Pikkuhiljaa isänkin kanssa

Lotan ollessa ihan pieni Joni sai Lotan monesti helpommin rauhoittumaan kuin minä. Lotta myös nukahti monet kerrat iltaisin Jonin vatsan päälle. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin eroahdistuksia, joiden aikana vain minä kelpasin Lotalle. Varsinkin viimeisten kuukausien aikana Lotta on valinnut aina minut, jos olemme Jonin kanssa molemmat saatavilla. Jos Lotta on Jonin kanssa kahdestaan, heillä sujuu vallan mainiosti eikä ongelmia ole, mutta jos minä olen ollut paikalla, ei kukaan muu ole kelvannut.

Varsinkin kirjojen lukeminen on ollut Lotan ja minun välinen tuokio. Silloin tällöin olen kantanut Lotan kirjansa kanssa Jonin luo lukemaan, mutta isä ei vain ole Lotalle kelvannut lukijaksi. Eräänkin kerran olin lattialla lukemassa Lotalle kirjaa, kun Joni tuli viereemme katsomaan, mitä teemme. Lotta lätkäisi saman tien kirjan kiinni ja alkoi töniä Jonia pois. Lukuhetki on siis ollut meidän kahden yhteinen juttu, eikä siihen ole muita otettu mukaan.

Pari viikkoa sitten yllätyin aikamoisesti, kun Lotta haki kirjan hyllystä, vei sen Jonille ja pyysi päästä syliin lukemaan. Kun kirja oli luettu, haki Lotta aina seuraavan ja seuraavan kirjan, ja joka kerta vei ne isille luettavaksi. Tämän jälleen Lotta vielä pyysi Jonia leikkimään kanssaan ja kantoi hänelle leluja. Jee, vihdoinkin myös isä kelpaa Lotan leikkeihin!

Viikko sitten oltiin käymässä mun vanhempien luona ja myös siellä Lotta yllätti: haki kirjan ja vei sen mummille luettavaksi. Aiemminkaan ei siis ole ollut mitään ongelmia muiden kanssa leikkimisessä tai olemisessa, jos minä en ole ollut paikalla. On kuitenkin ihan kiva, että nyt myös minun läsnäollessani Lotta leikkii ja touhuaa muidenkin kanssa.

Sohvaperuna

Lotasta on tullut kunnon sohvaperuna. :D Jostain syystä Lotta tykkää kovasti olla sohvalla, siellä on kiva konttailla, lukea kirjaa, katsoa piirrettyjä, hieman pomppia ja välillä löhötäkin. Varsinkin nyt, kun Lotta on oppinut itse kiipeämään sohvalle, löytyy tyttö sohvannurkasta vähän turhankin usein.

Televisio meillä on yleensä auki aamulla ja iltapäivällä Pikku Kakkosen verran. Siitäkin Lotta katsoo yleensä vain ohjelmien alku- ja loppulallatukset, yleensä yhteensä ehkä noin viidestä kymmeneen minuuttia. Väsyneinä aamuina saattaa tuijottaa apaattisena pidempäänkin. Aamulla suljen television aina lastenohjelmien jälkeen, mutta iltaisin tv saattaa jäädä päälle melkeinpä koko loppuillaksi. Myönnettäköön, että Jonin tultua kotiin vietämme paljon yhteistä aikaa nimenomaan sohvalla makoillen, vaikkei välttämättä tv:kään olisi päällä. Lotta kiipeilee sylissä ja etsimässä meidän kaikkien napoja ja korvia, sekä kantaa kirjoja luettavaksi.

Toisinaan Lotta istuu sohvalla äidin kainalossa, mutta välillä tyttö haluaa olla itsekseen ja kömpii etäämmälle (kuten näissä kaikissa kuvissa). Yleensä iltaisin sohvalta tai sen välittömästä läheisyydestä löytyy melkoinen arsenaali leluja ja kirjoja, kun niitä on sinne pitkin päivää kannettu.

Tänään tällä äidillä on vapaailta, kun lähden kaverin kanssa hieman pikkujouluilemaan. Lottis saakin jäädä iskän kanssa kuluttamaan sohvannurkkaa. ;)

Koira

Lotta on oppinut sanomaan "koira". Joka päivä se ei ole yhtä selkeä ja useimmiten kuuluukin "koooita" tai "gooota", mutta välillä "koira" tulee jo niin selvästi, ettei siitä voi erehtyä. Minähän olen aina puhunut meidän koirista ja kaikista muistakin koirista Lotalle koirina, koska en halunnut, että Lotta luulee, että kaikki koirat ovat Nelloja tai Ninnejä. Nyt sitten pikkuhiljaa yritetään oppia ainakin omien koirien nimetkin.

Sanan oppimisen myötä ihan kaikki asiat ja esineet, jotka Lotta tunnistaa, ovat koiria. Pitkin päivää kuulen iloisen "koooita"-sanan ja Lotan pieni sormi osoittaa johonkin. Minun pitää tietenkin nimetä asia ja jos epähuomiossa sanon väärän sanan, hoetaan "koooitaa" niin kauan, että nimeän oikean asian. Eilen kaupassa kävelin kissanruokahyllyn välistä ja Lotta osoitti innoissaan kissanruokapakettia, jossa oli kissan kuva ja huusi "koooita!!!". Myös aamuisin meitä tervehtimään tuleva kissamme saa osakseen innokkaan "kooita" huudahduksen.

Toivottavasti tämä innokas koirafanimme keksii jossain vaiheessa opetella muitakin sanoja, vaikka näyttäähän tuolla koirallakin pärjäävän ihan hyvin. ;)

Maanantai

Maanantai ja maanantaifiilis... Päivä alkoi periaatteessa äärimmäisen hyvin: nukuin itse 22-06, kahdeksan tuntia putkeen heräämättä kertaakaan! Tämä on tapahtunut viimeksi ehkä puolitoista vuotta sitten, joten pienet sille. :) Lottakin siis nukkui koko yön läpi heräämättä kertaakaan, tai ainakaan minä ja Joni ei herätty. Toissayönä kun Lotta heräili monestikin itkemään, mutta nukahti kuitenkin aina itse eikä siis vaatinut meitä käymään luonaan yöllä. Ja tänään Lotta nukkui oikein kahdeksaan asti, luksusta!

Se, mikä tästä päivästä teki huonon (ja mikä todennäköisesti aikaansai mun kahdeksan tunnin yöunet) on migreeni. Migreeni alkoi jo eilen ja on tänään ollut aivan kammottava. Olen koomaillut sohvalla lähes koko päivän, tietenkin mahdollisimman paljon yritin myös leikkiä Lotan kanssa, mutta välillä se oli melko mahdotonta, kun pienikin liike sai moukarit hakkaamaan pääkoppaani. Lottakin oli melko kärttyinen päivällä, johtuen varmastikin poskihampaista: toinen poskari tuli läpi viikko sitten ja kolmas tänään. Neljäskin siellä jo pullottaa, joten kiukkua varmasti luvassa vielä lisää. Onneksi Lotta kuitenkin nukkui kolmen tunnin päiväunet ja minäkin sain hetken levähtää.

Illaksi lääkkeet viimein veivät pahimman pääkivun pois, mutta huono olo tuli tilalle. Toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä! Tällainen migreeni vaan vie aina voimat pariksi päiväksi ihan täysin, joten saa nähdä, jaksanko huomisaamuna raahautua muskariin... Mulla ei aiemmin ole mitkään ruuat tai juomat aiheuttaneet migreeniä, enemmänkin tietyt hajut. Mutta nyt epäilen, että valkosipuli laukaisi tämän migreenin. Viimeksi mulla oli migreeni muutama viikko sitten ja silloin syötiin itse tehtyä pitsaa, jossa oli reilusti valkosipulia. Eilen taas syötiin valkosipulilla höystettyä naan-leipää, jonka jälkeen päätä alkoi kivistää. Joten täytyypä nyt seurailla, onko tietyillä ruoka-aineilla vaikutusta migreeniin.

Aamulla Lotta ihmetteli Nellan kanssa ikkunasta ulkona hääräileviä työmiehiä ja kaivureita pitkän aikaa. Lotan lempipuuhaa on nykyään muutenkin katsoa ikkunasta ulos ja läiskyttää sitä käsillään.

