaan, vaikka päiväuniaika oli juuri parhaimmillaan. Käytiin M:n kanssa syömässä lounasta ja sieltä Lotta saikin virtaa ja alkoi höpötellä tuttuun tapaansa. Lopuksi käveltiin vielä satamassa niin, että Lottakin sai itse kävellä ja hienostihan tuo viipotti menemään. Oma varjo tuntui olevan Lotasta varsin mielenkiintoinen, Lotta käveli varjonsa perässä samalla heilutellen käsiään. Ystävällinen poikaporukka tarjosi meille vielä laseja lainaan, joilla pystyi katsomaan auringonpimennystä joka näkyikin täällä pilvettömältä taivaalta oikein hyvin.