Ikävä

Tänään heräsin neljältä imettämään vauvaa. Sen jälkeen jäin odottamaan, että Jonin herätyskello soi viideltä. Seuraavan puoli tuntia kuuntelin, kun Joni torkutti herätyskellolla. Joni nousi ylös ja jäin odottamaan, että Lotta herää. Ja heräsihän se. Joni toi Lotan viereeni ennen lähtöä hieman ennen kuutta. Vauva halusi taas ruokaa ja eihän Lotta enää malttanut nukkua, vaan noustiin ylös.

Aamu tuntui pitkältä ja kahdeksalta lähdettiin lenkille. Nähtiin lehmiä ja traktori. Kotiin tultua mentiin vielä metsään syömään mustikoita.

Kun sormet (ja vaatteet) oli siniset mustikoista, vietiin koirat sisälle ja lähdettiin ajamaan kohti mummilaa. Lotta jäi mummille ja papalle yöksi ja minä suunnistin vauvan kanssa kaupan kautta kotiin. Tänään olen silittänyt verhot sekä Lotan ja mun mekot ristiäisiin, pakastanut mansikoita, syönyt jäätelöä ja mansikoita, keittänyt raparperi-mansikkamehua ja pessyt pyykkiä. Ja ikävöinyt Lottaa. Niin ihanaa kuin onkin, että Lotta on välillä hoidossa ja saan mm. tehtyä kotona rästiin jääneitä hommia, on ikävä silti raastavaa. Yhtäkkiä mieleen tulee, kuinka ihanasti Lotta silittää vauvan päätä tai kuinka Lotta nykyään vastaa kaikkeen "niin kai". Silloin tekisi mieli ottaa Lotta syliin ja halata. Kertoa, että äiti rakastaa. Tiedän, saan tehdä sen jo huomenaamulla ja minun pitäisi nauttia tästä rauhasta. Ja niin nautinkin, onhan tää nyt aika helppoa kun ei tarvitse syödä ja nukkua kellon mukaan jne. Mutta silti. Ikävä. <3

No niin, nyt yritän rentoutua kun vauvakin vielä nukkuu ennen iltahulinoita ja nautin siitä, ettei mun tänäiltana tarvitse tapella Lottaa nukkumaan. Huomenaamuna yritän nukkua edes vähän pidempään.

Ristiäiskutsut ja syntymäpäivät

Nyt kun viimeinenkin kutsu ristiäisiin on toimitettu perille, on aika esitellä kutsut täälläkin. Kaikille kutsutuille kerrottiin ristiäisistä jo ennen vauvan syntymää, heti kun pappi oli varattu. Halusimme papiksi saman herran, joka on ollut minun rippipappini, Jonin armeijapastori, vihkinyt meidät ja kastanut Lotan, ja hänen kesälomiensa takia ristiäispäivä varattiin jo toukokuussa. Kutsut askartelin vasta pari viikkoa sitten ja viimeisille annoin kutsun käteen tänään. Tällaiset kutsut pikkusiskon ristiäisiin siis vieraille lähti:

Jalkapohjien kuvat painoin ensin paperille sormiväreillä. Sitten skannasin kuvan ja tulostin kutsuihin. Näppärää. :)

Tänään minulla on syntymäpäivät ja jos laskin oikein, täytin 28 vuotta. Syntymäpäiviäni olen juhlinut leikkimällä yksinhuoltajaa, Jonilla on kiireinen viikko ja mm. eilen oli töissä 7-21, eikä tuota ole tänäänkään kotiin vielä kuulunut. Eilen kiitin onneani, etten ole kahden lapsen yksinhuoltaja, niin hauskaa meillä tyttöjen kanssa oli... Onnekseni minut huolittiin tänään kylään kummityttömme luokse ja sainpa oikein jäätelöä kera tuoreiden mansikoiden, nam! Nyt tsemppaan loppuviikon yh-äitiyteen, ensi viikolla sitten yritetään saada kämppä juhlakuntoon ristiäisiä varten.

