Kiireinen päivä

Nyt täytyy sano että väsyttää! Tämä nyt ei varmaan ole enää kenellekään yllätys, mutta tää päivä on ollut jotenkin ekstra raskas. Lotta valvoi yöllä klo 4-5 enkä tietenkään taas itse tahtonut saada unta enää viiden jälkeen. Pitkästä pitkästä aikaa Lotta nukkui jopa kahdeksaan saakka, mutta tiemme varteen kaivetaan maakaapelia ja työt alkoivat ennen seitsemää, joten hetkisen ehdin aamulla torkkua ennen kuin kaivurin äänet herättivät.

Luvassa oli kiireinen päivä, kun puoli kymmenestä eteenpäin oli sovittuja menoja. Ilmeisesti eilisestä postauksesta vihastuneena ihana autoni päätti, ettei lähde käyntiin. Olihan pakkastakin toki oikein neljä astetta, että ymmärtäähän sen, ettei silloin vaan huvita. Vihaisena autolle soitin jo Jonille, joka alkoi laskemaan, ehtiikö tulla kuskaamaan meitä. Kaikeksi onneksi raivoisan kaasupolkimen polkemisen jälkeen auto viimein käynnistyi ja hyvä niin, koska menoni olivat äärimmäisen epälogistisesti sovittu täysin eri puolille kaupunkia, ensin toiseen laitaan (tai itse asiassa eri kuntaan), sitten aivan toiseen päähän ja lopulta takaisin. Koska kehuskelin eilisessä haasteessa etsiväni asioista positiiviset puolet, niin onhan tässäkin se hyvä puoli, että mulla on auto, joka yleensä liikkuu. Täältä ei todellakaan mitään busseja kulje, joten ilman tuota rotiskoa en pääsisi mihinkään.

Ehdimme ensimmäiseen menoon ajallaan ja jatkoimme nopeasti matkaa, tällä kertaa suuntana työpaikkani. Aikaa siirtymiseen oli reilusti ja suunnittelinkin matkalla käyväni ostamassa itselleni pari Kastehelmi-sarjan kynttilälyhtyä häälahjaksi saamiemme kaveriksi. Lotta kuitenkin nukahti juuri ennen kuin ennätin kaupan pihaan, joten päätin jatkaa ajelua ja antaa tytön nukkua. Ajelin siis kiertoteiden kautta suoraan työpaikalleni kirjoittamaan lappuset hoitovapaan jatkamisesta. Kauan ei sielläkään nokka tuhissut ja paluumatkalla kävin sitten ostamassa ne lyhdyt. 

Tässä välissä meillä olikin sitten useampi tunti ennen seuravaa menoa, Lotan lääkäriä. Käytiin etsimässä Lotan huoneeseen lamppua, syömässä, kirpparilla, katsastamassa Baby Stylen tarjouksia ja jopa Jonin työpaikalla.

Iltapäivällä meillä tosiaan oli vielä lääkäriaika Lotalle. Varasin sen jo maanantaina kuukauden jatkuneen nuhan ja yskän takia, mutta ajan sain vasta torstaille. Me ei olla oikein edes harkittu minkään vakuutuksen ottamista Lotalle, koska kunnassamme pääsee mielestäni nopeasti lääkärille ja saa hyvää hoitoa. Nyt olin kuitenkin hiukan pettynyt, että aikaa sai odottaa useamman päivän. Varmasti kiireellisemmässä tapauksessa  aika oltaisiinkin saatu heti maanantaiksi, mutta mielestäni näin pienen lapsen ollessa kyseessä aikaa olisi voitu kiirehtiä jo senkin takia. Joka tapauksessa tänään käytiin lääkärillä ja Lottapa ei siitä tykännyt, ei sitten yhtään! Odotusaulassa Lotta kyllä naureskeli ja jutteli mummojen kanssa, mutta kun lääkäri yritti kuunnella Lotan keuhkoja, alkoi hirveä huuto ja vastaan tappeleminen. Korvien katsominen vasta taistelua olikin! Mulle tuli kuuma kun yritin pitää Lotan jalkoja, käsiä ja päätä paikallaan samaan aikaan kun Lotta väänsi itseään kaikin voimin irti. Korvat saatiin kuitenkin katsottua ja ne olivat terveet. Saatiin resepti keuhkoputkia avaavaasta lääkkeestä ja toivotaan nyt, että yöt sen myötä hieman paranisivat.

Kotimatkalla haettiin lääke apteekista. Määrätty lääke oli yli kaksi vuotiaille, joten farmaseutti halusi vielä varmistaa lääkkeen annostuksen lääkäriltä. Lääkäriä ei saatu heti kiinni, vaan hänelle jätettiin kiireellinen soittopyyntö, joten vaikka olin sanonut Jonille etten jaksa käydä kaupassa, olihan se sinne lähdettävä aikaa kuluttamaan. Onneksi lääkeasia oli saatu selvitettyä kaupassa käynnin aikana ja saatiin heti lääke mukaamme. Lottaa kehuttiin päivän söpöimmäksi asiakkaaksi, kun hän kantoi reippaasti itse omat lääkkeensä autolle asti. <3

Kotona Lotta keksi hauskan leikin: nappasi koiralta luun ja juoksi nauraen karkuun koirien juostessa perässä. Pienet on ilot. :D

Nyt pidetään peukkuja pystyssä, että ensi yönä saataisiin kaikki nukkua kunnon yöunet.