lauantai 28. helmikuuta 2015

Äitiyspakkaus

Kun odotin Lottaa, oli itsestäänselvää, että ottaisin äitiysavustuksen pakkauksena. En hetkeäkään miettinyt avustuksen ottamista rahana, enkä edes käynyt etukäteen netistä kurkkimassa, mitä vuoden 2013 pakkaus pitäisi sisällään. Ja olihan se nyt ihan mieletön tunne, kun sai pakkauksen kotiin ja pääsi hypistelemään niitä ihania vauvatavaroita!

Pakkauksesta me ollaan käytetty ainakin makuupussia, vanupukua, kynsisaksia, ruokalappua, kestovaippoja, peittoa ja joitakin vaatteita. Kaikkien vaatteiden kuosi ei miellyttänyt silmää, mutta eivät ne sen takia jääneet käyttämättä. Monet vaatteista eivät vain istuneet Lotalle, esimerkiksi puolipotkuhousut ei vaan kertakaikkiaan pysyneet hirmuisesti potkivan vauvan yllä.

Tuolloin jo ajattelin, ettei seuraavalle lapselle olisi järkeä ottaa pakkausta, ellei välissä olisi useampi vuosi ja suurin osa tarvikkeista ja vaatteista laitettu eteenpäin. Kun sitten tulin raskaaksi, ajattelin heti, että tällä kertaa otan avustuksen rahana, vaikkei raha vastaakaan sitä, miten paljon pakkauksesta saa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettimään, pitäisikö sittenkin ottaa jälleen pakkaus. Olin päässyt hipelöimään viime vuoden pakkausta ystäväni luona ja tykkäsin siitä kovasti, etenkin vanupuvun väri miellytti silmääni.

2014 pakkauksen vanupuku

Ystäväni lupaili kuitenkin, että saan heiltä osan äitiyspakkauksen tavaroista ja koska kaikki tarvikkeet on Lotan pakkauksesta tallessa, näin järkevämmäksi ottaa avustuksen rahana ja niin teinkin. Olen myös ajatellut, että haluaisin säästää lapsille heidän oman vuotensa pakkauksen makuupussit, sillä minusta on mukavaa, että minun makuupussini on tallessa ja käytetty nyt myös Lotalla. Rupesin kuitenkin jo epäilemään toisen makuupussin hankinnan järkevyyttä, kun Lotan pussi on kuitenkin vielä aivan uudenveroinen. Tämän viikon tiistaina julkaistiin tämän vuoden pakkaus ja kyllähän se nyt taitaa niin olla, että on mun se makuupussi hankittava. Tämän vuoden pakkaus näytti muutenkin tosi kivalta ja esimerkiksi kuumemittari on mielestäni hyvä lisäys pakkaukseen. Minä olisin varmasti saanut vielä viime vuoden pakkauksen, jos olisin sellaisen tilannut, mutta jos nyt tosissaan päädyn uuden makuupussin tälle vauvalle hankkimaan, tulee se olemaan vuoden 2015 pakkauksen pussi.

2015 pakkauksen makuupussi

2015 pakkaus kokonaisuudessaan

Tein muuten mielestäni erittäin hyvän hankinnan tällä viikolla, kun löysin fb-kirpparilta vuoden vanhan Baby Björn sitterin alle puolella sen oikeasta hinnasta. Väristä jouduin nyt hieman tinkimään enkä saanut sitä haaveilemaani ruosteen väristä sitteriä, mutta ehkä mä kestän. ;)


Äitiyspakkauksen kuvat kela.fi

perjantai 27. helmikuuta 2015

Ajatuksia synnytyksestä

Synnytyskin lähenee kovaa vauhtia ja aina välillä uhraan sille ajatuksiani. Alkuraskaudesta en hirveästi halunnut ajatella tulevaa synnytystä, mutta kyllähän siihen varmaan kannattaa jonkin verran valmistautua.

Lotan synnytys kesti vajaat 30 tuntia kahden tunnin ponnistusvaiheella ja todella toivon pääseväni tällä kertaa vähän vähemmällä. Lotan synnytyksessä minulla oli myös vasemmalla alavatsassa, -selässä sekä kyljessä jatkuva kipu, joka helpotti kyllä hetkeksi aina epiduraalia laitettaessa, mutta tuli ensimmäisenä takaisin eikä helpottanut supistusten välissäkään. Kukaan ei oikein osannut sanoa, mistä tuo kipu johtui, epäiltiin vain hermopinnettä. Se on tämän raskauden aikana mietityttänyt, jos sama kipu tulee tässäkin synnytyksessä, sillä se oli todella lamauttava ja pidensi ponnistusvaihettakin, kun en kipulääkkeiden vaikutuksen lievennyttyä pystynyt ponnistamaan. Neuvolassa on joka käynnillä sanottu, että halutessani pääsen pelkopolille juttelemaan, mutta ehken koe sitä tarpeelliseksi, sillä kukaan ei voi tietää, tuleeko tuo kipu taas vai ei, enkä usko, että siitä olisi apua minulle synnytyksessä, että olen käynyt siitä juttelemassa.

