tiistai 2. syyskuuta 2014

Ei ihan tavallinen tiistai (onneksi!)

Mä yritän yleensä nähdä asioissa hyvät puolet. Vaikka tapahtuisi jotain ikävää, yritän olla antamatta sen liikaa kaivella mieltäni. Niinkuin nyt esimerkiksi se mun puhelimen näyttö: kyllähän mua ottaa päähän joka ikinen kerta kun näpytän sitä rikkinäistä näyttöä, mutta minkäs sille mahtaa. Tai kun tällä hetkellä Lotta nukkuu ulkona ja meillä on oltava ikkuna auki ja korvat höröllä, koska se itkuhälytinkin meni rikki. Onhan sitä ennenkin pärjätty ilman hälyttimiä.

Nyt mua kuitenkin väsyttää ja pohdiskelen, miksi on taas huono päivä... 

Eilinen oli oikeastaan ihan kiva päivä: Joni oli aamupäivän Lotan kanssa pois, että mä sain levätä ja parannella flunssaani. Postissa tuli tieto, että me molemmat saadaan ihan mukavasti veronpalautusta, minkä ansiosta voin olla loppuvuoden kotona. Päivää oli jäljellä enää puoli tuntia, kun *askan sataminen alkoi. Eli oikeastaan voidaan ajatella, että maanantai oli hyvä päivä, tiistai ei niin hyvä...

Joni tuli jääkiekkotreeneistä kotiin 23.30. Mä odotin hereillä, jotta sain pidettyä koirat hiljaa, ettei Lotta herää, ne kun haukkuu aina kun meille tulee joku. Joni huomasi tienvarressa meidän kissan. Kissan joka on kolme ensimmäistä vuottaan ollut kokonaan sisäkissana, mutta jonka mä halusin opettaa olemaan myös ulkona tämän kesän aikana mm. siksi, että se pissaili sisällä -ei niin kivoihin- paikkoihin. Nyt se sitten oli ilmeisesti jäänyt auton alle ja koko takavartalo oli halvaantunut: raahasi itseään etutassuilla eteenpäin, takatassut eivät tehneet mitään. Läähätti ja pyrki piiloon. Käyttäytyi aivan samalla tavalla, kun lapsuuteni kissa jouduttuaan koiran suuhun ja kuollessaan. Niinpä en ollut yllättynyt, kun pieneläinpäivystykseen soittaessani sanottiin, että tällaisissa tapauksissa ennuste on erittäin huono.

Päivystyksessä olin kissamme Nupun kanssa arviolta puoli yhden aikaan yöllä. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, ennen kuin lääkäri ehti paikalle. Lääkäri täytti tietomme koneelle, jonka jälkeen Nuppu punnittiin. Nuppu alkoi pyrkiä vaa'alta takaisin kuljetushäkkiin ja myös takajalat liikkuivat jonkin verran! Tutkittaessa Nuppu aristi selkäänsä, muttei kuitenkaan vaikuttanut erityisen kivuliaalta. Röntgenkuvissa selvisi, ettei mitään ollut murtunut ja kaikki sisäelimet olivat normaaleja. Niinpä yksi haava tikattiin, otettiin vielä verikoe, josta selviäisi mahdolliset sisäiset verenvuodot ja Nupulle tiputettiin nestettä. Verikokeessa ei näkynyt mitään hälyttävää, joten pääsimme kera kipulääkkeiden ja antibioottien kotiin seuraamaan tilannetta. Kukkaro keveni myös melkoisesti, käynti maksoi reilut 400 euroa...

Päivystykseen mennessä olin siis varautunut siihen, ettei Nuppu enää tule kotiin, mutta toisin kävi. Tietenkään vielä ei ole varmaa, selviääkö Nuppu todella, mutta toivoa on. Nyt Nuppu jo kävelee ihan hyvin kaikilla tassuillaan, ainoastaan toista takajalkaansa ei palauta oikeaan asentoon. Lääkäri epäili selkärangan ympärillä olevan iskusta johtuvaa turvotusta, josta takapään halvaantuminen johtui.

Olin kotona kello neljä ja puoli viiden aikaan pääsin nukkumaan. Lotta heräsi 7.30, joten kolmen tunnin unilla on tämä päivä menty. Heti aamusta klo 10 meillä oli syksyn ensimmäinen muskari, jossa Lottakin oli niin väsynyt, että vain istui mun sylissä ja ihmetteli. Kotiin tultuamme haaveilin Lotan taas nukkuvan kunnon unet, mutta eihän se silloin koskaan nuku kuin puoli tuntia. Eli sitten kiukuttiin. Ja kiukuttiin. Ruuan jälkeen menin vaihtamaan Lotalle vaippaa. Vaipassa oli kakat. Otin vaipan pois ja ennen kuin ehdin napata tytön kainaloon, oli hän peruuttanut päin pinnasänkyä. Arvaatte varmaan, miltä sänky sen jälkeen näytti. No, ei muuta kuin likka kyytiin ja pesulle, jonka jälkeen etsimään uutta vaippaa. Kestovaipat oli tulleet pyykistä, enkä ollut ehtinyt laittaa niitä valmiiksi. Kun sulloin imua kuoreen lirisi pissat lattialle. Siinä vaiheessa tuli itku: sänky kakassa, lattia ja tyttö pissassa, koirat kärkkymässä, tarkkailua vaativa kissa odottamassa ja kolme tuntia nukkunut flunssainen äiti hoitamassa tilannetta. Ei näin.

No, lopulta sain kuin sainkin Lotalle vaipan ja paikat siivottua, kissan kunnon tarkistettua ja viimein myös Lotan päiväunille. Kai se tästä taas. Tänään ei kyllä tarvis enää tapahtua mitään ikävää, voi tulla sietokyky vastaan.

Loppuun pari kuvaa "piristämään" tätä valitusvirttä:

Lotta kaatui yksi päivä naamalleen tielle ja sen ansiosta hänellä on nyt nenä ruvella. Ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi, ainakin jos on äitiinsä tullut...


Ja eräänä päivänä olin vessassa täyttämässä saippuapulloa, kun kiinnitin huomiota hiljaisuuteen. Koiratkin oli hipsineet karkuun ja Lotta löytyikin tällaisista puuhista:



6 kommenttia:

  1. Hui, toivotaan että kissa tulee vielä kuntoon.
    Noi päivät on kamalia jos on ollut stressiä, valvonut pitkään, nukkunut vähän ja on vielä kipee. Silloin kaikki jutut jotka ei suju turhauttaa. Tsemppiä sinne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Välillä tosiaan on päiviä kun tuntuu, että ihan kaikki menee päin mäntyä ja sitten pienetkin asiat harmittaa. Mutta onneksi huomenna on uusi päivä! :)

      Poista
  2. Voi ei :( kisulle paranemisia!
    Väsyneenä ja kipeenä kaikki tahtoo tuntua niin turhauttavalt. Huominen on parempi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tämä päivä ainakin jo alkoi paremmin, kun sain nukkua pari tuntia pidempään ja kissakin näyttää jo paljon paremmalta. :)

      Poista
  3. Toivottavasti kissa selviää! Varmasti ollut rankka päivä. Ja kun tarpeeksi väsyttää ja ärsyttää mmene kaikki pieleen. Toivotaan parempaa seuraavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa voi jo paljon paremmin, tietysti vielä tarkkaillaan muutamaa asiaa mutta ihan hyvältä näyttää tällä hetkellä. :) ja eiköhän tästä tule ainakin eilistä parempi päivä!

      Poista