Pieni lukutoukka

Vielä jokin aika sitten Lotta piti kovasti kirjoista, joissa oli erilaisia pintoja joita rapsutella ja kosketella. Hetken aikaa kirjat olivat hylättyinä hyllyllä, eikä niitä juuri tullut luettua. Nyt lukuinto on löytynyt uudestaan ja tällä kertaa suosiossa on luukkukirjat.

Olen pitänyt paperisivuiset kirjat korkealla hyllyllä, jottei Lotta pääse niitä repimään. Pohdin jo aiemmin, miten kirjojen kanssa tulisi toimia, sillä musta on tavallaan kurjaa pitää kirjat Lotan ulottumattomissa, mutta taas Lotan vapaassa käsittelyssä kirjoista ei kauan olisi iloa. Joitain kovasivuisia kirjoja Lotta on saanut lueskella itsenäisesti ja kyllähän niissäkin pienen tutkijan kädenjälki jo näkyy. Tällä viikolla Lotta alkoi yhtäkkiä tuijottaa kirjahyllystä sitä hyllyä, jolla hänen kirjansa ovat samalla jotain huutaen. Seurattuani Lotan katsetta ja annettuani hänelle kirjan tyttö oli tyytyväinen. Kun kirja oli luettu monta kertaa läpi, tuijotettiin taas hyllyä ja haluttiin uusi kirja luettavaksi. Nyt lemppareita on kirjat, joissa on jokin luukku tai läppä, jonka taakse kurkistaa. Harmi vaan, että näitäkin kirjoja Lotta on joskus päässyt lukemaan yksinään ja muutama luukku on revennyt irti. Siinä olisi äidille vähän teippailtavaa...

Kun Lotan kanssa luetaan yhdessä, osaa hän todella hienosti avata ja sulkea luukun, sekä kääntää kirjan sivuja pienellä avustuksella. Sehän se taitaakin olla näissä kirjoissa parasta: pääsee itse osallistumaan kirjan lukemiseen ja näkee, mitä läpän takaa ilmestyy. Sanomattakin on selvää, että viime päivinä meillä on luettu paljon kirjoja.

Olen hieman yllättynyt siitä, että vielä hieman pidemmän lukutauon jälkeenkin Lotta muistaa, mitä kirjoja hyllystä löytyy ja tietää, minkä niistä haluaa. Jos tarjoan väärää kirjaa, jatkuu hyllyn tuijotus ja sinne kurottelu. Toisinaan pelkkä kannen näkeminen ei tuo mieleen kirjan sisältöä, mutta kun ensimmäinen sivu avataan, selviää, oliko se kirja juuri se, jonka Lotta halusi tällä kertaa lukea.

Lempikirjoja luetaan tällä hetkellä repeatilla: uudestaan ja uudestaan niin monta kertaa, ettei äidin tarvitse edes katsoa sivuihin päin muistaakseen, mitä missäkin lukee. Lotta osaa myös melko hyvin ajoittaa läpän avaamisen oikeaan kohtaan.

Koska omat muutama läppäkirja alkaa olla aika läpiluettuja, taitaa meidän matka käydä kirjastoon hakemaan lisää luettavaa. Niitä kirjoja pitäisi varmaan kuitenkin käsitellä vielä varovaisemmin, kuin noita omia...

Ps. Tällä viikolla Lotta alkoi kävellä ilman tukea ja nyt sitä mennään jo pitkiäkin matkoja!