Touhukas lauantai

Tänään onkin ollut niin jännä päivä, että saapa nähdä miten yö nukutaan...

Aamulla minä lähdin syötön ja vaipanvaihdon jälkeen kaupunkiin ja Mymmeli jäi Jonin kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa. Yllättävän hyvin mä osasin olla sen puolitoista tuntia pois, vaikka toki eilen illalla sepustin Jonille aika pitkän listan mitä pitää tehdä ja ottaa huomioon jne. Mutta en soittanut kuin kerran kotiin! :) Mymmelilläkin oli ollut jännää, ei se ollut malttanut kunnolla nukkua koko aikana, koko ajan oli kurkkinut silmänraosta ympärilleen. Ja juuri kun mä tulin kotiin, oli alkanut hirveä huuto ja nälkä. Olin kyllä jättänyt pumpattua maitoa varuiksi, mutta ehdinpä kuitenkin itse kotiin juuri sopivasti.

Eipä sitten ehditty taas muuta kuin syödä ja vaihtaa vaipat, kun jo lähdettiin mun vanhempien luo syömään, jonne oli tullut myös Mymmelin molemmat enot ja toisen avopuoliso. Autosta unille vauhtia ottanut Mymmeli nukkui taas kaukalossa sopivasti ruokailun ajan, jonka jälkeen pääsi pienen kitinän säestämänä sylittelemään vuoron perään kaikille. :) Taas olisi ollut niin paljon ihmeteltävää, että vaikka kuinka väsytti, piti välillä kurkkia ihmisiä ja tapahtumia ihan väkisin, vaikka silmäluomet eivät millään pysyneet auki. Eno puolisoineen antoivat Mymmelille tällaisen ihanan soittolelun. Testasin lelun heti ja se todettiin oikeinkin hyväksi, pupu nimittäin soittaa tosi vähän aikaa ja mobilessa on kova ääni. Tuo uusi lelu taas soittaa pitkään ja äänikin on sopiva. :)

Kotiin kun päästiin, on taas ruuan päälle nukuttu pitkään. Pitkiä päiväunia otettu siis koko päivä, joten voi olla että yöllä valvotaan...

Ei käyty eilen vaunuilemassa, mutta huomiselle otan kyllä sen tavoitteeksi jos sää vain suinkin sallii. Ja jos ei olla hirmu väsyneitä...

Flunssa...

Huhhuh, tänään vasta jaksan tänne kirjoitella. Kyllähän se flunssa sitten iski muhunkin, ei nyt sentään ollut mikään kaikkien aikojen pahin (onneksi!), mutta ihan riittävästi vei voimia silti. Keskiviikko oli pahin päivä, silloin oli kuumettakin + olin ihan koko päivän yksin. Joni meni tietysti aamulla töihin, kävi iltapäivällä pikaisesti pyörähtämässä kotona ja lähti ensin selostamaan jääkiekkoa ja sen jälkeen vielä itse pelaamaan sitä. Ja tuli kotiin vasta puolen yön tienoilla. Mymmelillä oli myös ihme päivä, ei suostunut nukkumaan kuin sylissä, eli olon todellakin kiinni siinä koko päivän. Tän lisäksi meidän eläimet raastoi mun hermoja juurikin tuona päivänä. Ninni varasti taas yhden tutin ja Nuppu oli saman tien kyttäämässä Mymmelin vieressä kun mä siitä poistuin esim hakemaan keittiöstä jotain. En siis tosiaankaan uskalla enää jättää Mymmeliä hetkeksikään niin etten näkisi sitä, sen verran pirullinen katse Nupulla oli...

Keskiviikkoiltana mun äiti kävi piipahtamassa ja toi Mymmelille vauvakirjan sekä meille pari mukia. Käytin heti tilaisuutta hyväkseni ja tyrkkäsin Mymmelin Mummin syliin, jotta pääsin itse edes hetkeksi lepuuttamaan käsiäni ja mm. käyttämään koirat pihalla.

Eilen oli jo hieman parempi päivä, oma olo ei ollut ihan niin surkea ja Mymmelikään ei ollut yhtä vaativa. Kylvetettiin Mymmeli ensimmäistä kertaa kotona ja siitä hän tuntui pitävän, toisin kuin sairaalassa. Tämän jälkeen otin vielä Mymmelin pelkästään vaippa päällään oman peittoni alla ja Mymmeli suorastaan kiljahteli kun oli niin kivaa. :) Mutta kun piti ruveta nukkumaan, Mymmeli sai kamalan raivokohtauksen, ilmeisesti oli maha kipeä kun sieltä tuntui kuplintaa omaankin käteen. Rauhoittui vain pystyasennossa naama alaspäin ja hytkytettynä. Ja siitä kun sitten yritti siirtää pinnasänkyyn nukkumaan, alkoi huuto uudestaan... Lopulta pikkuinen kuitenkin nukahti ja yö meni tuttuun tapaan hyvin.

Aamulla sitten lähdettiin taas käymään neuvolassa, koska napasieni ei ollut vielä hävinnyt kokonaan ja se piti laapistaa uudestaan. Käynti oli pikainen ja sen jälkeen käväistiin nopsasti kaupassa ja tultiin kotiin. Kotona sitten ollaankin taas syöty ja nukuttu ja vaihdettu vaippaa. Kaukalossa tuo viihtyy hyvin ja siellä nukkuu nytkin.

Kohta pitäisi heräillä taas syömään ja vaipanvaihtoon ja lähteä hakemaan Joni töistä. Ulkona paistaa aurinko, joten jos ehditään ja jaksetaan, niin vois jo tänään käydä Mymmelin kanssa vähän vaunuilemassa. :)

Neuvola ja siivouspäivä

Tänään onkin ollut tohinaa! Joni meni onneksi sen verran myöhään töihin, että saatiin heitettyä se sinne samalla reissulla kuin käytiin neuvolassa eikä tarvinnut ees taas ajella. Aamulla kyllä tuli vähän kiirus, kun Mymmelille piti tietenkin vaihtaa vaippa ja vaatteet, ja syöttää ennen lähtöä. Ja just kun rupesin pukemaan ulkovaatteita, kuului vaipasta sellainen törähdys että ne piti vaihtaa uudestaan. :D Ehdittiin kuitenkin juuri ajoissa neuvolaan.

Paino oli tänään 3840 g, eli noussut 70 g/ päivä. Neuvolantäti sanoi, että he ovat tyytyväisiä 25-50 gramman nousuun per päivä, eli tuo Mymmelin lukema oli todella hyvä. Napatynkä irtosi eilen ja pohjalla olikin sitten napasieni, joka laapistettiin tänään, eli sen pitäisi sieltä kuolla. Jos torstaina vielä on niin sitten käydään uudestaan. Kovasti terkka jaksoi ihmetellä ja kehua, kuinka hyvin Mymmeli osaa syödä ja minä imettää. :)  Kysyin tuosta tuttiasiasta ja terkkari oli sitä mieltä, että koska meillä imetys sujuu niin hyvin ja jos imemisentarve on suuri, voi tuttia jo antaa, sen imeminen on kuitenkin parempi kuin vaikka nyrkin tai paidan. 

Koska Mymmeli siis imetytti ja myös vaihdatti vaipankin vielä neuvolassa, uskaltauduin lähteä käymään kaupassa. Sinellistä kävin ostamassa tarvikkeita ristiäiskutsuihin, apteekista D-vitamiinitippoja Mymmelille, jotka pitää siis aloittaa viikon päästä ja kaupasta vielä karkkia äidille. :) Mymmeli nukkui taas koko ajan, paitsi kun liike loppui niin alkoi kaukalostakin kuulua kitinää.