Jee!

Kun Lotalle sanoo "jee!", nostaa Lotta kädet pystyyn ja tuulettaa. Tänä aamuna mä tuuletin, koska Lotta nukkui klo 20-07 heräämättä kertaakaan! En muista milloin viimeksi oltais nukuttu koko yö, vaikka tietenkin itse valvoin pari tuntia viimekin yönä. Toivotaan, että yöt nyt tuon lääkkeen myötä paranisivat eikä tämä olisi ollut vain tällainen kerran tapahtuva ihme. Nyt tietysti hieman harmittaa, etten vienyt Lottaa lääkäriin jo pari viikkoa sitten jos unet tosiaan paranivat lääkkeen ansiosta, mutta onneksi käytiin edes nyt.

Täällä satoi viime yönä paksu kerros lunta ja sitähän oli mentävä aamupäivällä ihmettelemään. Koirat piehtaroivat lumessa innoissaan, mutta Lotta ei ollut aivan yhtä innoissaan, sillä olihan käveleminen hankalampaa hangessa. Hetkinen kuitenkin taaperrettiin pihassa ja ihmeteltiin, kunnes tultiin takaisin sisälle leikkimään.

Kun Lotta heräsi päiväuniltaan lähdettiin käymään ystäväni ja hänen 1,5 kuukautisen tyttönsä kanssa kaupungilla. Lotta istui nätisti rattaissa, mutta kahvilla käydessä oli varsin kovaääninen. Oli kyllä nätisti, ei kiukutellut tai muuta, mutta kertoi juttunsa lähinnä huutamalla. Ja juttuahan riitti... No, toivottavasti muut kahvittelijat eivät ottaneet nokkiinsa metelistä. Minua ja Jonia kysyttiin tytön kummeiksi ja oikein mielellämme suostuimme. Itsenäisyyspäivänä olisi sitten luvassa nimiäiset, jännää. :) 

Kotiin tultiin vasta hetki sitten ja pian aloitetaankin jo Lotan iltatoimet. Toivotaan ensi yöstä yhtä hyvää kuin viime yö oli.

Kiireinen päivä

Nyt täytyy sano että väsyttää! Tämä nyt ei varmaan ole enää kenellekään yllätys, mutta tää päivä on ollut jotenkin ekstra raskas. Lotta valvoi yöllä klo 4-5 enkä tietenkään taas itse tahtonut saada unta enää viiden jälkeen. Pitkästä pitkästä aikaa Lotta nukkui jopa kahdeksaan saakka, mutta tiemme varteen kaivetaan maakaapelia ja työt alkoivat ennen seitsemää, joten hetkisen ehdin aamulla torkkua ennen kuin kaivurin äänet herättivät.

Luvassa oli kiireinen päivä, kun puoli kymmenestä eteenpäin oli sovittuja menoja. Ilmeisesti eilisestä postauksesta vihastuneena ihana autoni päätti, ettei lähde käyntiin. Olihan pakkastakin toki oikein neljä astetta, että ymmärtäähän sen, ettei silloin vaan huvita. Vihaisena autolle soitin jo Jonille, joka alkoi laskemaan, ehtiikö tulla kuskaamaan meitä. Kaikeksi onneksi raivoisan kaasupolkimen polkemisen jälkeen auto viimein käynnistyi ja hyvä niin, koska menoni olivat äärimmäisen epälogistisesti sovittu täysin eri puolille kaupunkia, ensin toiseen laitaan (tai itse asiassa eri kuntaan), sitten aivan toiseen päähän ja lopulta takaisin. Koska kehuskelin eilisessä haasteessa etsiväni asioista positiiviset puolet, niin onhan tässäkin se hyvä puoli, että mulla on auto, joka yleensä liikkuu. Täältä ei todellakaan mitään busseja kulje, joten ilman tuota rotiskoa en pääsisi mihinkään.

Ehdimme ensimmäiseen menoon ajallaan ja jatkoimme nopeasti matkaa, tällä kertaa suuntana työpaikkani. Aikaa siirtymiseen oli reilusti ja suunnittelinkin matkalla käyväni ostamassa itselleni pari Kastehelmi-sarjan kynttilälyhtyä häälahjaksi saamiemme kaveriksi. Lotta kuitenkin nukahti juuri ennen kuin ennätin kaupan pihaan, joten päätin jatkaa ajelua ja antaa tytön nukkua. Ajelin siis kiertoteiden kautta suoraan työpaikalleni kirjoittamaan lappuset hoitovapaan jatkamisesta. Kauan ei sielläkään nokka tuhissut ja paluumatkalla kävin sitten ostamassa ne lyhdyt. 

Tässä välissä meillä olikin sitten useampi tunti ennen seuravaa menoa, Lotan lääkäriä. Käytiin etsimässä Lotan huoneeseen lamppua, syömässä, kirpparilla, katsastamassa Baby Stylen tarjouksia ja jopa Jonin työpaikalla.

Iltapäivällä meillä tosiaan oli vielä lääkäriaika Lotalle. Varasin sen jo maanantaina kuukauden jatkuneen nuhan ja yskän takia, mutta ajan sain vasta torstaille. Me ei olla oikein edes harkittu minkään vakuutuksen ottamista Lotalle, koska kunnassamme pääsee mielestäni nopeasti lääkärille ja saa hyvää hoitoa. Nyt olin kuitenkin hiukan pettynyt, että aikaa sai odottaa useamman päivän. Varmasti kiireellisemmässä tapauksessa  aika oltaisiinkin saatu heti maanantaiksi, mutta mielestäni näin pienen lapsen ollessa kyseessä aikaa olisi voitu kiirehtiä jo senkin takia. Joka tapauksessa tänään käytiin lääkärillä ja Lottapa ei siitä tykännyt, ei sitten yhtään! Odotusaulassa Lotta kyllä naureskeli ja jutteli mummojen kanssa, mutta kun lääkäri yritti kuunnella Lotan keuhkoja, alkoi hirveä huuto ja vastaan tappeleminen. Korvien katsominen vasta taistelua olikin! Mulle tuli kuuma kun yritin pitää Lotan jalkoja, käsiä ja päätä paikallaan samaan aikaan kun Lotta väänsi itseään kaikin voimin irti. Korvat saatiin kuitenkin katsottua ja ne olivat terveet. Saatiin resepti keuhkoputkia avaavaasta lääkkeestä ja toivotaan nyt, että yöt sen myötä hieman paranisivat.

Kotimatkalla haettiin lääke apteekista. Määrätty lääke oli yli kaksi vuotiaille, joten farmaseutti halusi vielä varmistaa lääkkeen annostuksen lääkäriltä. Lääkäriä ei saatu heti kiinni, vaan hänelle jätettiin kiireellinen soittopyyntö, joten vaikka olin sanonut Jonille etten jaksa käydä kaupassa, olihan se sinne lähdettävä aikaa kuluttamaan. Onneksi lääkeasia oli saatu selvitettyä kaupassa käynnin aikana ja saatiin heti lääke mukaamme. Lottaa kehuttiin päivän söpöimmäksi asiakkaaksi, kun hän kantoi reippaasti itse omat lääkkeensä autolle asti. <3

Kotona Lotta keksi hauskan leikin: nappasi koiralta luun ja juoksi nauraen karkuun koirien juostessa perässä. Pienet on ilot. :D

Nyt pidetään peukkuja pystyssä, että ensi yönä saataisiin kaikki nukkua kunnon yöunet.

Haaste

Sain Nealta haasteen. Samaiseen haasteeseen olen vastannut aiemmin täällä, mutta tehdään tämä nyt kuitenkin uudestaan kun on uudet kysymyksetkin. :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

• Kerro 11 asiaa itsestäsi
• Vastaa 11 kysymykseen, jotka haastajasi on tehnyt
• Haasta 11 pientä, alle 200 lukijan blogia
• Tee heille 11 kysymystä
• Kerro ne 11 blogia, jotka haastat

Aloitetaan siis 11:sta asialla minusta:

• en pidä numerosta 9, koska piirrän sen rumasti. Yritän kuitenkin siedättää itseäni kyseiseen numeroon, sillä onhan se Lotan syntymäkuukausi. Ja ei, kutonen väärin päin ei myöskään mene läpi, vaikka numero 6 itsessään on kiva numero ja sen osaan kirjoittaa mielestäni kauniisti.

