Kiukuttelua

Viime päivinä tai jopa viikkoina Känkkäränkkä on vieraillut luonamme luvattoman usein. Etenkin Venla on ollut kiukkuinen kuin mikä ja yötkin pitäisi saada nukkua tissi suussa. Pari viikkoa sitten Venlalla todettiin korvatulehdus ja heti ensimmäisen antibioottiannoksen jälkeen neiti oli kuin toinen lapsi: niin iloinen ja hyväntuulinen. Kunnes taas parin päivän päästä kiukuttelu alkoi. Tänään käytiin lääkärissä katsomassa korvat, mutta ne olivat terveet. En siis suoranaisesti osaa sanoa, mistä tytön kiukkuisuus ja huonot yöt johtuvat. Ehkä eroahdistuksesta, ehkä hampaista, ehkä keittiöremontin aiheuttamasta väsymyksestä. Tai sitten jostain muusta. Joka tapauksessa toivon, että saataisiin taas pian meidän ihana aurinkoinen Venla takaisin. Onneksi eilen ja tänään aamulla Venla olikin tuttu iloinen oma itsensä, mutta valitettavasti sitä riemua ei kovin kauaa kestänyt...

Venla oppi tosiaan kolmisen viikkoa sitten kävelemään ja Lotta alkoi töniä Venlaa. Tähän saakka tyttöjen kesken on mennyt yllättävän hienosti, mutta nyt kun Venla pääsee ja ylettyy sotkemaan Lotan leikit, on kiusaaminen ja tappelu alkanut. Ja kyllä se venlakin osaa; mikä olisikaan hauskempaa kuin repiä siskoa hiuksista. Tyttöjen välillä saa siis olla jatkuvasti erotuomarina ja välillä päivät onkin yhtä huutoa... Toivotaan, että tämäkin vaihe jäisi lyhyeksi ja pian siskokset leikkisivät yhdessä sulassa sovussa. No, ainahan sitä saa haaveilla. ;)

Ei elämä silti pelkkää riitaa ole, tyttöjenkään välillä. Esimerkiksi apteekissa käydessämme tytöt jäivät leikkipaikalle kun menin itse hakemaan reseptilääkkeitä ja pyysin Lottaa huolehtimaan Venlasta. Pian Venla lähtikin minua kohti ja Lotta kulki perässä pitäen Venlasta kiinni ja huutaen samalla "äiti Venla lähti pois!". Välimatkaa meillä tosiaan oli koko ajan noin metri... Viime viikolla tehtiin lähtöä kotoa remonttimiesten jo tultua ja Venla seisoi keskellä käytävää yhden miehen tullessa sisälle. Lotta syöksyi ottamaan Venlan syleilyynsä ja kun mies oli väistänyt heitä, kertoi minulle kuinka remonttisetä varoi Venlaa. Suloista oli myös, kun käytiin tutustumassa kerhoon ja sieltä poislähtiessä Lotta meni esittelemään itsensä uudelle pojalle tällä tavalla: "minä olen Lotta, tuossa on Venla se on minun pikkusisko. Se on ihan pikkuinen. Minulla on tämmöinen takki."