Rakas joulupukki...

Sukulaiset ja ystävät alkavat kysellä lasten sekä omia joululahjatoiveita, joten on aika kirjoittaa kirje joulupukille. Pitkään tuntui, etten millään keksi mitään toivottavaa varsinkaan Venlalle, jolle on säästetty kaikki Lotan vanha. Löytyihän niitä toiveita sitten kuitenkin lopulta, vaikka suunnittelinkin jo vihjaavani, että meidän sijaan joululahjoja voisi antaa vaikka vähävaraisille perheille... Ja vaikka nyt tähän "toiveitamme" listaankin, niin en ole lainkaan pahoillani, vaikka joku (tai useampikin) jättää meille lahjat hankkimatta ja aivan ehdoton toive on, että lahjanantajat hankkivat maksimissaan yhden lahjan kullekin! Tähdellä merkityt toiveet on jo esitetty eteenpäin, vinkkinä jos siellä joku meidän tutuista listaa lukee. ;)


Lotan toiveet

Juniorituoli*
Jottei meidän tarvitse ostaa Venlaa varten uutta syöttötuolia, toivotaan Lotalle uutta junnutuolia. Junnukäytössä ollut Tripp trapp siirtyisi näin syöttötuoliksi Venlalle.

Sukset*
Toivotaan, että talveksi tulee edes sen verran lunta, että suksimista päästään treenaamaan omassa pihassa.

Soiva laulukirja*
Lotta tykkää lauleskella, joten mikä olisikaan parempi lahja kuin tämä! Äitikin pysyy ehkä edes suunnilleen nuotissa, kun saa sekä sanat, nuotit että musiikin avukseen. ;)

Postimies Pate-dvd*
Lotan tämän hetken lemppari on Postimies Pate. Meillä on vain yksi dvd Patea ja lienee sanomattakin selvää, että kun Lotta osaa vuorosanat ulkoa, on sitä katsottu jo ihan riittävästi...

Brion junarata*
Tästä haaveilin itsekin lapsena ja tämä olisi loistava lahja siinä mielessä, että tällä varmasti leikitään pitkään ja aina voi ostaa uusia lisäosia. Junaradan kohdalla mietityttää se, mahtuuko se meillä mihinkään...


Puuhelmet
Lotta on kovin innostunut koruista ja itse tekemisestä, joten tällaisista puuhelmistä olisi varmasti kiva tehdä itse itselleen koruja.

Sakset
Vielä Lotta ei ole osoittanut kiinnostusta leikkaamiseen, tosin eipä siihen ole annettu mahdollisuuksiakaan. Lähitulevaisuudessa sekin on varmasti edessä, joten Fiskarsin lastensakset tulisivat varmasti tarpeeseen.

Lääkärilelusetti*
Lääkärileikitkin alkaa olla ajankohtaisia. Venlan neuvolalääkärin jälkeen Lotta leikkii silloin tällöin lääkäriä ja tällaisen setin avulla leikit varmasti vielä etenevät pidemmälle.

Nukenvaatteet*
Lotta pukee omalle Baby Bornilleen omia vanhoja vaatteitaan, jotka on auttamatta aivan liian isoja nukelle. Uusia vaatteita nukelle siis kaivataan kipeästi.




Venlan toiveet

Vauvapulkka
Vauvapulkkaa meillä ei ole, koska sellaista ei Lotan vauva-aikana tarvittu. Venlalle pulkalla voisikin olla käyttöä. (Tämän ehdinkin jo ostamaan kirppikseltä.)

Brion Klovni-torni
Rengastorni meiltä kyllä jo löytyy, mutta tämä Brion Klovni olisi erilainen ja varmasti mieluinen.

Lamazen Eddie-norsu
Tätä haaveilin jo Lotalle, norsu soittaa musiikkia ja siihen voi myös itse tallentaa oman sävellyksensä. Myös muut Lamazen lelut olisi ihania. :)

Pyyhe*
Huppupyyhe tai ihan tavallinen pyyhe, niille löytyy aina käyttöä.

Sophie purulelu*
Venla pureskelee koko ajan jotakin, joten Sophie kirahvi olisi varmasti mieluinen. 

