Kummit ja kummius

Meillä Jonin kanssa on ilo olla kahden ihanan tyttösen kummeja. E täyttää pian kolme vuotta ja M yhden. Minulle kummius merkitsee kristillistä opastusta enemmän läsnäoloa lapsen elämässä turvallisena aikuisena. Haluan kummina luoda läheisen suhteen kummilapsiini jo pienestä pitäen ja pysyä heidän elämässään aikuisuuteen saakka (ja toki siitä eteenkinpäin). E:tä olemme viime aikoina nähneet harmittavan harvoin, M-tyttöä säännöllisesti. Kivaa olisi joskus hakea kummityttö kyytiin ja mennä vaikka retkelle tai HopLoppiin, mutta toistaiseksi autoon ei mahdu kovin montaa turvaistuinta. Ehkä siis hieman myöhemmin. :) Muutenkin omat lapset tuovat haasteita myös kummiuteen, sillä yleensä kummilapsia tavatessa omatkin on mukana ja vaativat huomiota. Tämäkin varmasti helpottaa lasten kasvaessa ja toivonkin, että meidän tytöistä ja kummitytöistä tulisi myös ystävyksiä.

Nimenomaan läsnäoloa lapsen elämässä toivon meidänkin lasten kummeilta. Molemmille lapsille kummeja mietittäessä mietimme myös veljiäni puolisoineen. Koska Jonilla ei ole sisaruksia, ei lapsillamme ole setiä tai tätejä kuin kaksi enoa. Siksipä halusimme enojen olevan tärkeitä lastemme elämässä enoina ja valitsimme kummit erikseen. En nimittäin usko, että lapsen elämässä voisi koskaan olla liikaa tärkeitä aikuisia. Aika näyttää, kuka tai ketkä lapsemme kokee itselleen läheisimmiksi ja kenelle uskoutuvat silloin, kun äiti ja isi on ihan tyhmiä.

Lotalla kummeja on neljä: ammattikorkeakoulusta rakkaaksi ystäväkseni löytynyt A, Jonin hyvä ystävä J sekä yhteiset ystävämme M ja N. Myös Venlalla on neljä kummia: esikoistemme myötä ystäväksi tullut T, Jonin hyvä ystävä O sekä meidän molempien ystävät ja kummityttömme M:n vanhemmat R ja S. Aika samanlaiset "setit" kummeja siis molemmilla tytöillä.

Vaikka pappikin sanoi kastepuheessaan kummien olevan sponsoreita, ei materia ole meille tärkeää. Tärkeintä on lapselle annettu aika ja välittäminen. Toivon, että jokainen lapsemme kummi luo omanlaisensa suhteen lapseen ja että kummeista tulee lapsillemme tärkeitä.  Että silloin, kun äidille ei voi jotakin kertoa, voisi lapsi (tai toivottavasti vasta teini...) turvata esimerkiksi kummiinsa.

Lotasta huomaa jo, kuinka hän nauttii kummiensa seurasta. He jaksavat leikkiä Lotan kanssa ja Lotta saa heidän jakamattoman huomionsa. Äitiä ei yleensä kelpuuteta leikkeihin mukaan, kun kummit on kylässä. :D Venlakin on jo ehtinyt luoda suhdetta kummeihinsa mm. olemalla yhtenä iltana hoidossa toisen kummitätinsä luona. Muutenkin olemme paljon tekemisissä etenkin kummitätien kanssa, joten heistä tulee lapsille automaattisesti tuttuja. Toivotaan, että välit pysyvät läheisinä lasten kasvaessakin.