perjantai 30. lokakuuta 2015

Ensimmäinen hammas

Isosiskonsa tavoin Venla on tehnyt ensimmäisiä hampaitaan pitkään ja hartaudella. Vajaa viikko sitten oireilu helpotti, tosin kyllähän tuo vieläkin kuolaa kovasti ja työntää kaiken suuhun. Kaksi alahammasta on jo jonkun aikaa näkynyt ikenen alla ja ollut ihan pinnassa, mutta vasta tänään toinen niistä puhkesi ikenen läpi. Veikkaanpa, ettei sitä toistakaan tarvitse kauaa odotella. Muista hampaista ei vielä ole havaintoa, eikä minua lainkaan haittaisi, vaikka niitä saataisiin vielä odotella. Vähän jännittää, kuinka imetys sujuu, sillä Venla puree aika kovaa pelkillä ikenilläänkin...


torstai 29. lokakuuta 2015

Kerholainen

Nyt on ensimmäinen kuukausi Lotan kerhouraa takana ja jo tähän lyhyeen aikaan on mahtunut ristiriitaisia tunteita, ainakin minun osaltani.

Ennen kerhon alkua aloin miettimään, onko Lotta sittenkin vielä liian pieni kerhoon ja miksi minä hänet sinne ilmoitin, kun kerran olen itse kotona. Epävarmuuttani lisäsi se, että pari kuukautta Lottaa vanhempi S tyttö lopetti kerhon vain muutaman kerran jälkeen, koska sinne jääminen ei sujunut lainkaan ja tyttö oli vain itkenyt kerhossa. Meillä oli S:n äidin kanssa ollut samat ajatukset siitä, että kerhon myötä tytöt pääsisivät jo hieman opettelemaan päiväkotielämää, joka jossain vaiheessa on edessä. S kuitenkin lopetti kerhon ennen kuin Lotta pääsi edes aloittamaan (Lotta aloitti vasta lokakuussa, vaikka kerho alkoi jo syyskuussa, koska ikäraja on kaksi vuotta) ja minäkin meinasin jo lyödä hanskat tiskiin. Päätin kuitenkin että kokeillaan, voisihan kerhon sitten lopettaa jos se ei sujuisi.

Käytiin tutustumassa kerhoon edellisenä päivänä ulkoilun merkeissä. Lotta piilotteli minun takanani, eikä juuri ottanut kontaktia muihin lapsiin tai hoitotäteihin. Ensimmäisenä oikeana kerhopäivänä Lotta katsoi, kun pojat laskivat liukumäkeä autojen kanssa. Lotta haki lelukorista keltaisen traktorin ja liittyi leikkiin. Olin valmistautunut olemaan Lotan mukana koko tunnin mittaisen ulkoilun, mutta kymmenen minuutin seuraamisen jälkeen päätin lähteä, kun Lotalla sujui leikit niin hyvin. Ja hienosti oli mennyt koko kerhopäivä, minua odotti iloinen tyttö, joka ei malttanut innostukseltaan käydä edes päiväunille.

Kerhoa on siis kahtena päivänä viikossa ja se kestää 3,5 tuntia kerrallaan. Lapset saavat ruuan kerhossa, ulkoilevat, leikkivät, laulavat ja askartelevat. 

Seuraavilla kerhokerroilla Lotta oli koko aamun aivan innoissaan lähdössä ja koko automatkankin vain puhui kerhosta. Keltaisesta traktorista oli tullut Lotalle jonkinlainen turvantunne, sillä aina ensimmäisenä hän haki traktorin ja meni laskemaan sen kanssa mäkeä. Mikään muu auto tai edes samanlainen mutta punainen traktori ei kelvannut, vaan sen piti olla se tietty keltainen traktori. Hoitotädit osasivat katsoa sen jo Lotalle valmiiksi, kunnes eräänä aamuna traktori olikin hukassa. Silloin jääminen oli vaikeaa, eikä Lotalle tietenkään käynyt muut autot tai leikit. Onneksi traktori lopulta löytyi ja pienen sylittelyn jälkeen Lotta jäi taas hyvillä mielin leikkimään.