Piano*
Tästä Lotta tykkää edelleen kovasti ja leikkii tällä aina kaverinsa luona, meillä tätä ei siis ole. Eiköhän Venlakin tykkäisi tätä rimputtaa. :)

Näiden lisäksi molemmille lapsille ainakin äidin mielestä mieluisa lahja voisi olla lahjakortti johonkin vaateliikkeeseen (esim. Lindex). Myös raha tyttöjen tilille tulevia hankintoja (kuten turvaistuinta) varten on tervetullutta.

Vanhempien toiveet

 

Lumikola*

Meillä ei (vieläkään) ole lumikolaa ja nyt alan olla kyllästynyt pihan "kolaamiseen" lumilapiolla.

Otsalamppu

Asutaan täällä metsän keskellä, eikä ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun otsalamppua on kaivattu esim. polttopuita pimeällä hakiessa.

Kastehelmi astiat

Nää on vaan niin ihania. <3 Meillä on muutama pikkulautanen, mutta etenkin niitä kaivattaisiin lisää. Myös esim. isompi tarjoilulautanen mahtuisi vielä kaappiin.

(Nämä oli nyt kyllä minun keksimiä, Jonilta en edes kysynyt kun ei sieltä koskaan tule mitään järkevää ideaa. ;))

Kiinteiden maistelua

Mulla oli tavoitteena täysimettää suositeltu kuusi kuukautta. Venla onkin kasvanut todella hyvin pelkällä rintamaidolla, joten sen puolesta tavoitteelle ei ollut esteitä. Viime aikoina Venla on kuitenkin ollut todella kiinnostunut ruuasta, tavoittelee käsin meidän ruokia ja vitamiinitippoja odottaa lusikasta suu ammollaan. Niinpä päätin tällä viikolla ottaa pienen varaslähdön kiinteiden aloituksessa ja ollaan jo hieman maisteltu soseita ja kurkkuviipaleita. 

Olen antanut vielä todella pieniä määriä soseita, nyt on hieman maisteltu bataattia, luumua ja jotakin hedelmäsosetta. Lisäksi Venla on syönyt kurkkuviipaleita ja maissinaksuja. Etenkin kurkkua ja naksuja, joita Venla saa siis itse syödä, vetelisi Venla niin paljon kuin vain antaisi. Oli siis mielestäni ihan hyvä käyttää Venlan kiinnostus ruokaan hyväksi ja aloittaa kiinteiden maistelu kolmisen viikkoa ennen puolen vuoden ikää. Vielähän se on vain maistelua, aloitetaan sitten kunnolla parin viikon päästä.

Tänne on viimein saatu lunta ja tänään käytiin sitä aamulla tyttöjen kanssa ihmettelemässä. Vielä menivät tytöt samassa pulkassa, mutta löysin jo kirppikseltä Venlalle vauvapulkan, toivotaan vaan, ettei lumi sula ennen kuin päästään sitä testaamaan. Lotan mielestä ulkona oli kuuma kesäpäivä ja hän teki hiekkakakkuja pyyhkien hikeä otsaltaan...

Rennompi ote

Mä oon tämän syksyn aikana huomannut, että stressaan ihan typeristä ja turhista asioista. Esimerkiksi kun meidän pitää lähteä kotoa johonkin, mulla on hirvee stressi siitä, että saan lapset ja itseni puettua ja otettua kaiken tarpeellisen mukaan ilman, että joku ehtii menettää hermonsa totaalisesti. Jos meidän pitää vielä olla jossakin tiettyyn aikaan, tuplaantuu stressi. Mua alkoi ärsyttää, kun aina ajoin kaasu pohjassa ja tuli hännän alla, itsellekin tuli siitä vain huono olo kun koko ajan tuntui, että on kiire.

Lotan kerhoaamut on yksi loistava esimerkki tästä mun lähtöstressistä. Ylös pitää nousta viimeistään klo 7, aamupala olla syötynä ennen puoli kahdeksaa, Venla herättää heti puolen jälkeen jos ei ole vielä herännyt, vaihtaa kaikille vaatteet ja lapsille kuivat vaipat, imettää Venla, pakata kerhoreppu (yleensä kyllä pakkaan jo illalla), pukea kaikille ulkovaatteet ja istua autossa viimeistään 8.15 kun kerho alkaa 8.30. Yleensä päästiin liikkeelle tuossa noin vartin yli, mutta silti piti ajaa kovaa, että ehdittiin ajoissa ja stressata sitä, että myöhästytään.

