Varsinkin kirjojen lukeminen on ollut Lotan ja minun välinen tuokio. Silloin tällöin olen kantanut Lotan kirjansa kanssa Jonin luo lukemaan, mutta isä ei vain ole Lotalle kelvannut lukijaksi. Eräänkin kerran olin lattialla lukemassa Lotalle kirjaa, kun Joni tuli viereemme katsomaan, mitä teemme. Lotta lätkäisi saman tien kirjan kiinni ja alkoi töniä Jonia pois. Lukuhetki on siis ollut meidän kahden yhteinen juttu, eikä siihen ole muita otettu mukaan.
Pari viikkoa sitten yllätyin aikamoisesti, kun Lotta haki kirjan hyllystä, vei sen Jonille ja pyysi päästä syliin lukemaan. Kun kirja oli luettu, haki Lotta aina seuraavan ja seuraavan kirjan, ja joka kerta vei ne isille luettavaksi. Tämän jälleen Lotta vielä pyysi Jonia leikkimään kanssaan ja kantoi hänelle leluja. Jee, vihdoinkin myös isä kelpaa Lotan leikkeihin!
Viikko sitten oltiin käymässä mun vanhempien luona ja myös siellä Lotta yllätti: haki kirjan ja vei sen mummille luettavaksi. Aiemminkaan ei siis ole ollut mitään ongelmia muiden kanssa leikkimisessä tai olemisessa, jos minä en ole ollut paikalla. On kuitenkin ihan kiva, että nyt myös minun läsnäollessani Lotta leikkii ja touhuaa muidenkin kanssa.
Vau, hienoa, että isikin on alkanut ihan luonnostaan kelpaamaan kun siekin olet paikalla. :)
VastaaPoistaOn kyllä kiva juttu, varsinkin kun tähän asti ok sitten vaan huudettu mun perään jos olen ollut näkösällä. Mutta eiköhän ne touhut tästä ala sujumaan muidenkin kanssa ja kiva että isäkin pääsee nyt eri tavalla osallistumaan. :)
Poista