Minä olen aina ajatellut, että haluan mieheni mukaan synnytykseen tukemaan minua. Joni ei olisi välttämättä halunnut tulla Lotan synnytykseen, mutta minun pyynnöstäni tuli kuitenkin. Synnytyksen aikana tajusin, ettei olisi pitänyt "pakottaa" ja monta kertaa pyysinkin Jonia lähtemään pois, mutta eihän se lähtenyt. Syy siihen, miksi en olisi halunnut Jonin olevan paikalla oli se, miten Joni käsitteli tuon jännityksen ja varmaan pelonkin, mikä synnytykseen liittyi: istumalla hiljaa tuolissa räpläten kännykkää. Ja minä sitten taas huolehdin, miten Joni pärjää, vaikka mielestäni tuossa tilanteessa minun ei olisi tarvinnut kantaa huolta Jonista ja siksi pyysinkin häntä poistumaan. Joni oli paria taukoa lukuunottamatta kuitenkin paikalla loppuun asti ja olihan se ihanaa siinä vaiheessa kun vauva syntyi, että se mieskin oli siinä.

Tuon kokemuksen myötä olen kuitenkin nyt sanonut Jonille, että jos aikoo käyttäytyä samalla tavalla, niin mieluummin on tulematta. Joni on kuitenkin itse nyt välillä ollut sitä mieltä, että tulee mukaan synnytykseen. Häntä vain huolestuttaa kovasti, mihin Lotta sitten laitetaan etenkin, jos synnytys kestää taas yhtä pitkään. Itse en taas osaa olla siitä niin huolissani, kyllä meillä on aika paljon ihmisiä, joiden luokse Lotan voi viedä ainakin aluksi ja jos synnytys venyy, niin vaihtaa sitten hoitopaikkaa. Sitä olen kyllä itsekin miettinyt, että jos lähtö tulee yöllä. Silloin parasta olisi, että joku pääsisi tänne meille, eikä Lottaa tarvitsisi alkaa herättelemään kesken unien. Eiköhän me kuitenkin saada tehtyä hyvät sotasuunnitelmat kaiken varalle.

Olen miettinyt myös doulaa tähän synnytykseen. Suurimpana syynä doulan mukaanottamiseen on itselläni se, että viimeksi minut käskettiin sänkyyn ja siinä sitten pysyinkin lähes koko synnytyksen ajan, loppuvaiheessa olin myös jumppapallon päällä hytkyttelemässä. En voi olla ajattelematta, olisiko synnytys edennyt nopeammin, jos olisin liikkunut enemmän ja nyt en haluakaan jäädä sängyn vangiksi. Tuolloin en vain jotenkin tajunnut, että voin myös lähteä liikkeelle, kun ei sitä kukaan minulle kertonut. Käskettiin vain sänkyyn lepäämään ja laitettiin tipat ja muut vermeet minuun kiinni. Niinpä olen ajatellut, että ehkä doula osaisi ohjata minut liikkumaan ja mahdollisesti sen myötä myös jouduttamaan synnytystä, vaikka sitähän ei tietenkään voi tietää. Toisaalta, ehkä olen itsekin edellisestä synnytyksestä viisastunut sen verran, etten nyt jämähtäisi sänkyyn vaan liikkuisin ilman doulaakin.

Viimeisimmän keskustelun myötä, joka Jonin kanssa ollaan käyty synnytystä koskien, olen kyllä ihan pihalla. En oikein tiedä, onko hän tulossa mukaan vai jääkö Lotan kanssa kotiin. Sen kuitenkin sanoin, että jollei aio tulla, kertoo siitä minulle ajoissa, jotta voin sitten pyytää jotakuta muuta mukaani, vähintäänkin sitä doulaa. Ihan yksinään en mielelläni lähtisi synnyttämään... Onneksi tässä on ainakin toivottavasti vielä ihan hyvin aikaa ennen kuin synnytys on ajankohtainen, joten eiköhän me saada asiat sovittua ja suunnitelma synnytystä varten tehtyä.

torstai 26. helmikuuta 2015

Neuvolalääkäri

Tänään minulla oli neuvolalääkäri. Jonin piti tulla kotiin Lotan kanssa, muttei sitten päässytkään töiltään, joten Lotta meni Jonin työpaikalle minun lääkärin ajaksi. Lääkäriaika oli 45 minuuttia myöhässä. Ennen lääkäriä kävin terveydenhoitajalla ja hän teki kaiken kovin kiireellä, joten epäilin lääkärinkin pitävän kiirettä ja että käynnistä jäisi taas paha maku suuhun. Onneksi lääkäri oli kuitenkin todella ihana eikä pitänyt mitään kiirettä. Selitti kaikki asiat tarkasti, vaikken ole edes ensisynnyttäjä ja vastasi perusteellisesti kaikkiin kysymyksiini. Hiihtoloman takia tutkimuksen tehnyt lääkäri oli ilmeisesti viereisen paikkakunnan neuvolalääkäri, mutta voi kun hän olisi ollut minulla jo Lotan odotusaikana! Silloin ei nimittäin mitään selitetty, vaan kohdeltiin niinkuin jo tietäisin kaikki asiat, esimerkiksi mitä tarkoittaa jos kohdunkaulaa on jäljellä vain 1,5 cm...