Iso tyttö

Tässä jokin aika sitten havahduin siihen, ettei pikkusisko olekaan enää mikään pikkuvauva. Hän jaksaa olla hereillä hyviäkin pätkiä päivisin ja haluaa seurustella. Vaatteet käyvät pieniksi ja kaapista pitäisi kaivaa isompia esille. Mikä ihaninta, pikkusisko on alkanut hymyillä.

Myös Lotta on keksinyt uusia juttuja. Hän kuljettaa wc-jakkaraa ympäri taloa, sytyttelee valoja ja avaa ovia. Eilen Lotta oli kiivennyt jakkaran avulla meidän sänkyyn ja makoili peiton alla vauvan tutti suussa... Pikkusisko piti tietenkin saada viereen.

Edellisessä postauksessa taisin mainita leikkihuoneen tekemisestä. Nyt huone on raivattu ja hyllyt koottu (vauva mukana kantoliinassa kun ei muualla viihtynyt). Lotta tykkää leikkiä leikkihuoneessa, joskin on myös tajunnut että pystyy siellä salaa tekemään tuhmuuksia, mm. yksi päivä oli kaatanut vesipullostaan kaikki vedet ympäri huonetta keitellessään "kahvia". Lelut on tähän mennessä pysynyt ihan kivasti huoneessa ja nekin mitkä kulkeutuu muualle, on helppo palauttaa. Olohuoneessamme ei ole enää jatkuva kaaos, ihanaa!

Lääkärineuvola ja muita kuulumisia

Onpas edellisestä postauksesta vierähtänyt aikaa! Meillä on ollut niin hulinaa, etten ole ehtinyt kirjoitella ja toisaalta on myös tuntunut, ettei ole mitään kirjoitettavaa. Tungetaan nyt sitten tähän samaan postaukseen sekalainen seurakunta meidän puuhia viimeisen viikon ajalta, eikä edes aikajärjestyksessä...

Tiistaina käytiin vauvan kanssa lääkärineuvolassa ja tässä uudet mitat (edelliset suluissa):

Pituus 56.5 cm (53.4 cm)

Paino 5185 g (4610 g)

Vauva kasvaa siis oikein hienosti, pituuttakin oli tullut reippaasti. Koska kasvu on hyvää, ei runsaasta pulauttelusta olla huolissaan. Vaikka itse kyllä mielellään saisin siihen apua, mutta kai se sitten vaan kuuluu asiaan ja vaihdetaan paitaa tiuhaan. Lääkäri teki tutkimuksensa ja kaikki oli vauvalla hyvin, käynti oli siis erittäin pikainen. Neuvolakorttiin on kirjoitettu:

"Kasvaa ja kehittyy ikätasoisesti. Tyytyväisen oloinen lapsi. Sydän ja keuhkot siistit. Vatsa pehmeä. Punaheijasteet +/+. Iho tervettä."

En tajunnut neuvolassa käydessä, että parin viikon päästä oleva jälkitarkastus, jonka yhteydessä vauvalle on tarkoitus antaa rotarokote, sattuu ristiäisviikolle. Pitäisi siis soittaa ja siirtää rokotusta, Lotalla nimittäin tuli tuosta ensimmäisestä rotasta oireeksi kakka, joka nousi niskaan asti vaikka lasta olisi roikottanut kainaloista pystyssä. Sellainen tuskin hirveästi naurattaisi ristiäisissä valkoinen perintömekko päällä... Eikä toki mahdollinen kuumekaan tai muut oireet olisi tervetulleita juuri silloin. Eli siirretään suosiolla vaikka seuraavalle viikolle.

Minun oli tarkoitus viedä Lotta neuvolan ajaksi leikkimään parhaan kaverinsa E:n kanssa, mutten sitten ehtinytkään, joten mentiin porukalla neuvolan jälkeen. Käytiin samalla reissulla ensimmäistä kertaa tänä kesänä uimassa. Tai siis Lotta ja E isänsä kanssa kävivät, itse pysyin tiukasti rannalla. :D

Lotta on viime aikoina huudellut paljon kummitätinsä nimeä ja osoittanut seinällämme olevia hääkuvia, joissa kummitätinsä on kaason roolissa. Niinpä päätin, että on taas aika tavata ja viime viikolla käytiin Lotan ja kummitätinsä kanssa Prisman uudella puuhapaikalla touhuamassa. Alkuun Lotta taas ujosteli ja vain äiti kelpasi leikkiseuraksi, mutta lopulta myös kummitäti. Puuhapaikka oli oikein kiva ja siellä oli tekemistä kaikenikäisille. Toki pienempien perään sai katsoa aika tarkkaan, varsinkin kun isommilla tuntui välillä olevan aika kova meno. Mutta varmasti käymme tuolla vielä uudestaan, etenkin, kun paikka on ilmainen. ;)

Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin Ikeassa. Olen jo monta kertaa suunnitellut tekeväni yhdestä meidän ylimääräisestä huoneesta (tai siis siitä, jonne kaikki tarpeeton tavara on työnnetty...) lapsille leikkihuoneen. Huone on toisessa päässä taloamme kuin olohuone ja keittiö ja sen takia en aiemmin ole leikkihuonetta toteuttanut. Nyt kuitenkin tuntuu, että olohuone on niiiiiiiin täynnä leluja, ettei meinaa sekaan mahtua, joten päätin viimein toteuttaa leikkihuoneen. Sittenhän niitä leluja on varmasti pitkin taloa, kun niitä raahataan takaisin olohuoneeseen, mutta jospa ne saisi pysymään leikkihuoneessa edes suurimman osan ajasta. Tai edes suurimman osan leluista... Leikkihuoneeseen piti siis saada hieman kalusteita ja ostinkin Ikeasta hyllyn leluja varten ja pienen pöydän kahvikutsuja varten. Jossain vaiheessa huoneeseen varmasti hankitaan myös leikkikeittiö. Vielä en ole ehtinyt huoneelle juuri mitään tehdä ja lelut varmasti tarvitsevat vielä lisää säilytystilaa tai -laatikoita, mutta tarpeen näkee varmasti parhaiten, kun lelut on siirretty. Kovasti jo polttelisi päästä laittamaan huonetta, mutta jostain syystä aikaa siihen ei ole ollut. Päivisin pystyisinkin puuhaamaan huonetta Lotan kanssa, mutta vauva ei ole viime aikoina viihtynyt kuin sylissä ja sillä tavalla hommat ei hoidu. Ja iltaisin kun Joni olisi kotona, vauva roikkuu tissillä. Mutta ehkä vielä joskus. Vauvakin pääsi reissullamme ensimmäistä kertaa ravintolaan ja kuvahan siitä oli otettava.

Tulipa taas testattua vauvan ruokintaa pullolla ja todettua, että ei onnistu. Kävin maanantaina kampaajalla ja olin kotoa pois kaksi tuntia. Vauva oli huutanut lähes koko ajan, eikä huolinut pullosta pumpattua maitoa. Kun tulin kotiin, vetäisi mahan täyteen ja nukahti. Olin ajatellut, että nälkäisenä ja joltain muulta kuin minulta vauva söisi pullosta mutta ei. 

Toissayönä Joni alkoi oksentamaan, joten eilinen päivä meni toivoen, ettei tauti tartu meihin muihin. Oli kolmas oksennustauti vuoden sisään, mitä ihmettä?! Vuosikausia selvinnyt ilman ja nyt jatkuvasti, yhh. Toistaiseksi ainakin me muut ollaan pysytty terveinä, vaikka vähän epäilen, että Lotta olisi sairastanut taudin jo maanantaina erittäin lievänä. Lotta ei nimittäin silloin syönyt koko päivänä juuri mitään, valitti että sattuu (muttei kysyttäessä osannut näyttää, mihin) ja lämpöäkin oli hieman. Pidetään vielä kuitenkin peukut pystyssä, että tauti oli tässä.

Huuh, tulipa tästä sekava postaus, mutta nyt en pysty parempaan. Tai ehkä pystyisin, mutten jaksa. Toissayönä vauva nukkui klo 22-4.30, mutta tietenkin heräsin joka kerta, kun Joni kävi oksentamassa, eli ei nukuttu edes vauvan nukkuessa. Ja viime yönä Lotta itkeskeli pitkin yötä ja minä sain joka kerta sydänhalvauksen, koska ajattelin, että nyt Lotta oksentaa. Toivottavasti nukuttaisi ensi yönä kaikki hyvin eikä kukaan oksentaisi...