Yhtenä päivänä kerho oli tehnyt retken päiväkodin aitojen ulkopuolelle ja Lotta oli saanut hepulin. Hän oli vain huutanut ettei halua retkelle ja äiti tulee. Olisiko Lotta voinut ajatella, etten minä löydä häntä, jos he lähtevät pois tutusta paikasta? Koko illan Lotta puhui, kuinka hän itki kerhossa ja puhuu siitä välillä vieläkin. Kerroin Lotalle, että äiti tulee aina hakemaan ja että he saavat kyllä käydä retkellä. Seuraavana päivänä Lotta oli ollut ensimmäisenä lähdössä portilla, kun retkeä oli ehdotettu.

Aina hakiessani hymyilevän ja iloisen Lotan kerhosta olen ajatellut, että hyvä juttu, että Lotta pääsi kerhoon. Hän on saanut sieltä ystäviä ja mm. puhe on kehittynyt huimasti. Lotta ilmeisesti myös ikävöi Venlaa, sillä aina kun mennään Lottaa hakemaan, juoksee Lotta ensin minun syliin ja sitten jo kiireenvilkkaa katsomaan Venlaa. Muutenkin Lotta huomioi Venlaa enemmän ja auttaa hoitamisessa niinä päivinä, kun on ollut aamupäivän kerhossa.

Tällä viikolla molempina päivinä Lotta on joka toisessa lauseessa ollut innoissaan lähdössä kerhoon ja joka toisessa sanonut, ettei halua mennä. Olen vienyt Lotan peläten, että tästä tulee se aamu, kun joudun jättämään hänet itkemään perääni. Pienen ujoilun jälkeen Lotta jäi kuitenkin molempina päivinä tyytyväisenä leikkimään ja tällä kertaa ilman traktoria! Eilen Lotta oli värittänyt kärpässienen ja esitteli sitä tänään Venlalle ylpeänä.


Kerhossa on kaksi hoitotätiä, joista Lotta on "hyväksynyt" vain toisen. Toinen täti ei saa pestä Lotan käsiä tai vaihtaa vaippaa, vain toinen kelpaa. Ehkä ajan kanssa (tai mahdollisesti pakkotilanteen edessä) Lotta hyväksyy myös toisen tädeistä.

Tällä hetkellä olen siis tyytyväinen, että Lotta pääsi aloittamaan kerhon. Mutta pelkään kyllä sitä, että jossain vaiheessa kerhoon meneminen ei olekaan kivaa ja joudun jättämään itkevän lapsen hoitotätien huomaan. Minä taas olen nauttinut saamastani "vapaa-ajasta". Venla nukkuu yleensä 1,5 tuntia sen jälkeen, kun ollaan viety Lotta, joten saan tosiaan hetken olla itsekseni. Torstaisin olen kerhon aikana yleensä käynyt Venlan kanssa vauvapiirissä, mutta tänään ajoin kotiin nauttimaan rauhasta ja omasta ajasta. Toivotaan, että kerhoilut sujuisi tästä eteenkinpäin hyvin ja että kerho olisi Lotalle mieluisa asia, sillä sitähän sen on tarkoitus olla.

Ps. Aina kun kysyn Lotalta, mitä hän on kerhossa tehnyt, vastaus on: "söin hiekkaa". Toivottavasti se ei ainakaan joka kerta pidä paikkaansa... :D

maanantai 19. lokakuuta 2015

Väsyneitä kuulumisia

Venla kääntyi tänään ensimmäisen kerran kunnolla selältä mahalleen noin 4,5 kuukauden ikäisenä. Pikkuneiti oli taidosta kovin innoissaan, vaikka lopulta tulikin itku kun ei masullaan jaksanut kauaa hengailla, eikä osannut vielä pyörähtää takaisin. Eiköhän Venla senkin taidon pian opi, kun hetken treenailee. :)


