Joulu

Nyt on vietetty aikaa läheisten kanssa, syöty vatsat pullolleen jouluruokaa ja avattu iso kasa lahjoja. Käydään pikakelauksella hieman läpi meidänkin joulua. :)

Aattoaamuna kerroin Lotalle, että nyt on joulu. Siitä alkoi sellainen täpinä, ettei tyttö malttanut nukkua päiväunia koko joulun aikana. Aamupäivä oltiin kotona ja käytiin saunassa, ja hieman ennen puoltapäivää ajeltiin minun vanhempieni luokse riisipuurolle. Paikalla oli vanhempieni ja meidän perheen lisäksi veljeni vaimonsa ja toinen veljeni tyttöystävänsä kanssa. Puuron jälkeen nukutettiin tyttöjä päiväunille (Venla nukkui, Lotta ei), leikittiin ja odotettiin pukkia. Iltapäivällä syötiin jouluruoka, jonka jälkeen vasta alettiinkin kurkkia ikkunasta, näkyykö pukkia.

Lotta meni ovelta katsomaan, joko pukki tulisi ja kun se sitten tuli, juoksi Lotta itkien syliini. Tuli sylissä kuitenkin avaamaan oven pukille ja kutsui hänet sisään. Tässä välissä siirsin Lotan mummin syliin, jotta pääsin itse ottamaan kuvia. Lotta oli kovasti puhunut laulavansa pukille ja menevänsä pukin syliin, muttei sitten kuitenkaan uskaltanut. Venla sen sijaan kävi sylissä istumassa, tosin hänellä ei asiaan juuri ollut sananvaltaa. ;) Pienen jutusteluhetken ja pallonheittelyn (Lotan oma idea ;) ) jälkeen Lotta auttoi reippaasti pukkia jakamaan lahjat ja niitähän sitten riittikin, ollaan ilmeisesti kaikki oltu tosi kilttejä.

Pukin lähdettyä autoin ensin Lottaa avaamaan lahjansa, jonka jälkeen avasin Venlan lahjat ja lopuksi vielä omani. Äitini sanoikin, että taitaa olla viimeinen joulu kun saan avata kolmen ihmisen lahjat. :D Harmikseni lahjojenavaaminen vei huomioni niin täysin, etten ollenkaan ehtinyt katsomaan, mitä muut saivat. Hyvä kun muistan edes, mitä itse sain.

Illalla juotiin vielä kahvit ja herkuteltiin isäni tekemällä suklaamoussella. Melko pian tämän jälkeen me lähdettiin kotiin, sillä molemmat tytöt olivat todella väsyneitä. Ja vaikka olisi voinut kuvitella, että Lotta nukahtaisi hetkessä yöunille, riekkui hän pari tuntia huoneessaan ennen kuin nukahti. Monta kertaa kävin käskemässä pään tyynyyn ja viimeisellä kerralla Lottaa harmitti, kun ei ollutkaan mennyt joulupukin syliin. Sanoin sitten, että hän voi mennä ensi jouluna, mutten oikeastaan enää tiedä, tuleeko meille joulupukkia ensi jouluna. Jotenkin olen alkanut vierastaa asiaa ja tuntuu mukavammalta ajatukselta, että lahjat vain ilmestyvät esim. kuusen alle. Mutta sitäpä ei nyt onneksi tarvitse seuraavaan vuoteen miettiä. :D

Oli ihanaa mennä valmiiseen pöytään ja oikeastaan en muutenkaan ole hirveästi kotona laittanut joulua. Kuitenkin ensi vuonna olisi mahdollisesti tarkoitus viettää joulu ihan vain kotosalla, sillä on tuo reissaaminen aina väsyttävää ja lapsetkin ehkä ottaisivat hieman iisimmin tutuissa ympyröissä.

Joulupäivän aamuna heräsin itse seitsemän jälkeen muiden vielä nukkuessa. Pakkasin omat ja tyttöjen sekä koirien tavarat valmiiksi ja söin aamupalan. Lotta heräsi puoli yhdeksän maissa ja annoin myös Lotalle aamupalan. Yhdeksältä mentiin herättämään Joni ja Venla, jotta päästiin matkaan. Suuntasimme siis Jonin vanhempien luokse 1,5 tunnin ajomatkan päähän. Automatka meni hyvin, Lotta "luki" lahjaksi saamaansa Soivaa laulukirjaa lähes koko matkan (myös paluumatkan). Perillä pääsimme taas suoraan puuropöytään, jonka jälkeen kuusen alta löytyi uusi lahjakasa. Lottaa ei enää samalla tavalla lahjat kiinnostaneet kuin edellisenä iltana, vaikka esim. paketista paljastunut junarata olikin kova juttu ja sillä leikittiin papan kanssa koko viikonloppu.

Joulupäivänäkin nautittiin jouluruokaa vatsat täyteen, leikittiin ja saunottiin. Päiväunille ei Lotta taaskaan malttanut, mutta illalla nukahti nätisti sänkyyn. Kunnes parin tunnin päästä menin nukuttamaan Venlaa samaan huoneeseen ja Lotta heräsi pirteänä kuin peipponen. Siinä sitä sitten hilluttiin pari tuntia, aina kun toinen rauhoittui, päästi toinen jonkun äänen ja toinen oli kärppänä paikalla katsomassa, mitä tapahtuu. Lopulta puolen yön aikaan oltiin kaikki unessa.

Tapaninpäivänä vietettiin aamupäivä Jonin vanhempien luona, jonka jälkeen Jonin piti palata kaupunkiin työkeikalle. Minä lähdin mukaan tapaamaan ystäviäni ja lapset jäivät mummon ja papan hoitoon. Illalla ajettiin sitten vielä takaisin ja voin kertoa, että kyllä väsytti. :D Lapsilla oli mennyt hyvin mummon ja papan kanssa, Lotta oli nukahtanut silmänräpäyksessä yöunille (päikkäreitä ei taaskaan nukkunut) ja Venla oli syönyt soseita ja maitoa pullosta. Yökin nukuttiin muutoin hyvin, mutta neljän aikaan Venla heräsi nenä aivan tukossa ja häntä sai hetken kanniskella, ennen kuin uni taas tuli.

Sunnuntaina ajeltiin sitten kotiin ja viimein Lottakin nukkui päiväunet kotimatkan aikana. Kotona ei kyllä jaksettu muuta kuin purkaa kassit ja löhötä sohvalla. :D Joulun aikana Venlalle muuten puhkesi kolmas hammas, ensimmäinen hammas ylös, ja sitähän on sitten kiva narskuttaa alahampaisiin...

Tänään käytin tytöt lääkärissä; Lotan pari kuukautta jatkuneen yskän takia ja Venlan päänravistelun ja korvien haromisen takia. Lotalta ei mitään sen kummempaa löytynyt, jotakin virusperäistä, mutta keuhkot puhtaat. Venlalla sen sijaan oli korvatulehdus ja saatiin siihen antibioottikuuri. Toivottavasti paranee sillä eikä jouduta mihinkään korvakierteeseen... Lotallahan ei vielä koskaan ole moista tautia ollutkaan.

Joulukalenterin 24. luukku

Aamulla Lotta nukkui tavallista pidempään ja kun menin häntä sitten sängystä hakemaan, sanoin, että nyt on joulu. "Mikä?" kysyi Lotta ja vastasin, että joulu. Samantien tyttö pinkaisi sängystä ylös ja aamupalalle. :D

Kalenterista löytyi tänään uusi kirja, joka lähtikin mummilaan mukaan joulunviettoon. Käytiin aamulla kotona joulusaunassa ja loppupäivä vietettiin minun vanhempieni luona. Joulupukkikin kävi, muttei sen syliin uskaltanut kuin Venla.

Nyt väsyttää koko perhettä, mutta vaikkei Lotta malttanut nukkua edes päiväunia, ei hän vieläkään ole nukahtanut... Saapa nähdä, nukuttaako sitten aamulla pidempään. Huomenna olisi tarkoitus lähteä ajelemaan Jonin vanhempien luo ja viipyä siellä pari päivää.

Ihanaa joulua vielä kaikille!

Joulukalenterin 22. ja 23. luukku

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Eilen kalenterissa oli lisää muotteja muovailuvahoille ja tänään rusinoita.

Tänään vietettiin aamupäivä kylämme äitien ja lasten kanssa, ja siinä sitä tohinaa riitti. Toin lapset kotiin päiväunille Jonin luo ja lähdin itse vielä pyörähtämään kaupungilla. Nyt on kaikki lahjat hankittu, vaikken kaikkiin lahjoihin ihan tyytyväinen olekaan... Joka tapauksessa joulu saa nyt tulla. Lotta on luvannut mennä joulupukin syliin ja laulaa hänelle, saapa nähdä kuinka tosipaikan tullen käy. Nyt kun jouluaatto on huomenna, tuntuu että Lottakin sen käsittää ja on aivan innoissaan. Toivottavasti yö nukuttaisiin silti hyvin.

Syöttötuolissa

Meillähän oli Lotalla käytössä Tripp Trapp, eli tuoli joka on ensin syöttötuoli ja muuntuu siitä sitten juniorituoliksi. Joulupukilta on toivottu Lotalle uutta junnutuolia, jotta Venla saisi syöttiksen. Viime viikolla aloin puhumaan Lotalle, josko hän jo siirtyisi tavalliselle tuolille syömään ja tehtäisiin Venlalle syöttötuoli. Se sopi Lotalle, mutta yksi osa syöttiksestä oli hukassa, joten Lotta palasi takaisin vanhalle paikalleen.

Hukassa on siis jalkojen väliin tuleva remmi. Se on otettu ensimmäisenä pois syöttötuolista, kun Lotta on alkanut kiivetä itse tuoliin ja remmi on haitannut sitä. Senpä takia se ei ollut samassa paikassa kuin myöhemmin pois otetut pehmusteet ja etukaari. Muistan hämärästi, että remmi pyöri keittiössä jonkun aikaa, mutta mulla ei ole mitään hajua, mihin sen olen sitten laittanut. Enkä ole löytänyt sitä mistään, missä olen sen järkeillyt voivan olevan. Ehkä se tulee vastaan sitten, kun sitä ei enää tarvita...

Viikonloppuna päätin sitten tehdä tuoliin oman patentin ja tein remmin nauhasta. Venla pääsi meidän mukaan pöytään syömään ja kuin taikaiskusta ruoka alkoi maistua paremmin! Pari viime viikkoa Venla ei nimittäin ole oikein syönyt kiinteitä, enkä totta puhuakseni ole itse jaksanut olla edes kovin aktiivinen niiden tarjoamisessa juuri tämän takia. Mutta pöytään päästyään Venla on alkanut syömään kuin vanha tekijä.

Yksi ei ihan niin mieluisa seuraus Venlan pöytään siirtymisessä on ollut: pelleily. Venla läiskyttää pöytää kädellään, josta Lotta intoutuu ja alkaa myös taputtaa pöytää. Sehän on tietenkin molemmista hirmu hauskaa ja syöminen unohtuu. Lotta on myös huomannut saavansa Venlan huomion tempuillaan, joten Lotta saattaa pelleillä milloin mitäkin Venlan yrittäessä syödä. No, jospa se olisi vain uutuuden viehätystä, tai sitten siihen on puututtava tiukemmin jos syöminen menee pelkäksi temppuiluksi.

Syöttötuoliin siirtyminen on sujunut siis tosi hyvin; Venla viihtyy tuolissa ja jaksaa istuakin siinä ihan hyvin. Lisäksi musta on jotenkin helpompi rytmittää Venlankin syömisiä, kun hän tulee pöytään samaan aikaan meidän kanssa. Tähän asti olen tehnyt Venlalle soseita, mutta tarkoitus olisi kokeilla myös sormiruokailua, Venla kun osoittaa suurta mielenkiintoa itsesyömistä kohtaan.

Joulukalenterin 19., 20. ja 21. luukku

Lauantaina joulukalenterissa oli hiuspompuloita. Ajattelin, että näiden kanssa toimisi sama taktiikka kuin hanskojen: kun ne tulee joulukalenterista, Lotta suostuisi käyttämään niitä. No, kyllä ne silloin tällöin päähän eksyvät ja toisinaan jopa pysyvät hiuksissa hetken. Tänään saparot sai olla päässä päiväunille asti, sillä Lotta halusi näyttää kyläilemään tulleelle kummitädilleen saparonsa.

Sunnuntaina joulukalenterista löytyi Pikku Myy shampoota, jota testattiin heti illalla saunareissulla. Hyvältä tuoksui ja saatiin hiuksetkin pestyä vähän vähemmillä valituksilla Lotan osalta.

Tänään kalenterissa oli sitten se toinen auto, keltaisena. Autoilla onkin tänään ajeltu oikein urakalla.

Joulukalenterin 15., 16., 17. ja 18. luukku

Ohhoh, muistankohan enää edes, mitä kaikista luukuista tuli... Joni oli alkuviikon aamusta iltaan töissä ja jo tiistaina aloin olla loppu. Lotalla alkaa ilmeisesti olla uhma kunnolla päällä, tehdään ilkeyksiä ja kaikkea mitä ei saisi tehdä. Sen lisäksi Venlaa pykää niitä hiivatin hampaita, kitisee ja olisi vain sylissä. No mutta, muistellaanpa sitten, mitä luukuista on tällä viikolla löytynyt.

Tiistaina kalenterista löytyi toinen pallo Lotan joulukuuseen ja toisinaan pallot saavatkin hetkisen roikkua kuusessa.

Keskiviikkona lapussa luki

"Tänään vietetään kiva kerhopäivä ja sen jälkeen muovaillaan muovailuvahoilla."

Lappu oli tavallista leveämpi ja se tuntui Lotasta olevan hienoa, sillä hän halusi kuskata "isoa lappua" mukanaan joka paikkaan ja muisti kertoa illalla käyneille vieraillekin saaneensa kalenterista ison lapun. Keskiviikon luukusta paljastui siis tavallaan uusia muovailuvahamuotteja, en vain antanut niitä mitenkään erikseen vaan ne löytyivät sitten iltapäivällä vanhojen seasta. En oo uskaltanut kerhopäivinä antaa mitään sellaista, mikä vaarantaisi kerhoonlähdön. :D

Torstaina pussissa oli taas hieman isompi lappu:

"Tänään kerhossa vietetään pikkujouluja."

Kerhon pikkujoulut olivat heti aamusta ja sinne olivat vanhemmatkin tervetulleita. Pienten auto-ongelmien jälkeen myös Joni pääsi paikalle. Lapset olivat hajoitelleet muutaman laulun, jonka esittivät ja lopuksi tarjoiltiin vielä mehua ja piparia. Lotta tosin ei osallistunut esityksiin vaan piileskeli ensin minun takanani ja lopulta Jonin sylissä, mutta mukavaa oli silti. Eilen oli kerhon viimeinen päivä ja minä olin tehnyt pari satsia toffeeta, jotta saataisiin tädeille joululahjat. Kumpikin satsi meni omalla tavallaan pieleen, enkä kehdannut niitä lahjaksi kiikuttaa, joten lahjapussiin päätyi muutama konvehti ja itsetehty kastehelmikoristeltu sydänkoriste.

Tämän päivän lahja piilottelee taskussani, sillä UNOHDIN illalla laittaa sen valmiiksi pussiin. Aion yrittää sujauttaa lapun pussiin samalla kun sen avaamme. Lappuhan vain kehoittaa kurkistamaan tyynyn alle ja sinne sain jo sujautettua tämän päivän yllätyksen, joka on Pikku Myy heijastin. Ehkäpä laitan huomisen lapun valmiiksi jo päiväunien aikana...

Joulukalenterin 13. ja 14. luukku

Eilen joulukalenterista löytyi kirja ja tänään tarroja.

Lapset on Vaun kirjakerhossa ja pari viikkoa sitten sieltä tuli Lotalle kaksi kirjaa. Yleensä perun paketit jo ennen kuin ne edes tulevat, mutta nyt kirjat näytti mukavilta ja mielessä oli myös tämä joulukalenteri. Kun paketti sitten postissa tuli, otin sen heti sivuun. Kalenterista paljastuu siis toinenkin kirja jonakin päivänä.

Tänään kalenterista tuli jouluaiheisia tarroja ja päästiin Lotan kanssa askartelemaan. Lotta piirsi korttipohjiin ja liimaili tarroja. Itse tein siinä samalla ruokaa ja kortteihin olikin liimattu kaikki tarrat. No, onpahan katseltavaa. :D Kortit oli kuulemma molemmille papoille, mutta lopulta ne olivatkin toinen mummille ja toinen papalle. Saapa nähdä, kenelle kortit lopulta päätyvät ja kumpaa pappaa Lotta mahtoi tarkoittaa... Josko annettaisiin kuitenkin yhdet kortit yhteiseksi sekä mummille ja papalle että mummolle ja papalle. :)

Joulukalenterin 12. luukku

Tämän päivän luukusta paljastui Lotalle uudet sormikkaat. Lotta ei oikein haluaisi laittaa lapasia käteen, kun lähdetään autolla johonkin. Tai saattaa antaa laittaa ne käteen, mutta ottaa ne pois ennen kuin ollaan autota ulkona. Tänään sai uudet hanskat kuitenkin olla koko matkan kädessä, toivottavasti tästä eteenkinpäin. :)

Me käytiin aamulla taas uimassa, vaikka minun tekikin mieli skipata uinti ja jäädä kotiin rötväämään. Ihan hyvä kuitenkin, että mentiin. Joni sai idean viedä lapset mummilaan hoitoon, jotta päästäisiin kahdestaan lounaalle ja onneksemme se onnistuikin. Ruuan jälkeen soitin äidilleni, kuinka siellä lasten kanssa sujuu ja kun molemmat tylleröt vetelivät sikeitä, kävin vielä hieman joululahjaostoksilla. Nyt on viimein sekin urakka edes aloitettu ja pari lahjaa hankittu.

Meillä oli siis oikein kiva lauantai, vaikka Joni onkin taas illan töissä.

Ps. Enpäs saanutkaan vielä uutta puhelinta, josko ensi viikolla...

Joulukalenterin 10. ja 11. luukku

"Laitetaan joulukuusi Lotan huoneeseen!"

Eilen siis viimein laitettiin pikkuinen tekokuusi värikkäine valoineen koristamaan Lotan huonetta. Meinasin ihan unohtaa, että meillä sellainen on, mutta onneksi se nyt pääsi käyttöön ja Lotan ihailtavaksi. :)

Tämän päivän luukusta löytyikin sitten joulupallo kuuseen ripustettavaksi, muttei se kauaa saanut siellä roikkua, sillä Lotta haluaa mielummin kuljettaa palloa mukanaan. :D

Ps. Tänään TOIVOTTAVASTI saan uuden puhelimen (vanhaa ei saatu parin viikon korjauksellakaan enää toimimaan...), joten jospa pian saisin kuvia tänne blogiinkin. :)

Joulukalenterin 9. luukku

Tänään joulukalenteri avattiinkin vasta päiväunien jälkeen. Me nukuttiin kaikki aamulla pitkään, mulla soi herätyskello 7.15 ja Lotan herätin puoli kahdeksalta, koska oli kerhoaamu. Olin jo laittanut kalenteriin lapun, jossa kerrottiin, että kerhon jälkeen Lottaa odottaisi yllätys. Lotta ei kuitenkaan aamulla muistanut koko kalenteria, joten jätettiin avaaminen kokonaan myöhemmäksi eikä näin ollen vaarannettu ainakaan kerhoonlähtöfiiliksiä.