Kauppareissulla huomasin ainakin omasta mielestäni yllättävän seikan. Olisin kuvitellut, että ihmiset on huomaavaisia raskaana olevia kohtaan, mutta esim. sillä yhdellä kauppareissulla josta taisin täälläkin jo aiemmin avautua, kun mulla oli tosi heikko ja huono olo ja joka paikkaa särki ja jolloin päätin etten enää uskalla yksin kauppaan, parikin ihmistä juoksi ja ohitti ja suorastaan kiilasi meidän edelle kassajonossa. Vaikka varmasti näki mun naamasta ja liikkeistä että nyt ei mee hyvin. Enhän mä nyt odottanutkaan mitään erikoiskohtelua, mutten sentään noin törkeetäkään käytöstä erityisesti kun minä heiluin siellä ison mahani kanssa. Mutta tänään, kun mulla oli pieni vauva kärryissä, ihmisten käytös muuttui: mulle annettiin tietä, yksi kassatäti puhui hiljempaa (hän pohti itsekin että onpa jännä kun heti puhuu hiljempaa kun on vauva lähellä) ja toinen pahoitteli kun jouduin odottamaan ehkä 15 sekuntia pidempään, kun hän löi ostokseni vahingossa käteismaksulle vaikka olin maksamassa kortilla. Ja se ei siis todellakaan haitannut mua. Jaa-a, vauvat saa ihmeitä aikaan. ;)

Kotona sitten ajattelin testata, kuinka sujuu siivous Mymskin kanssa. Laitoin Mymmelin pinnikseen unille, itkuhälytin taskuun ja imurinvarteen. Ja hyvin tuo nukkui vielä silloinkin, kun imuroin makkarin. :) Ei voi muuten vaatteista arvata, että me odotettiin poikaa. :D

Sittenpä meille tuli kiire hakemaan Joni töistä. Mymmelin isoisovanhemmat tuli vielä pyörähtämään meillä ja toi kassillisen Jonin puolivuotiaalle serkulle pieneksi jääneitä vaatteita sekä nämä ihanuudet:

Äiti ja isikin sai lahjan:

Joni oli tosiaan vkolopun kipeä, mutta on nyt jo lähes terve. Minä puolestaan alan olla kipeä. Eilen oli kurkku todella kipeä ja tänään on nenä vuotanut. Toivottavasti ei kuitenkaan tulisi mitään vuosisadan flunssaa, vaan paranis vaikka nyt ihan saman tien...

Yöksi sai Mymmeli sentään jotain vähän tyttömäisempää päälle:

Kunnes vaippa vuosi ja Mymmeli joutui pukeutumaan Batmaniksi:

Vieraita ja kauppareissu

Eilen Mymmelin mummo ja pappa kävi kylässä ja mummo toi kassillisen vaaleanpunaisia vaatteita, joten ei tarvitse Mymmelin aina näyttää pojalta. ;) Myös Mymmelin toiset tulevat kummit kävivät illalla vierailulla. Päivä taisi olla aika raskas Mymmelille, oli sen verran väsynyt illalla. Viime yön Mymmeli sitten nukkuikin kokonaan pinniksessä, syöttöjä lukuunottamatta. Tosin illalla se nukahtaminen oli pienen työn takana, mutta onneksi Joni hoiti sen. Mä olin niin väsynyt, että kun olin pari kertaa noussut katsomaan mikä hätä Mymmelillä on, en olisi enää jaksanut nousta kertaakaan. Onneksi ei siis tarvinnut!

Tänään oltiin päivä Mymmelin kanssa kahdestaan, kun Joni oli töissä. Päivä meni muuten ihan hyvin, mutya nuo meidän eläimet saa mut hengiltä... Ninni söi yhden tutin ja Nuppu käytti Mymmelin sitteriä vessanaan. No olihan se Ninni ihan hassun näköinen tutti suussa, mutya on nuo tutit sen verran kalliita, ettei tarviis kyllä montaa syödä. Ja Nuppuun mulla kyllä menee ihan totaalisesti hermot! Koko ajan pitää varoa ja kytätä ettei se pääse esim tonne lastenhuoneeseen, koska se varmasti kusis kaikki vaunut ja muut täyteen. Ja nyt näköjään ei riitä että pitää aina raahata vaunut ja kaukalot sun muut ovien taakse, vaan ei voi sitä sitteriäkään jättää mihinkään. Menee niin hermot!

Toi pupu mikä on tuossa kuvassa, soittaa musiikkia. Soitin sitä Mymmelille jo kun hän oli vielä mun mahassa ja se oikeasti rauhoittuu kun sille soittaa tuota pupua. Joskus kun itkee hurjasti eikä mikään tunnu auttavan, pupu auttaa. :) Se on myös erittäin hyvä laite kun Mymmeli yrittää nukkua, muttei malta. Pupu rauhoittaa. Tänäiltana sain huomata, että myös tuon mobilen musiikki kelpaa. Mymmeli taistelee kovasti unta vastaan, mutta rauhoittuu noita pimputuksia kuunnellessa.

Tänään Mymmeli kävi ensimmäistä kertaa kaupassa. Reissu jännitti niin äitiä kuin isää, mutta Mymmeli käyttäytyi varsin mallikkaasti ja nukkui siitä hetkestä kun hänet kaukaloon laitettiin siihen kun hänet sieltä otettiin pois. :)

Äitillekin mahtui taas vanhat farkut päälle. :D

Kauppareissun jälkeen pienet iltatohinat ja sitten nukkumaan!

Neuvolan kotikäynti ja ensimmäiset päivät kotona

Perjantaina meidän terveydenhoitaja kävi kotikäynnillä. Jutusteltiin synnytyksestä ja muutoinkin fiiliksistä. Lopuksi terkkari tutki Mymmelin. Paino oli hieman laskenut edellisestä päivästä, mutta muutoin kaikki hyvin. Neuvolakorttiin on kirjoitettu "jäntevä, pirteä, suloinen tyttö!". Seuraava neuvola on tiistaina. Vähän jännittää, millainen päivästä tulee, koska meillä ei oo vieläkään kuin yksi auto. Ja sehän tarkoittaa sitä, että mun pitäis ensin viedä Joni töihin, ajaa kotiin, käydä neuvolassa ja iltapäivällä vielä hakea Joni töistä. Saapa nähdä miten meidän Mymmelin kanssa käy...

Perjantai-iltana Mymmelin tuleva kummitäti kävi vieraisilla ja toi tytölle hieman tyttömäisempää päällepantavaa. :)

Lauantaina taas Mymmelin eno avopuolisoineen kävi moikkaamassa pikkuista. Samalla sain lahjan työpaikaltani.

Lauantaina mä olin melko invalidi, en oikein pystynyt istumaan enkä kävelemään, vaikka tähän asti se oli sujunut melko hyvin. No, eiköhän se tästä, tänään on sen suhteen kuitenkin jo parempi päivä. Myös päänsärky on loppunut, mikä on ihanaa!

Mymmeli on tähän asti nukkunut mun vieressä meidän sängyssä. Siitä on ollut helppo imettää ja ollaan molemmat nukahdettu kesken touhun. :D Viime yönä laitoin Mymmelin kuitenkin pinnasänkyyn ja se taisi olla vaikeampaa äidille kuin vauvalle. Mymmeli nukkui pinniksessä niin sikeästi, että sekä Joni että minä käytiin pari kertaa kurkkaamassa, että hän varmasti hengittää. Jouduin myös herättämään hänet syömään, kun tähän asti Mymmeli on itse pyytänyt ruokaa riittävän usein. Mutta täytyy myöntää, että nukuin kyllä itsekin paremmin, kun ei tarvinnut varoa kyljessä nukkuvaa pikkuista. Tosin ensimmäisen syötön jälkeen Mymmeli ei enää rauhoittunut pinnikseen, joten loppuyö nukuttiin taas vierekkäin.

Eilen annoin Mymmelille ensimmäistä kertaa tutin. En tiedä minkä ikäisenä sitä yleensä tarjotaan? Mutta kun Mymmeli ei oikein rauhoitu ja nukahda kuin rinnalle silloinkin kun ei ole nälkä, niin ajattelin yrittää josko meidän elämä helpottuisi tutilla. Ja helpottuihan se. Jostain syystä mulla on kuitenkin huono omatunto siitä, että tyrkkään vain tutin pikkuisen suuhun. Jotenkin hän tuntuu liian pieneltä siihen, vaikka kyllähän jotkut antoi tutin jo synnärillä... Viime Vauva lehdessä oli juttu tutin hyödyistä ja haitoista, ja tutista oli enemmän hyötyä kuin haittaa 0-10 kk:den ikäisille. Haitat lisääntyivät sitten noin vuoden ikäisillä. Sinänsä en siis ole pahoillani tutin käytöstä, toisella kun on niin suuri imemisen tarve, niin imeköön mieluummin tuttia kuin nyrkkiä. Mutta tutti tekee mun pikkuisesta jotenkin niin ison oloisen!

