Väsyneitä kuulumisia

Venla kääntyi tänään ensimmäisen kerran kunnolla selältä mahalleen noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Pikkuneiti oli taidosta kovin innoissaan, vaikka lopulta tulikin itku kun ei masullaan jaksanut kauaa hengailla, eikä osannut vielä pyörähtää takaisin. Eiköhän Venla senkin taidon pian opi, kun hetken treenailee. :)

Täällä on hieman väsymystä ilmassa, etenkin minulla... Joni on ollut taas paljon pois kotoa ja lapset hieman (tavallista) vaativampia. Venla viihtyisi vain sylissä ja Lotta uhmaa. Viime viikolla ollessani päivän aamusta myöhälle iltaan yksin rukoilin illalla molempia lapsia itkien nukkumaan. Tuntui, ettei kädet jaksa pitää Venlaa enää hetkeäkään sylissä ja Lotalla ei ollut aikomustakaan käydä nukkumaan. Venla nukahti onneksi liinaan siksi aikaa, että sain Lotan nukkumaan, mutta loppuillan sainkin taas hyssyttää Venlaa. Viikonloppuna Lotta protestoi Jonin poissaoloa ja ainoastaan minä kelpasin yhtään mihinkään, isä ei saanut edes aamupalaa laittaa Lotalle. Onneksi koko perheen yhteinen metsäretki toi hieman helpotusta ja iltapäivällä Lotta kävi vielä isin kanssa kahdestaan pyörähtämässä jääkiekkopelissä. Jospa se isi taas alkaisi kelpaamaan...

Kauppareissut on viime aikoina sujuneet jo melko hyvin ja olen monta viime kertaa saanut palkita Lotan hyvästä käytöksestä Herra Hakkaraisella. Tänään oli kuitenkn toinen ääni kellossa. Melkein koko kauppareissu menikin suhteellisen hyvin, mutta yhtäkkiä karkkihyllyä ohittaessamme Lotta säntäsi irtokarkkien luokse ja nappasi suuhunsa karkin (ja Lotta ei vielä edes ole syönyt karkkia!). No, eipä muuta kuin kaivoin karkin Lotan suusta ja kerroin että noin ei saa tehdä ja kehoitin jatkamaan matkaa. Lotta sai raivarin ja olisi halunnut karkkinsa. Niinpä istutin hänet väkisin oman kärryni kyytiin (ja se ei muuten ole helppoa varsinkaan noissa kärryissä, joissa on myös vauvakaukalo, kun istumapaikkakin on puolta pienempi...) ja lähdin hakemaan viimeistä tavaraa työntäen karjuvaa kaksi vuotiasta, silmät pyöreinä ihmettelevää vauvaa ja Lotan pikkukärryjä. Loppureissun ajan käytiin Lotan kansa läpi, miksei hän nyt saanutkaan enää kävellä itse vaan joutui kärryn kyytiin, Lotta kun oli vain sitä mieltä, että hän osaa kävellä itse.

Päivä ei todellakaan parantunut kotiin päästyämme. Imetin Venlaa, kun Lotta päätti kiivetä olohuoneen pöydälle seisomaan, eikä tullut alas. Jouduin keskeyttämään imetyksen ja hakemaan Lotan pois. Kerroin hymyilevälle Lotalle, että äiti suuttuu jos pöydälle kiivetään, ja ettei saa kiivetä koska pöydältä voi pudota. Yritä siinä sitten pitää pokka ja olla vihainen, kun toinen katsoo hymyillen silmiin, sanoo "äiti ei enää vihainen, pusu, halataan", silittää, antaa pusun ja halaa. <3 Ruokapöydässä Lotta vielä kertasi, kuinka oli kaupassa joutunut kärryn kyytiin eikä saanut kävellä itse, ja kuinka äiti suuttui kun hän kiipesi pöydälle. Toivottavasti tyttö oppikin jotain näistä tilanteista...

Vähän kaikessa muussakin on taapero koetellut äidin hermoja tänään ja tunnin nukuttamisyrityksen jälkeen minä luovutin ja jätettiin päiväunet välistä. Onneksi mulle on luvassa tänään hieman omaa aikaa, kun menen ystäväni kanssa pitämään hääpalaveria syömisen merkeissä. Tulee kyllä niin tarpeeseen, vielä kun osaisin syödä hotkimatta. :D