Remontin keskellä lasten kanssa

Elo-syyskuussa meille tosiaan tehtiin täydellinen keittiöremontti ja nyt ajattelin hieman kertoilla, kuinka elämä kahden pienen lapsen kanssa sujui remontin keskellä. Remontin meillä teki remppafirma ja itse hoidimme vain keittiön purkamisen.

1. viikko

Sunnuntaina me purettiin koko keittiö lattiasta kattoon. Apuvoimienkin kanssa purkamiseen meni koko päivä, jonka lapset olikin hoidossa mummon ja papan luona. Eipä tuosta mitään olisi tullut, jos olisi jatkuvasti pitänyt väistellä pieniä. Minua jännitti se, kuinka lapset ja eläimet saadaan pidettyä poissa keittiöstä, mutta siinä ei lopulta ollutkaan mitään ongelmaa. Lapset uskoivat, kun heille sanoi ettei keittiöön saa mennä ja koska meillä oli väliaikainen keittiö eteisessämme, jäi keittiö jotenkin aivan automaattisesti unohduksiin. Maanantaina remonttimiehet laittoivat keittiön ja olohuoneen välille muoviseinän, joten tämä asia helpottui entisestään. Eniten se, ettei keittiöön päässyt moneen viikkoon, tuntui ahdistavan meidän kissaa, jonka lempparipaikka on keittiön ikkunalla vahtaamassa lintuja.

Maanantaina remontti sitten alkoi todenteolla. Joni oli tietenkin päivät töissä ja minä suhasin lasten kanssa milloin missäkin, melko usein olimme minun vanhempieni kotona päivät, tai ainakin osan päivää. Jo pari ensimmäistä päivää osoitti, kuinka raskaita seuraavista viikoista tulisi, sillä olimme tyttöjen kanssa todella väsyneitä, kun jouduimme koko ajan olemaan liikkeellä ja pois kotoa. Vaikka maanantai ja tiistai oltiinkin lähes kokonaan juuri siellä mummilassa, eikä edes liikkeellä sen enempää. On se kuitenkin niin erilaista, kun aamulla pitää lähteä pois ja vasta illalla takaisin kotiin.

Kaiken lisäksi tiistaina kotiintullessani sain huomata ja sittemmin kuulla, että vessastamme oli jouduttu katkaisemaan vedet ja ne saataisiin takaisin vasta seuraavalla viikolla. Näin ollen talossamme ainoa paikka, josta saimme vettä, oli suihku. Kuulostaa aivan täydelliseltä järjestelyltä kahden pienen lapsen kanssa... Kuluvan viikon aikana rakas esikoisemme kuitenkin opetti minulle jotakin. Minä kun stressasin mm. käsienpesusta suihkussa, kuinka sitten kaikki vaatteet kastuu. Sanoin Lotalle että nyt laitetaan kumisaappaat jalkaan, ettei sukat kastu kun pestään kädet. Lotta hihkaisi aivan innoissaan: "jeeee mennään kumisaappailla suihkuun!". Silloin tajusin, että ehkei tämä nyt olekaan niin vakavaa ja ehkä maailma ei kaadu siihen, vaikka sukat tai ne kaikki kuivumassa olevat pyykit kastuisivatkin. Sillä onhan se nyt jännää, kun laitetaan sisällä kumpparit jalkaan ja mennään suihkuun!

Tiistaina keittiössä valettiin lattia, jonka piti antaa kuivua, joten keskiviikosta tuli vapaapäivä ja saimme olla kotona. Yllättäen valitsemamme laatat tulivatkin vasta torstaina iltapäivällä, joten myös torstai saatiin olla kotona. Vaikka remontti näin hieman venyikin, tuli nuo pari kotipäivää todella tarpeeseen tuossa kohtaa. Perjantaina sitten vietettiin taas päivä poissa kotoa.

2. viikko

Toinen remonttiviikko sujui jo paljon ensimmäistä paremmin. Jotenkin arkeen oli jo tullut tietynlaiset rutiinit, eikä kotoa poisoleminen tuntunut enää niin kummalliselta. Tehtiin paljon kaikenlaista, mm. käytiin luontopolulla ja uimassa. Tällä viikolla tajusin myös, että ollessamme vanhempieni luona voin tehdä ruokaa kotiinkin, eikä tarvitse turvautua vain pakkaseen ja mikroruokiin. Jännä, miten sitäkään ei ollut tullut aikaisemmin ajateltua. :D Mutta olipas muuten haastavaa suunnitella ruokia kotiin, kun käytössä oli ainoastaan mikro ruuan valmistusta ajatellen. Aina kun luulin keksineeni jonkun ruuan, mitä saisin tehtyä, olisi se sittenkin vaatinut uunia tai hellaa. Onneksi tosiaan älysin sitten tehdä ruokia mummilassa ja tuoda niitä sieltä kotiin. Vedetkin saatiin vessaan takaisin ja arki kotona helpottui hieman.

3. viikko

Remonttiarki alkoi jo puuduttaa, etenkin kun tuntui, ettei homma juuri etene. Aamulla kotoa lähtiessä saatoin esimerkiksi luulla, että illalla vaikkapa katto on valmis tai seinät maalattu, riippuen tietenkin aina siitä, mitä minäkin päivänä oli tarkoitus tehdä. Remontti eteni kuitenkin niin, että kaikkea oli vähän aloitettu, mutta mikään ei varsinaisesti valmistunut. Sen takia remontin eteneminen varmasti olikin niin hankala huomata. Keittiökalusteita asennettiin osittain paikoilleen ja keittiö alkoi jo etäisesti muistuttaa keittiötä. Tällä viikolla kodinkoneet tulivat, mutta niiden asennus venyi seuraavaan viikkoon sähkömiesten kiireempien töiden takia. Myöskään sen takia keittiö ei ollut luvatusti viikonloppuna käytössä ja ruoka "tehtiin" edelleen eteisessä.

4. viikko

Pikkuhiljaa keittiö alkoi valmistua ja eri osa-alueet saatiin tehtyä loppuun. Kodinkoneet asennettiin paikoilleen ja saatiin lupa laittaa keittiössä ruokaa, vaikkei sitä vielä muuten pystynytkään käyttämään. Seuraavana päivänä päästiin jo tuomaan osa tavaroista paikoilleen ja lopulta keittiö oli "valmis" käyttöön. Valmis lainausmerkeissä sen takia, että saadessamme keittiön käyttöön jäi seuraavalle viikolle vielä muutama pikkuhomma, mm.puuttuvien vetimien asennus, yhden seinän kolhun korjaaminen ja maalaaminen, jalkaistojen laitto ja liukuoven asennus. Nämä käytiin tekemässä seuraavalla viikolla.

Nyt keittiö on ollut käytössämme jo muutaman viikon ja onhan se kyllä kiva! Vähän erilaista laittaa ruokaa, kun hellassa on muitakin säätöjä kuin on tai off ja ruokaa ei tarvitse käristää. Jopa jauhelihan paistaminen on saanut ihan uuden ulottuvuuden, kun se oikeasti paistuu eikä käy niin, että kun lihan laittaa pannulle, pitää taas odotella kymmenen minuuttia että jo kuumana ollut levy lämpenee uudelleen. Jonka jälkeen liha tietenkin käristyy... Nyt odotellaan vielä uutta jääkaapin ovea ja liukuovea, jotka menevät takuussa vaihtoon, koska olivat vialliset. Myös yksi putki lavuaarin alta vaihdetaan, sillä se tiputti vettä ja putkimiehen tarkastuksen jälkeen selvisi kyseisen putken olevan liian lyhyt... Kynnyslista uuden ja vanhan lattian väliltä puuttuu vielä myös, mutta se ei onneksi vaikuta keittiön käyttöön.

Yleistä

Remontin aikana meillä oli käytössä pääasiassa kertakäyttöastiat. Kuitenkin lapsilla oli molemmilla käytössä myös yhdet omat lautaset, jotka pyrittiin pesaisemaan heti käytön jälkeen. Samoin itselläni pidin käytössä teemukin. Myös aterimet oli oikeat. Eli eihän meillä oikeastaan ollutkaan kertisastioita kuin minulla ja jonilla lautaset, ja mukit esim.jugurttia ja juomista varten. :D Loppua kohden oikeiden astioiden määrä koko ajan lisääntyi ja välillä tiskivuori oli melkoinen. Ehkäpä arkea helpotti myös se, kun siirryin tiskaamaan vessasta kylppäriin ja otin vadin käyttöön. Pieniä asioita, joita ei tullut ajatelleeksi remontin alussa: silloin ajattelin vain, että tehdään mahdollisimman vähän tiskiä, jottei tarvitse varsinaisesti tiskata. Loppupeleissä kuitenkin ne oikeat astiat oli _yllätysyllätys_ paljon kertakäyttöisiä käytännöllisempiä, eikä se tiskaaminenkaan niin haastavaa ollut vallitsevissakaan olosuhteissa.

Raskainta tuon remontin aikana oli juuri se kotoa pois oleminen. Se, kun aamulla piti ruokkia lapset ja saada kaikki lähtökuntoon ajoissa. Lähteä pois kotoa kuluttamaan päivää. Aamupäivät kuluivatkin ihan mukavasti, mutta iltapäivät olikin sitten hieman haasteellisempia. Ja se illalla kotiintuleminen: hirveällä kiireellä ruokaa lapsille ja koirille, koirien ulkoiluttaminen, siivoaminen, tiskaaminen, pyykkääminen... Kirjoitinkin jo aiemmin siitä, kuinka tämä jakso sai minut pohtimaan sitä, minkälaista se arki sitten onkaan, kun palaan töihin. Kaiken kaikkiaan remonttiaika oli siis melkoista kiirettä koko ajan ja erittäin raskasta. Nyt voi viimein huokaista helpotuksesta, kun remontti on ohi, vaikka riittäisihän täällä remontoitavaa kyllä muutenkin. Ehkä nyt kuitenkin jonkin aikaa vaan nautitaan meidän uudesta ihanasta keittiöstä. :)

Siellä varmasti odotellaan kuvia uudesta keittiöstä. Tarkoitus olisikin mahdollisimman pian saada otettua kuvat nyt valmiista keittiöstä ja laittaa tänne blogiin ennen ja jälkeen kuvia.

Pääjalkainen

Olen jo jonkin aikaa odotellut, milloin saisin ihailla Lotan piirtämiä ensimmäisiä ihmisiä. Viime aikoina on tullut kotona piirreltyä todella vähän ja ollaankin keskitytty enemmän muovailuvahoihin. Tänään kuitenkin kirjoitettiin ja piirrettiin kummitytöllemme synttärikorttia ja Lotta intoutui piirtämään enemmänkin. Eipä tuo ensimmäisen pääjalkaisen piirtäminen vaatinut muuta kuin sen, että minä piirsin ensin ihmisen kuvan. Pian Lotta olikin piirtänyt kuvan isistä, jolla on pitkät jalat sekä parta ja viikset. Ja sitten piirrettiinkin jo koko perhe ja myös huomisen synttärisankarin perhe.

"Pyöreä pää. Sitten suu. Pyöreät silmät. Venlalle piirrän ihan pienet jalat. Äidillä on pitkät jalat niinkuin isilläkin."

Lotan 3-v synttärit

Viikonloppuna meillä juhlittiin 3-vuotiasta Lottaa. Lauantaina oli Lotan oikea syntymäpäivä ja lauantai oli meillä myös pääasiallinen juhlapäivä, vaikka sunnuntainakin kävi pari vierasta.

Lauantaina vieraita kävi ensin aamupäivällä ja pienen lepohetken jälkeen myös iltapäivällä. Lottakin nukahti päivällä sohvalle kesken ohjelman, mikä osoittautui kyllä äärimmäisen hyväksi asiaksi...

 

Kun kysyin Lotalta, minkälaisen kakun hän hauaa syntymäpäivilleen, oli vastaus selvä: punaisen Muumikakun! Ajattelin päästää itseni helpolla ja ostaa kakkukuvan kakun päälle, sillä en osaa tehdä esim. sokerimassasta yhtään mitään, mutta idea osoittautuikin haastavammaksi kuin olin luullut. Muumikakkukuvia ei nimittäin löytynyt mistään (paitsi nettikaupoista)! Kiersin vaikka kuinka monta kaupunkimme kauppaa ja kaikista löytyi mm. Cars-, Prinsessa- ja Hello Kitty-kakkukuvia, muttei Muumia. Juhlakaupasta sitten lopulta löytyi Muumitkin ja saatiin neidille hänen haluamansa kakku. Lisäksi meillä oli Muumi-aiheisia ilmapalloja, servettejä sekä lapsilla lautaset ja mukit.

Lahjaksi Lotta sai paljon pelejä ja niitä onkin tässä ehditty jo joka päivä useampaankin kertaan pelaamaan. Lisäksi lahjaksi tuli muovailuvahoja, Niiskuneiti käsipyyhe, Muumi tyynyliina, koottava täytekakku, kaksi Muumi kirjaa, Muumi palapeli, herätyskello, Niiskuneiti hilepallo, Barbi ja auto, sekä pari lahjakorttiakin: toisella Lotta pääsee kummitätinsä kanssa Hoploppiin ja toisella toisen kummitätinsä ja -setänsä kanssa eväsretkelle. Vieraat olivat olleet hyvin perillä tytön tämänhetkisestä Muumi-innostuksesta ja niin lahjat kuin kortitkin olivat hyvin vahvasti Muumia.

Lotan mielestä parhaat lahjat olivat herätyskello ja "se missä sataa kimalletta". Tuo kyseinen kimallepallo on veljeni vaimon tekemä ja herätti kyllä ihastusta. :) Herätyskelloa Lotta alkoi pari viikkoa sitten toivomaan aivan yllättäen, kun Jonin herätyskello eräänä aamuna soi. Oman herätyskellon Lotta kuulemma tarvitsi, jottei hänen tarvitsisi enää herätä isän herätyskelloon. Kun paketista paljastui oma herätyskello, hihkaisi Lotta "Minun herätyskelloni!" ja juoksi viemään sen sänkynsä päätyyn. Sen jälkeen hän vei kaikki vieraat katsomaan uutta kelloaan ja halusi vain leikkiä nukkumista, jotta voisi sitten herätä uuteen kelloonsa. Seuraavana aamuna Lotan herätessä ensimmäinen asia mielessä oli herätyskello ja Lotta ihmetteli, miksei kello ollutkaan herättänyt häntä. Vielä meni läpi se, että jos herää niin aikaisin, ei kello ehdi häntä herättämään. Omaksi ilokseni kellossa ei toimi herätys (tai ainakaan me ei saada siihen laitettua vetoa), sillä pelkäsinkin Lotan laittavan kellon soimaan keskellä yötä. Tuon kellon erittäin äänekäs tikitys on jo ihan riittävästi minulle, Lotan sänkyhän on nimittäin aivan omani vieressä...

Kolmevuotias jännittää ja odottaa syntymäpäiviä jo ihan eri tavalla kuin esimerkiksi kaksivuotias. Synttäreitä odotettiin monta viikkoa ja jo kaksi viikkoa aiemmin alettiin laskea öitä juhliin. Koko päivä oli yhtä jännitystä ja sen lisäksi Lotta vetäisi aika makoisat sokeriöverit ja ilta oli melko kaoottinen. Sunnuntainakin piti jännittää ja odottaa vieraita iltapäivään asti ja koko aamupäivän Lotta hyppi seinille. Juhlat kruunautuivatkin kunnon itkupotkuraivariin, jonka saattelemana viimeiset vieraat sunnuntaina lähtivät ja tytöt hieman tavallista aiemmin yöunille. Jos kuitenkin päädytään ensi vuonnakin juhlat pitämään (mikä tietenkin on hyvin todennäköistä, vuodessa ehtinee hyvin unohtaa nämä kauhunsekaiset fiilikset), niin voisin pyrkiä ihan oikeasti pitämään juhlat vain yksipäiväisinä ja mahdollisesti myös kutsumaan kaikki vieraat yhdellä kertaa.

Juhlienjälkeiseen arkeen on palattu karusti. Venla on nukkunut sunnuntaista saakka todella huonosti ja tänä aamuna en olisi millään saanut silmiä auki. Korvatulehdushan siellä jälleen kerran muhi, toivotaan että nyt lääkkeiden myötä saataisiin nukkua edes hieman paremmin...

Lotan 3-v neuvola + Venlan kasvukontrolli

Tiistaina käväistiin pitkästä aikaa neuvolassa molempien tyttöjen kanssa. Lotalla oli 3-vuotis neuvola, jossa tehtiin ensimmäistä kertaa tehtäviä. Käynti jännitti minua sen takia, että neuvolantätimme oli vaihtunut ja epäilin, miten Lotta suostuu vieraan ihmisen kanssa tehtäviä tekemään. Aika pitkään Lotta pitikin sormia suussa (tää on joku uusi juttu, sormet suussa aina kun jännittää tai ujostuttaa...), mutta ujostelusta huolimatta teki annetut tehtävät hienosti. Tehtävinä oli mm. piirtää mallin mukaan pysty- ja vaakaviiva, nimetä värejä, rakentaa palikoista torni, kävellä viivaa pitkin jne. Neuvolakortissa lukee:

"Touhukas tyttö. Tehtävät teki taitavasti. Pituutta tulee hieman naftisti. Kerhossa käy ja siellä viihtyy. Uhmaikää löytyy ikään kuuluvasti. Asiat kunnossa!"

Lotalla oli tosiaan tullut pituutta "liian vähän", eli ilmeisesti pituus on käyriin nähden laskusuunnassa. 2-vuotiaana Lotta oli 84 cm pitkä ja nyt 89,2 cm. Joulukuussa käydään kasvukontrollissa mittaamassa tyttö uudelleen.

Venlan pituushan tippui 1-vuotisneuvolassa alakäyrälle ja nimenomaan tuon laskusuunnan takia otettiin nyt mitat myös Venlasta. Venlahan sai kunnon hepulin ja vääntyili ja kääntyili ties miten, kun mittoja otettiin. Pituus saatiin jotenkuten otettua, mutta puntarille en Venlaa saanut mitenkään. Kaiken kukkuraksi sain hätäpissatkin päälleni... Lopulta paino otettiin niin, että minä kävin Venla sylissäni vaa'alla ja sen jälkeen yksin. 1-vuotiaana Venla oli 73,6 cm pitkä ja nyt 76,4 cm. Koska pituutta oli edelleen tullut huonosti, laitettiin Venlan mitat lääkärille. Tänään neuvolasta tuli soitto, että joulukuussa mitataan myös Venla jälleen kerran. Itse en usko, että tyttö tuosta nyt yhtäkkiä venyisi niin paljon, että pääsisi takaisin käyrille, joten mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Joulukuussa sitten tosiaan seuraavan kerran neuvolaan ylimääräisiin mittauksiin. 

Erilainen arki

Keittiöremontti on kestänyt nyt kolme viikkoa ja uskokaa tai älkää, alkaa tää vähän jo kyllästyttää... Onneksi ensi viikolla pitäisi tulla valmista ja kyllähän tuo nyt jo alkaa näyttää aika kivalta. Arkipäivät me ollaan lasten kanssa milloin missäkin: kavereiden luona kylässä, puistossa, kerhossa, kaupungilla ja eniten minun vanhempieni luona. Aamulla kotoa lähdetään yleensä noin kahdeksan yhdeksän maissa ja kotiin tullaan iltapäivällä neljän ja viiden välillä. Tällainen arki eroaa hyvin paljon totutusta ja se onkin saanut minut pohtimaan, minkälaista meidän arki on sitten, kun minä palaan töihin.

Ensimmäisinä päivinä tuskailin sitä, miten me ikinä tullaan selviämään aamuista niin, että saan tytöt ja itseni valmiiksi, vietyä tytöt hoitoon ja selvittyä itse vielä ajoissa töihin. Etenkin, kun nyt meidän ei edes ole tarvinnut lähteä liikkeelle erityisen aikaisin, eikä tyttöjä esimerkiksi ole tarvinnut herättää aamuisin, vaan ovat ehtineet heräämään omaan tahtiinsa (yleensä molemmat heräävät kuuden ja seitsemän välillä).

Aamuja enemmän minua tuskastuttaa illat. Kun tullaan kotiin, on hirveällä tohinalla laitettava lapsille ja koirille ruoka. Nyt sitä ei edes tarvitse valmistaa, vain lämmittää mikrossa, mutta mitäs sitten kun se ruoka pitäisi valmistaakin töistä tultua? Sitten pitää käyttää koirat ulkona (käyvät pikaisesti jo ennen ruokaa ja ruuan jälkeen sitten uudestaan). Kaikki siivous, tiskaaminen ja pyykkäys pitää hoitaa illalla. Kaiken tuon teen aina päivällä ihan jo senkin takia, että esimerkiksi pyykit ehtivät kuivua seuraavaksi päiväksi, kun ne on pesty jo päivällä. Tällä hetkellä sentään vietän lasten kanssa aikaa päivällä, mutta entäs sitten kun lapset ovat päivän hoidossa? Lastenkin kanssa pitäisi ehtiä viettää aikaa sen parin tunnin aikana, jonka illasta ovat vielä hereillä.

Tällä hetkellä minulla on omia harrastuksia kahtena iltana viikossa ja näiden kolmen viikon aikana lähdöt niihin on olleet aika lentäviä. Tulen kotiin, annan lapsille ja koirille ruuan nenän eteen, Joni tulee kotiin ja minä lähden. Monesti muistan vasta matkalla, etten huomannut katsoa edes onko minulla puhtaat vaatteet päällä. Veikkaanpa, että töihin palattuani harrastukset saavat jäädä tauolle ainakin joksikin aikaa. Ja mites muuten aika Jonin kanssa? Onko sitä sitten joskus kymmenen vuoden päästä?

Nämä ajatukset saattavat jonkun korvaan kuulostaa hölmöiltä, mutta minä olen elänyt viimeiset kolme vuotta kotiäitinä. En ole vielä koskaan yhdistänyt työ- ja perhe-elämää ja suoraan sanottuna se pelottaa minua hiukan. Varmasti siihen oppii ajan kanssa ja hommat kotonakin hoituu, vaikka päivät onkin töissä. Vielä se on kuitenkin täysin vierasta minulle, vaikkakin alkaa olla jo ajankohtaista. Siinä mielessä tuli ihan hyvään paikkaan tämä päivät evakossa oleminen, niin on edes jonkinlaisia mielikuvia siitä, miten arki muuttuu, kun palaan töihin.

Kerhoa ja muskaria

Eilen vihdoin alkoi kovasti odotettu kerho kesätauon jälkeen. Lotta tosiaan jatkaa jo vuosi sitten aloittamassaan kerhossa kahtena päivänä viikossa 3,5 tuntia kerrallaan. Lotta on odottanut kerhon alkua jo jonkin aikaa, vaikka kerhotädit olivatkin uusia. Myös melkein kaikki kerhokaverit ovat uusia: Lotan lisäksi vain kaksi viime vuotista lasta jatkoivat samassa kerhossa. Ryhmässä taitaa tällä hetkellä olla 13 lasta ja suurin osa tuntui olevan näitä noin kolme vuotiaita, että kyllä siinä ihan tohinaa riittää.

Aamulla Lotta lähti kerhoon intoa puhkuen reppu selässään. Kerhoon mennessämme hyvä että ehti heipat huikata, kun oli kiire leikkimään. Poishakiessa vastassa oli iloinen tyttö, jonka kerhopäivä oli mennyt oikein hyvin. Uudet tädit olivat laittaneet jokaisen lapsen rintaan nimilapun ja Lotalta nimeä kysyttäessä oli hän kertonut olevansa iso tyttö... Oli se nimikin lopulta sieltä tullut ihan oikein. :D joka tapauksessa ainakin eilisen perusteella kerhoilu jatkui hyvällä menestyksellä ja Lotta viihtyy siellä hyvin.

Torstain kerhon aikana Venlalla on muskari. Venla pääsikin nyt ensimmäistä kertaa harrastamaan tällaista ja vieläpä ilman Lottaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että tekee Venlalle todella hyvää päästä  sosiaalisiin tilanteisiin ilman Lottaa. Venla sai heti eräästä pojasta kaverin ja he kiipeilivät yhdessä tyynyjen päälle. Muskarissa laulettiin jokaiselle lapselle erikseen "nimilaulu" ja Venlan ollessa vuorossa, alkoi häntä kovasti ujostuttaa. Muskariope siis kävi vuorollaan jokaisen lapsen edessä laulamassa, kaikki muutkin lauloivat yhteen ääneen ja jokaisen lapsen kohdalla laulettiin hänen nimensä. Venlan ollessa vuorossa alkoi Venla itkeä ja kiipesi syliini piiloon. Kuitenkin heti hänen vuoronsa mentyä kaikki oli taas hyvin ja leikit jatkuivat. Uskoisin Venlan nauttivan muskarista, kunhan ensin tottuu ajatukseen, paikkaan ja muihin ihmisiin. Ja kyllä eilenkin jo Venla hieman tanssahteli ja taputti mukana, joten eiköhän se siitä. :)

Muskari kestää puoli tuntia ja sen jälkeen meille jää vielä kaksi tuntia aikaa, ennen kuin Lotan kerho loppuu. Olin varautunut lenkkeilemään kylällä sen aikaa, mutta seurakunnan perhekuppila olikin siirtynyt tiistaista torstaihin, joten sinnehän me jäätiin, kun ovat vielä muskarin kanssa samassa rakennuksessakin. Myös tuolla oli mukava nähdä Venla leikkimässä muiden lasten kanssa ja pienistä alkukiukuista huolimatta leikit sujuivat hyvin. Meiltä on tuonne kylälle tosiaan matkaa noin 15 km, joten on kiva että torstain kerhon ajaksi ei tarvitse ajella kotiin ja takaisin, vaan saadaan aika kulumaan kylällä.

Nyt sitten odotellaan ensi viikon kerhoja ja muskaria. Lotta olisi kovasti halunnut tänäänkin mennä kerhoon, mutta tyytyi kuitenkin leikkipuistoon etenkin, kun kummityttömmekin äitinsä kanssa tuli sinne myös.

Retkellä ja uimassa

Eilen oltiin reippaita ja aloitettiin aamu retkeilyllä. Suunnattiin eväiden kanssa Nyrölän luontopolulle ja lähdettiin matkaan, minä ja Lotta kävellen ja Venla rattaissa istuen. Polku oli leveää kärrypolkua, hyvin juurakkoista ja kivistä, mutta rattaidenkin kanssa pääsi silti ihan kivasti etenemään.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen alkoi suo ja pitkospuut. Tässä vaiheessa hylkäsin rattaat, sillä ne eivät mahtuneet kulkemaan pitkospuita pitkin. Venla hyppäsi syliini ja halusi välillä myös itse kävellä. Lotta taiteili hienosti pitkospuita pitkin, vaikeissa kohdissa kädestä kiinni pitäen.

Luontopolulla olisi ollut laavu myös ennen vesistöä, mutta me haluttiin totta kai mennä vetolossilla pieneen saareen syömään eväät.

Etenkin taukopaikka oli tosi hieno ja hienolla paikalla, ja siellä olisi ollut myös puita nuotiota varten. Ehkä joskus käydään tuolla uudestaan, heti kun minä olen unohtanut retken loppupuolen... Ja tähän loppui muuten kuvatkin... 

Pienen evästauon jälkeen lähdettiin takaisin päin. Meidän piti palata samaa reittiä pitkospuiden alkupäähän, vaikka lenkinkin olisi päässyt, koska ne rattaat odottivat meitä siellä. Pitkospuiden lopusta pääsi kuitenkin polkua pitkin toiseenkin päähän pitkospuita ja päätinkin, ettei palata samaa reittiä takaisin autolle, vaan kierretään koko luontopolun heittämä lenkki. Lottakin pyyteli, ettei vielä lähdettäisi pois.

Polulla oli isoja lammikoita ja polku oli paikoitellen pelkkää upottavaa mutaa. Työnsin aina rattaat ensin kuivalle saakka ja palasin sitten hakemaan Lotan, jonka kannoin sylissä pahimpien paikkojen yli. Parin tämmöisen kohdan jälkeen mielessä käväisi, olisiko fiksuinta vaan kääntyä takaisin, mutta ajattelin, etten halua rämpiä samoja mutia uudestaan toiseen suuntaan. Pitkän rämpimisen ja epätoivoisen toivon siitä, että polku muuttuisi paremmaksi, jälkeen oltiin kiivetty jyrkkä mäki ylös ja päästiin ulos metsästä. Siinä kohdassa polku jatkui kahteen suuntaan, eikä paikalla ollut mitään opasteita. Kävin kävelemässä vähän matkaa molempiin suuntiin ja tutkailin karttaa. Toinen suunta päätyi tielle, mutten uskaltanut lähteä kokeilemaan sitä reittiä, sillä pelkäsin, että joudun kiertämään vielä pidemmän matkan päästäkseni takaisin autolle. Niinpä lähdettiin toiseen suuntaan. Polku meni jyrkän mäen alle hakkuuaukiolle ja sieltä se ei jatkunut mihinkään. Ei muuta kuin mäki takaisin ylös. Hetken mietin, lähtisinkö kokeilemaan tielle johtavaa polkua, mutta koska sekin oli niin huonossa kunnossa, päätin lopulta palata samaa mutaista reittiä takaisin, mikä oltiin vasta selvitetty.

Kuten arvata saattaa, Lotta alkoi tässä vaiheessa väsyä ja niin aloin muuten minäkin. Ihmeen sinnikkäästi tuo pieni ihminen silti jaksoi. Lotalla oli mukana rakas uniriepu Kutti ja aina pahan paikan tullen Lotta otti sen rattaista käteensä, silitti sen korvaa ja sanoi, että Kutti parantaa hänet. Ja taas jaksettiin vähän matkaa. Venlahan sen sijaan veteli sikeitä koko tämän meidän ylimääräisen tuskien taipaleen.

Lopulta päästiin takaisin sille polulle, jolta retki aloitettiin ja pidettiin vielä pieni mehutauko pöydän ääressä. Tunne oli täysin epäuskoinen, kun viimein oltiin takaisin autolla. Ihan hetkeen en kyllä tuonne uudestaan lähde, vaikka jossain vaiheessa on kyllä pakko käydä katsomassa, mihin polku olisi oikeasti jatkunut. Teen sen ehkä kuitenkin ilman lapsia...

Tänään sitten käytiin aamusta kylpylässä uimassa. Oltiin paikalla ennen ystävääni ja kummityttöämme, joten leikittiin hetki kylpylän pihalla.

Tytöt tykkäsivät kovasti uimisesta. Oltiin pääasiassa lastenaltaassa ja Venlalla meni hetki tottua meteliin ja ennen kaikkea altaassa nököttävään isoon apinaan, mutta pian venlakin innostui touhuamaan isompien perässä. Lotalle olin juuri löytänyt kirpparilta uimatossut parilla eurolla ja nyt niitä testattiin ensimmäisen kerran. Tossut olivat oikein hyvät, sillä Lotta pystyi niillä kävelemään liukastumatta, eikä minun tarvinnut Venlan lisäksi kanniskella Lottaakin. Tytöt jaksoivat pulikoida hienosti ja uinnin jälkeen käytiin vielä ensin syömässä ja sitten hieman leikkimässä sisäleikkipaikassa. On varmaan sanomattakin selvää, että uni maistui tuon reissun jälkeen. :)

Huomenna olisikin luvassa Lotan ensimmäinen kerhopäivä tälle syksylle ja Venlalla ihan ensimmäinen muskari.