maanantai 21. joulukuuta 2015

Syöttötuolissa

Meillähän oli Lotalla käytössä Tripp Trapp, eli tuoli joka on ensin syöttötuoli ja muuntuu siitä sitten juniorituoliksi. Joulupukilta on toivottu Lotalle uutta junnutuolia, jotta Venla saisi syöttiksen. Viime viikolla aloin puhumaan Lotalle, josko hän jo siirtyisi tavalliselle tuolille syömään ja tehtäisiin Venlalle syöttötuoli. Se sopi Lotalle, mutta yksi osa syöttiksestä oli hukassa, joten Lotta palasi takaisin vanhalle paikalleen.

Hukassa on siis jalkojen väliin tuleva remmi. Se on otettu ensimmäisenä pois syöttötuolista, kun Lotta on alkanut kiivetä itse tuoliin ja remmi on haitannut sitä. Senpä takia se ei ollut samassa paikassa kuin myöhemmin pois otetut pehmusteet ja etukaari. Muistan hämärästi, että remmi pyöri keittiössä jonkun aikaa, mutta mulla ei ole mitään hajua, mihin sen olen sitten laittanut. Enkä ole löytänyt sitä mistään, missä olen sen järkeillyt voivan olevan. Ehkä se tulee vastaan sitten, kun sitä ei enää tarvita...

Viikonloppuna päätin sitten tehdä tuoliin oman patentin ja tein remmin nauhasta. Venla pääsi meidän mukaan pöytään syömään ja kuin taikaiskusta ruoka alkoi maistua paremmin! Pari viime viikkoa Venla ei nimittäin ole oikein syönyt kiinteitä, enkä totta puhuakseni ole itse jaksanut olla edes kovin aktiivinen niiden tarjoamisessa juuri tämän takia. Mutta pöytään päästyään Venla on alkanut syömään kuin vanha tekijä.

Yksi ei ihan niin mieluisa seuraus Venlan pöytään siirtymisessä on ollut: pelleily. Venla läiskyttää pöytää kädellään, josta Lotta intoutuu ja alkaa myös taputtaa pöytää. Sehän on tietenkin molemmista hirmu hauskaa ja syöminen unohtuu. Lotta on myös huomannut saavansa Venlan huomion tempuillaan, joten Lotta saattaa pelleillä milloin mitäkin Venlan yrittäessä syödä. No, jospa se olisi vain uutuuden viehätystä, tai sitten siihen on puututtava tiukemmin jos syöminen menee pelkäksi temppuiluksi.

Syöttötuoliin siirtyminen on sujunut siis tosi hyvin; Venla viihtyy tuolissa ja jaksaa istuakin siinä ihan hyvin. Lisäksi musta on jotenkin helpompi rytmittää Venlankin syömisiä, kun hän tulee pöytään samaan aikaan meidän kanssa. Tähän asti olen tehnyt Venlalle soseita, mutta tarkoitus olisi kokeilla myös sormiruokailua, Venla kun osoittaa suurta mielenkiintoa itsesyömistä kohtaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti