Kuka meistä sitten pitää huolen?

Postauksen aihe ei ole ihan niin dramaattinen kuin mitä otsikko saattaa antaa ymmärtää. Tuo meidän ihana kyselyikäinen kolme vuotiaamme on viime päivät ollut kovin huolissaan, kuka kenestäkin pitää huolta, etenkin kun joku lähtee pois.

Ollaan nyt oltu pari päivää karussa remonttia minun vanhempieni luona. Eilen käytiin aamupäivällä jumpassa ja lähtiessämme mummilasta, jäi veljeni ja isäni vielä kotiin. Kun palasimme, mummilassa ei ollutkaan ketään. Lotta kysyi, olemmeko yksin siellä ja vastattuani myöntävästi huolehti, kuka minusta (siis minusta, äidistä) sitten pitää huolen. Hämmennyin hieman kysymyksestä, mutta kerroin pärjääväni itsekseni.

Iltapäivällä käytiin vielä puistossa leikkimässä ennen kotiinpaluuta. Kotimatkalla kerroin, että lähden pian lauluun ja tytöt jäävät isin kanssa illaksi kotiin. Tämäkin kirvoitti kysymyksen "kuka meistä sitten huolehtii?". No isi tietenkin.

Tänä aamuna leikittiin omassa pihassa, kun naapurin setä lähti kotoaan. Lotta kysyi, jäikö täti yksin kotiin, jonka jälkeen tietenkin huolehti, kuka hänestä sitten pitää huolen.

Nyt selvästikin käsitellään yksin jäämistä ja pärjäämistä, vaikkei Lotta tietenkään yksin ole jäänytkään. Ehkäpä mieli käsittelee myös poislähtevän ikävää tällä tavalla? "Kuka meistä sitten pitää huolen" kysymykset ovat kyllä hellyyttäviä ja on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka lapsen silmiin aikuinen tarvitsee toista ihmistä ja huolenpitoa ihan yhtä lailla kuin lapsikin. Innolla odotan jatkokysymyksiä...