No mutta, tällaisia tuloksia sain tällä kertaa ja suluissa edellisen käynnin tulokset:

Raskausviikko 25+5 (21+2)
Paino +767 g/vko (+267 g/vko)
Verenpaine 119/58 (111/64)
Pissa puhdas (puhdas)
Sf-mitta 24 cm (20 cm)
Syke 135 (155)

Kohdunsuu oli kiinteä, kiinni ja pituutta 3 cm, hyvin on siis asiat. Vauva taisi olla päiväunilla sykkeiden kuuntelun aikaan, kun niin matalat sykkeet oli. Heti tutkimuksen jälkeen rupesi kylläkin punkemaan itseään mun kylkeen. Painoa on kuulemma tullut maltillisesti, vaikka minusta tuo viikkomäärä kuulostaa paljolta, melkein kilo viikossa... Painoon ennen raskautta on nyt tullut noin 4,5
kiloa, tosin meidän vaaka näyttää enemmän kuin neuvolan vaaka, joten todellisuudessa painoa on tullut varmaan hieman enemmän.

Kovasti lääkäri kyseli, kuinka jaksan ja saanko levättyä touhukkaasta taaperosta huolimatta. Minähän en osaa nukkua päivällä, vaikka olisin kuinka väsynyt, mutta yritän kuitenkin hölläillä Lotan päiväuniaikaan. Kysyin myös sydämen lisälyönneistä, joita minulla on aina stressaantuneena tai väsyneenä. Nyt pari kertaa huonon yön jälkeen niitä on tullut todella paljon ja olo on ollut niiden takia heikko. Lääkäri ei ollut lisälyönneistä huolissaan, koska ne ovat ihan normaaleja, mutta sanoi kuitenkin vielä kysyvänsä asiaa gynekologilta ja soittavansa, jos minut halutaan tutkimuksiin.

Selkäkivut johtuvat paikkojen löystymisestä, joten ei kai auta kuin kestää. Onneksi tukivyöstä on ollut apua, silloin kun sen jaksan laittaa. Se vain puristaa minulla inhottavasti mahaa ja kotona se on aika turha kapistus, kun joka kerta kumartuessa nousee liian ylös. Lenkillä tukivyö on kuitenkin ollut hyvä.

Kysyin myös sokerirasituksen tulokset ja ne olivat aivan normaalit, ei siis tarvitse alkaa vahtia syömisiä. Huups, herkuttelu taitaa jatkua...

Kun neuvolan jälkeen menin hakemaan Lottaa, otettiin minut kiljuen vastaan. Lotta oli viihtynyt Jonin työpaikalla hyvin ja kaveerasi Jonin työkaverin kanssa niin, ettei meinannut malttaa lähteä minun mukaani. :D

maanantai 23. helmikuuta 2015

Shoppailemassa

Joni kertoi eilen, että hänen pitäisi hakea työpaikkansa kuorma-auto Kuopiosta. Siitäpä sain loistoajatuksen lähteä samalla kyydillä käymään Ikeassa. Olin jo muutenkin suunnitellut reissua Ikeaan ja nythän se hoitui kätevästi, ainoa huono puoli oli se, ettei kukaan päässyt mukaan... Hieman kyllä jännitti lähteä Lotan kanssa kahdestaan etenkin, kun viime päivinä hampaat on taas kiukuttaneet neitiä. 

Hieman ennen yhdeksää tänään me sitten lähdettiin liikkeelle. Lotta kitisi välillä matkalla, mutta ihan hyvin meni matka silti. Heitettiin Joni kuorma-autolle ja jatkettiin Lotan kanssa matkaa kohti Matkuksen ostoskeskusta ja Ikeaa. Perillä oltiin vähän yhdentoista jälkeen ja mentiin heti ensimmäisenä syömään. Tuo Matkuksen ostoskeskus on erittäin hyvä paikka lapsiperheillekin: lastenhoitohuoneita on useita ja lisäksi siellä on iso perhehuone, jossa lapsia voi syöttää, vaihtaa vaippaa tai vaikka leikittää. Huoneessa soi rauhallinen musiikki ja siellä on sohvia imettämistä varten. Tällä kertaa me ei kuitenkaan hyödynnetty perhehuonetta, vaan syötiin yhdessä Café Picnicissä. Kun mahat oli täynnä, oli hyvä aloittaa shoppailu.


Kiertelin ensin Matkuksen vaateliikkeet ja niistä tarttuikin mukaan sekä Lotalle että vauvalle jotakin ja pienen harkinnan jälkeen jopa minulle. H&M:ltä ostin vauvalle poistoista lyhythihaisen bodyn ja pipon sekä puolipotkuhousut. Nuo puolipotkarit oli Lotalla tosi hyviä ja pysyi hyvin jalassa, joten pitihän sellaiset ostaa nytkin.



H&M:n poistoista löytyi myös Lotalle pipo kevääksi ja Lindexiltä lähti mukaan suloinen pupu t-paita.


Lindexin "osta kolme maksa kaksi" tarjouksesta otin vielä vauvalle parit housut ja bodyn.


Itselleni ostin koko talven himoitsemani talvi-Crocsit, jotka olivatkin sopivasti puoleen hintaan. :)


Sitten mentiinkin jo vaipanvaihdon kautta Ikeaan. Olin tehnyt valmiiksi listan, mitä Ikeasta pitäisi muistaa ostaa ja ainoat heräteostokset oli mehujäämuotit Lottaa ajatellen ensi kesäksi sekä lakanat mulle ja Jonille, joita joka kerta hiplaan. Nyt nekin oli tarjouksessa, niin pakkohan ne oli viimein sitten ostaa.


Lotalle ostin kangasvihanneksia ruuanlaittoleikkeihin sekä Mammutti jakkarat. Olisin halunnut pinkin ja vihreän jakkaran, mutta vihreitä ei ollut.



Säilytyslokerikon ostin Lotan pipoille ja hanskoille, jospa ne pysyisi vähän paremmin järjestyksessä...


