Pääsiäisperinne ja viime päivien puuhia

Meidän perheellä taitaa olla oma pääsiäisperinne, joka ei kyllä todellakaan ole kovin mieluinen... Viime pääsiäisenähän oltiin koko perhe noroviruksen vallassa ja vaikka noudatettiin varoaikoja, tartutettiin silti vielä puoli sukua. No, viime vuonna Venla kärsi kyseisestä taudista minun vatsassani, mutta eilen hän alkoi oksentaa ihan itse. Päivällä ajattelin vielä sen johtuvan vain jostakin mitä minä tai Venla oltiin syöty, sillä oksentaminen muistutti lähinnä isoja pukluja. Nukkumaankäydessä tulikin sitten jo isompi satsi ja tietenkin meidän sänkyyn sekä Venlan että minun päälleni. Kun viimein sain Venlan nukkumaan, kuuntelin itse jokaista Venlan inahdusta, Lotan itkua ja Jonin kolistelua ja joka kerta sydän hyppäsi kurkkuun, että nyt taas joku oksentaa. Kuudelta aamulla heräsin siihen, kun Venla oksensi kaaressa minun päälle. Onneksi selvittiin yö oksentamatta, vaikkei tuo mikään erityisen mieluinen tapa ollut herätäkään... Vielä noin puolisen tuntia oksentamisesta Venlalla nousi koko ajan suuhun jotakin ja myös hikka vaivasi. Tyttö on ollut tosi itkuinen ja olisi vain sylissä. Erityisen hauskaa tästä tekee se, että Lotalla on joku ihme vaihe menossa ja hän roikkuu myös koko ajan kiinni minussa. En vienyt Lottaa kerhoon tänään, jos meillä nyt on joku tarttuva tauti, ettei levitetä sitä muihin. Aamun jälkeen Venla ei ole oksentanut, mutta on nyt sitten ripulilla. Pyykkiä tulee läjäpäin, juuri kun saan koneellisen pestyä on uusi koneellinen vaatetta ja harsoja ja pyyhkeitä ja lakanoita odottamassa. Nyt vain jännätään, ollaanko kohta muutkin samassa taudissa. Niin kovasti toivon ettei oltaisi, tietenkin ihan jo sen takia että oksennustauti on jotain aivan hirveää, mutta myös siksi että meillä on tulossa serkkuvauvan nimenpaljastuspippalot sekä ukkini hautajaiset. Onneksi toiset on vasta reilun viikon päästä ja toiset parin viikon päästä, että hyvässä lykyssä ehditään kaikki sairastaakin ennen juhlia, mutta jos käykin niin, että pidetään aina vaikka pari päivää väliä ennen seuraavan sairastumista, niin voi olla että vähintäänkin tartutetaan vielä eikä päästä osallistumaan. Mutta sitähän on nyt vielä tässä vaiheessa turha miettiä, nyt vain toivotaan, että päästäisiin mahdollisimman vähällä ja että Venlakin pian parantuisi.

Mutta palataanpas sitten viikonloppuun. Jonilla oli asiakaskyyditys ja me lähdettiin tyttöjen kanssa mukaan. Minäkin pääsin siis pitkästä aikaa käymään Jonin kyydissä ralliauton kyydissä 180 km/h vauhdissa. Olihan se aika hurjaa, vaikka jääradalla vauhti ei tuntunutkaan, metsätiellä pelottikin jo ihan eri tavalla. :D Tytöt odottivat reippaana muiden kanssa ja vilkuttivat ohiajettaessa.

Samalla reissulla käytiin vanhemman kummityttömme luona kylässä ja Venlasta oli ihan huippua katsoa ikkunasta ulos. :D Kyllä meilläkin muuten katsotaan ikkunasta ulos, mutta jostain syystä se oli tuolla nyt jotenkin erikoisen jännää. ;)

Venla pyrkii koko ajan ylöspäin ja pääseekin jo kiipeämään tukea vasten polvilleen. Veikkaanpa, että konttaaminenkin on jo aika lähellä. Kun Venla istuu lattialla, siirtyy hän siitä aika näppärästi konttausasentoon vaikka sitten jatkaakin matkaa ryömimällä. Ja Venla muuten pääsee jo itsekin lattialta istumaan.

Vaikka musta onkin ollut ihan helpottavaa, ettei Venla ole pitänyt kiirettä liikkumisen kanssa, niin nyt odotan jo itsekin, että hän oppisi konttaamaan tai nousemaan ylös, koska Venla turhautuu lattiantasolla liikkumiseen. Venlasta parasta on, kun häntä seisotetaan olkkarin pöydän edessä ja hän ihan itse saa ottaa pöydältä lelun.

Maanantaina käytiin Lotan kanssa testaamassa luistimia. Mentiin tuohon läheisen koulun kentälle, johon oli kyllä jo sulanut hiekkalämpäreitä näkyviin, mutta löytyi sieltä vielä jäätäkin. Juuri sopivasti, että saatiin se ehkä noin puoli minuuttia mitä Lotta jaksoi, testata minkälaista luistelu on. :D

Sellaista kuuluu siis tänne nyt. Juuri piippasi pyykkikone, joten lähden laittamaan pyykit kuivumaan ja seuraavat pyörimään. Venla on ulkona päikkäreillä, toivottavasti saisikin nyt hyvin nukutuksi.