Haaste: blogitarina

Oon viime aikoina ollut tosi hidas vastaamaan haasteisiin, mutta nyt on jo pakko purkaa "jonoa". Olen lukenut muiden vastauksia tähän haasteeseen ja salaa toivonut, ettei kukaan haastaisi mua, ihan vaan koska musta tuntuu, ettei mulla ole tähän mitään sanottavaa. Maria mut kuitenkin haastoi mukaan Love beyond words-blogissaan, joten yritän nyt sitten jotakin keksiä. Kiitos Maria. :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin)

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.

No niin. Bloggaamisen aloitin 2012 kun aloin suunnitella meidän häitä. Halusin paikan, johon saisin kaikki ideat helposti talteen. Luin myös paljon muita hääblogeja ja keräsin ideoita meidän häitä varten. Kyseinen blogi oli nimeltään "hopeamustikoita" ja se löytyy edelleen, jos siellä nyt joku kaipaa ideoita omiin häihinsä. ;)

Kun häät oli vietetty, jäin kaipaamaan kirjoittamista. Odotin Lottaa ja aloin seuraamaan muita raskaus- ja vauvablogeja. Aluksi oman elämän jakaminen epäilytti minua ja pohdin pitkään oman raskausblogin perustamista, mutta lopulta päätin kokeilla. Kesällä 2013 kirjoitin ensimmäisen postauksen "Syksyn poikanen"-blogiin, sen pääset lukemaan tästä. En tahtonut millään keksiä nimeä blogille, enkä oikein missään vaiheessa ollutkaan tyytyväinen tuohon nimeen. Nimi muotoutui siis siitä, että laskettu aika oli syksyllä ja odotin poikaa. Poikalupauksesta huolimatta minulla oli tyttöfiilis ja ajattelin, että jos sieltä jollain ihmeellä tyttö syntyisikin, voisihan häntä silti kutsua poikaseksi.

Blogi on alusta asti ollut päiväkirjamainen, olen halunnut kirjoittaa muistiin asioita vauva-ajasta. Blogiani lukee perheeni ja sukulaiseni, ja he ovat näin pystyneet seuraamaan meidän arkea, vaikkei kovin usein oltaisikaan tekemisissä. En mainosta blogiani missään enkä siis etsi aktiivisesti lukijoita. Kirjautuneita lukijoita minulla taitaa olla parisenkymmentä, eli pieni lukijakunta. Kommentteja on aina ihanaa saada, mutten niiden perässä ala blogiani mainostamaan.

Jossain vaiheessa Joni taisi huomauttaa, että blogin nimi viittaa poikaan, vaikka sitten lopulta saimmekin tytön. Mielikuvituksen puutteessa vaihdoin blogin nimeksi "Syksyn tyttönen". Edelleenkään en ollut tyytyväinen nimeen, mutten vain keksinyt parempaakaan. Kun toisen lapsen syntymä sitten alkoi lähestyä, halusin taas muuttaa nimeä, sillä kertoisihan blogi pian kahdesta lapsesta. Pitkän pyörittelyn jälkeen päädyin nimeen "Pieni tytön tylleröinen" ja viimein olen tyytyväinen nimeen.

En tiedä, onko blogi kehittynyt muutoin kuin vaihtanut nimeä. Kuvat otan valitettavasti kännykällä (jonka kameran linssi on vieläpä rikki...) koska kirjoitan lähes kaikki postauksetkin kännykällä. Haluan edelleen vain kirjata ylös meidän arkemme ja siksipä blogi pysyy jatkossakin päiväkirjamaisena. Postaustahti on valitettavasti hidastunut huomattavasti, hyvä jos edes yhden postauksen saan viikossa aikaiseksi. Ehkäpä tahti tästä vielä jossain  vaiheessa kiristyy, tai sitten ei. Näin on kuitenkin nyt hyvä, ainakin omasta mielestäni. :)

Nyt olen taas tosi tylsä niinkuin yleensäkin haasteen saatuani, enkä taaskaan haasta uutta blogia haasteeseen. Toki tämän saa napata itselleen ken tahtoo. ;)