• haaveilen hienosta keittiöstä ja kodinhoitohuoneesta

• pidän hiuksistani. En välttämättä aina mallista, mutta väristä ja laadusta. Minulla on todella paksuja mustia hiuksia sekä ohuita vaaleita hiuksia ja kaikkea siltä väliltä. Näyttävät siis usein raidoitetuilta, vaikken hiuksiani värjääkään. :)

• pyysin Jonia kertomaan jonkun asian minusta ja vastaus oli, että minulla on collegehousut jalassa. Tämä kertookin aika hyvin siitä, miten nykyään päiväni vietän. :D Todellakin olen kotona joka päivä kollarit jalassa ja harvoin tulee edes hiuksia harjattua, saati mitään muuta laittauduttua, jos ei ole mitään menoa.

• en tiedä, mikä haluan olla isona. Ammatiltani siis. Insinööri jo olen, mutta ehkei se ole ihan mun juttu. Tai voisi ollakin, jos löytäisin mieluisen työpaikan.

• haluaisin Volvon. Sellaisen mikä meillä oli, uusi, ihana, toimiva, lämmin, helppo, täydellinen. Vihaan nykyistä autoani, joka on rikki joka paikasta mutta jonka korjaaminen olisi kalliimpaa kuin koko auton arvo.

• rakastan kynttilöitä. <3

• ikävöin viuluani. Juu, tuolla se olisi huoneen perällä kotelossaan, mutta olen tainnut soittaa sitä viimeksi ehkä kaksi vuotta sitten jouluna. Pitäisi vain kaivaa se esille ja virittää, ehkäpä vielä osaisinkin jotakin soittaa.

• toivoin Jonilta joululahjaksi imuria. ._. Oikeasti... Imuria!

• yritän nähdä asioiden positiiviset puolet, vaikka se joskus olisikin vaikeaa.

• minua palelee lähes aina.

Vastaukset kysymyksiin:

1. Valko- vai tummasuklaa?

Ei kumpikaan, tykkään oikeastaan vain maitosuklaasta.

2. Mitä teet ensimmäisenä aamulla noustuasi ylös?

Nostan Lotan sängystä, sylitellään hetki ja sen jälkeen päästän koirat ulos.

3. Milloin viimeksi otit selfien?

Nyt en kyllä muista. :D En hirveästi niitä harrasta, joten ei oo ihan hetkeen tullut otettua.

4. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe. Koirat silloin kun ne käyttäytyy ;)

5. Lempikarkkisi?

Daim..? En syö hirveesti karkkia.

6. Milloin viimeksi ajattelit olevasi kaunis/tyytyväinen ulkonäköösi?

Apua, siitäkin on kyllä jo aikaa. :D Mutta muistan että niin on tapahtunut... Tai hei ehkei siitä olekaan niin kauan, ehkä joku kuukausi sitten kun housut piilotti mun jenkkakahvat ja pystyin pitämään päällä tiukkaa paitaa. :D

7. Mitä einestä/puolivalmistetta teillä käytetään eniten vai käytättekö eineksiä laisinkaan?

Hmm... Käytetään kyllä jonkun verran mutta mitähän sitten eniten... Vaikka nakkeja tai hernekeittoa.

8. Teetätkö vielä valokuvia albumeihin?

Kyllä. :)

9. Mitä näistä seuraavista löytyy kotootanne: Marimekkoa, Me&I, Muumiastioita, Mini Rodinia tai Vallilaa.

Muumimukeja löytyy.

10. Millainen on sinun mielestäni ihana lastenhuone?

Valoisa, vaaleat sävyt mutta saa kyllä olla värejä. Ja näyttää siltä, että siellä asuu lapsi. :)

11. Mikä on ollut tässä päivässä parasta? Mammatreffit ihanien äitien ja lasten kanssa ja niitä seuranneet pitkät ja makoisat päiväunet (Lotan siis).

Haaste on kiertänyt jo aika hyvin kaikki ne blogit, jotka olisin itsekin haastanut, joten en nyt haasta ketään. Haasteen saa toki napata tästä itselleen jos haluaa. :)