Isosisko

Lotasta tuli isosisko hänen ollessaan vajaan vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen. Minä jännitin varmasti eniten sitä, kuinka Lotta suhtautuisi vauvaan ja sen tuomiin muutoksiin, Lotalta kun ei tahtoa (eikä ääntä) puutu.

Kaikki on kuitenkin mennyt paremmin kuin uskalsin edes toivoa. Ihan ensimmäisinä päivinä Lotalla oli ymmärrettävästi totuttelemista siinä, ettei äiti päässytkään heti auttamaan tai että äidin syli olikin varattu. Melko nopeasti Lotta kuitenkin oppi sen, että kun minulla on vauva sylissä, voi Lotta tulla kainaloon istumaan tai vierelle muuten vain.

Alkuun yöt olivat Lotan osalta ongelmallisia ja sekin johtui varmasti siitä, että me ei oltu jaksettu muuttaa öiden kulkua ennen vauvan syntymää. Eikä olisi varmasti muutettu vieläkään, jos ongelmia ei olisi tullut. Pitkään Lotta nimittäin heräsi kerran yössä, jolloin siirtyi omasta huoneestaan meidän väliin nukkumaan. Kun myös vauva nukkui meidän sängyssä, syntyi ongelma. Lotta olisi halunnut minun kainaloon nukkumaan, muttei tietenkään päässyt kun imetin vauvaa. Niinpä Lotta saattoi olla hereillä parikin tuntia keskellä yötä. Siispä kun Lotta heräsi yöllä, ei hän enää päässytkään meidän väliin vaan Joni meni loppuyöksi Lotan huoneen lattialle nukkumaan. Alkuun Lotta huusi äitiä huoneessaan pitkään, mutta joka yö aika lyheni ja nyt vihdoin ja viimein Lotta nukkuu lähes joka yö heräämättä omassa sängyssään. Niinäkin öinä kun Lotta herää, riittää, että hänelle käy laittamassa tutin suuhun. Vaikeimmassa vaiheessa oltiin jo siirtämässä Lotan sänkyä meidän huoneeseen, mutta onneksi ei siirretty, sitäkään kun ei tiedä, olisiko Lotta tyytynyt nukkumaan Jonin puolella omassa sängyssään (pinnasänky mun puolella) ja kuinka paljon vauvan hulinat olisivat Lotan unta häirinneet. Hyvä siis näin.

Nyt oltuaan isosisko kuukauden ajan en voisi olla ylpeämpi tuosta tytöstä. <3 Lotta on ollut mustasukkainen vauvasta yhden kerran: silloin kun ensimmäisen kerran laitoin vauvan Lotan rattaisiin. Nyt Lotta huolehtii siskostaan ja vie vauvalle leluja, jopa oman rakkaimman unirättinsä Kuttikutin. Aina jonnekin lähdettäessä ja autosta poistuttaessa Lotta muistuttaa, että vauvakin pitää ottaa mukaan. Äidille ja isille ei pusuja jaella, mutta sen sijaan vauvalle Lotta on aina valmis antamaan pusun. Lotta pyytää vauvaa usein leikkeihinsä ja syliinkin vauva pitää silloin tällöin saada. Myös tuttia Lotta olisi kovasti tarjoamassa vauvalle, harmi kun se ei vauvalle maistu.

Toki Lottakin hakee huomiota kaikilla mahdollisilla tavoilla ja onhan tuota tyttöä alkanut kovasti vauvattaa vauvan tultua. Lotta saattaa löytyä milloin vauvan turvakaukalosta, mutta useimmiten leikkimatolta. Yleensä Lotta asettelee lelunsa nätisti vierekkäin leikkimatolle, menee itse viereen makaamaan ja pyytää vielä vauvankin viereensä. Lelut käyttävät ahkerasti myös vauvan turvakaukaloa ja sitteriä.