Täällä on hieman väsymystä ilmassa, etenkin minulla... Joni on ollut taas paljon pois kotoa ja lapset hieman (tavallista) vaativampia. Venla viihtyisi vain sylissä ja Lotta uhmaa. Viime viikolla ollessani päivän aamusta myöhälle iltaan yksin rukoilin illalla molempia lapsia itkien nukkumaan. Tuntui, ettei kädet jaksa pitää Venlaa enää hetkeäkään sylissä ja Lotalla ei ollut aikomustakaan käydä nukkumaan. Venla nukahti onneksi liinaan siksi aikaa, että sain Lotan nukkumaan, mutta loppuillan sainkin taas hyssyttää Venlaa. Viikonloppuna Lotta protestoi Jonin poissaoloa ja ainoastaan minä kelpasin yhtään mihinkään, isä ei saanut edes aamupalaa laittaa Lotalle. Onneksi koko perheen yhteinen metsäretki toi hieman helpotusta ja iltapäivällä Lotta kävi vielä isin kanssa kahdestaan pyörähtämässä jääkiekkopelissä. Jospa se isi taas alkaisi kelpaamaan...



Kauppareissut on viime aikoina sujuneet jo melko hyvin ja olen monta viime kertaa saanut palkita Lotan hyvästä käytöksestä Herra Hakkaraisella. Tänään oli kuitenkn toinen ääni kellossa. Melkein koko kauppareissu menikin suhteellisen hyvin, mutta yhtäkkiä karkkihyllyä ohittaessamme Lotta säntäsi irtokarkkien luokse ja nappasi suuhunsa karkin (ja Lotta ei vielä edes ole syönyt karkkia!). No, eipä muuta kuin kaivoin karkin Lotan suusta ja kerroin että noin ei saa tehdä ja kehoitin jatkamaan matkaa. Lotta sai raivarin ja olisi halunnut karkkinsa. Niinpä istutin hänet väkisin oman kärryni kyytiin (ja se ei muuten ole helppoa varsinkaan noissa kärryissä, joissa on myös vauvakaukalo, kun istumapaikkakin on puolta pienempi...) ja lähdin hakemaan viimeistä tavaraa työntäen karjuvaa kaksi vuotiasta, silmät pyöreinä ihmettelevää vauvaa ja Lotan pikkukärryjä. Loppureissun ajan käytiin Lotan kansa läpi, miksei hän nyt saanutkaan enää kävellä itse vaan joutui kärryn kyytiin, Lotta kun oli vain sitä mieltä, että hän osaa kävellä itse.

Päivä ei todellakaan parantunut kotiin päästyämme. Imetin Venlaa, kun Lotta päätti kiivetä olohuoneen pöydälle seisomaan, eikä tullut alas. Jouduin keskeyttämään imetyksen ja hakemaan Lotan pois. Kerroin hymyilevälle Lotalle, että äiti suuttuu jos pöydälle kiivetään, ja ettei saa kiivetä koska pöydältä voi pudota. Yritä siinä sitten pitää pokka ja olla vihainen, kun toinen katsoo hymyillen silmiin, sanoo "äiti ei enää vihainen, pusu, halataan", silittää, antaa pusun ja halaa. <3 Ruokapöydässä Lotta vielä kertasi, kuinka oli kaupassa joutunut kärryn kyytiin eikä saanut kävellä itse, ja kuinka äiti suuttui kun hän kiipesi pöydälle. Toivottavasti tyttö oppikin jotain näistä tilanteista...

Vähän kaikessa muussakin on taapero koetellut äidin hermoja tänään ja tunnin nukuttamisyrityksen jälkeen minä luovutin ja jätettiin päiväunet välistä. Onneksi mulle on luvassa tänään hieman omaa aikaa, kun menen ystäväni kanssa pitämään hääpalaveria syömisen merkeissä. Tulee kyllä niin tarpeeseen, vielä kun osaisin syödä hotkimatta. :D

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Haaste

Sain jo ajat sitten haasteen Vauvakuumeesta ponnistaen-blogin Nellikseltä, kiitos, ja vastasinkin kysymyksiin melkein kokonaan jo aiemmin. Kuitenkin nyt vasta sain tehtyä haasteen loppuun, joten tässä tulee.