Kalenterista löytyi purkki kimaltelevaa muovailuvahaa ja kolme uutta muottia ja niitä testattiinkin heti.

Löysin kaupasta alle puoleen hintaan muovailuvahajoulukalenterin ja koska muovailu on nyt ihan Lotan suosikkijuttu, ostin sen. Illalla sitten aukaisin luukut ja muovailuvahoja ja muotteja tuleekin löytymään silloin tällöin Lotan kalenterista. Tajusin myös, että nyt taitaa olla tavaraa lähes jokaiselle päivälle aattoon asti, tähän mennessä kun on tullut paljon vaan lappuja ja tekemistä. Nyt täytyy muistaa antaa niitä tavaroitakin, eikä vain kirjoittaa lappuun että tänään mennään kerhoon. :D

Venla 6 kk

tänään Venla on puolivuotias!

-on kova juttelemaan ja naureskelemaan

-parhaat naurut saa aikaa isosisko ja hänelle voisi nauraa vaikka koko päivän

-kääntyy selältä mahalle ja toisinpäin

-pyörii akselinsa ympäri

-toisinaan viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla tai sitterissä, toisinaan pitäisi koko ajan olla sylissä tai jonkun seurustelemassa

-harrastaa vauvauintia

-omistaa kaksi hammasta ja seuraavat pullottaa jo ikenien alta

-nukkuu päivällä edelleen parit pidemmät ja parit lyhyemmät unet

-yöllä heräilee 2-3 kertaa syömään

-syö pääasiassa edelleen rintamaitoa, mutta kiinteitä maistellaan jo. Hedelmäsoseet ja kurkkuviipaleet on herkkua.

-käyttää vaatteissa kokoa 68-74

-vaipoissa Liberon 4

Venla on edelleen perusluonteeltaan hyväntuulinen vauva. Tosin kyllä tuosta ääntääkin lähtee, jos ei palvelu pelaa riittävän nopeasti. Viime aikoina ilmeisesti tulevat hampaat ja nyt myös flunssa kiukuttavat pientä sen verran, että esimerkiksi päiväunille nukahtaminen on työn ja tuskan takana. Jos Venlaa vaan jaksaa leikittää ja jututtaa, viihtyy hän vallan mainiosti. Parasta ja ehdottomasti hauskinta seuraa on Lotta, hänelle Venla jaksaa naureskella vaikka kuinka pitkään.

Liikkumisessa ei viimeisen kuukauden aikana ole tapahtunut juurikaan muutoksia, toki kääntyminen on aina vaan sujuvampaa. Kuukausi sitten kirjoitin, että Venla pääsee jo hieman eteenkinpäin, mutta ei se kyllä enää pääse. :D Yritys on kuitenkin kova, joten eiköhän se pian ala liikkua enemmän.

Hampaita löytyy kaksi alhaalta ja alhaalla pullottaa jo seuraavat kaksi. Tosin niitä on jo hyvän aikaa odoteltu puhkeavaksi, saa nähdä milloin ne sitten lopulta tulevat näkyville. Kiinteitä on jo hieman maisteltu, hedelmäsoseet uppoaa hienosti samoin kuin kurkkuviipaleet, mutta kasvikset ja puuro takkuilevat. Nyt se olisi sitten alettava kunnolla syömään kiinteitä ja uusia makuja.

Yöt Venla nukkuu periaatteessa ihan hyvin, herää syömään pari kolme kertaa. Niiden lisäksi saattaa jotain härvätä niin, että minä herään, muttei tarvitse kuitenkaan syöttää. Päivisin nukkuu parit pitkät unet ja parit puolen tunnin unet. Jossain vaiheessa nukahti tosi helposti vaunuihin tai jos nukahti syliin, sai siirrettyä sänkyyn. Viime viikko oli kuitenkin päiväunien osalta ihan hirveä; ravattiin ulos sisälle tissille ulos sisälle tissille ulos aina muutamaan kertaa ennen kuin uni vei voiton. Ja joka kerta yritin hyssyttää vaunuihin, mutta huutoahan sieltä vaan kuului...

Nyt on muuten vaunukoppa vaihdettu pois sekä yksöis- että tuplarattaista. Jännä nähdä, mitä mieltä Venla on, kun tuplissa kasvot onkin nyt menosuuntaan ja mitä Lotta sanoo, kun sisko onkin ihan vieressä.

Neuvolasta saatiin lupa istuttaa (tosin syöttötuoli saadaan varmaan käyttöön vasta joulun jälkeen, jos pukki tuo Lotalle junnutuolin, ellen sitten suostuttele Lottaa istumaan tavalliselle tuolille) ja uudet mitat:

Paino 9030 g (8260 g)

Pituus 66,8 cm (64,4 cm)

Upeasti kasvaa. Tarkkaavainen tyttö! Kiinteät nyt aloitettu. Rintamaitoa saa. Kääntyy. Istuma-asento hyvä.

Kyllä alkaa muuten hieman tuntua tuon jötkäleen kanniskelu. :D Viime neuvolasta siirtyneet rokotteet käydään vielä hakemassa torstaina, jos pikkulikka pysyy terveenä.

Joulukalenterin 8. luukku

"Kukahan mahtaa nukkua Lotan nukensängyssä? Juokse pian katsomaan!"

Nukensängystä löytyi kaksi pehmoisia nukkea ja toinen lappu, jossa luki:

"Venla täyttää tänään puoli vuotta. Anna toinen nukke siskolle lahjaksi."

Lotta antoi heti toisen nuken Venlalle ja piti huolta, että se myös kulki Venlan mukana mm. aamupalapöytään. Nuket on tänään myös ajelleet Lotan auton kyydissä ja käyneet retkellä. Valitettavasti en taaskaan saa kuvaa, mutta ehkä ne vielä vilahtavat täällä blogin puolellakin. :)

Joulukalenterin 7. luukku

"Tänään lähdetään mummon kanssa Kuopioon!"

Aamulla käytiin vielä Venlan 6 kk neuvolassa ja sen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti Kuopiota ja Matkusta. Mun on pitänyt jo jonkin aikaa käydä Ikeassa, mutten ole halunnut lähteä yksin molempien tyttöjen kanssa. Mummolla sattui tänään olemaan vapaapäivä ja hänelläkin asiaa Ikeaan, joten lähdettiin reissuun yhdessä.

Molemmat tytöt olivat reissussa tosi reippaita, Venla väsähti ihan lopussa mutta muutoin viihtyi hyvin. Lotan mielestä oli kiva päivä. :) Ja mummon ansiosta saadaan myös kuva pitkästä aikaa. :D

Joulukalenterin 6. luukku

"Tänään sytytetään kynttilät itsenäisen Suomen kunniaksi."

Lotta olisi kovasti halunnut myös puhaltaa kynttilät sammuksiin, mutta antoi niiden lopulta palaa rauhassa.

Käytiin myös minun mummon luona kylässä, siellä Lotalla riitti vauhtia ja Venlalla ihmeteltävää. Kotimatkalle lähdettäessä Venla nukahti jo ennen kuin auto liikkui ja Lottakin seurasi pian perässä untenmaille.

Joulukalenterin 5. luukku

"Pakkaa kassiin uimapuku ja pyyhe, tänään mennään uimaan!"

Tänään vuorossa oli taas vauvauintia ja niinpä joulukalenterista löytyi kehoitus pakata uimakassi valmiiksi. Erittäin kiukkuisesta aamusta huolimatta uinnissa meni hyvin ja kivaa oli. :)

Joulukalenterin 4. luukku

Tänäaamuna joulukalenterin pussukka olikin pullollaan ja sieltä löytyi jotakin muuta kuin pieni lappunen. Pussukasta paljastui punainen pikkuauto. Lotalla on jo samanlainen auto sinisenä, mutta siitä on meinannut tulla tappelu, kun Venla on yrittänyt leikkiä autolla. Tämä auto myös rullaa tosi kivasti ja sillä onkin koko aamupäivä lasketeltu alas parkkitalosta. Harmikseni äiti ei saa leikkiä kummallakaan näistä autoista, vaan äiti sai huonommat autot, joita joutuu auttamaan alas parkkitalosta... Onneksi näitä on jemmassa vielä yksi. ;D

Auto

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mielikuvitusta

Olen jo jonkin aikaa hämmästellyt Lotan mielikuvituksen mahtavuutta. Viime aikoina tosin olen yllättynyt siitä, miten noin pieni ihminen pystyy pelaamaan mielikuvituksen kanssa noin hienosti. Itselläni on ollut sellainen käsitys, että mielikuvitusleikit tulisivat vasta hieman myöhemmin..? No, tässä kuitenkin esimerkkejä Lotan mielikuvituksen tuotteista.

Jo pitkään Lotan leikeissä on ollut mukana Saara. Aiemmin me aina etsittiin Saaraa puistosta (=on meidän olohuone) ja tähyiltiin käsi otsalla ikkunasta (luulisin, että tämän Lotta on keksinyt jostakin lastenohjelmasta). Nyt Saara on ilmeisesti löytynyt, sillä Lotta mm. luistelee Saaran kanssa. Viime viikonloppuna televisiosta tuli taitoluistelua, jota Lotta innostui matkimaan. Luistelu oli pariluistelua, joten tokihan Lottakin tarvitsi itselleen parin. Nyt Lotta ja Saara esittävät jos jonkinmoisia hyppyjä, piruetteja ja taivutuksia ympäri olohuonettamme.

Erään kerran juotiin Lotan kanssa leikkikahveja olohuoneemme pöydän ääressä, kun Lotta halusikin kahvikuppiinsa oikeaa vettä. Lotta lähti hakemaan vesipulloaan kun jo ehdin kaataa hänen kuppiinsa leikkikahvia. Lotta palasi juomaan kuppinsa tyhjäksi leikkikahvista ennen kuin haki vettä ja kaatoi sitä kuppiinsa. Eihän vettä tietenkään voinut sinne leikkikahvin sekaan kaataa. :D

Yhtenä päivänä Lotta valmisti leikkikeittiössään minulle ruokaa ja laittoi sitä valmiiksi lautaselle. Lotta lähti kantamaan tyhjää (tai siis leikkimakaronilaatikolla täytettyä) lautasta minulle, kun koiramme Ninni kävi nuolaisemassa lautasta. Lotta sai hirveät hepulit ja alkoi itkien huutaa "Ninni ei syö minun makilaatikkoa!!". Tyttö rauhoittui, kun kehoitin häntä tekemään minulle uuden annoksen. Ennen tuota en tiennyt, että leikit voi mennä pilalle kun koira "syö" leikkiruuat...

Eilen illalla Lotta alkoi yhtäkkiä puhua, että Hissi tulee kohta meille kylään. Ihmettelin, että kuka ihmeen Hissi ja hän paljastuikin Ninnin kaveriksi. Hissille piti käydä avaamassa ulko-ovi ja pyytää sisään. Hetken päästä Lotta leikki Hissin kanssa piilosta. Pian Hissi oli kuitenkin niin pieni, että hän mahtui kämmenelle ja aina kun Hissi katosi, Lotta haki uuden Hissin eräästä huoneestamme. Tänäänkin Hissi on ollut mukana leikeissä, mutten vieläkään tiedä, mikä Hissi on: ihminen, eläin, lelu vai mikä...

Jonkun aikaa Lotta on ottanut ihmisistä ja eläimistä "kuvia". Hän sanoo: "hymyilkää tänne päin" ja tiksauttaa kuvan silmästään. Sitten Lotta tuo kuvan sormiensa välissä näytille ja kertoo, kuinka hieno kuva vaikkapa Venlasta tuli.

Parastahan näissä mielikuvitusleikeissä on tietenkin se, että jos toimit väärällä tavalla saadessasi Lotalta jonkun mielikuvistusesineen tai -ruuan, alkaa armoton huuto. Onneksi se yleensä talttuu sillä, kun pyytää Lottaa tuomaan uuden. Mutta toisinaan on "hieman" haastavaa tietää, mitä näkymätöntä tyttö tällä kertaa juuri antoi minulle, pitääkö se syödä vai ihastella sen kauneutta...

Joulukalenterin 3. luukku

"Tänään kiva kerhopäivä vietetään ja illalla ystävä tavataan".

Aamupäivän Lotta vietti kerhossa touhuten ja illalla E-poika tuli meille leikkimään. Päivä taisi olla kaikin puolin Lotalle mieleen ja nyt uni maistuu.

Ps. Lotan joulukalenterissa ei tosiaan tämän kummempia asioita ole ja ehkä olisi ollut fiksumpaa koota lopuksi kaikki luukut yhteen postaukseen vaikkapa ideaksi jollekin ensi vuotta varten, mutta kun on kerran aloitettu niin yritetään jatkaa loppuun saakka, vaikka postaukset nyt onkin tällaisia tynkiä...

Joulukalenterin 2. luukku

Aamulla joulukalenterista löytyi kutsu pikkujouluihin. Ei olla oikeastaan koko syksynä tavattu kylämme äitien ja lasten kanssa osan jo palattua töihin, mutta tänään kokoonnuttiin yhteen pikkujoulujen merkeissä. Lapset leikkivät, leipoivat pipareita ja herkuttelivat riisipuurolla. Mun puhelin on rikki ja varapuhelimestakin kamera rikki, joten kuvia en meidän pikkujouista saanut ja kunnes saan puhelimeni takaisin, voi postaukset jäädä kuvattomiksi.

Joulukalenterin 1. luukku

Julkaisen nyt täällä blogissakin, mitä Lotan joulukalenterista paljastuu. Vielä eiliseen asti olin epävarma, jaksanko vielä tänä vuonna tehdä Lotalle joulukalenteria, mutta päätin kuitenkin tehdä. En tiedä itsekään jokaisen luukun sisältöä, mutta eiköhän kaikkiin luukkuihin jotakin keksitä. :) Kalenterina toimii numeroidut pussukat, jotka sain äidiltäni, mutten oikein tiedä pidänkö niistä, sillä ne oli jotenkin hankalat... Ehkä ne kuitenkin tällä kertaa riittää.

Ensimmäisestä pussista löytyi lappu, joka kehotti Lottaa pukemaan uuden joulupaidan ja tonttulakin päällensä, sillä oli aika kuvata kuvia joulukortteihin. Tässä muutama tuotos, tuli paljon kivoja kuvia joissa toisella on aivan mahtava ilme ja toisella silmät kiinni tai katsoo pois päin. Ehkä sieltä kuvien joukosta kuitenkin joku korttiinkin kelpaava löytyy.

Rakas joulupukki...

Sukulaiset ja ystävät alkavat kysellä lasten sekä omia joululahjatoiveita, joten on aika kirjoittaa kirje joulupukille. Pitkään tuntui, etten millään keksi mitään toivottavaa varsinkaan Venlalle, jolle on säästetty kaikki Lotan vanha. Löytyihän niitä toiveita sitten kuitenkin lopulta, vaikka suunnittelinkin jo vihjaavani, että meidän sijaan joululahjoja voisi antaa vaikka vähävaraisille perheille... Ja vaikka nyt tähän "toiveitamme" listaankin, niin en ole lainkaan pahoillani, vaikka joku (tai useampikin) jättää meille lahjat hankkimatta ja aivan ehdoton toive on, että lahjanantajat hankkivat maksimissaan yhden lahjan kullekin! Tähdellä merkityt toiveet on jo esitetty eteenpäin, vinkkinä jos siellä joku meidän tutuista listaa lukee. ;)


Lotan toiveet

Juniorituoli*
Jottei meidän tarvitse ostaa Venlaa varten uutta syöttötuolia, toivotaan Lotalle uutta junnutuolia. Junnukäytössä ollut Tripp trapp siirtyisi näin syöttötuoliksi Venlalle.

Sukset*
Toivotaan, että talveksi tulee edes sen verran lunta, että suksimista päästään treenaamaan omassa pihassa.

Soiva laulukirja*
Lotta tykkää lauleskella, joten mikä olisikaan parempi lahja kuin tämä! Äitikin pysyy ehkä edes suunnilleen nuotissa, kun saa sekä sanat, nuotit että musiikin avukseen. ;)

Postimies Pate-dvd*
Lotan tämän hetken lemppari on Postimies Pate. Meillä on vain yksi dvd Patea ja lienee sanomattakin selvää, että kun Lotta osaa vuorosanat ulkoa, on sitä katsottu jo ihan riittävästi...

Brion junarata*
Tästä haaveilin itsekin lapsena ja tämä olisi loistava lahja siinä mielessä, että tällä varmasti leikitään pitkään ja aina voi ostaa uusia lisäosia. Junaradan kohdalla mietityttää se, mahtuuko se meillä mihinkään...


Puuhelmet
Lotta on kovin innostunut koruista ja itse tekemisestä, joten tällaisista puuhelmistä olisi varmasti kiva tehdä itse itselleen koruja.

Sakset
Vielä Lotta ei ole osoittanut kiinnostusta leikkaamiseen, tosin eipä siihen ole annettu mahdollisuuksiakaan. Lähitulevaisuudessa sekin on varmasti edessä, joten Fiskarsin lastensakset tulisivat varmasti tarpeeseen.

Lääkärilelusetti*
Lääkärileikitkin alkaa olla ajankohtaisia. Venlan neuvolalääkärin jälkeen Lotta leikkii silloin tällöin lääkäriä ja tällaisen setin avulla leikit varmasti vielä etenevät pidemmälle.

Nukenvaatteet*
Lotta pukee omalle Baby Bornilleen omia vanhoja vaatteitaan, jotka on auttamatta aivan liian isoja nukelle. Uusia vaatteita nukelle siis kaivataan kipeästi.




Venlan toiveet

Vauvapulkka
Vauvapulkkaa meillä ei ole, koska sellaista ei Lotan vauva-aikana tarvittu. Venlalle pulkalla voisikin olla käyttöä. (Tämän ehdinkin jo ostamaan kirppikseltä.)

Brion Klovni-torni
Rengastorni meiltä kyllä jo löytyy, mutta tämä Brion Klovni olisi erilainen ja varmasti mieluinen.

Lamazen Eddie-norsu
Tätä haaveilin jo Lotalle, norsu soittaa musiikkia ja siihen voi myös itse tallentaa oman sävellyksensä. Myös muut Lamazen lelut olisi ihania. :)

Pyyhe*
Huppupyyhe tai ihan tavallinen pyyhe, niille löytyy aina käyttöä.

Sophie purulelu*
Venla pureskelee koko ajan jotakin, joten Sophie kirahvi olisi varmasti mieluinen. 

Piano*
Tästä Lotta tykkää edelleen kovasti ja leikkii tällä aina kaverinsa luona, meillä tätä ei siis ole. Eiköhän Venlakin tykkäisi tätä rimputtaa. :)

Näiden lisäksi molemmille lapsille ainakin äidin mielestä mieluisa lahja voisi olla lahjakortti johonkin vaateliikkeeseen (esim. Lindex). Myös raha tyttöjen tilille tulevia hankintoja (kuten turvaistuinta) varten on tervetullutta.

Vanhempien toiveet

 

Lumikola*

Meillä ei (vieläkään) ole lumikolaa ja nyt alan olla kyllästynyt pihan "kolaamiseen" lumilapiolla.

Otsalamppu

Asutaan täällä metsän keskellä, eikä ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun otsalamppua on kaivattu esim. polttopuita pimeällä hakiessa.

Kastehelmi astiat

Nää on vaan niin ihania. <3 Meillä on muutama pikkulautanen, mutta etenkin niitä kaivattaisiin lisää. Myös esim. isompi tarjoilulautanen mahtuisi vielä kaappiin.

(Nämä oli nyt kyllä minun keksimiä, Jonilta en edes kysynyt kun ei sieltä koskaan tule mitään järkevää ideaa. ;))

Kiinteiden maistelua

Mulla oli tavoitteena täysimettää suositeltu kuusi kuukautta. Venla onkin kasvanut todella hyvin pelkällä rintamaidolla, joten sen puolesta tavoitteelle ei ollut esteitä. Viime aikoina Venla on kuitenkin ollut todella kiinnostunut ruuasta, tavoittelee käsin meidän ruokia ja vitamiinitippoja odottaa lusikasta suu ammollaan. Niinpä päätin tällä viikolla ottaa pienen varaslähdön kiinteiden aloituksessa ja ollaan jo hieman maisteltu soseita ja kurkkuviipaleita. 

Olen antanut vielä todella pieniä määriä soseita, nyt on hieman maisteltu bataattia, luumua ja jotakin hedelmäsosetta. Lisäksi Venla on syönyt kurkkuviipaleita ja maissinaksuja. Etenkin kurkkua ja naksuja, joita Venla saa siis itse syödä, vetelisi Venla niin paljon kuin vain antaisi. Oli siis mielestäni ihan hyvä käyttää Venlan kiinnostus ruokaan hyväksi ja aloittaa kiinteiden maistelu kolmisen viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Vielähän se on vain maistelua, aloitetaan sitten kunnolla parin viikon päästä.

Tänne on viimein saatu lunta ja tänään käytiin sitä aamulla tyttöjen kanssa ihmettelemässä. Vielä menivät tytöt samassa pulkassa, mutta löysin jo kirppikseltä Venlalle vauvapulkan, toivotaan vaan, ettei lumi sula ennen kuin päästään sitä testaamaan. Lotan mielestä ulkona oli kuuma kesäpäivä ja hän teki hiekkakakkuja pyyhkien hikeä otsaltaan...

Rennompi ote

Mä oon tämän syksyn aikana huomannut, että stressaan ihan typeristä ja turhista asioista. Esimerkiksi kun meidän pitää lähteä kotoa johonkin, mulla on hirvee stressi siitä, että saan lapset ja itseni puettua ja otettua kaiken tarpeellisen mukaan ilman, että joku ehtii menettää hermonsa totaalisesti. Jos meidän pitää vielä olla jossakin tiettyyn aikaan, tuplaantuu stressi. Mua alkoi ärsyttää, kun aina ajoin kaasu pohjassa ja tuli hännän alla, itsellekin tuli siitä vain huono olo kun koko ajan tuntui, että on kiire.

Lotan kerhoaamut on yksi loistava esimerkki tästä mun lähtöstressistä. Ylös pitää nousta viimeistään klo 7, aamupala olla syötynä ennen puoli kahdeksaa, Venla herättää heti puolen jälkeen jos ei ole vielä herännyt, vaihtaa kaikille vaatteet ja lapsille kuivat vaipat, imettää Venla, pakata kerhoreppu (yleensä kyllä pakkaan jo illalla), pukea kaikille ulkovaatteet ja istua autossa viimeistään 8.15 kun kerho alkaa 8.30. Yleensä päästiin liikkeelle tuossa noin vartin yli, mutta silti piti ajaa kovaa, että ehdittiin ajoissa ja stressata sitä, että myöhästytään.

Tää stressaaminen alkoi ärsyttää mua siinä määrin, että päätin tietoisesti alkaa ottaa rennommin ja sitä olen nyt harjoitellut etenkin kerhoaamuina. Sillä kun ei ole kenenkään kannalta mitään merkitystä, ollaanko me kerhossa 8.30 vai 8.40. Kuitenkin ihmiselle, joka on ennen ollut aina paikalla 10 minuuttia ennen sovittua, on ollut vaikeaa mennä "myöhässä". Olen kuitenkin kehittynyt ja kerhoaamumme on nykyään paljon rennompia; aamupalaakin saatetaan alkaa syömään vasta puoli kahdeksalta. ;) ja vaikken enää otakaan hirveää stressiä lähtemisestä, ollaan me silti melkein aina oltu ajoissa.

Yksi koettelemus itseäni kohtaan oli tänäaamuna. Meillä on lauantaisin vauvauinti klo 9.30 noin vartin ajomatkan päässä kotoa. Yleensä pyritään olemaan hallilla 9.15, eli kotoa lähdetään klo 9, jotta ehditään rauhassa vaihtaa uikkarit päälle ja hipsiä altaanreunalle. Tänään, kuten muinakin aamuina laitoin tytöt ja itseni valmiiksi tavaroita myöten Jonin maatessa sohvalla vielä 8.50 yövaatteissa ja uimakamat pakkaamatta. Kertaakaan en hoputtanut, niinkuin yleensä ja liikkeelle päästiin yhdeksältä, kuten aina. Matkalla teki mieli komentaa Jonia ajamaan reippaammin, niinkuin yleensä, mutta tällä kertaa olin hiljaa ja luotin siihen, että ollaan ajoissa. Ja mä oon sitä paitsi joka kerta siellä altaanreunalla viimeistään viisi minuuttia ennen kuin meidän vuoro alkaa... Hallin parkkipaikalla oltiin vartin yli, otettiin lapset ja kassit autosta. Tässä vaiheessa muistin, että jotain puuttuu: meidän uimarannekkeet oli jääneet kotiin! Ne, joilla uimahalliin pääsee ja joilla saa kaapin lukkoon. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat ja lapset takaisin autoon ja kotimatkalle. Itse pidin tätä unohdusta rennommin ottamisen syynä, Jonin mielestä se taas johtui siitä, että mulla on niin paljon kaikkea mielessä. Joka tapauksessa siihen nähden, että minä huolehdin kolmen ihmisen lähtemisestä ja tavaroista lähes aina kun johonkin lähdetään, on aika hyvin, ettei tavaroita unohdu useammin.

Vaikka uimareissumme jäi unohduksen takia tällä kertaa välistä, yritän silti jatkossakin noudattaa rennomman lähtemisen taktiikkaa. Onneksi olen itsekin huomannut, etten saavuta stressaamisella yhtään mitään.

Kotiintultuamme Lotta ja Joni tekivät pannukakkua ja se taisi olla Lotan mielestä vähintään yhtä hauskaa kuin uiminen. :)

Venla 5 kk

Isänpäivänä Venla täytti viisi kuukautta. Nyt Venla

-juttelee ja naureskelee paljon
-kääntyy selältä mahalle ketterästi
-on kääntynyt muutaman kerran myös mahalta selälle
-liikkuu akselinsa ympäri ja hieman myös eteenpäin
-viihtyy lattialla leikkimatolla tai Lotan hömpötettävänä
-innostuu isin nähdessään
-syö rintamaitoa
-harrastaa vauvauintia ja vauvapiiriä

-omistaa kaksi hammasta
-nukkuu päivällä kahdet 1-3 tunnin päiväunet ja parit lyhyemmät torkut
-yöt nukkuu taas suhteellisen hyvin, syö yleensä 2-4 kertaa. Toisina öinä tissin pitää olla koko ajan suussa...
-yöt nukkuu äidin kainalossa perhepedissä
-vaatteissa koko 68-74
-vaipoissa Liberon 4

Venla on aivan mainio viisikuinen typykkä. Hän on alkanut innostua kovasti nähdessään isin, varsinkin työpäivän jälkeen. Joskin viettäessään aikaa iskän sylissä ja äidin pyyhältäessä ohi, alkaa armoton huuto äidin perään... Muita ihmisiä Venla tuijottaa kovin vakavana, mutta alkaa yleensä hymyillä, kun hänelle hymyillään.

Venla herää yleensä höpötellen ja on heti hymyssäsuin, kun häntä menee sängystä hakemaan. Yöt Venla nukkuu minun kainalossa ja nyt on ollut useampi yö, kun viihtyisi vain rinnalla. Heräillä ei kuitenkaan montaa kertaa, eikä herätyksillä jäädä pidemmäksi aikaa hereille. Aamupäivällä Venla nukkuu noin puolen tunnin tirsat, sitten päivästä riippuen päivällä ja iltapäivällä noin 1,5 tunnin unet tai vain yhdet vajaan kolmen tunnin unet, ja illalla vielä lyhyet unet ennen nukkumaanmenoa. Illalla nukahtaa klo 21-22 ja aamulla herää noin klo 7-8.

Vauvauinnista Venla tykkää kovasti ja on joka kerralla jaksanut olla koko puolituntisen altaassa. Venla on jo kannusukeltanut sekä pintasukeltanut, eli sukeltanut ilman kannuakin (veden valutusta päälle). Vauvapiirissä ei olla nyt käyty moneen viikkoon, äitiä on väsyttänyt liikaa ja ollaan oltu kipeinäkin.

Tuttia syö joskus jopa muutaman imun verran, mutta ei se suussa pysy. Pulloa söi mummolta, kun äiti ja iskä kävi häissä humputtelemassa. Meiltä ei pulloa huoli (tai no en kyllä oo enää edes yrittänyt, Joni on...).

Liikkuminen on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana paljon, nyt mennään selältä mahalle hetkessä, vaikka joskus toinen käsi jääkin ikävästi eteen. Venla myös liikkuu akselinsa ympäri, muttei vielä täyttä ympyrää. Ja eteenkinpäin tuo kovasti möngertää, jalat menee jo hieman kehon alle ja lähellä oleviin leluihin päästään useimmiten käsiksi. Ryömimiseksi tuota ei oikein vielä voi kutsua, vaikka sylissä mahallaan ollessaan pääseekin jo näppärästi eteenpäin.

Sellainen on meidän viisikuinen Venla vempula. <3

Ps. Pakko kirjoittaa tähän samaan, kuinka Lotta Venlan itkiessä alkaa laulaa "Pii pii pikkuinen lintu, paakottaa paakottaa paakottaa paakottaa". :D (oikeasti laulu jatkuu " pakottaako jalkojas")

Haaste: kymmenen kysymystä

Sain tämän kysymyshaasteen Raparperipolkua pitkin-blogin Nealta, kiitos!

Tässä haasteessa vastataan haastajan keksimiin kymmeneen kysymykseen, keksitään itse uudet kysymykset ja haastetaan uusia blogeja vastaamaan niihin.

Tässä minun saamani kysymykset:

1. Oletko meinannut kirjoittaa jostakin blogissasi, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt vain luonnoksiin?

Eipä taida kyllä olla mitään sellaista. Joskus oon varmaan ajatellut kirjoittavani jostakin, mutten sitten kuitenkaan olekaan saanut aikaiseksi.

2. Paras hetki päivässäsi?

Jos molemmat lapset sattuu nukkumaan päiväunia samaan aikaan, niin se. Saan juoda teen rauhassa ja lämpimänä, ja katsoa jotain hyvää ohjelmaa tv:stä.

3. Odotatko jo joulua?

Odotan! Pitäisikin jo suunnitella joulukalenteria ja askarrella joulukoristeita.

4. Oletko lipsunut jostain "minun lapseni ei sitten koskaan"-asiasta?

En muista, että mulla olisi ollut tuollaista "ei koskaan" ajatusta, mutta kyllä olen muuttanut ajatuksiani muuten joistain kasvatukseen liittyvistä asioista.

5. Lapsen synttärit. Iso stressi vaiko ihana juhla, jota odotat ja teet/suunnittelet jo kuukausia etukäteen?

En stressaa, mutten myöskään suunnittele kuin ehkä paria viikkoa etukäteen.

6. Vietätkö omia synttäreitäsi?

Ei ole tullut muutamaan vuoteen vietettyä, ehkä kolmekymppisiä sitten tulee..?

7. Muistutatko omaa äitiäsi?

Kyllä varmaan, ainakin joiltain osin.

8. Lapsi & puhelin. Mitä ajatuksia herättää?

Tässä on muuten yksi asia, mistä olen muuttanut ajatuksiani. Ajattelin, ettei mun lapsi todellakaan osaa pari vuotiaana käyttää puhelinta, mutta hups vaan, niin tuo osaa! Itse oon ostanut oman ensimmäisen puhelimeni rippilahjaksi saaduilla rahoilla ja ajattelin, ettei mun lapsetkaan saa puhelinta aiemmin. Maailma on kuitenkin muuttunut ja luulenpa, että joudun tulemaan tuossakin vastaan. Ja jos otetaan vielä kantaa viime aikoina esillä olleeseen asiaan, että vanhemmat käyttää liikaa älypuhelimiaan lastensa kustannuksella niin olen sama mieltä ja syyllistyn siihen itsekin. Olen kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähentää puhelimen räpläystä ja keskittyä siihen leikkimiseenkin oikeasti.

9. Voisitko tehdä bloggausta työksesi?

Miksipä en, eiköhän se onnistuisi ja voisi olla ihan hauskaakin.

10. Mitä leikitte viimeksi?

Meillä on nyt molemmat lapset kipeänä, joten paljon ollaan vaan pötkötelty sohvalla. Lotan kanssa ollaan myös muovailtu muovailuvahoilla. (vastasin kysymyksiin jo maanantaina, loppuviikosta ollaan kyllä leikitty vaikka ja mitä ;) )


Tässä minun kysymykseni:
1. Mikä joulussa on parasta?
2. Mikä tekee sinut iloiseksi?
3. Entä surulliseksi?
4. Mitä herkkua (tai ei-herkkua) et voi vastustaa?
5. Parasta arjessasi juuri nyt?
6. Kahvi vai tee? Vai kenties joku muu?
7. Lapsesi /lapsiesi nimi: mistä tulee? Oliko vaikea vai helppo keksiä? (Jos et paljasta lapsen nimeä blogissa, avaa silti vähän tarinaa nimen takana :) )
8. Lempipuuhasi/-leikkisi lapsesi kanssa?
9. Taito, jonka haluaisit lapsesi oppivan?
10. Ärsyttävin lastenlaulu?

Mukaan haastan
Nellis - Vauvakuumeesta ponnistaen
Elina - PikkuPeikkoPrinsessat
Maisamiisa - Perhosia masussa

Haaste: blogitarina

Oon viime aikoina ollut tosi hidas vastaamaan haasteisiin, mutta nyt on jo pakko purkaa "jonoa". Olen lukenut muiden vastauksia tähän haasteeseen ja salaa toivonut, ettei kukaan haastaisi mua, ihan vaan koska musta tuntuu, ettei mulla ole tähän mitään sanottavaa. Maria mut kuitenkin haastoi mukaan Love beyond words-blogissaan, joten yritän nyt sitten jotakin keksiä. Kiitos Maria. :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin)

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.

No niin. Bloggaamisen aloitin 2012 kun aloin suunnitella meidän häitä. Halusin paikan, johon saisin kaikki ideat helposti talteen. Luin myös paljon muita hääblogeja ja keräsin ideoita meidän häitä varten. Kyseinen blogi oli nimeltään "hopeamustikoita" ja se löytyy edelleen, jos siellä nyt joku kaipaa ideoita omiin häihinsä. ;)

Kun häät oli vietetty, jäin kaipaamaan kirjoittamista. Odotin Lottaa ja aloin seuraamaan muita raskaus- ja vauvablogeja. Aluksi oman elämän jakaminen epäilytti minua ja pohdin pitkään oman raskausblogin perustamista, mutta lopulta päätin kokeilla. Kesällä 2013 kirjoitin ensimmäisen postauksen "Syksyn poikanen"-blogiin, sen pääset lukemaan tästä. En tahtonut millään keksiä nimeä blogille, enkä oikein missään vaiheessa ollutkaan tyytyväinen tuohon nimeen. Nimi muotoutui siis siitä, että laskettu aika oli syksyllä ja odotin poikaa. Poikalupauksesta huolimatta minulla oli tyttöfiilis ja ajattelin, että jos sieltä jollain ihmeellä tyttö syntyisikin, voisihan häntä silti kutsua poikaseksi.

Blogi on alusta asti ollut päiväkirjamainen, olen halunnut kirjoittaa muistiin asioita vauva-ajasta. Blogiani lukee perheeni ja sukulaiseni, ja he ovat näin pystyneet seuraamaan meidän arkea, vaikkei kovin usein oltaisikaan tekemisissä. En mainosta blogiani missään enkä siis etsi aktiivisesti lukijoita. Kirjautuneita lukijoita minulla taitaa olla parisenkymmentä, eli pieni lukijakunta. Kommentteja on aina ihanaa saada, mutten niiden perässä ala blogiani mainostamaan.

Jossain vaiheessa Joni taisi huomauttaa, että blogin nimi viittaa poikaan, vaikka sitten lopulta saimmekin tytön. Mielikuvituksen puutteessa vaihdoin blogin nimeksi "Syksyn tyttönen". Edelleenkään en ollut tyytyväinen nimeen, mutten vain keksinyt parempaakaan. Kun toisen lapsen syntymä sitten alkoi lähestyä, halusin taas muuttaa nimeä, sillä kertoisihan blogi pian kahdesta lapsesta. Pitkän pyörittelyn jälkeen päädyin nimeen "Pieni tytön tylleröinen" ja viimein olen tyytyväinen nimeen.

En tiedä, onko blogi kehittynyt muutoin kuin vaihtanut nimeä. Kuvat otan valitettavasti kännykällä (jonka kameran linssi on vieläpä rikki...) koska kirjoitan lähes kaikki postauksetkin kännykällä. Haluan edelleen vain kirjata ylös meidän arkemme ja siksipä blogi pysyy jatkossakin päiväkirjamaisena. Postaustahti on valitettavasti hidastunut huomattavasti, hyvä jos edes yhden postauksen saan viikossa aikaiseksi. Ehkäpä tahti tästä vielä jossain  vaiheessa kiristyy, tai sitten ei. Näin on kuitenkin nyt hyvä, ainakin omasta mielestäni. :)

Nyt olen taas tosi tylsä niinkuin yleensäkin haasteen saatuani, enkä taaskaan haasta uutta blogia haasteeseen. Toki tämän saa napata itselleen ken tahtoo. ;)

Venlan 5 kk neuvola

Ollaan sairastettu vuorotellen koko viikon, joten vielä eilen illalla en ollut varma, päästäänkö aamulla lähtemään Venlan neuvolaan. Aamulla kaikilla oli kuitenkin jo parempi olo, joten neuvolaan lähdettiin. Päätettiin kuitenkin jättää rokotukset 6 kk neuvolakäynnille, sillä vaikka Venlankin nuhaisuus oli jo parempaan päin, ei haluttu ottaa riskiä, että rokotukset huonontaisivat taas öitä.

Neuvolassa ei siis tällä kertaa tehty muuta kuin otettiin uudet mitat ja juteltiin kuulumiset. Ja tässä niitä mittoja, suluissa kuukauden takaiset joita en tainnut koskaan muistaa tänne blogiin päivittää...

Paino 8260 g (7560 g)

Pituus 64,4 cm (62,8 cm)

"Upeasti kasvaa rintamaidolla. Hurmaava, seurailevainen tyttö. Kääntyy topakasti. Nyt flunssainen. Nukkuu hyvin."

Painoa on tosiaan tullut reippaasti, joten jatketaan täysimetyksellä sinne suositeltuun puolen vuoden ikään saakka. Reisimakkarat on kohdillaan ja yötkin nukutaan suhteellisen hyvin, joten merkkejä muun ruuan tarpeesta ei vielä ole. Kiinteäthän otetaankin sitten kuukauden päästä rytinällä, saa nähdä miten itse pysyn perässä, Lotalla kun kiinteät aloitettiin pienillä maisteluannoksilla jo nelikuisena. Venla kuitenkin jo osoittaa kiinnostusta meidän ruokiin, joten valmius syömisen aloittamiseen on jo olemassa. 

Neuvolassa ei tosiaan tällä kertaa sitten muuta ollutkaan ja käynti oli melko pikainen. Nyt askarrellaan Lotan kanssa vielä hieman isänpäiväjuttuja. ;)

Ensimmäinen hammas

Isosiskonsa tavoin Venla on tehnyt ensimmäisiä hampaitaan pitkään ja hartaudella. Vajaa viikko sitten oireilu helpotti, tosin kyllähän tuo vieläkin kuolaa kovasti ja työntää kaiken suuhun. Kaksi alahammasta on jo jonkun aikaa näkynyt ikenen alla ja ollut ihan pinnassa, mutta vasta tänään toinen niistä puhkesi ikenen läpi. Veikkaanpa, ettei sitä toistakaan tarvitse kauaa odotella. Muista hampaista ei vielä ole havaintoa, eikä minua lainkaan haittaisi, vaikka niitä saataisiin vielä odotella. Vähän jännittää, kuinka imetys sujuu, sillä Venla puree aika kovaa pelkillä ikenilläänkin...

Kerholainen

Nyt on ensimmäinen kuukausi Lotan kerhouraa takana ja jo tähän lyhyeen aikaan on mahtunut ristiriitaisia tunteita, ainakin minun osaltani.

Ennen kerhon alkua aloin miettimään, onko Lotta sittenkin vielä liian pieni kerhoon ja miksi minä hänet sinne ilmoitin, kun kerran olen itse kotona. Epävarmuuttani lisäsi se, että pari kuukautta Lottaa vanhempi S tyttö lopetti kerhon vain muutaman kerran jälkeen, koska sinne jääminen ei sujunut lainkaan ja tyttö oli vain itkenyt kerhossa. Meillä oli S:n äidin kanssa ollut samat ajatukset siitä, että kerhon myötä tytöt pääsisivät jo hieman opettelemaan päiväkotielämää, joka jossain vaiheessa on edessä. S kuitenkin lopetti kerhon ennen kuin Lotta pääsi edes aloittamaan (Lotta aloitti vasta lokakuussa, vaikka kerho alkoi jo syyskuussa, koska ikäraja on kaksi vuotta) ja minäkin meinasin jo lyödä hanskat tiskiin. Päätin kuitenkin että kokeillaan, voisihan kerhon sitten lopettaa jos se ei sujuisi.

Käytiin tutustumassa kerhoon edellisenä päivänä ulkoilun merkeissä. Lotta piilotteli minun takanani, eikä juuri ottanut kontaktia muihin lapsiin tai hoitotäteihin. Ensimmäisenä oikeana kerhopäivänä Lotta katsoi, kun pojat laskivat liukumäkeä autojen kanssa. Lotta haki lelukorista keltaisen traktorin ja liittyi leikkiin. Olin valmistautunut olemaan Lotan mukana koko tunnin mittaisen ulkoilun, mutta kymmenen minuutin seuraamisen jälkeen päätin lähteä, kun Lotalla sujui leikit niin hyvin. Ja hienosti oli mennyt koko kerhopäivä, minua odotti iloinen tyttö, joka ei malttanut innostukseltaan käydä edes päiväunille.

Kerhoa on siis kahtena päivänä viikossa ja se kestää 3,5 tuntia kerrallaan. Lapset saavat ruuan kerhossa, ulkoilevat, leikkivät, laulavat ja askartelevat. 

Seuraavilla kerhokerroilla Lotta oli koko aamun aivan innoissaan lähdössä ja koko automatkankin vain puhui kerhosta. Keltaisesta traktorista oli tullut Lotalle jonkinlainen turvantunne, sillä aina ensimmäisenä hän haki traktorin ja meni laskemaan sen kanssa mäkeä. Mikään muu auto tai edes samanlainen mutta punainen traktori ei kelvannut, vaan sen piti olla se tietty keltainen traktori. Hoitotädit osasivat katsoa sen jo Lotalle valmiiksi, kunnes eräänä aamuna traktori olikin hukassa. Silloin jääminen oli vaikeaa, eikä Lotalle tietenkään käynyt muut autot tai leikit. Onneksi traktori lopulta löytyi ja pienen sylittelyn jälkeen Lotta jäi taas hyvillä mielin leikkimään.

Yhtenä päivänä kerho oli tehnyt retken päiväkodin aitojen ulkopuolelle ja Lotta oli saanut hepulin. Hän oli vain huutanut ettei halua retkelle ja äiti tulee. Olisiko Lotta voinut ajatella, etten minä löydä häntä, jos he lähtevät pois tutusta paikasta? Koko illan Lotta puhui, kuinka hän itki kerhossa ja puhuu siitä välillä vieläkin. Kerroin Lotalle, että äiti tulee aina hakemaan ja että he saavat kyllä käydä retkellä. Seuraavana päivänä Lotta oli ollut ensimmäisenä lähdössä portilla, kun retkeä oli ehdotettu.

Aina hakiessani hymyilevän ja iloisen Lotan kerhosta olen ajatellut, että hyvä juttu, että Lotta pääsi kerhoon. Hän on saanut sieltä ystäviä ja mm. puhe on kehittynyt huimasti. Lotta ilmeisesti myös ikävöi Venlaa, sillä aina kun mennään Lottaa hakemaan, juoksee Lotta ensin minun syliin ja sitten jo kiireenvilkkaa katsomaan Venlaa. Muutenkin Lotta huomioi Venlaa enemmän ja auttaa hoitamisessa niinä päivinä, kun on ollut aamupäivän kerhossa.

Tällä viikolla molempina päivinä Lotta on joka toisessa lauseessa ollut innoissaan lähdössä kerhoon ja joka toisessa sanonut, ettei halua mennä. Olen vienyt Lotan peläten, että tästä tulee se aamu, kun joudun jättämään hänet itkemään perääni. Pienen ujoilun jälkeen Lotta jäi kuitenkin molempina päivinä tyytyväisenä leikkimään ja tällä kertaa ilman traktoria! Eilen Lotta oli värittänyt kärpässienen ja esitteli sitä tänään Venlalle ylpeänä.

Kerhossa on kaksi hoitotätiä, joista Lotta on "hyväksynyt" vain toisen. Toinen täti ei saa pestä Lotan käsiä tai vaihtaa vaippaa, vain toinen kelpaa. Ehkä ajan kanssa (tai mahdollisesti pakkotilanteen edessä) Lotta hyväksyy myös toisen tädeistä.

Tällä hetkellä olen siis tyytyväinen, että Lotta pääsi aloittamaan kerhon. Mutta pelkään kyllä sitä, että jossain vaiheessa kerhoon meneminen ei olekaan kivaa ja joudun jättämään itkevän lapsen hoitotätien huomaan. Minä taas olen nauttinut saamastani "vapaa-ajasta". Venla nukkuu yleensä 1,5 tuntia sen jälkeen, kun ollaan viety Lotta, joten saan tosiaan hetken olla itsekseni. Torstaisin olen kerhon aikana yleensä käynyt Venlan kanssa vauvapiirissä, mutta tänään ajoin kotiin nauttimaan rauhasta ja omasta ajasta. Toivotaan, että kerhoilut sujuisi tästä eteenkinpäin hyvin ja että kerho olisi Lotalle mieluisa asia, sillä sitähän sen on tarkoitus olla.

Ps. Aina kun kysyn Lotalta, mitä hän on kerhossa tehnyt, vastaus on: "söin hiekkaa". Toivottavasti se ei ainakaan joka kerta pidä paikkaansa... :D

Väsyneitä kuulumisia

Venla kääntyi tänään ensimmäisen kerran kunnolla selältä mahalleen noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Pikkuneiti oli taidosta kovin innoissaan, vaikka lopulta tulikin itku kun ei masullaan jaksanut kauaa hengailla, eikä osannut vielä pyörähtää takaisin. Eiköhän Venla senkin taidon pian opi, kun hetken treenailee. :)

Täällä on hieman väsymystä ilmassa, etenkin minulla... Joni on ollut taas paljon pois kotoa ja lapset hieman (tavallista) vaativampia. Venla viihtyisi vain sylissä ja Lotta uhmaa. Viime viikolla ollessani päivän aamusta myöhälle iltaan yksin rukoilin illalla molempia lapsia itkien nukkumaan. Tuntui, ettei kädet jaksa pitää Venlaa enää hetkeäkään sylissä ja Lotalla ei ollut aikomustakaan käydä nukkumaan. Venla nukahti onneksi liinaan siksi aikaa, että sain Lotan nukkumaan, mutta loppuillan sainkin taas hyssyttää Venlaa. Viikonloppuna Lotta protestoi Jonin poissaoloa ja ainoastaan minä kelpasin yhtään mihinkään, isä ei saanut edes aamupalaa laittaa Lotalle. Onneksi koko perheen yhteinen metsäretki toi hieman helpotusta ja iltapäivällä Lotta kävi vielä isin kanssa kahdestaan pyörähtämässä jääkiekkopelissä. Jospa se isi taas alkaisi kelpaamaan...