Joni on kipeä, ja eilinen olikin aika haasteellinen kun Joni makasi flunssassa ja minä muissa kivuissa. Toivon todella, ettei Joni kipeydy enempää ja etten minä tai Mymmeli sairastuta. Muutoin meillä on kotielämä alkanut oikein hyvin. Koirat antaa jo hyvin tilaa eikä enää koko ajan tunge väliin kun Mymmelin kanssa tapahtuu jotain. Mutta on ne myös vähän mustasukkaisia ja huomionkipeitä . Huomaa varsinkin silloin kun joku tulee käymään: vastaanotto on entistäkin villimpi. Ja silloin kun mulla ei ole Mymmeli sylissä tai vieressä, on koirat heti tunkemassa syliin. Täytyy muistaa niitäkin huomioida ja kun päästään Mymmelin kanssa ulos, niin eiköhän tuokin helpota.

Nyt me jatketaan Mymmelin kanssa päikkäreitä. :)

Kotiutuminen

Kotiin päästiin siis eilen, Mymmelin ollessa kahden ja puolen vuorokauden ikäinen. Kotimatka sujui Mymmelin osalta nukkuen.

Kotona meitä oli vastaanottamassa kaksi erittäin innokasta koiraa. Koirat päästettiin ensin ulos purkamaan pahimmat höyryt ja ikävät, ennen kuin Mymmeli tuotiin näytille. Tosi hyvin nuo ottivat uuden tulokkaan vastaan, tosin ovat molemmat hieman turhan innokkaita hoitajia. Aina kun jotain tapahtuu, Mymmeli inisee tai itkee tai rupeaa syömään, pitää koiria komennella kauemmas. Kissakin oli utelias, mutta vasta tänään uskalsi tulla haistelemaan. Eläinten suhteen kotiutuminen meni siis hyvin. On mulla ainakin kaksi hyvää itkuhälytintä, Ninni tuli tänään jo hakemaan mua vauvan luo hänen itkiessä. Ja olin ihan niinkin kaukana vauvasta kuin sohvan toisessa päässä. :D No, hyvä että huolehtii.

Muutoinkin kotiutuminen on sujunut hyvin. Nukuin tosi hyvin vaikka parin tunnin välein syötiinkin. Ainoastaan oma ruokailu voisi olla säännöllisempää, aika kuluu vauvan kanssa niin nopeasti, että pian huomaakin olevansa todella nälkäinen! Joni oli päivän kotona, mikä helpotti kyllä kummasti.

Mulla myös särki päätä jo eilen ja sainkin kuulla, että epiduraali- ja sponaalipuudutuksiin liittyy usein kovaa päänsärkyä. Eilen sairaalassa ajattelin säryn johtuvan vain unenpuutteesta ja niskajumista, mutta illalla ja tänäänkin särky on ollut sitä luokkaa, että eiköhän se noista puudutteista johdu. Oli hyvä että asia ilmeni jo sairaalassa, koska muuten olisin luullut tän olevan migreeniä ja kärsinyt ties miten kauan. Toivottavasti tää nyt menee kuitenkin itsestään ohi, ettei tarvitse sairaalaan lähteä.

Viimeisin paino mulla on viime viikon maanantailta, jolloin oli siis rv 39+0. Tuolloin painoa oli tullut 7 kg lisää painoon ennen raskautta. Tuosta 7 kilosta on nyt lähtenyt 4,5 kg. Lähtöpainoon matkaa siis 2,5 kg, ei paha. Tässä vielä maha taitaa olla ennen synnärille lähtöä ja tämän päivän maha eli kolme vuorokautta synnytyksestä.

