Ennen kerhon alkua aloin miettimään, onko Lotta sittenkin vielä liian pieni kerhoon ja miksi minä hänet sinne ilmoitin, kun kerran olen itse kotona. Epävarmuuttani lisäsi se, että pari kuukautta Lottaa vanhempi S tyttö lopetti kerhon vain muutaman kerran jälkeen, koska sinne jääminen ei sujunut lainkaan ja tyttö oli vain itkenyt kerhossa. Meillä oli S:n äidin kanssa ollut samat ajatukset siitä, että kerhon myötä tytöt pääsisivät jo hieman opettelemaan päiväkotielämää, joka jossain vaiheessa on edessä. S kuitenkin lopetti kerhon ennen kuin Lotta pääsi edes aloittamaan (Lotta aloitti vasta lokakuussa, vaikka kerho alkoi jo syyskuussa, koska ikäraja on kaksi vuotta) ja minäkin meinasin jo lyödä hanskat tiskiin. Päätin kuitenkin että kokeillaan, voisihan kerhon sitten lopettaa jos se ei sujuisi.
Käytiin tutustumassa kerhoon edellisenä päivänä ulkoilun merkeissä. Lotta piilotteli minun takanani, eikä juuri ottanut kontaktia muihin lapsiin tai hoitotäteihin. Ensimmäisenä oikeana kerhopäivänä Lotta katsoi, kun pojat laskivat liukumäkeä autojen kanssa. Lotta haki lelukorista keltaisen traktorin ja liittyi leikkiin. Olin valmistautunut olemaan Lotan mukana koko tunnin mittaisen ulkoilun, mutta kymmenen minuutin seuraamisen jälkeen päätin lähteä, kun Lotalla sujui leikit niin hyvin. Ja hienosti oli mennyt koko kerhopäivä, minua odotti iloinen tyttö, joka ei malttanut innostukseltaan käydä edes päiväunille.
Kerhoa on siis kahtena päivänä viikossa ja se kestää 3,5 tuntia kerrallaan. Lapset saavat ruuan kerhossa, ulkoilevat, leikkivät, laulavat ja askartelevat.
Seuraavilla kerhokerroilla Lotta oli koko aamun aivan innoissaan lähdössä ja koko automatkankin vain puhui kerhosta. Keltaisesta traktorista oli tullut Lotalle jonkinlainen turvantunne, sillä aina ensimmäisenä hän haki traktorin ja meni laskemaan sen kanssa mäkeä. Mikään muu auto tai edes samanlainen mutta punainen traktori ei kelvannut, vaan sen piti olla se tietty keltainen traktori. Hoitotädit osasivat katsoa sen jo Lotalle valmiiksi, kunnes eräänä aamuna traktori olikin hukassa. Silloin jääminen oli vaikeaa, eikä Lotalle tietenkään käynyt muut autot tai leikit. Onneksi traktori lopulta löytyi ja pienen sylittelyn jälkeen Lotta jäi taas hyvillä mielin leikkimään.
Yhtenä päivänä kerho oli tehnyt retken päiväkodin aitojen ulkopuolelle ja Lotta oli saanut hepulin. Hän oli vain huutanut ettei halua retkelle ja äiti tulee. Olisiko Lotta voinut ajatella, etten minä löydä häntä, jos he lähtevät pois tutusta paikasta? Koko illan Lotta puhui, kuinka hän itki kerhossa ja puhuu siitä välillä vieläkin. Kerroin Lotalle, että äiti tulee aina hakemaan ja että he saavat kyllä käydä retkellä. Seuraavana päivänä Lotta oli ollut ensimmäisenä lähdössä portilla, kun retkeä oli ehdotettu.
Aina hakiessani hymyilevän ja iloisen Lotan kerhosta olen ajatellut, että hyvä juttu, että Lotta pääsi kerhoon. Hän on saanut sieltä ystäviä ja mm. puhe on kehittynyt huimasti. Lotta ilmeisesti myös ikävöi Venlaa, sillä aina kun mennään Lottaa hakemaan, juoksee Lotta ensin minun syliin ja sitten jo kiireenvilkkaa katsomaan Venlaa. Muutenkin Lotta huomioi Venlaa enemmän ja auttaa hoitamisessa niinä päivinä, kun on ollut aamupäivän kerhossa.
Tällä viikolla molempina päivinä Lotta on joka toisessa lauseessa ollut innoissaan lähdössä kerhoon ja joka toisessa sanonut, ettei halua mennä. Olen vienyt Lotan peläten, että tästä tulee se aamu, kun joudun jättämään hänet itkemään perääni. Pienen ujoilun jälkeen Lotta jäi kuitenkin molempina päivinä tyytyväisenä leikkimään ja tällä kertaa ilman traktoria! Eilen Lotta oli värittänyt kärpässienen ja esitteli sitä tänään Venlalle ylpeänä.
Kerhossa on kaksi hoitotätiä, joista Lotta on "hyväksynyt" vain toisen. Toinen täti ei saa pestä Lotan käsiä tai vaihtaa vaippaa, vain toinen kelpaa. Ehkä ajan kanssa (tai mahdollisesti pakkotilanteen edessä) Lotta hyväksyy myös toisen tädeistä.
Tällä hetkellä olen siis tyytyväinen, että Lotta pääsi aloittamaan kerhon. Mutta pelkään kyllä sitä, että jossain vaiheessa kerhoon meneminen ei olekaan kivaa ja joudun jättämään itkevän lapsen hoitotätien huomaan. Minä taas olen nauttinut saamastani "vapaa-ajasta". Venla nukkuu yleensä 1,5 tuntia sen jälkeen, kun ollaan viety Lotta, joten saan tosiaan hetken olla itsekseni. Torstaisin olen kerhon aikana yleensä käynyt Venlan kanssa vauvapiirissä, mutta tänään ajoin kotiin nauttimaan rauhasta ja omasta ajasta. Toivotaan, että kerhoilut sujuisi tästä eteenkinpäin hyvin ja että kerho olisi Lotalle mieluisa asia, sillä sitähän sen on tarkoitus olla.
Ps. Aina kun kysyn Lotalta, mitä hän on kerhossa tehnyt, vastaus on: "söin hiekkaa". Toivottavasti se ei ainakaan joka kerta pidä paikkaansa... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti