Pääjalkainen

Olen jo jonkin aikaa odotellut, milloin saisin ihailla Lotan piirtämiä ensimmäisiä ihmisiä. Viime aikoina on tullut kotona piirreltyä todella vähän ja ollaankin keskitytty enemmän muovailuvahoihin. Tänään kuitenkin kirjoitettiin ja piirrettiin kummitytöllemme synttärikorttia ja Lotta intoutui piirtämään enemmänkin. Eipä tuo ensimmäisen pääjalkaisen piirtäminen vaatinut muuta kuin sen, että minä piirsin ensin ihmisen kuvan. Pian Lotta olikin piirtänyt kuvan isistä, jolla on pitkät jalat sekä parta ja viikset. Ja sitten piirrettiinkin jo koko perhe ja myös huomisen synttärisankarin perhe.

"Pyöreä pää. Sitten suu. Pyöreät silmät. Venlalle piirrän ihan pienet jalat. Äidillä on pitkät jalat niinkuin isilläkin."

Lotan 3-v synttärit

Viikonloppuna meillä juhlittiin 3-vuotiasta Lottaa. Lauantaina oli Lotan oikea syntymäpäivä ja lauantai oli meillä myös pääasiallinen juhlapäivä, vaikka sunnuntainakin kävi pari vierasta.

Lauantaina vieraita kävi ensin aamupäivällä ja pienen lepohetken jälkeen myös iltapäivällä. Lottakin nukahti päivällä sohvalle kesken ohjelman, mikä osoittautui kyllä äärimmäisen hyväksi asiaksi...

 

Kun kysyin Lotalta, minkälaisen kakun hän hauaa syntymäpäivilleen, oli vastaus selvä: punaisen Muumikakun! Ajattelin päästää itseni helpolla ja ostaa kakkukuvan kakun päälle, sillä en osaa tehdä esim. sokerimassasta yhtään mitään, mutta idea osoittautuikin haastavammaksi kuin olin luullut. Muumikakkukuvia ei nimittäin löytynyt mistään (paitsi nettikaupoista)! Kiersin vaikka kuinka monta kaupunkimme kauppaa ja kaikista löytyi mm. Cars-, Prinsessa- ja Hello Kitty-kakkukuvia, muttei Muumia. Juhlakaupasta sitten lopulta löytyi Muumitkin ja saatiin neidille hänen haluamansa kakku. Lisäksi meillä oli Muumi-aiheisia ilmapalloja, servettejä sekä lapsilla lautaset ja mukit.

Lahjaksi Lotta sai paljon pelejä ja niitä onkin tässä ehditty jo joka päivä useampaankin kertaan pelaamaan. Lisäksi lahjaksi tuli muovailuvahoja, Niiskuneiti käsipyyhe, Muumi tyynyliina, koottava täytekakku, kaksi Muumi kirjaa, Muumi palapeli, herätyskello, Niiskuneiti hilepallo, Barbi ja auto, sekä pari lahjakorttiakin: toisella Lotta pääsee kummitätinsä kanssa Hoploppiin ja toisella toisen kummitätinsä ja -setänsä kanssa eväsretkelle. Vieraat olivat olleet hyvin perillä tytön tämänhetkisestä Muumi-innostuksesta ja niin lahjat kuin kortitkin olivat hyvin vahvasti Muumia.

Lotan mielestä parhaat lahjat olivat herätyskello ja "se missä sataa kimalletta". Tuo kyseinen kimallepallo on veljeni vaimon tekemä ja herätti kyllä ihastusta. :) Herätyskelloa Lotta alkoi pari viikkoa sitten toivomaan aivan yllättäen, kun Jonin herätyskello eräänä aamuna soi. Oman herätyskellon Lotta kuulemma tarvitsi, jottei hänen tarvitsisi enää herätä isän herätyskelloon. Kun paketista paljastui oma herätyskello, hihkaisi Lotta "Minun herätyskelloni!" ja juoksi viemään sen sänkynsä päätyyn. Sen jälkeen hän vei kaikki vieraat katsomaan uutta kelloaan ja halusi vain leikkiä nukkumista, jotta voisi sitten herätä uuteen kelloonsa. Seuraavana aamuna Lotan herätessä ensimmäinen asia mielessä oli herätyskello ja Lotta ihmetteli, miksei kello ollutkaan herättänyt häntä. Vielä meni läpi se, että jos herää niin aikaisin, ei kello ehdi häntä herättämään. Omaksi ilokseni kellossa ei toimi herätys (tai ainakaan me ei saada siihen laitettua vetoa), sillä pelkäsinkin Lotan laittavan kellon soimaan keskellä yötä. Tuon kellon erittäin äänekäs tikitys on jo ihan riittävästi minulle, Lotan sänkyhän on nimittäin aivan omani vieressä...

Kolmevuotias jännittää ja odottaa syntymäpäiviä jo ihan eri tavalla kuin esimerkiksi kaksivuotias. Synttäreitä odotettiin monta viikkoa ja jo kaksi viikkoa aiemmin alettiin laskea öitä juhliin. Koko päivä oli yhtä jännitystä ja sen lisäksi Lotta vetäisi aika makoisat sokeriöverit ja ilta oli melko kaoottinen. Sunnuntainakin piti jännittää ja odottaa vieraita iltapäivään asti ja koko aamupäivän Lotta hyppi seinille. Juhlat kruunautuivatkin kunnon itkupotkuraivariin, jonka saattelemana viimeiset vieraat sunnuntaina lähtivät ja tytöt hieman tavallista aiemmin yöunille. Jos kuitenkin päädytään ensi vuonnakin juhlat pitämään (mikä tietenkin on hyvin todennäköistä, vuodessa ehtinee hyvin unohtaa nämä kauhunsekaiset fiilikset), niin voisin pyrkiä ihan oikeasti pitämään juhlat vain yksipäiväisinä ja mahdollisesti myös kutsumaan kaikki vieraat yhdellä kertaa.

Juhlienjälkeiseen arkeen on palattu karusti. Venla on nukkunut sunnuntaista saakka todella huonosti ja tänä aamuna en olisi millään saanut silmiä auki. Korvatulehdushan siellä jälleen kerran muhi, toivotaan että nyt lääkkeiden myötä saataisiin nukkua edes hieman paremmin...

Lotan 3-v neuvola + Venlan kasvukontrolli

Tiistaina käväistiin pitkästä aikaa neuvolassa molempien tyttöjen kanssa. Lotalla oli 3-vuotis neuvola, jossa tehtiin ensimmäistä kertaa tehtäviä. Käynti jännitti minua sen takia, että neuvolantätimme oli vaihtunut ja epäilin, miten Lotta suostuu vieraan ihmisen kanssa tehtäviä tekemään. Aika pitkään Lotta pitikin sormia suussa (tää on joku uusi juttu, sormet suussa aina kun jännittää tai ujostuttaa...), mutta ujostelusta huolimatta teki annetut tehtävät hienosti. Tehtävinä oli mm. piirtää mallin mukaan pysty- ja vaakaviiva, nimetä värejä, rakentaa palikoista torni, kävellä viivaa pitkin jne. Neuvolakortissa lukee:

"Touhukas tyttö. Tehtävät teki taitavasti. Pituutta tulee hieman naftisti. Kerhossa käy ja siellä viihtyy. Uhmaikää löytyy ikään kuuluvasti. Asiat kunnossa!"

Lotalla oli tosiaan tullut pituutta "liian vähän", eli ilmeisesti pituus on käyriin nähden laskusuunnassa. 2-vuotiaana Lotta oli 84 cm pitkä ja nyt 89,2 cm. Joulukuussa käydään kasvukontrollissa mittaamassa tyttö uudelleen.

Venlan pituushan tippui 1-vuotisneuvolassa alakäyrälle ja nimenomaan tuon laskusuunnan takia otettiin nyt mitat myös Venlasta. Venlahan sai kunnon hepulin ja vääntyili ja kääntyili ties miten, kun mittoja otettiin. Pituus saatiin jotenkuten otettua, mutta puntarille en Venlaa saanut mitenkään. Kaiken kukkuraksi sain hätäpissatkin päälleni... Lopulta paino otettiin niin, että minä kävin Venla sylissäni vaa'alla ja sen jälkeen yksin. 1-vuotiaana Venla oli 73,6 cm pitkä ja nyt 76,4 cm. Koska pituutta oli edelleen tullut huonosti, laitettiin Venlan mitat lääkärille. Tänään neuvolasta tuli soitto, että joulukuussa mitataan myös Venla jälleen kerran. Itse en usko, että tyttö tuosta nyt yhtäkkiä venyisi niin paljon, että pääsisi takaisin käyrille, joten mielenkiinnolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Joulukuussa sitten tosiaan seuraavan kerran neuvolaan ylimääräisiin mittauksiin. 

Erilainen arki

Keittiöremontti on kestänyt nyt kolme viikkoa ja uskokaa tai älkää, alkaa tää vähän jo kyllästyttää... Onneksi ensi viikolla pitäisi tulla valmista ja kyllähän tuo nyt jo alkaa näyttää aika kivalta. Arkipäivät me ollaan lasten kanssa milloin missäkin: kavereiden luona kylässä, puistossa, kerhossa, kaupungilla ja eniten minun vanhempieni luona. Aamulla kotoa lähdetään yleensä noin kahdeksan yhdeksän maissa ja kotiin tullaan iltapäivällä neljän ja viiden välillä. Tällainen arki eroaa hyvin paljon totutusta ja se onkin saanut minut pohtimaan, minkälaista meidän arki on sitten, kun minä palaan töihin.

Ensimmäisinä päivinä tuskailin sitä, miten me ikinä tullaan selviämään aamuista niin, että saan tytöt ja itseni valmiiksi, vietyä tytöt hoitoon ja selvittyä itse vielä ajoissa töihin. Etenkin, kun nyt meidän ei edes ole tarvinnut lähteä liikkeelle erityisen aikaisin, eikä tyttöjä esimerkiksi ole tarvinnut herättää aamuisin, vaan ovat ehtineet heräämään omaan tahtiinsa (yleensä molemmat heräävät kuuden ja seitsemän välillä).

Aamuja enemmän minua tuskastuttaa illat. Kun tullaan kotiin, on hirveällä tohinalla laitettava lapsille ja koirille ruoka. Nyt sitä ei edes tarvitse valmistaa, vain lämmittää mikrossa, mutta mitäs sitten kun se ruoka pitäisi valmistaakin töistä tultua? Sitten pitää käyttää koirat ulkona (käyvät pikaisesti jo ennen ruokaa ja ruuan jälkeen sitten uudestaan). Kaikki siivous, tiskaaminen ja pyykkäys pitää hoitaa illalla. Kaiken tuon teen aina päivällä ihan jo senkin takia, että esimerkiksi pyykit ehtivät kuivua seuraavaksi päiväksi, kun ne on pesty jo päivällä. Tällä hetkellä sentään vietän lasten kanssa aikaa päivällä, mutta entäs sitten kun lapset ovat päivän hoidossa? Lastenkin kanssa pitäisi ehtiä viettää aikaa sen parin tunnin aikana, jonka illasta ovat vielä hereillä.

Tällä hetkellä minulla on omia harrastuksia kahtena iltana viikossa ja näiden kolmen viikon aikana lähdöt niihin on olleet aika lentäviä. Tulen kotiin, annan lapsille ja koirille ruuan nenän eteen, Joni tulee kotiin ja minä lähden. Monesti muistan vasta matkalla, etten huomannut katsoa edes onko minulla puhtaat vaatteet päällä. Veikkaanpa, että töihin palattuani harrastukset saavat jäädä tauolle ainakin joksikin aikaa. Ja mites muuten aika Jonin kanssa? Onko sitä sitten joskus kymmenen vuoden päästä?

Nämä ajatukset saattavat jonkun korvaan kuulostaa hölmöiltä, mutta minä olen elänyt viimeiset kolme vuotta kotiäitinä. En ole vielä koskaan yhdistänyt työ- ja perhe-elämää ja suoraan sanottuna se pelottaa minua hiukan. Varmasti siihen oppii ajan kanssa ja hommat kotonakin hoituu, vaikka päivät onkin töissä. Vielä se on kuitenkin täysin vierasta minulle, vaikkakin alkaa olla jo ajankohtaista. Siinä mielessä tuli ihan hyvään paikkaan tämä päivät evakossa oleminen, niin on edes jonkinlaisia mielikuvia siitä, miten arki muuttuu, kun palaan töihin.

Kerhoa ja muskaria

Eilen vihdoin alkoi kovasti odotettu kerho kesätauon jälkeen. Lotta tosiaan jatkaa jo vuosi sitten aloittamassaan kerhossa kahtena päivänä viikossa 3,5 tuntia kerrallaan. Lotta on odottanut kerhon alkua jo jonkin aikaa, vaikka kerhotädit olivatkin uusia. Myös melkein kaikki kerhokaverit ovat uusia: Lotan lisäksi vain kaksi viime vuotista lasta jatkoivat samassa kerhossa. Ryhmässä taitaa tällä hetkellä olla 13 lasta ja suurin osa tuntui olevan näitä noin kolme vuotiaita, että kyllä siinä ihan tohinaa riittää.

Aamulla Lotta lähti kerhoon intoa puhkuen reppu selässään. Kerhoon mennessämme hyvä että ehti heipat huikata, kun oli kiire leikkimään. Poishakiessa vastassa oli iloinen tyttö, jonka kerhopäivä oli mennyt oikein hyvin. Uudet tädit olivat laittaneet jokaisen lapsen rintaan nimilapun ja Lotalta nimeä kysyttäessä oli hän kertonut olevansa iso tyttö... Oli se nimikin lopulta sieltä tullut ihan oikein. :D joka tapauksessa ainakin eilisen perusteella kerhoilu jatkui hyvällä menestyksellä ja Lotta viihtyy siellä hyvin.

Torstain kerhon aikana Venlalla on muskari. Venla pääsikin nyt ensimmäistä kertaa harrastamaan tällaista ja vieläpä ilman Lottaa. Ja täytyy kyllä sanoa, että tekee Venlalle todella hyvää päästä  sosiaalisiin tilanteisiin ilman Lottaa. Venla sai heti eräästä pojasta kaverin ja he kiipeilivät yhdessä tyynyjen päälle. Muskarissa laulettiin jokaiselle lapselle erikseen "nimilaulu" ja Venlan ollessa vuorossa, alkoi häntä kovasti ujostuttaa. Muskariope siis kävi vuorollaan jokaisen lapsen edessä laulamassa, kaikki muutkin lauloivat yhteen ääneen ja jokaisen lapsen kohdalla laulettiin hänen nimensä. Venlan ollessa vuorossa alkoi Venla itkeä ja kiipesi syliini piiloon. Kuitenkin heti hänen vuoronsa mentyä kaikki oli taas hyvin ja leikit jatkuivat. Uskoisin Venlan nauttivan muskarista, kunhan ensin tottuu ajatukseen, paikkaan ja muihin ihmisiin. Ja kyllä eilenkin jo Venla hieman tanssahteli ja taputti mukana, joten eiköhän se siitä. :)

Muskari kestää puoli tuntia ja sen jälkeen meille jää vielä kaksi tuntia aikaa, ennen kuin Lotan kerho loppuu. Olin varautunut lenkkeilemään kylällä sen aikaa, mutta seurakunnan perhekuppila olikin siirtynyt tiistaista torstaihin, joten sinnehän me jäätiin, kun ovat vielä muskarin kanssa samassa rakennuksessakin. Myös tuolla oli mukava nähdä Venla leikkimässä muiden lasten kanssa ja pienistä alkukiukuista huolimatta leikit sujuivat hyvin. Meiltä on tuonne kylälle tosiaan matkaa noin 15 km, joten on kiva että torstain kerhon ajaksi ei tarvitse ajella kotiin ja takaisin, vaan saadaan aika kulumaan kylällä.

Nyt sitten odotellaan ensi viikon kerhoja ja muskaria. Lotta olisi kovasti halunnut tänäänkin mennä kerhoon, mutta tyytyi kuitenkin leikkipuistoon etenkin, kun kummityttömmekin äitinsä kanssa tuli sinne myös.