Haasteen säännöt ovat
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkkaa hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

1. Kuinka monta purnukkaa sinulla on kylppärissä/vessassa ja käytätkö oikeasti kaikkia?
Hmm, on niitä sen verran etten taida alkaa laskemaan. :D Ja en käytä kaikkia, eli inventaarion paikka olisi. Ns. ylimääräiset purnukat taitaa kaikki liittyä hiustenlaittoon, oon kokeillut esim. muotivaahtoa ja todennut, etten osaa käyttää sitä ja sinne se on jäänyt kaapin perukoille...

2. Oletko kissa- vai koiraihminen? Perustele.
Lapsena olisin vastannut, että kissa. Meillä oli kyllä koiriakin ja olisin halunnut omankin, mutta omat kissat oli mulle kuitenkin rakkaimpia. Nyt meillä on kaksi koiraa ja kissa ja jokaiseen niistä menee hermo joka päivä... :/ Tämän hetkiset koirat on kyllä tuota kissaa kivempia, kissa on ihan kauhee ja v*ttuilee meille vaan, ihan oikeesti! :D Mutta vastaus kysymykseen: en tiedä. :D

3. Millainen olet sisustajana?
Huono! :D Meillä on kaikki aika lailla jotain keräilyerää, mikään ei sovi yhteen, osa on mun vanhoja, osa Jonin, osa uusia, osa vanhoja jne. Haaveilen kyllä, että rakennettais joskus uusi talo ja pääsisin sitä sisustamaan, mutta toistaiseksi mennään näin. :D

4. Mistä haaveilet?
No siitä talon rakentamisesta (tai ehkä ennemmin rakennuttamisesta). Ja siitä, että keksisin, mitä haluan tehdä isona (kun kerran äiti jo olen) ja pääsisin johonkin ihanaan työhön jossa viihtyisin.

5. Missä olet 10 vuoden kuluttua ja millaisessa elämäntilanteessa?
No apua... Lapset on sillon jo isoja! Ehkä vois olla vielä joku pienempi lapsi siinä..? ;) En luovu toivosta täysin, vaikka aika selväksi Joni on tehnyt että lapset oli nyt tässä. Hmm. Toivottavasti oon löytänyt sen unelma-ammatin ja menestyn työssäni.

6. Jos sinulle aamulla heti herätessäsi annettaisiin 1000 euroa ja sinun pitäisi käyttää rahat samana päivänä, mihin käyttäisit ne?
Hirveetä, en mä tiedä! Liian pieni raha ostaa esim. uus auto mutta liian suuri raha shoppailla! Lastenvaatteet tuli kyllä ekana mieleen mut ei siihen saa menemään kun muutaman kympin. :D Paitsi että, jos saisin 1000€ niin mun tuurilla joku (tai kaikki) meidän eläimet jäis auton alle tai jotain muuta ja ne rahat menis eläinlääkäriin. Eli siihen siis. ;) No oikeesti varmaan laittaisin säästöön.

7. Mihin lähtisit mieluiten lomamatkalle juuri nyt?
Ihan mihin vaan. Musta ois ihana käydä Lapissa koska en oo koskaan siellä käynyt. Etelän matkakin ois kiva, mut en näiden muksujen kans kyllä vielä lähtis. Eli kotimaanmatkalle johonkin. (Nää mun vastaukset on ihan hirveen huonoja, sori...)

8. Paras asia sinussa? Ulkoinen tai sisäinen ominaisuus, saat päättää itse.
Empaattisuus, vaikka se onkin aika raskasta.

9. Mikä sinua on jäänyt eniten harmittamaan menneisyydessäsi?
Että oon ollut niin hirvee teini, anteeksi äiti ja iskä. Toivottavasti Lotta ja Venla päästäis mut helpommalla...

10. Mikä on paras vinkkisi/niksisi lastenkasvatuksessa?
Rakasta ja kuuntele lasta.

11. Lempivaatteesi?
Kotona (rikkinäiset) kollarit ja joku paita, ihmisten ilmoilla farkut ja joku paita. :D Lotta muuten tulee aina repimään mun rikkinäisiä kollareita ja sanoo "rikki, toiset housut"...

Mä en nyt taida taaskaan haastaa ketään, sorry...

perjantai 9. lokakuuta 2015

Venla 4 kk

Eilen Venlalla tuli ikää täyteen neljä kuukautta.


Nyt Venla:

-naureskelee kovasti
-kaipaa seuraa ja kyllästyy helposti yksinään
-treenaa kovasti ympäri kääntymistä. Oikealle päin jalat kääntyy jo, mutta pää ei vielä nouse. Vasemmalle puolelle harvemmin yrittää.
-tarttuu eteen tuotuihin esineisiin ja vie ne suuhun
-viihtyy vihdoin ja viimein siedettävästi vaunuissa ja kaukalossa


-syö rintamaitoa
-ei huoli edelleenkään tuttia tai pulloa. Pulloa en kyllä ole edes yrittänyt, mutta tuttia tyrkytän silloin tällöin, kun tissi ärsyttää kun siitä tulee maitoa, ja sormetkaan ei aina ole paras juttu imeskellä... Joskus tuttia imaistaan pari kertaa, joskus jopa hieman pidempään, mutta koskaan se ei pysy suussa pitämättä.
-harrastaa vauvauintia ja vauvapiiriä
-nukkuu päivällä yhdet 2-3 tunnin unet ja parit (tai useammat) lyhyemmät unet
-yöt nukkuu vaihtelevasti. Toisina öinä ensimmäinen unipätkä on monta tuntia, toisina heräilee parin tunnin välein.
-vaatteissa käytössä koko 68
-vaipoissa Liberon koko 3 ja kestoissa S, seuraava koko pitäisi kyllä jo kaivella testattavaksi...


Käytiin tänään Lotan 2-v neuvolassa ja samalla otettiin Venlasta uudet mitat, lääkäri on sitten ensi viikolla.

Paino 7560g (6620 g)
Pituus 62,8 cm (59,6 cm)

Pianoa oli tullut kuukaudessa melkein kilo lisää! Täysimetyksellä siis jatketaan ja hyvä niin, mulla ei nimittäin oo vielä mitään mielenkiintoa aloittaa kiinteiden maistattamista. 

maanantai 5. lokakuuta 2015

2-v lahjat

No niin, jospa nyt viimeinkin saisin aikaiseksi kirjoittaa taaperon saamista syntymäpäivälahjoista, jospa tästä olisi apua jollekulle lahjaa pohtivalle.

Lotta on tällä hetkellä kovin innostunut kokkailuleikeistä ja saikin paljon lahjoja siihen liittyen. Ikean leikkikeittiö oli yksi lahjoista ja siinäpä onkin ollut mukava Lotan laittaa ruokaa.


Nämä puiset hedelmät ja kakut on olleet jo kovassa käytössä. Lotalle, äidille ja Venlalle on jokaiselle omat muffinssit, joista saada nauttia päivittäin.


Ikean kattilat Lotta sai vuosi sitten ja nyt niiden kaveriksi kaivattiin kauhoja jne, jotta ruuanlaitto sujuisi paremmin. Tähän asti kun keitoksia on sekoiteltu lusikalla. Myös nuo Ikean pehmoiset ruuat on aivan ihania ja niistäkin Lotta laittaa ruokaa joka päivä.

Duploja Lotta sai yhteensä kolmen paketin verran. Maatila, traktori ja kioski-paketit purettiin innokkaasti ja vaikkei äidin rakentamat kyhäelmät kauaa kasassa pysyneetkään, on jokaisesta sarjasta päässyt leikkeihin jotakin: eläimiä, autoja, ihmisiä, tuoleja jne. Vaikka duplot onkin hyvä ja pitkäaikainen lahja niin nyt äiti täällä toivoo, ettei enää joululahjaksi duploja (eikä kyllä muitakaan palikoita...). Näillä pärjäillään mainiosti hyvän aikaa, eikä uusille palikoille juuri nyt ole oikein edes säilytystilaa.






Lego

Lotta sai myös täydennystä vaatekaappiin: talvipipo, kauluri ja kurarukkaset tulivat todelliseen tarpeeseen, sillä nämä on olleet ostoslistalla jo hyvän aikaa. Lisäksi Lotta sai pari paitaa, housut ja Pikku Myy kylpypyyhkeen.