Tärkein hankinta oli Malm-lipasto. En ole vielä katsonut Lotan vanhoja vaatteita vauvalle valmiiksi, koska niille ei ole ollut paikkaa. Nyt kun on tuo lipasto, voin alkaa käydä vaatteita läpi ja kartoittaa, tarvitseeko jotakin oikeasti hankkia vai onko kaikkea jo riittävästi.

Mä muuten jo suren nyt noiden vauvanvaatteiden kohtaloa... Lotan jäljiltä oli selvää, että säästän kaikki hyvät vaatteet seuraavaa lastan varten, mutta nyt kun seuraavaa ei ehkä tule, en tiedä mitä vaatteille teen. Pitääkö mun luopua niistä ja laittaa eteenpäin? Nyyh, en halua!

Kun selvittiin Ikeasta ulos, käytiin vielä hakemassa Jungle Juice barista meille smoothiet ja oli muuten hyvää!


Sitten lähdettiinkin ajamaan kotia kohti ja Lotta nukkuikin melkein koko kotimatkan.  Turhaan jännitin, kuinka selviän reissusta Lotan kanssa kahdestaan. Lotta oli tosi reipas ja vaikka loppuajasta väsy alkoikin jo painaa, jaksoi silti hienosti ilman yhtäkään kiukkua koko reissun. :)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Sekalaista kuluneelta viikolta

Viime sunnuntaina meillä kävi ensin minun vanhempani ja sitten Lotan toiset kummit M ja N. Pienten alku-ujosteluiden jälkeen Lotta vei ensin mummia ja sitten M:ää kädestä omaan huoneeseensa leikkimään ja laittoi oven perässään kiinni. Alkaa ilmeisesti äidin seura puuduttaa. :D Myös maanantai-iltana meillä kävi vieraita, kun viisi kuukautinen kummityttömme vanhempineen tulivat käymään. Jälleen Lotta varasti itselleen kaverin omaan huoneeseensa ja ilman äitiä tietenkin. Sain minäkin sentään liittyä seuraan. :) Oli mukava huomata, kuinka innoissaan Lotta oli pienestä M tytöstä: Lotta halusi halata, silittää ja pussata. Ja kun M laitettiin makaamaan Lotan sänkyyn, meni Lotta ihan viereen makaamaan. <3 Toki piti hieman katsoa, ettei Lotta mennyt pienen päälle, mutta olihan tuo nyt suloinen näky. :)

Keskiviikkona minä aiheutin itselleni kamalan selkäkivun kävelemällä 7 kilometriä vauvapiirin tapaamiseen. Kipu hellitti illalla saunassa, mutta paheni taas yötä kohti. Onneksi selkä oli jo aamulla parempi.

Torstai alkoi minun osaltani sokerirasituksella. Heräsin jo viideltä Lotan kolistuksiin, enkä kovalta nälältäni saanut enää unta (enkä 12 tunnin paaston takia voinut tietenkään käydä syömässä). Rasitus meni hyvin, hieman tuli huono olo, muttei pahasti. Ihana ystäväni tuli osaksi aikaa pitämään minulle seuraa ennen työpäiväänsä, niin aikakin kului joutuisasti. Lotta oli kotona Jonin kanssa ja selvästi taas nautti kahdenkeskisestä ajasta isän kanssa. Päikkärit ei maistunut kuin vajaan tunnin ajan, mutta silti tyttö oli hyvällä tuulella myös iltapäivän. Illalla minä lähdin vielä uimaan (jossa selkä kipeytyi taas...) ja Lotta ja Joni menivät kyläilemään Jonin kaverin luokse. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun Joni lähti Lotan kanssa kahdestaan jonnekin muualle kuin kauppaan ja taisipa äitiä tuo hieman jännittääkin. Lähinnä ehkä siltä osin, ettei Lotta syö kakkua ja juo mehua vatsaansa täyteen ja sen lisäksi pistele poskeen kukkamultia ja muuta pientä sälää. Hyvinhän noilla oli mennyt ja sain kuvankin reippaasta kyläilijästä.



Taisi olla muuten myös torstai, kun otin kaupan poistokorista Lotalle uuden pipon kahdella eurolla ja siitä tuli Lotan lemppari samantien. Yleensä Lotta repii pipon päästään heti autossa ja kaupassa, mutta tuon pipon hän laittoi päähänsä kaupassa ja hyvä että sen sai ottaa pois maksun ajaksi. Pipo pysyi päässä myös koko kotimatkan! Ja tokihan se on sisälläkin ollut päässä...


Perjantai olikin sitten... Hieman tylsempi päivä. Jostain syystä aamusta asti me ei Lotan kanssa kumpikaan oikein keksitty tekemistä ja kello raksutti eteenpäin toooodella hitaasti. Lotta oli aivan rättipoikkiväsynyt jo kymmeneltä, joten annoin lounaan ja hieman ennen yhtätoista tyttö oli jo nukkumassa. Vain herätäkseen reilun puolen tunnin päästä... Pakko oli lähteä johonkin ja päätin, että lähdetään uimaan. Pari tuntia saatiin siihen reissuun kulumaan ja hyvinhän Lotta tuolla viihtyi. Mutta kotona sama tylsyys ja kiukuttelu jatkui, eikä aika kulunut mihinkään. Omalta osaltani päivän rankkuutta lisäsi se, että tiesin, ettei Joni ole tulossa kotiin ennen lauantai-iltaa. Ja kun viimein koitti nukkumaanmenoaika, jonka kuvittelin surkeiden päiväunien ja uimisen johdosta sujuvan hyvin, revin hiuksia päästäni, kun tunnin yrittämisen jälkeen unesta ei ollut tietoakaan. Nukahtihan tuo sitten lopulta, mutta mä en ala, kun Jonille se nukahtaa
nykyään alle vartissa. :/ Varmaan pitäis munkin nukuttaa Lottaa myös silloin, kun Joni on kotona, mutta koska se sujuu Jonilta niin helposti, niin oon mielelläni jättänyt homman väliin.

