Retkellä ja uimassa

Eilen oltiin reippaita ja aloitettiin aamu retkeilyllä. Suunnattiin eväiden kanssa Nyrölän luontopolulle ja lähdettiin matkaan, minä ja Lotta kävellen ja Venla rattaissa istuen. Polku oli leveää kärrypolkua, hyvin juurakkoista ja kivistä, mutta rattaidenkin kanssa pääsi silti ihan kivasti etenemään.

Noin kilometrin kävelyn jälkeen alkoi suo ja pitkospuut. Tässä vaiheessa hylkäsin rattaat, sillä ne eivät mahtuneet kulkemaan pitkospuita pitkin. Venla hyppäsi syliini ja halusi välillä myös itse kävellä. Lotta taiteili hienosti pitkospuita pitkin, vaikeissa kohdissa kädestä kiinni pitäen.

Luontopolulla olisi ollut laavu myös ennen vesistöä, mutta me haluttiin totta kai mennä vetolossilla pieneen saareen syömään eväät.

Etenkin taukopaikka oli tosi hieno ja hienolla paikalla, ja siellä olisi ollut myös puita nuotiota varten. Ehkä joskus käydään tuolla uudestaan, heti kun minä olen unohtanut retken loppupuolen... Ja tähän loppui muuten kuvatkin... 

Pienen evästauon jälkeen lähdettiin takaisin päin. Meidän piti palata samaa reittiä pitkospuiden alkupäähän, vaikka lenkinkin olisi päässyt, koska ne rattaat odottivat meitä siellä. Pitkospuiden lopusta pääsi kuitenkin polkua pitkin toiseenkin päähän pitkospuita ja päätinkin, ettei palata samaa reittiä takaisin autolle, vaan kierretään koko luontopolun heittämä lenkki. Lottakin pyyteli, ettei vielä lähdettäisi pois.

Polulla oli isoja lammikoita ja polku oli paikoitellen pelkkää upottavaa mutaa. Työnsin aina rattaat ensin kuivalle saakka ja palasin sitten hakemaan Lotan, jonka kannoin sylissä pahimpien paikkojen yli. Parin tämmöisen kohdan jälkeen mielessä käväisi, olisiko fiksuinta vaan kääntyä takaisin, mutta ajattelin, etten halua rämpiä samoja mutia uudestaan toiseen suuntaan. Pitkän rämpimisen ja epätoivoisen toivon siitä, että polku muuttuisi paremmaksi, jälkeen oltiin kiivetty jyrkkä mäki ylös ja päästiin ulos metsästä. Siinä kohdassa polku jatkui kahteen suuntaan, eikä paikalla ollut mitään opasteita. Kävin kävelemässä vähän matkaa molempiin suuntiin ja tutkailin karttaa. Toinen suunta päätyi tielle, mutten uskaltanut lähteä kokeilemaan sitä reittiä, sillä pelkäsin, että joudun kiertämään vielä pidemmän matkan päästäkseni takaisin autolle. Niinpä lähdettiin toiseen suuntaan. Polku meni jyrkän mäen alle hakkuuaukiolle ja sieltä se ei jatkunut mihinkään. Ei muuta kuin mäki takaisin ylös. Hetken mietin, lähtisinkö kokeilemaan tielle johtavaa polkua, mutta koska sekin oli niin huonossa kunnossa, päätin lopulta palata samaa mutaista reittiä takaisin, mikä oltiin vasta selvitetty.

Kuten arvata saattaa, Lotta alkoi tässä vaiheessa väsyä ja niin aloin muuten minäkin. Ihmeen sinnikkäästi tuo pieni ihminen silti jaksoi. Lotalla oli mukana rakas uniriepu Kutti ja aina pahan paikan tullen Lotta otti sen rattaista käteensä, silitti sen korvaa ja sanoi, että Kutti parantaa hänet. Ja taas jaksettiin vähän matkaa. Venlahan sen sijaan veteli sikeitä koko tämän meidän ylimääräisen tuskien taipaleen.

Lopulta päästiin takaisin sille polulle, jolta retki aloitettiin ja pidettiin vielä pieni mehutauko pöydän ääressä. Tunne oli täysin epäuskoinen, kun viimein oltiin takaisin autolla. Ihan hetkeen en kyllä tuonne uudestaan lähde, vaikka jossain vaiheessa on kyllä pakko käydä katsomassa, mihin polku olisi oikeasti jatkunut. Teen sen ehkä kuitenkin ilman lapsia...

Tänään sitten käytiin aamusta kylpylässä uimassa. Oltiin paikalla ennen ystävääni ja kummityttöämme, joten leikittiin hetki kylpylän pihalla.

Tytöt tykkäsivät kovasti uimisesta. Oltiin pääasiassa lastenaltaassa ja Venlalla meni hetki tottua meteliin ja ennen kaikkea altaassa nököttävään isoon apinaan, mutta pian venlakin innostui touhuamaan isompien perässä. Lotalle olin juuri löytänyt kirpparilta uimatossut parilla eurolla ja nyt niitä testattiin ensimmäisen kerran. Tossut olivat oikein hyvät, sillä Lotta pystyi niillä kävelemään liukastumatta, eikä minun tarvinnut Venlan lisäksi kanniskella Lottaakin. Tytöt jaksoivat pulikoida hienosti ja uinnin jälkeen käytiin vielä ensin syömässä ja sitten hieman leikkimässä sisäleikkipaikassa. On varmaan sanomattakin selvää, että uni maistui tuon reissun jälkeen. :)

Huomenna olisikin luvassa Lotan ensimmäinen kerhopäivä tälle syksylle ja Venlalla ihan ensimmäinen muskari.