 
Viimeinen synttärivieras kyläili eilen ja toi lahjaksi ainakin äidin mielestä aika kivan jutun: magneettiset eläimet. Näillä on hyvä leikkiä keittiössä vaikka kun itse laitan ruokaa ja musta nää vaan on aivan ihanat! Kyllähän tuo Lottakin näyttää näillä tykkäävän leikkiä. ;)


Ps. Muovailuvahat näköjään unohtui, mutta sellaisiakin siis paketista löytyi ja muovailua on opeteltu ahkerasti. :)

torstai 1. lokakuuta 2015

Torstai

Moni bloggaaja on lähi aikoina kirjoittanut omasta päivästään ja koska meidänkin edellisestä päiväpostauksesta on aikaa, päätin minäkin nyt sellaisen väsätä. Päivä ei ollut ihan normaali, mutta kiva välillä kirjoittaa erilaisestakin päivästä. :)

Kello 3 Lotta herää. Potkin Jonin hereille ja Joni käy laittamassa Lotan takaisin sänkyyn. Venlakin herää Lotan huutoon, joten otan viereen ja syötän samalla heräämisellä. Pitkästä aikaa Venla nukkuikin näin pitkään ennen ensimmäistä syöntiä, toivotaan että yöt tästä lähtisi paranemaan. Viideltä Nuppu (kissa) alkaa naukua saunassa, mikäköhän sitäkin taas ahdistaa...
Kuudelta Lotan huoneesta kuuluu taas huutoa. Joni ottaa peiton mukaan, hakee Lotan ja menevät olohuoneeseen sohvalle jatkamaan unia. Venlakin alkaa ähistä, joten syötän taas.

6.30 minun herätyskelloni soi, koska on Lotan ensimmäinen kerhopäivä. Normaalisti nousen vasta klo 7-7.30 kun Joni on lähdössä töihin, mutta nyt oli noustava aiemmin, jotta saan meidät kaikki valmiiksi ajoissa. Ihme kyllä Lotta nukkuu vielä iskän kainalossa sohvalla, joten yritän hiippailla hiljaa ja laittaa asioita valmiiksi. Laitan Lotalle aamupalan valmiiksi ja keitän itselleni teetä ja paahdan leivät. Lotta nukkuu edelleen, mutta klo 7.10 on pakko jo alkaa herätellä tyttöä. Menen silittelemään Lotan päätä ja hetken päästä hän pomppaakin innoissaan pystyyn. Laitan Pikku Kakkosen päälle ja menen itse aamupalalle. Huhuilen samalla Lotalle, että voisi hänkin tulla jo syömään.


7.30 käsken Lotan syömään ja päästän koirat käymään ulkona. Joni lähtee töihin ja Venla herää. Vaihdan Venlalle päivävaatteet, hoputan Lotan syömistä ja imetän Venlan. Vihdoin Lottakin on syönyt, joten vaihdetaan vaippa ja päivävaatteet. Sitten saadaankin jo alkaa pukemaan uloslähtöä varten. Lotta on innoissaan menossa kerhoon. Käytiin eilen tutustumassa ja nyt tyttö ei malta odottaa, että pääsee taas leikkimään.

8.10 astutaan ovesta ulos, Lotta kantaa itse kerhoreppuaan selässä. Kerho alkaa puoli yhdeksältä ja ollaan perillä juuri oikeaan aikaan. Parkkipaikalla vedän Lotalle vielä kurahousut jalkaan ja otan Venlan kantoliinaan. Olin varautunut olemaan Lotan kansa kerhossa ainakin ensimmäisen tunnin eilispäivän ujostelujen perusteella, mutta Lottahan säntäsikin saman tien itsekseen leikkimään ja sai pian kaverinkin seurakseen. Niinpä 10 minuutin hengailun jälkeen päätän lähteä. Sanon Lotalle heipat ja lähden haikein mielin pois. Mun iso reipas tyttö, ei jäänyt edes perään katsomaan vaan vilkutti vain pikaiset heipat.


Torstaisin meillä on vauvapiiri kymmenestä eteenpäin. Olen ajatellut, että kun vien Lotan hoitoon, vaunuttelen Venlan kanssa vauvapiirin alkuun saakka. Nyt en kuitenkaan ollut varautunut siihen, sillä luulin olevani kerhossa pidempään. Sovin hakevani fb-kirppikseltä ostamani haalarin tässä välissä, vaikka alunperin se oli tarkoitus hakea vasta kun olen hakenut Lotan kerhosta. Kiva kuitenkin, että nouto onnistui jo nyt. :) Tosin ensin piti käydä huoltoasemalla vaihtamassa Venlalle vaippa ja siinä rytäkässä sotkeentui kaikki vaatteet haalaria myöten... Takaisin ajelin vielä kiertoteitä ja sitten suuntaan kirkolle vauvapiiriin. Enkä ollut edes ensimmäinen paikalla, vaikka olinkin vartin etukäteen! Tällä kertaa mammoja ja vauvoja olikin niin paljon, ettei meinattu kaikki kaukaloinemme huoneeseen mahtua. Onneksi jokaiselle kuitenkin löytyi jokin rako ja päästiin kertomaan hieman omasta synnytyksestämme. Ja tietenkin kahvittelemaan. ;)


Vauvapiiri loppui 11.30, mutta itse lähdin jo hieman aiemmin, sillä Venla oli väsynyt eikä hälinässä osannut nukahtaa. Taas ajeltiin hieman ympyrää ja klo 12 mentiin hakemaan Lottaa kerhosta. Minua jo kovasti jännitti, kuinka päivä oli mennyt, mutta tiesin, ettei se ainakaan täysi katastrofi voinut olla, kun kerhosta ei ollut tullut soittoa. Mennessäni Lotta luki parin muun lapsen ja hoitajan kanssa kirjaa, eikä meinannut alkuun edes huomata minua. Kun huomasi, huikkasi iloisena "äitiiii!" ja alkoi kertoa lukemastaan kirjasta. Kaikki oli mennyt hienosti, ainoastaan vaippaa Lotta ei ollut antanut hoitajien vaihtaa.

Olin aivan varma, että jännän päivän ansiosta Lotta nukahtaisi autoon kotimatkalla, mutta taisi käydä vielä sen verran kierroksilla, ettei uni tullut. Eikä tullut muuten kotonakaan... Niinpä me puuhasteltiin vähän kaikenlaista: pestiin reissussa sotkeentuneet vaatteet, viikattiin puhtaat vaatteet kaappiin, laitettiin uudet vaipat kaappiin, nauratettiin Venlaa ja katsottiin hetki Postimies Patea (tai postilaatikko Patea niinkuin Lotta sanoo). Venlakaan ei rauhoittunut kuin lyhyille unille, vaikka on tällä viikolla nukkunut aivan mahtavat kolmen tunnin päiväunet.



Puoli neljältä pakkasin taas tytöt autoon ja lähdettiin kohti kaupunkia hakemaan Jonia töistä. Siitä matka jatkui kummityttömme 1-vuotis synttäreille. Lotta kantoi reippaana lahjakassia ja antoi lahjan päivänsankarille, samalla auttaen lahjan purkamisessa... :D


Ilta sujui joutuisasti juhliessa ja puoli seitsemältä pakattiin itsemme autoon kotimatkaa varten. Kotona oltiin seitsemän jälkeen ja Lotta pääsi suoraan iltapalalle. Venla odotteli vuoroaan sitterissä. Kahdeksan aikaan Joni vei Lotan nukkumaan ja minä istahdin Venlan kanssa sohvalle. Illat on viime aikoina ollut Venlan kanssa hieman hankalia, Venla itkee ja venkoilee, tulee rinnalle muttei kuitenkaan syö. Yhdeksältä Venla viimein rauhoittui rinnalle ja nukahti, ja kymmeneltä vein Venlan nukkumaan omaan sänkyyn. Pesen hampaat, käytän koirat pihalla ja kömmin itsekin sänkyyn toivoen, että ensi yö olisi Venlan puolesta yhtä hyvä kuin edellinen ja että Lotta ja Nuppukin nukkuisi koko yön...

Tänään ei siis paljoa ehditty kotona olla. On kivaa, kun välilä on päivä täynnä ohjelmaa, mutta tällaisten menopäivien jälkeen on kyllä kiva olla rauhassa kotonakin. :)