Olen tullut siihen tulokseen, että tuo noin kahden vuoden ikäero lapsilla onkin oikein hyvä, vaikka sitä aluksi kovasti jännitin. Isompi lapsi olisi ehkä mustasukkaisempi, vaikkakin varmasti ymmärtäisi paremmin, miksei äiti aina heti pääse paikalle. Varmasti kaikissa ikäeroissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta meille tämä tuntuu hyvältä. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö meilläkin vielä tule olemaan mustasukkaisuutta ja mahdollisesti muitakin ongelmia, uhmaikäkin kun jo kovasti kolkuttelee ovella. Tällä hetkellä olen kuitenkin tyytyväinen tilanteeseen ja toivon, että siskoksista tulisi läheiset.

Ps. Kiitos Lotan isomummille nukesta, siitä on tullut tytölle rakas. Nukkea kannetaan olkaa vasten aivan kuten äitikin röyhtäyttää vauvaa, sitä työnnetään rattaissa ja sille annetaan pusu, kun se viedään nukkumaan. <3

Pikkusisko 1 kk + neuvola

Uskomatonta, eilen meidän vauva täytti jo yhden kuukauden! Pikkuinen on kasvanutkin hurjasti, eikä ole enää ihan niin pikkuinen. Ensimmäiset vaatteetkin on jo jääneet pieniksi, nyyh! Ja nyt mun pitäisi päättää, säästänkö vaatteita vielä vai laitanko eteenpäin. Taidan säästää vain ihanimmat ja loput pistää kiertoon, näillä näkymin meidän lapset nimittäin oli tässä. Vaikka voin vannoa, että minä tulen kärsimään vauvakuumeesta mahdollisesti piankin, mutta Joni on aika jyrkkä tässä asiassa. Sitä paitsi annoin Jonille sellaisen valttikortin, ettei mun varmaan tarvitse enää vauvoista haaveilla. Synnytyssalissa nimittäin sanoin, että jos mulla joskus vielä on vauvakuume, saa Joni muistuttaa mua siitä päivästä ja synnytyksestä.

Mutta sitten itse asiaan eli kuukauden vanhaan pikkusiskoon! Tällä viikolla meillä oli neuvola ja saatiin uudet hienot mitat. Nyt pikkusisko painaa 4610 grammaa ja on 53,4 cm pitkä (syntyessä 3800 g ja 49 cm). Hienosti siis kasvaa reilusta pulauttelusta huolimatta. Pulauttelua tosiaan on paljon, oikeastaan lähes joka syötön jälkeen puklua tulee sekä nenästä että suusta. Puklu voi tulla heti syötyä tai vasta hetken päästä, eikä asiaan vaikuta röyhtäyttäminen tai paikallaan pitäminen. Lotan vauva-aikana ihmettelin, miksi aina sanotaan, että vauvaperheessä tulee paljon pyykkiä, Lotalla kun saattoi kestää samat vaatteet monta päivää. Nyt ymmärrän, kun paitoja saattaa mennä vaikka viisi päivässä ja puhtaat harsot on koko ajan loppu. Kahden viikon päästä meillä on lääkärineuvola ja katsotaan tuota pulautteluasiaa sitten lääkärin kanssa.

Viime päivinä pikkusisko on viihtynyt paljon sylissä ja kantoliina onkin ollut käytössä. Siihen pikkuinen rauhoittuu nukkumaan, kulkee näppärästi mukana ja vapauttaa äidin kädet muihin puuhiin. Vauva on alkanut kiinnostua ympäristöstään, seurailee välillä koiria tai isosiskon touhuja katseellaan. Hoitopöydän vieressä olevaa hymynaamaakin on kiva tuijotella. Lotta olisi kovasti ottamassa pikkusiskosta jo leikkikaveria, mutta ihan vielä ei vauva ole leikkiin ryhtynyt.