Neuvolan tätimme kävi jo aamusta kotikäynnillä, mutta siitä taidan kirjoittaa ihan oman jutun. :)

Synnytysosasto 5B

Minut kärrättiin osastolle tiistaiaamuna klo 7.15. Joni lähti melkein saman tien kotiin nukkumaan ja huoltamaan koirat. Ehdin hetkisen makoilla vauvan kanssa, kun hoitaja tuli ehdottamaan, että he ottaisivat vauvan hetkeksi jotta saan nukuttua. Aamupalatarjoilukin oli juuri alkanut, joten hoitaja toi minulle aamupalaa jonka jälkeen rupesin nukkumaan. Tunnin päästä huonetoverini vauva alkoi huutamaan täyttä kurkkua, mutta lopetti onneksi pian ja sain nukuttua vielä toisen tunnin. Kymmeneltä kävin hakemassa vauvan takaisin.

Ensimmäinen päivä osastolla sujui hyvin: vauva oli tyytyväinen, söi ja nukkui. Joni tuli iltapäivällä takaisin. Illalla tuoreet isovanhemmat minun puoleltani kävivät tervehtimässä uutta tulokasta. Tiistai keskiviikko yön meidän vauva nukkui hyvin ja herätti muutaman tunnin välein syömään. Huonetoverini vauva taas huusi melkein koko ajan, joten eipä siinä paljoa tullut nukuttua.

Vähistä yöunista huolimatta keskiviikkona en ollut läheskään yhtä väsynyt kuin tiistaina, vaikka eipähän tuo varmaan yllätys ole. :D Minulta alkoi käydä maito vähiin, joten vauva oli jatkuvasti imemässä, eikä oikein tahtonut rauhoittua muualle kuin rinnalle. Heti jos siirsin pois, alkoi kätinä. Tästä syystä oma ruokailu oli melko haastavaa... Ruoka oli tarjolla puoli tuntia ja se piti hakea ja palauttaa astiat itse. En kuitenkaan viitsinyt jättää vauvaa yksin huutamaan huoneeseen, joten tilanteessa piti olla luova, ja muutaman aterian hotkin samalla kuin imetin. Iltapäivän ruokailut oli paljon helpompia, kun Joni oli sairaalalla ja oli vauvan kanssa kun minä söin. Aloin kaipaamaan kotiin jo senkin takia, että voisin syödä silloin kun vauva on rauhallinen, eikä tiettynä kellonaikana ihan sama mikä tilanne vauvan kanssa.

Keskiviikkoiltana toiset tuoreet isovanhemmat kävivät osastolla. Molempien isovanhempien tuomat kukat olivat suloisen vaaleanpunaisia ja veikkaanpa mummojen päässeen ne valitsemaan. ;)

Keskiviikko torstai yönä imetettiin samaan tyyliin kuin koko päivän: melkein koko ajan. Onneksi se oli kuitenkin suht helppoa ja sain itsekin jonkun verran nukuttua. Vauva tyytyy ihanasti rinnalle, myös silloin kun ei sieltä paljoa maitoa saanutkaan, enkä joutunut antamaan lisämaitoa kuin pari kertaa. Hän taitaa olla myös melkoinen tissitorkkuja, jollainen yhdellä toisellakin äidillä oli: pitää päästä tissille vaikka sitten vain nukkumaan, ja aina välillä imaisee.

Kyselin jo keskiviikkona, josko torstaina päästäisiin kotiin. Torstaina meillä olikin sitten lääkärintarkastus, jossa kaikki oli kunnossa. Koska myös minä voin hyvin, annettiin meille lupa lähteä kunhan kylvetys olisi opetettu. Torstai tuntui ikuisuudelta! Osastolla oli kiire, ja vasta iltavuoro ehti viedä meidät kylpemään. Sinänsä hyvä, koska oli toivottavaa että isäkin olisi mukana ja Joni oli aamupäivän töissä, mutta tuli sitten sairaalalle juuri sopivasti kylpemään.

Kylvyn jälkeen puettiin vauvalle omat vaatteet ja kuten tarkemmat huomaa, on body vaihtunut suunnitellusta. Olin ostanut tän jo joskus kesällä vaikka ajattelin sen olevan liian tyttömäinen pojalle. Se oli kuitenkin niin ihana että päätin sen ostaa ja meidän tytöllehän se sopii paremmin kuin hyvin. :)

Batman naamioitui vielä nallekarhuksi ja muutti nimensä Mymmeliksi.