Tää stressaaminen alkoi ärsyttää mua siinä määrin, että päätin tietoisesti alkaa ottaa rennommin ja sitä olen nyt harjoitellut etenkin kerhoaamuina. Sillä kun ei ole kenenkään kannalta mitään merkitystä, ollaanko me kerhossa 8.30 vai 8.40. Kuitenkin ihmiselle, joka on ennen ollut aina paikalla 10 minuuttia ennen sovittua, on ollut vaikeaa mennä "myöhässä". Olen kuitenkin kehittynyt ja kerhoaamumme on nykyään paljon rennompia; aamupalaakin saatetaan alkaa syömään vasta puoli kahdeksalta. ;) ja vaikken enää otakaan hirveää stressiä lähtemisestä, ollaan me silti melkein aina oltu ajoissa.

Yksi koettelemus itseäni kohtaan oli tänäaamuna. Meillä on lauantaisin vauvauinti klo 9.30 noin vartin ajomatkan päässä kotoa. Yleensä pyritään olemaan hallilla 9.15, eli kotoa lähdetään klo 9, jotta ehditään rauhassa vaihtaa uikkarit päälle ja hipsiä altaanreunalle. Tänään, kuten muinakin aamuina laitoin tytöt ja itseni valmiiksi tavaroita myöten Jonin maatessa sohvalla vielä 8.50 yövaatteissa ja uimakamat pakkaamatta. Kertaakaan en hoputtanut, niinkuin yleensä ja liikkeelle päästiin yhdeksältä, kuten aina. Matkalla teki mieli komentaa Jonia ajamaan reippaammin, niinkuin yleensä, mutta tällä kertaa olin hiljaa ja luotin siihen, että ollaan ajoissa. Ja mä oon sitä paitsi joka kerta siellä altaanreunalla viimeistään viisi minuuttia ennen kuin meidän vuoro alkaa... Hallin parkkipaikalla oltiin vartin yli, otettiin lapset ja kassit autosta. Tässä vaiheessa muistin, että jotain puuttuu: meidän uimarannekkeet oli jääneet kotiin! Ne, joilla uimahalliin pääsee ja joilla saa kaapin lukkoon. Eipä siinä sitten muuta kuin kamat ja lapset takaisin autoon ja kotimatkalle. Itse pidin tätä unohdusta rennommin ottamisen syynä, Jonin mielestä se taas johtui siitä, että mulla on niin paljon kaikkea mielessä. Joka tapauksessa siihen nähden, että minä huolehdin kolmen ihmisen lähtemisestä ja tavaroista lähes aina kun johonkin lähdetään, on aika hyvin, ettei tavaroita unohdu useammin.

Vaikka uimareissumme jäi unohduksen takia tällä kertaa välistä, yritän silti jatkossakin noudattaa rennomman lähtemisen taktiikkaa. Onneksi olen itsekin huomannut, etten saavuta stressaamisella yhtään mitään.

Kotiintultuamme Lotta ja Joni tekivät pannukakkua ja se taisi olla Lotan mielestä vähintään yhtä hauskaa kuin uiminen. :)

Venla 5 kk

Isänpäivänä Venla täytti viisi kuukautta. Nyt Venla

-juttelee ja naureskelee paljon
-kääntyy selältä mahalle ketterästi
-on kääntynyt muutaman kerran myös mahalta selälle
-liikkuu akselinsa ympäri ja hieman myös eteenpäin
-viihtyy lattialla leikkimatolla tai Lotan hömpötettävänä
-innostuu isin nähdessään
-syö rintamaitoa
-harrastaa vauvauintia ja vauvapiiriä

-omistaa kaksi hammasta
-nukkuu päivällä kahdet 1-3 tunnin päiväunet ja parit lyhyemmät torkut
-yöt nukkuu taas suhteellisen hyvin, syö yleensä 2-4 kertaa. Toisina öinä tissin pitää olla koko ajan suussa...
-yöt nukkuu äidin kainalossa perhepedissä
-vaatteissa koko 68-74
-vaipoissa Liberon 4

Venla on aivan mainio viisikuinen typykkä. Hän on alkanut innostua kovasti nähdessään isin, varsinkin työpäivän jälkeen. Joskin viettäessään aikaa iskän sylissä ja äidin pyyhältäessä ohi, alkaa armoton huuto äidin perään... Muita ihmisiä Venla tuijottaa kovin vakavana, mutta alkaa yleensä hymyillä, kun hänelle hymyillään.

Venla herää yleensä höpötellen ja on heti hymyssäsuin, kun häntä menee sängystä hakemaan. Yöt Venla nukkuu minun kainalossa ja nyt on ollut useampi yö, kun viihtyisi vain rinnalla. Heräillä ei kuitenkaan montaa kertaa, eikä herätyksillä jäädä pidemmäksi aikaa hereille. Aamupäivällä Venla nukkuu noin puolen tunnin tirsat, sitten päivästä riippuen päivällä ja iltapäivällä noin 1,5 tunnin unet tai vain yhdet vajaan kolmen tunnin unet, ja illalla vielä lyhyet unet ennen nukkumaanmenoa. Illalla nukahtaa klo 21-22 ja aamulla herää noin klo 7-8.

Vauvauinnista Venla tykkää kovasti ja on joka kerralla jaksanut olla koko puolituntisen altaassa. Venla on jo kannusukeltanut sekä pintasukeltanut, eli sukeltanut ilman kannuakin (veden valutusta päälle). Vauvapiirissä ei olla nyt käyty moneen viikkoon, äitiä on väsyttänyt liikaa ja ollaan oltu kipeinäkin.

Tuttia syö joskus jopa muutaman imun verran, mutta ei se suussa pysy. Pulloa söi mummolta, kun äiti ja iskä kävi häissä humputtelemassa. Meiltä ei pulloa huoli (tai no en kyllä oo enää edes yrittänyt, Joni on...).

Liikkuminen on kehittynyt viimeisen kuukauden aikana paljon, nyt mennään selältä mahalle hetkessä, vaikka joskus toinen käsi jääkin ikävästi eteen. Venla myös liikkuu akselinsa ympäri, muttei vielä täyttä ympyrää. Ja eteenkinpäin tuo kovasti möngertää, jalat menee jo hieman kehon alle ja lähellä oleviin leluihin päästään useimmiten käsiksi. Ryömimiseksi tuota ei oikein vielä voi kutsua, vaikka sylissä mahallaan ollessaan pääseekin jo näppärästi eteenpäin.

Sellainen on meidän viisikuinen Venla vempula. <3

Ps. Pakko kirjoittaa tähän samaan, kuinka Lotta Venlan itkiessä alkaa laulaa "Pii pii pikkuinen lintu, paakottaa paakottaa paakottaa paakottaa". :D (oikeasti laulu jatkuu " pakottaako jalkojas")

Haaste: kymmenen kysymystä

Sain tämän kysymyshaasteen Raparperipolkua pitkin-blogin Nealta, kiitos!

Tässä haasteessa vastataan haastajan keksimiin kymmeneen kysymykseen, keksitään itse uudet kysymykset ja haastetaan uusia blogeja vastaamaan niihin.

Tässä minun saamani kysymykset:

1. Oletko meinannut kirjoittaa jostakin blogissasi, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt vain luonnoksiin?

Eipä taida kyllä olla mitään sellaista. Joskus oon varmaan ajatellut kirjoittavani jostakin, mutten sitten kuitenkaan olekaan saanut aikaiseksi.

2. Paras hetki päivässäsi?

Jos molemmat lapset sattuu nukkumaan päiväunia samaan aikaan, niin se. Saan juoda teen rauhassa ja lämpimänä, ja katsoa jotain hyvää ohjelmaa tv:stä.

3. Odotatko jo joulua?

Odotan! Pitäisikin jo suunnitella joulukalenteria ja askarrella joulukoristeita.

4. Oletko lipsunut jostain "minun lapseni ei sitten koskaan"-asiasta?

En muista, että mulla olisi ollut tuollaista "ei koskaan" ajatusta, mutta kyllä olen muuttanut ajatuksiani muuten joistain kasvatukseen liittyvistä asioista.

5. Lapsen synttärit. Iso stressi vaiko ihana juhla, jota odotat ja teet/suunnittelet jo kuukausia etukäteen?

En stressaa, mutten myöskään suunnittele kuin ehkä paria viikkoa etukäteen.

6. Vietätkö omia synttäreitäsi?

Ei ole tullut muutamaan vuoteen vietettyä, ehkä kolmekymppisiä sitten tulee..?

7. Muistutatko omaa äitiäsi?

Kyllä varmaan, ainakin joiltain osin.

8. Lapsi & puhelin. Mitä ajatuksia herättää?

Tässä on muuten yksi asia, mistä olen muuttanut ajatuksiani. Ajattelin, ettei mun lapsi todellakaan osaa pari vuotiaana käyttää puhelinta, mutta hups vaan, niin tuo osaa! Itse oon ostanut oman ensimmäisen puhelimeni rippilahjaksi saaduilla rahoilla ja ajattelin, ettei mun lapsetkaan saa puhelinta aiemmin. Maailma on kuitenkin muuttunut ja luulenpa, että joudun tulemaan tuossakin vastaan. Ja jos otetaan vielä kantaa viime aikoina esillä olleeseen asiaan, että vanhemmat käyttää liikaa älypuhelimiaan lastensa kustannuksella niin olen sama mieltä ja syyllistyn siihen itsekin. Olen kuitenkin tietoisesti yrittänyt vähentää puhelimen räpläystä ja keskittyä siihen leikkimiseenkin oikeasti.

9. Voisitko tehdä bloggausta työksesi?

Miksipä en, eiköhän se onnistuisi ja voisi olla ihan hauskaakin.

10. Mitä leikitte viimeksi?

Meillä on nyt molemmat lapset kipeänä, joten paljon ollaan vaan pötkötelty sohvalla. Lotan kanssa ollaan myös muovailtu muovailuvahoilla. (vastasin kysymyksiin jo maanantaina, loppuviikosta ollaan kyllä leikitty vaikka ja mitä ;) )


Tässä minun kysymykseni:
1. Mikä joulussa on parasta?
2. Mikä tekee sinut iloiseksi?
3. Entä surulliseksi?
4. Mitä herkkua (tai ei-herkkua) et voi vastustaa?
5. Parasta arjessasi juuri nyt?
6. Kahvi vai tee? Vai kenties joku muu?
7. Lapsesi /lapsiesi nimi: mistä tulee? Oliko vaikea vai helppo keksiä? (Jos et paljasta lapsen nimeä blogissa, avaa silti vähän tarinaa nimen takana :) )
8. Lempipuuhasi/-leikkisi lapsesi kanssa?
9. Taito, jonka haluaisit lapsesi oppivan?
10. Ärsyttävin lastenlaulu?

Mukaan haastan
Nellis - Vauvakuumeesta ponnistaen
Elina - PikkuPeikkoPrinsessat
Maisamiisa - Perhosia masussa

Haaste: blogitarina

Oon viime aikoina ollut tosi hidas vastaamaan haasteisiin, mutta nyt on jo pakko purkaa "jonoa". Olen lukenut muiden vastauksia tähän haasteeseen ja salaa toivonut, ettei kukaan haastaisi mua, ihan vaan koska musta tuntuu, ettei mulla ole tähän mitään sanottavaa. Maria mut kuitenkin haastoi mukaan Love beyond words-blogissaan, joten yritän nyt sitten jotakin keksiä. Kiitos Maria. :)

Haasteen säännöt ovat seuraavat: (saa kopioida omaan blogiin)

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteen ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkun kuvan yhteyteen tagi #blogitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogitarina -haasteen käynnisti Kototeko -blogi.

No niin. Bloggaamisen aloitin 2012 kun aloin suunnitella meidän häitä. Halusin paikan, johon saisin kaikki ideat helposti talteen. Luin myös paljon muita hääblogeja ja keräsin ideoita meidän häitä varten. Kyseinen blogi oli nimeltään "hopeamustikoita" ja se löytyy edelleen, jos siellä nyt joku kaipaa ideoita omiin häihinsä. ;)

Kun häät oli vietetty, jäin kaipaamaan kirjoittamista. Odotin Lottaa ja aloin seuraamaan muita raskaus- ja vauvablogeja. Aluksi oman elämän jakaminen epäilytti minua ja pohdin pitkään oman raskausblogin perustamista, mutta lopulta päätin kokeilla. Kesällä 2013 kirjoitin ensimmäisen postauksen "Syksyn poikanen"-blogiin, sen pääset lukemaan tästä. En tahtonut millään keksiä nimeä blogille, enkä oikein missään vaiheessa ollutkaan tyytyväinen tuohon nimeen. Nimi muotoutui siis siitä, että laskettu aika oli syksyllä ja odotin poikaa. Poikalupauksesta huolimatta minulla oli tyttöfiilis ja ajattelin, että jos sieltä jollain ihmeellä tyttö syntyisikin, voisihan häntä silti kutsua poikaseksi.

Blogi on alusta asti ollut päiväkirjamainen, olen halunnut kirjoittaa muistiin asioita vauva-ajasta. Blogiani lukee perheeni ja sukulaiseni, ja he ovat näin pystyneet seuraamaan meidän arkea, vaikkei kovin usein oltaisikaan tekemisissä. En mainosta blogiani missään enkä siis etsi aktiivisesti lukijoita. Kirjautuneita lukijoita minulla taitaa olla parisenkymmentä, eli pieni lukijakunta. Kommentteja on aina ihanaa saada, mutten niiden perässä ala blogiani mainostamaan.

Jossain vaiheessa Joni taisi huomauttaa, että blogin nimi viittaa poikaan, vaikka sitten lopulta saimmekin tytön. Mielikuvituksen puutteessa vaihdoin blogin nimeksi "Syksyn tyttönen". Edelleenkään en ollut tyytyväinen nimeen, mutten vain keksinyt parempaakaan. Kun toisen lapsen syntymä sitten alkoi lähestyä, halusin taas muuttaa nimeä, sillä kertoisihan blogi pian kahdesta lapsesta. Pitkän pyörittelyn jälkeen päädyin nimeen "Pieni tytön tylleröinen" ja viimein olen tyytyväinen nimeen.

En tiedä, onko blogi kehittynyt muutoin kuin vaihtanut nimeä. Kuvat otan valitettavasti kännykällä (jonka kameran linssi on vieläpä rikki...) koska kirjoitan lähes kaikki postauksetkin kännykällä. Haluan edelleen vain kirjata ylös meidän arkemme ja siksipä blogi pysyy jatkossakin päiväkirjamaisena. Postaustahti on valitettavasti hidastunut huomattavasti, hyvä jos edes yhden postauksen saan viikossa aikaiseksi. Ehkäpä tahti tästä vielä jossain  vaiheessa kiristyy, tai sitten ei. Näin on kuitenkin nyt hyvä, ainakin omasta mielestäni. :)

Nyt olen taas tosi tylsä niinkuin yleensäkin haasteen saatuani, enkä taaskaan haasta uutta blogia haasteeseen. Toki tämän saa napata itselleen ken tahtoo. ;)

Venlan 5 kk neuvola

Ollaan sairastettu vuorotellen koko viikon, joten vielä eilen illalla en ollut varma, päästäänkö aamulla lähtemään Venlan neuvolaan. Aamulla kaikilla oli kuitenkin jo parempi olo, joten neuvolaan lähdettiin. Päätettiin kuitenkin jättää rokotukset 6 kk neuvolakäynnille, sillä vaikka Venlankin nuhaisuus oli jo parempaan päin, ei haluttu ottaa riskiä, että rokotukset huonontaisivat taas öitä.

Neuvolassa ei siis tällä kertaa tehty muuta kuin otettiin uudet mitat ja juteltiin kuulumiset. Ja tässä niitä mittoja, suluissa kuukauden takaiset joita en tainnut koskaan muistaa tänne blogiin päivittää...

Paino 8260 g (7560 g)

Pituus 64,4 cm (62,8 cm)

"Upeasti kasvaa rintamaidolla. Hurmaava, seurailevainen tyttö. Kääntyy topakasti. Nyt flunssainen. Nukkuu hyvin."

Painoa on tosiaan tullut reippaasti, joten jatketaan täysimetyksellä sinne suositeltuun puolen vuoden ikään saakka. Reisimakkarat on kohdillaan ja yötkin nukutaan suhteellisen hyvin, joten merkkejä muun ruuan tarpeesta ei vielä ole. Kiinteäthän otetaankin sitten kuukauden päästä rytinällä, saa nähdä miten itse pysyn perässä, Lotalla kun kiinteät aloitettiin pienillä maisteluannoksilla jo nelikuisena. Venla kuitenkin jo osoittaa kiinnostusta meidän ruokiin, joten valmius syömisen aloittamiseen on jo olemassa. 

Neuvolassa ei tosiaan tällä kertaa sitten muuta ollutkaan ja käynti oli melko pikainen. Nyt askarrellaan Lotan kanssa vielä hieman isänpäiväjuttuja. ;)