Ristiäiset on kuukauden päästä ja nyt olenkin herännyt siihen, että kaikki kutsuista lähtien on vielä tekemättä. Vieraille on kyllä ilmoitettu päivästä ja eilen kävin ostamassa kutsuihin tarvikkeet, mutta sen pidemmälle en ole päässyt. Tarjottavia en ole miettinyt vielä juuri lainkaan (paitsi äiti, sulta tilaan voileipäkakut!) ja nimikin on vielä päättämättä. No, onneksi tässä on vielä kuitenkin se kuukausi aikaa, joten eiköhän ne ristiäiset siinä ajassa järjesty. :)

Sellaista siis kuuluu tänne, touhua ja tohinaa päivissä kyllä riittää. Vauva ei huoli tuttia eikä pulloa, joten niiden käyttöä opetellaan. Tuttia ihan jo tuon pulautteluasian takia, vauva kun tahtoo aina tissille nukahtamaan ja herättyään haluaa taas tissille, jolloin syö itsensä ähkyyn ja pullauttaa ylimääräiset maidot pois. Ja pulloa, koska minulle on syksyllä tulossa pari menoa, joihin olisi ilman vauvaa päästävä. Olen kyllä iloinen, että imetys on ainakin toistaiseksi sujunut näin hyvin, mutta kyllähän tuo pullon (ja tutin) huoliminen antaisi minullekin hieman liikkumavaraa. Opetellaan. :)

Nabby itkuhälytin

Odottaessani Lottaa ostin työkaveriltani Padwicon itkuhälyttimet. Ne olivat ladattavat, pienet kooltaan ja näyttivät lämpötilan. Hälytin kuitenkin avasi yhteyden turhan herkästi: esimerkiksi lintujen äänet ja jopa kova tuuli tuli hälyttimistä läpi. Toinen laturi oli jo ostaessani hieman rikki, joten toista itkuhälytintä piti toisinaan asetella laturiin hetki jos toinenkin. Lopulta laturi meni kokonaan rikki, joten siirryimme käyttämään hälyttimiä paristoilla. Ja niitä saikin olla jatkuvasti vaihtamassa. Pudotin hälyttimen myös muutaman kerran lattialle ja lopulta hälyttimet menivät rikki.

Seuraavaksi ostettiinkin kummityttömme vanhat Philipsin hälyttimet. Noissa hälyttimissä pidin siitä, että lapsen hälyttimessä oli yövalo ja musiikkitoiminto. Lapsen hälytin oli kuitenkin melko iso, joten se oli hankala sijoittaa rattaissa. Ison kokonsa vuoksi hälyttimiä oli hankala ottaa mukaan reissuun. Myös noissa hälyttimissä olisi voinut käyttää ladattavia paristoja, mutta ei niitä tullut hintansa vuoksi ostettua. Käytettiin siis joko tavallisia paristoja tai mahdollisuuksien mukaan verkkovirtaa.

Viime syksynä törmäsin useassa blogissa Nabby hälyttimeen ja tutustuin siihen paremmin. Nabby vaikutti juuri sopivalta meidän tarpeisiin: se on pienikokoinen, aikuisen hälytinpää on oma puhelin, hälytin on helppo ladata ja akku kestää jopa 70 tuntia. Syksyllä hälytin jäi hankkimatta, mutta pikkusiskon synnyttyä ja hälytintarpeen taas kasvaessa kotiutui Nabby viimein meillekin.

Nabby on meillä oikeastaan päivittäisessä käytössä ja useimpina päivinä vieläpä monta kertaa päivässä. Nabbyn käyttöönotto ei vaatinut muuta kuin yhden ohjelman lataamisen puhelimeen ja itkuhälyttimen nimeämisen. Meidän Nabby on toistaiseksi nimetty Pikkusiskon Nabbyksi, se saanee uuden nimen ristiäisten jälkeen, aivan kuten pikkusiskokin. ;) 

Minä latasin myös maksulliset (0,99 €) lisäosat hälyttimeen: lämpötilan, kuuntele nyt-toiminnon ja unilaskurin. Kaikkia näitä on tullut jo käytettyä useaan kertaan, joten eipä tuo lisäsovellusten hinta paljoa kirpaise.

Nabbylla voi seurata lämpötilaa ja asettaa ylä- sekä alarajat hälytykselle.

Unilaskurin avulla näkee helposti, kauanko lapsi on nukkunut.