Kauppareissut on viime aikoina sujuneet jo melko hyvin ja olen monta viime kertaa saanut palkita Lotan hyvästä käytöksestä Herra Hakkaraisella. Tänään oli kuitenkn toinen ääni kellossa. Melkein koko kauppareissu menikin suhteellisen hyvin, mutta yhtäkkiä karkkihyllyä ohittaessamme Lotta säntäsi irtokarkkien luokse ja nappasi suuhunsa karkin (ja Lotta ei vielä edes ole syönyt karkkia!). No, eipä muuta kuin kaivoin karkin Lotan suusta ja kerroin että noin ei saa tehdä ja kehoitin jatkamaan matkaa. Lotta sai raivarin ja olisi halunnut karkkinsa. Niinpä istutin hänet väkisin oman kärryni kyytiin (ja se ei muuten ole helppoa varsinkaan noissa kärryissä, joissa on myös vauvakaukalo, kun istumapaikkakin on puolta pienempi...) ja lähdin hakemaan viimeistä tavaraa työntäen karjuvaa kaksi vuotiasta, silmät pyöreinä ihmettelevää vauvaa ja Lotan pikkukärryjä. Loppureissun ajan käytiin Lotan kansa läpi, miksei hän nyt saanutkaan enää kävellä itse vaan joutui kärryn kyytiin, Lotta kun oli vain sitä mieltä, että hän osaa kävellä itse.

Päivä ei todellakaan parantunut kotiin päästyämme. Imetin Venlaa, kun Lotta päätti kiivetä olohuoneen pöydälle seisomaan, eikä tullut alas. Jouduin keskeyttämään imetyksen ja hakemaan Lotan pois. Kerroin hymyilevälle Lotalle, että äiti suuttuu jos pöydälle kiivetään, ja ettei saa kiivetä koska pöydältä voi pudota. Yritä siinä sitten pitää pokka ja olla vihainen, kun toinen katsoo hymyillen silmiin, sanoo "äiti ei enää vihainen, pusu, halataan", silittää, antaa pusun ja halaa. <3 Ruokapöydässä Lotta vielä kertasi, kuinka oli kaupassa joutunut kärryn kyytiin eikä saanut kävellä itse, ja kuinka äiti suuttui kun hän kiipesi pöydälle. Toivottavasti tyttö oppikin jotain näistä tilanteista...

Vähän kaikessa muussakin on taapero koetellut äidin hermoja tänään ja tunnin nukuttamisyrityksen jälkeen minä luovutin ja jätettiin päiväunet välistä. Onneksi mulle on luvassa tänään hieman omaa aikaa, kun menen ystäväni kanssa pitämään hääpalaveria syömisen merkeissä. Tulee kyllä niin tarpeeseen, vielä kun osaisin syödä hotkimatta. :D

Haaste

Sain jo ajat sitten haasteen Vauvakuumeesta ponnistaen-blogin Nellikseltä, kiitos, ja vastasinkin kysymyksiin melkein kokonaan jo aiemmin. Kuitenkin nyt vasta sain tehtyä haasteen loppuun, joten tässä tulee.

Haasteen säännöt ovat

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

1. Kuinka monta purnukkaa sinulla on kylppärissä/vessassa ja käytätkö oikeasti kaikkia?

Hmm, on niitä sen verran etten taida alkaa laskemaan. :D Ja en käytä kaikkia, eli inventaarion paikka olisi. Ns. ylimääräiset purnukat taitaa kaikki liittyä hiustenlaittoon, oon kokeillut esim. muotivaahtoa ja todennut, etten osaa käyttää sitä ja sinne se on jäänyt kaapin perukoille...

2. Oletko kissa- vai koiraihminen? Perustele.

Lapsena olisin vastannut, että kissa. Meillä oli kyllä koiriakin ja olisin halunnut omankin, mutta omat kissat oli mulle kuitenkin rakkaimpia. Nyt meillä on kaksi koiraa ja kissa ja jokaiseen niistä menee hermo joka päivä... :/ Tämän hetkiset koirat on kyllä tuota kissaa kivempia, kissa on ihan kauhee ja v*ttuilee meille vaan, ihan oikeesti! :D Mutta vastaus kysymykseen: en tiedä. :D

3. Millainen olet sisustajana?

Huono! :D Meillä on kaikki aika lailla jotain keräilyerää, mikään ei sovi yhteen, osa on mun vanhoja, osa Jonin, osa uusia, osa vanhoja jne. Haaveilen kyllä, että rakennettais joskus uusi talo ja pääsisin sitä sisustamaan, mutta toistaiseksi mennään näin. :D

4. Mistä haaveilet?

No siitä talon rakentamisesta (tai ehkä ennemmin rakennuttamisesta). Ja siitä, että keksisin, mitä haluan tehdä isona (kun kerran äiti jo olen) ja pääsisin johonkin ihanaan työhön jossa viihtyisin.

5. Missä olet 10 vuoden kuluttua ja millaisessa elämäntilanteessa?

No apua... Lapset on sillon jo isoja! Ehkä vois olla vielä joku pienempi lapsi siinä..? ;) En luovu toivosta täysin, vaikka aika selväksi Joni on tehnyt että lapset oli nyt tässä. Hmm. Toivottavasti oon löytänyt sen unelma-ammatin ja menestyn työssäni.

6. Jos sinulle aamulla heti herätessäsi annettaisiin 1000 euroa ja sinun pitäisi käyttää rahat samana päivänä, mihin käyttäisit ne?

Hirveetä, en mä tiedä! Liian pieni raha ostaa esim. uus auto mutta liian suuri raha shoppailla! Lastenvaatteet tuli kyllä ekana mieleen mut ei siihen saa menemään kun muutaman kympin. :D Paitsi että, jos saisin 1000€ niin mun tuurilla joku (tai kaikki) meidän eläimet jäis auton alle tai jotain muuta ja ne rahat menis eläinlääkäriin. Eli siihen siis. ;) No oikeesti varmaan laittaisin säästöön.

7. Mihin lähtisit mieluiten lomamatkalle juuri nyt?

Ihan mihin vaan. Musta ois ihana käydä Lapissa koska en oo koskaan siellä käynyt. Etelän matkakin ois kiva, mut en näiden muksujen kans kyllä vielä lähtis. Eli kotimaanmatkalle johonkin. (Nää mun vastaukset on ihan hirveen huonoja, sori...)

8. Paras asia sinussa? Ulkoinen tai sisäinen ominaisuus, saat päättää itse.

Empaattisuus, vaikka se onkin aika raskasta.

9. Mikä sinua on jäänyt eniten harmittamaan menneisyydessäsi?

Että oon ollut niin hirvee teini, anteeksi äiti ja iskä. Toivottavasti Lotta ja Venla päästäis mut helpommalla...

10. Mikä on paras vinkkisi/niksisi lastenkasvatuksessa?

Rakasta ja kuuntele lasta.

11. Lempivaatteesi?

Kotona (rikkinäiset) kollarit ja joku paita, ihmisten ilmoilla farkut ja joku paita. :D Lotta muuten tulee aina repimään mun rikkinäisiä kollareita ja sanoo "rikki, toiset housut"...

Mä en nyt taida taaskaan haastaa ketään, sorry...

Venla 4 kk

Eilen Venlalla tuli ikää täyteen neljä kuukautta.

Nyt Venla:

-naureskelee kovasti

-kaipaa seuraa ja kyllästyy helposti yksinään

-treenaa kovasti ympäri kääntymistä. Oikealle päin jalat kääntyy jo, mutta pää ei vielä nouse. Vasemmalle puolelle harvemmin yrittää.

-tarttuu eteen tuotuihin esineisiin ja vie ne suuhun

-viihtyy vihdoin ja viimein siedettävästi vaunuissa ja kaukalossa

-syö rintamaitoa

-ei huoli edelleenkään tuttia tai pulloa. Pulloa en kyllä ole edes yrittänyt, mutta tuttia tyrkytän silloin tällöin, kun tissi ärsyttää kun siitä tulee maitoa, ja sormetkaan ei aina ole paras juttu imeskellä... Joskus tuttia imaistaan pari kertaa, joskus jopa hieman pidempään, mutta koskaan se ei pysy suussa pitämättä.

-harrastaa vauvauintia ja vauvapiiriä

-nukkuu päivällä yhdet 2-3 tunnin unet ja parit (tai useammat) lyhyemmät unet

-yöt nukkuu vaihtelevasti. Toisina öinä ensimmäinen unipätkä on monta tuntia, toisina heräilee parin tunnin välein.

-vaatteissa käytössä koko 68

-vaipoissa Liberon koko 3 ja kestoissa S, seuraava koko pitäisi kyllä jo kaivella testattavaksi...

Käytiin tänään Lotan 2-v neuvolassa ja samalla otettiin Venlasta uudet mitat, lääkäri on sitten ensi viikolla.

Paino 7560g (6620 g)

Pituus 62,8 cm (59,6 cm)

Pianoa oli tullut kuukaudessa melkein kilo lisää! Täysimetyksellä siis jatketaan ja hyvä niin, mulla ei nimittäin oo vielä mitään mielenkiintoa aloittaa kiinteiden maistattamista.