Tälle päivälle on onneksi jo suunnitelmia, joten toivottavasti päivä menee eilistä rattoisammin. :)

tiistai 17. helmikuuta 2015

Hankinnat vauvalle

Tällä kertaa päästään melko vähällä sen suhteen, mitä vauvalle pitää hankkia. Tai niinhän sitä luulisi. ;) Olen säästänyt Lotalta periaatteessa kaiken, ainoastaan meille sopimattomiksi koetut vaatteet (ei istunut, oli hankala pukea, ei pysynyt päällä jne) olen laittanut eteenpäin. Vaatteet pitäisi käydä läpi, mutta niitä ei juurikaan tarvitse hankkia ainakaan aluksi ja ainakaan jos tulokas tosiaan on tyttö. Toki uusi vauva syntyy sen verran eri vuodenaikaan kuin Lotta, että esim. Lotan kesä- tai talvivaatteet eivät ole sopivia tälle vauvalle. Jotain vaatteita on kuitenkin jo tarttunut kirppiksillä pyöriessä matkaan ja uutena olen ostanut pikkuiselle kotiintulobodyn sekä jumpsuitin.



Pieniä kestovaippoja on Lotan jäljiltä jonkin verran ja muutamia ostin lisää ystävältäni. Toivottavasti niitä tulisi nyt sitten käytettyä ahkerammin kuin Lotalla.


Ostin myös alennusmyynneistä pari lyhyempää kudottua kantoliinaa ja toivon, että oppisin sitomaan vauvan liinaan ihan pienestä asti, mahdollisesti jo synnärillä. Helpottaisi varmasti huomattavasti, kun vauva kulkisi helposti matkassa. Ajatus olisi myös opetella imettämään liinassa, sikäli kuin imetys onnistuu.


Haaveilen myös uudesta sitteristä. Lotalle ostin häntä odottaessani käytetyn sitterin, joka ei kyllä ollut oikein kenenkään meidän mieleen. Nyt haaveilen BabyBjörnin sitteristä ja kun sainkin töistä lomarahaa odotettua enemmän, meinasin laittaa sitterin heti tilaukseen. Mutta sitten iski pihiys ja edelleen pähkäilen, onko se vain rahan tuhlausta vai hyvä hankinta. Mietin myös, miksei esimerkiksi juuri sitterissä voitu panostaa jo Lotalle, mutta toisaalta silloin oli paljon muitakin hankintoja. Nyt hankinnat ovat melko pieniä, joten ehkä sitteriin voisikin laittaa hieman rahaa. Mutta sitten taas toisaalta, pärjäsihän Lottakin sillä vanhalla, niin miksei myös tämä uusi vauva. Jos jotakuta alkoi jo ahdistaa nää mun pohdinnat, niin odottakaapas kun päästään seuraavaan kohtaan...

Sitterin kuva täältä: http://www.lastenturva.fi/tuote/babybjörn-balance-soft-sitteri/845521001/

Tuossa sitterissä olen jostain syystä tykästynyt kovasti tuohon ruosteen/oranssin väriseen kankaaseen, joten jos tämän raaskin ostaa, kotiutuu se todennäköisesti kuvassa olevalla värillä.

Isoin ja kallein hankinta on tuplarattaat. Olen todennut, että kyllä me ne tarvitaan. Lenkkeilytän koiria päivittäin (ainakin normaalisti...) ja kotoa lähtiessä joudumme kulkemaan autotien piennarta, joka on olematon eli käytännössä kuljemme ajokaistalla. No niin, kaksi polvenkorkuista koiraa, vauva vaunuissa ja Lottako muka kävelee tai kulkee seisomalaudalla, kun autot ajaa 100 km/h juuri ja juuri väistäen..? Tuskinpa. Kärryt on siis hankittava. No, Joni meni lupaamaan minulle ne kalliit rattaat, Bumbleride Indie Twinit, koska "eihän se vaadi kuin muutaman keikan lisää ja rahat on kasassa". Eipä tuota miestä paljon kotona näy (paitsi parina viime viikkona onneksi jo hieman enemmän <3), joten otan ilomielin ne rattaat vastaan siitä hyvästä. Lauantaina sain viimein tuon miekkosen mukaani vaunukauppaan kopeloimaan vaunuja ja tulin siihen tulokseen, että ne on juuri ne vaunut, mitkä haluan. Tilausta ei kuitenkaan vielä tehty, koska täytyyhän sitä nyt miettiä ensin. ;) Niin, enkä kyllä toki siellä kaupassa vielä ollut varma, että ne on juuri ne rattaat, vaan koko illan taas selasin nettiä ja ahdistelin, kun en tiennyt mitä tehdä. Maanantaina huomasin heti aamusta paikallisella fb-kirppiksellä olevan myynnissä "hyväkuntoiset ja siistit" kolme vuotta vanhat Bumbleridet. Ja täysin tuurilleni vastaisesti ehdin vieläpä ensimmäisenä tekemään rattaista varauksen! Kävinkin jo eilen katsomassa rattaita, jotka sitten olivatkin pienoinen pettymys. Hinta oli mielestäni aika kova sen kuntoisille ja ikäisille rattaille, vaikka uusiin verrattuna säästöä olisikin tullut 400 euroa. Siinä sitten taas ahdistin itseni pohtimalla, olenko hirveä ihminen, jos haluan mieluummin uudet rattaat kuin ne kulahtaneet, joissa säästäisi rahaa. Kääntelin asiaa puhelimessa ystäväni kanssa, mikä helpottikin oloa hieman, mutten päässyt mihinkään lopputulokseen. No, asiahan ratkesi sillä, kun Joni tuli kotiin. Ehdin sanoa vain, että rattaat oli aika kulahtaneet, kun Joni totesi, että sitten ei niitä osteta. Ei aleta maksaa niin paljon rattaista, jotka eivät ole hyvät. Aaahhhhh, syvä helpotuksen huokaus. Olisin päässyt vaan paljon helpommalla, kun olisin vaikka heti soittanut Jonille. Ei olisi tarvinnut koko päivää miettiä asiaa suuntaan ja toiseen. Tuolla reissulla tulin kuitenkin varmaksi siitä, että ne Bumbleridet on tosiaan ne, mitkä haluan. Onpahan se nyt päätetty, vaikka tiedän, etten voi huokaista helpotuksesta ennen kuin ne on tilattu ja mielellään myös meillä jo kotona. Jonin mielestä meillä on hyvin aikaa, kun taas itse panikoin toimitusaikojen kanssa, niitä kun ei välttämättä ihan heti saa vaikka uutena kaupasta ostaa, koska ne tilataan aina isommissa erissä...

Rattaiden kuva täältä: http://www.babystyle.fi/index.php/lastenvaunut-ja-rattaat/sisarusrattaat/bumbleride-indie-twin-sisarusrattaat-lotus.html

Viimeksi haaveilin kyseisiä rattaita aquamarinen värisenä, mutta livenä ihastuin tuohon kuvassakin olevaan lotus bluehun. Myös harmaa pääsi harkintakistalle. Jos rattaat siis ostetaan uusina.

Sitten on tietysti vielä ns. pienempiä hankintoja kuten mahdolliset tutit ja tuttipullot jne, mutta isommat olikin tässä. Paljon sitä taas saa päänvaivaa parista hankinnasta. Tämän puolen itsestäni voisin kyllä lahjoittaa jollekin muulle: turhan stressaamisen ja asioiden pyörittämisen. Voi miten paljon helpommalla sitä pääsisikään, kun voisi Jonin tapaan ajatella vain, että kyllähän nuo ehtii hankkia sitten joskus...

perjantai 13. helmikuuta 2015

Perjantai 13. päivä

Meillä tämä perjantai 13. päivä ei ole onneksi ollut epäonnen päivä, joskin lähdin tähän päivään hieman epätoivoisissa fiiliksissä. Jonilla on nimittäin taas pitkä päivä ja tulee kotiin vasta ilta kymmenen aikoihin. Sen lisäksi Lotta on viime päivinä nukkunut vain puolen tunnin päiväunia, joten pelkäsin todella, mitä tästä päivästä mahtaa tulla.

Onneksi tänään Lotta päätti nukkua päiväunia koko viikon edestä ja nukkui kolme tuntia. Ihanaa omaa aikaa! Päikkäreiden aikana pohdin myös, mitä me puuhattaisiin iltapäivällä ja Joni pyysikin käymään kaupungissa kahvilla. Tänään on kulunut neljä vuotta meidän ensimmäisistä treffeistä, vaikka tänään treffejä sopiessa kumpikaan meistä ei tätä muistanut. :D Nappasin Lotan
heti herättyään suoraan autoon ja lähdettiin ajelemaan kaupunkiin. Päätettiin käydä testaamassa jokin aika sitten avattu Pannukakkutalo ja kyllähän siellä sai mahan täyteen ja suun makeaksi.


Myös Lotta sai maistaa pannukakkua ja hyvin tuntui maistuvan!




Kotiin tultuamme käytiin Lotan kanssa hakemassa posti pulkalla ja siellähän odotti taas "Ilahduta bloggaajakaveriasi-haasteesta" saatua postia. Kuoresta paljastui ihana itse tehty kortti, purkkapussi vanhemmille ja pinni Lotalle. Tuon pannukakkuähkyn jälkeen tuo ihanan raikkaan näköinen purkkapussi oli jotenkin aivan ihana näky! Kiitos Nea postista! :)


Ennen kahville lähtöä nappasin taas kuvan mahasta, joka onkin nyt ottanut kunnon kasvuspurtin! Talvitakki menee juuri ja juuri kiinni ja ratin takaa autosta alkaa olla hankala ährätä itseään ulos. Toppahousuista ei muuten ole enää viikkoihin mennyt vetoketju kiinni, joten hirveän kovilla pakkasilla ei viitsi ulkoilemaan lähteä.


Mahassa voidaan ilmeisesti hyvin, liikkeitä tuntuu ja näkyy pitkin päivää, eniten kuitenkin nukkumaankäydessä. Myös aamuyöllä neljän viiden aikaan alkaa sellainen mylläys, että minä herään siihen. Ja harmikseni uudelleen nukahtaminen ottaa aikaa...

Pakko vielä kertoa tällä viikolla tehdystä kirppislöydöstä! Olen jo jonkun aikaa miettinyt, pitäisikö Lotalle hankkia potkuauto. Koska leluja kuitenkin on jo enemmän kuin tarpeeksi ja koska epäilen autolla menon käyvän turhan hurjaksi, en ole tehnyt asian eteen mitään. Tällä viikolla kirppiksellä tuli kuitenkin potkuauto vastaan ja testaillessani auton ominaisuuksia (=ääniä) oli Lotalla sellainen ilme, ettei autoa vaan voinut jättää hyllyyn. Ratti on hieman rikki ja tarrat repeilleet, mutta on tuo auto jo nyt ollut sen viiden euron arvoinen, jonka siitä maksoin. Tosin kun jatkoimme kirppiskierrosta auto kärryssä ja Lotta ränkytti musiikkia päälle koko ajan, meinasin jo viedä auton pois... :D Auto kuitenkin meille kotiutui ja se on ollut ihan hitti sen jälkeen! Lotta ei juurikaan liiku autolla, lähinnä vähän peruuttelee, mutta auton kyytiin mennään ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla tai ennen kotoa lähtöä. Hyvin usein Lotta myös pukee vähintään pipon päähänsä ennen autoilemaan lähtöä.


maanantai 9. helmikuuta 2015

Taaperon leikit

Kenellekäänhän ei varmaankaan tule yllätyksenä, että taaperon leikit ovat erilaisia kuin vauvan leikit. Minulle on kuitenkin tullut yllätyksenä, mitä kaikkea tuo lapsi leikeissään jo osaa ja ymmärtää! Ja mistä se on ne oppinut...

Lotan mielestä huisin hauskaa ja äidin mielestä tyhmää on peittää silmät ja juosta suin päin ja ympäriinsä. Kaikki alkoi siitä, että Lotta yksi päivä vetäisi viltin päähänsä ja alkoi kävellä sokkona. Tuosta kerrasta taisikin sitten jäädä ihan pysyvä arpi toisen silmäkulman päälle, kun tyttö kompastui leluun ja kolautti päänsä tv-tasoon. Tuolloin viltit lähti pois, mutta saman asian ajaa vaikkapa keittiön käsipyyhe, tyhjennetty palikkalaatikko tai isän pipo. Tai ihan mikä vaan minkä saa päähän laitettua.


Ratsastus eli koppotikoppoti on jo hieman laantunut, mutta kyllä sitäkin vielä harrastetaan. Uusimpana on tullut nuken tai muun pehmolelun laittaminen keinuhevosen kyytiin.


Kahvikutsuja meillä vietetään aika lailla joka päivä. Lotta on todella tarkka kuppien sijainnista pöydällä ja siitä, mistä kupista kukakin juo. Kun kahvi on katettu pöytään, hakee Lotta seuralaisen kädestä pitäen ja näyttää, mihin kohtaan pitää istua. Vaikka moni on yrittänyt tehdä minustakin kahvinjuojaa, vasta Lotta on siinä onnistunut. ;)


Korut ovat tällä hetkellä pop ja äidin tai isin koruja onkin kiva laittaa myös Lotan päälle. Muskarissa Lotta aina ihailee erään tytön helmiä ja viimein Lottakin sai ihan oman kaula- ja rannekorun. Tänäänkin ne ovat olleet aamusta asti päällä, joskin kuvassa vielä lainassa äidin korut, kun ei raukalla ollut vielä omia.


Lotta on viime aikoina hoivannut kovasti nukkejaan ja pehmolelujaan. Niille laitetaan vaippaa ja pyllytkin pitää välillä käydä pesemässä. Leluja halitaan, niille annetaan pusuja ja ne laitetaan nukkumaan. Pahimpana nuhapäivänä Lotta piti huolen siitä, että aina kun hänen nenänsä niistettiin, niistettiin myös Kuttikutin nenä. Ja ihan tosissaan, minä sen harvoin muistin, mutta Lotta kaivoi aina paperin takaisin ja huolehti, ettei Kuttikutin nenästäkään räkä valu.


Seuraava kuva taitaa olla otettu jo ennen joulua, mutta Lotta hoivaa myös ihan oikeita vauvoja. Pieni kummityttömme kaipasi ilmeisesti Lotan mielestä koiran luuta, kun Lotta sen hänelle kiikutti...


Eikä muuten tarvitse Lotankaan enää keinua yksin, kun mukaan voi ottaa kavereitakin! Välillä lelut saattavat myös keinua ihan itsekseen Lotan antaessa vauhtia.


Sellaisia leikkejä meillä tällä hetkellä leikitään. Musiikkia kuunnellaan myös joka päivä ja tanssitaan mukana, sekä kirjoja luetaan paljon. Ja lisäksi tehdään tietenkin kotitöitä, joissa Lotta on innokkaana auttamassa.

lauantai 7. helmikuuta 2015

Ilahduta bloggaajakaveriasi-postia

Eilen postilaatikosta löytyi laskujen sijasta mukava kirje: Maria oli lähettänyt ilahduta bloggaajakaveriasi-haasteen myötä pienen paketin.