Kuuntele nyt-toiminnolla lasta voi kuunnella milloin haluaa.

Tuo ilmainen Nabbyn sovellus on meillä ladattu sekä minun että Jonin puhelimiin, ja lisäksi vielä tabletillekin. Eiköhän tuo sovellus ilmesty vielä isovanhempienkin puhelimiin, joten lasten ollessa hoidossa vaikka isovanhemmillaan, on itkuhälyttimen mukaanottaminen ja käyttäminen helppoa.

Kun Nabbyn haluaa laittaa päälle, painetaan Nabbyssa olevaa nappia ja avataan sovellus puhelimesta. Puhelin etsii Nabbyn ja liittää ne laitepariksi. Nabbyn ollessa päällä voin helposti puhelimestani seurata nukkumapaikan lämpötilaa, kauanko lapsi on nukkunut tai kuunnella "livenä", mitä lapsi puuhaa.

Nabbyn ja puhelimen yhteenliittäminen.

Kun lapsi päästää äänen, alkaa puhelin väristä ja näyttöön tulee ilmoitus "Pikkusisko kaipaa huomiotasi":

Ilmoitus puhelimen näytöllä.

Ilmoitus jää näyttöön näkyviin, joten jos en huomaa ilmoitusta sen tullessa, näen sen kuitenkin heti kun taas katson puhelintani. Jos ääntely jatkuu, aukeaa ääniyhteys ja kuulen lapsen esim. itkevän. Alkuun meillä oli pieni ongelma yhteyden aukeamisen kanssa: pikkusisko itki erittäin harvoin ja herätessään vain hieman änisi, joten ääniyhteys ei ehtinyt aueta, vaan puhelimeen tuli ainoastaan ylläoleva ilmoitus. Ja ilmoitus saattoi tulla monta kertaa putkeen värinän kera, mikä alkoi ärsyttää. Asia ratkesi kuitenkin, kun Nabbyn herkkyyttä sääti suuremmaksi: nyt ääniyhteyskin aukeaa nopeammin ja pääsee kuuntelemaan muutakin kuin puhelimen värinää.

Ääniherkkyyden säätäminen on helppo.

Viimeksi eilen Nabby oli minulla matkassa mukana, kun lähdimme kylämme vauvapiiriin. Menin paikalle rattaiden kanssa kävellen ja pikkusisko jäi rattaisiin nukkumaan. Pienen kokonsa ansiosta Nabby sujahti näppärästi mukaan täyden hoitolaukun sivutaskuun, eikä minun tarvinnut olla ikkunassa vahtimassa, milloin vauva herää.

Alkuun epäilin, kuinka paljon akkua puhelimestani itkuhälytin vie. Nabby toimii Bluetoothin välityksellä, enkä koskaan pidä Bluetoothia päällä muuten vain, jotta akku kestäisi pidempään. Värinätoimintokin tietysti vie akkua enemmän. Nabbyn käyttö ei kuitenkaan ole vaikuttanut lainkaan siihen, kuinka usein joudun puhelintani lataamaan. Älypuhelinten akku kuluu joka tapauksessa nopeasti ja olenkin tottunut laittamaan puhelimeni lataukseen aina yöksi huolimatta siitä, paljonko akkua on jäljellä. Nabbyn käytön myötä en ole kertaakaan joutunut lataamaan puhelintani useammin, vaan tuo yöllä lataaminen on riittänyt.

Minä olen siis ollut kaikinpuolin erittää tyytyväinen Nabbyyn. Parasta Nabbyssa mielestäni on juuri sen pieni koko ja puhelimeen liitettävyys, sillä näin hälytin kulkee aina tarvittaessa näppärästi mukana. Myös akun kesto on ihan omaa luokkaansa, aiempia hälyttimiä sai olla jatkuvasti lataamassa (tai vaihtamassa paristoja), nyt akku kestää monet käyttökerrat. Unilaskuri ja etenkin lämpötilan seuraamismahdollisuus ovat myös erittäin hyviä ominaisuuksia, varsinkin näin kesällä ulkona vauvaa nukuttaessa on hienoa, että voin seurata lämpötilaa helposti puhelimeni näytöltä.