Paketista löytyikin mun lempparisuklaata, pinnit sekä Lotalle että minulle ja kortti. Kiitos paljon Maria! Oppisikohan (tai siis suostuisikohan) Lotta pitämään pinniä, kun on noin hieno..? Yritettävä ainakin on, vaikka pari viikkoa sitten jo luovuinkin toivosta ja leikkasin jo korvan taakse yltävät, mutta aina silmillä roikkuvat otsahiukset lyhyemmiksi. Ja taas ne on silmillä...

Tänään meille on Jonin kanssa luvassa kahdenkeskistä aikaa. Saatiin nimittäin joululahjaksi Jonin vanhemmilta ravintolaillallinen ja lapsenvahdit. Lotta jää siis mummon ja papan kanssa kotiin, kun me suunnataan Jonin kanssa kohti kaupunkia. Jaksaisikohan sitä ruuan päälle käydä vielä vaikka leffassa? Saapa nähdä. :) Joka tapauksessa, me otetaan kaikki ilo irti tästä yhteisestä ajasta ja Lottakin varmasti nauttii, kun on muutakin seuraa kuin äiti. ;)

torstai 5. helmikuuta 2015

Kiva päivä

Viime aikoina on tullut valitettua niin paljon Lotan kiukuttelusta ja tahtojen taisteluista, että piti tulla kertomaan, että tänään meillä on ollut kiva päivä. :)

Joni tuli eilen ajoissa töistä ja mä lähdin käymään uimassa. Kun tulin kotiin, Lotta otti mut kiljuen vastaan. Viime yönä nukuttiin koko perhe koko yö yhtä soittoa ja Lotta heräsi ILOISENA vasta puoli kahdeksalta. Aamupäivään mahtui kyllä myös hieman taistelua, muttei mitään aiempiin päiviin verrattuna, ja typykkä lähti päiväunillekin naureskellen. Ja nukkui yli kaksi tuntia! Ja heräsi sieltä erittäin ILOISENA! Aivan mahtavaa!

Iltapäivällä käytiin Lotan kanssa vielä kaupassa, jossa hän ilostutti jutuillaan ja mm. porkkanapussin syleilyllä muita ostoksilla olijoita. Ja myös tänään Joni tuli ajoissa kotiin, joten Lotta saa tänäänkin aikaa isän kanssa. <3

Huomaa selvästi, että Lotta ikävöi Jonia ja nauttii, kun saa viettää aikaa isänsä kanssa, etenkin jos se on vielä kahdenkeskistä aikaa. Nytkin lähdin meidän makkariin hetkeksi evakkoon, jotta isä ja tytär saavat nauttia toisistaan, sillä jos minä olen paikalla, vaatii Lotta silti vain minua mukaan leikkeihin.

Loppuun vielä kuva eiliseltä, kun Lotta halusi ottaa selfien itsestään ja Kuttikutista. :D


keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Muskarissa

Meidän muskarikevät on alkanut oikein hienosti. Alkuun muiden lasten istuessa penkeillä itsekseen Lotta istui minun sylissäni, puristi käteni ympärilleen ja mm. taputti minun käsilläni, ei omillaan. Muutenkin Lotta oli pari ensimmäistä kertaa alkuun kovin varautunut, eikä oikein lähtenyt mukaan leikkeihin ennen kuin loppulaulun aikana: silloin sitten jo uskallettiin juosta ympäri huonetta...

Toissakerralla Lotta viimein uskaltautui istumaan muiden lasten kanssa matalalle penkille ja siitäkös se vasta riemu repesi! Kun hän oppi itse menemään penkille istumaan, ei hän siitä sitten suostunut pois lähtemään. Edes silloin, kun piti lähteä tanssimaan ja leikkimään. Lotta nökötti penkillä ja jos hain hetkeksi tanssimaan, niin oli pian taas kiivennyt penkille istumaan. Istumaan menemistä onkin tuon kerran jälkeen harastettu paljon myös kotona ja Lotta menee istumaan vaippapaketin, pahvilaatikon, pehmopossun ja jopa koiran päälle.

Muskarin jälkeen jäämme aina seurakunnan järjestämään ja muskarin kanssa samassa rakennuksessa olevaan Nappulakuppilaan syömään lounas ja hetkeksi leikkimään. Meidän muskari loppuu klo 11 ja tuo kuppila jo 11.30, joten varsinkaan syömisen jälkeen leikkiaikaa ei hirveästi jää. Niinpä tällä viikolla menin kuppilaan jo ennen muskaria, jotta Lotta ehtisi paremmin leikkiä. Mutta ei, Lotta halusi olla vain sylissä. Ilmeisesti tuo kuppilassa käyminen ennen muskaria kuitenkin toimi Lotalle lämmittelynä, koska muskarissa hän olikin alusta saakka aivan valloillaan. Meni jopa ensimmäisenä hakemaan soittimia, kun yleensä hakee viimeisenä minun kehottaessani häntä siihen. Jälleen penkillä istuminen oli niin jännää, ettei tyttöä siitä saanut muihin touhuihin kuin hetkeksi, mutta ei kai tuo niin vaarallista ole.

Muskari on siis lähtenyt hyvin käyntiin, vaikka itse silloin hieman nurisinkin ryhmien yhdistämisestä. Lotta kuitenkin nauttii ja sehän se on pääasia. En ehkä ole täällä vielä maininnut, mutta lopetimme taaperotanssin sen ensimmäisen kerran jälkeen. Koen, että se on parempi vasta kun Lotta on hieman isompi ja myös oma jaksamiseni painoi tuossa päätöksessä. Eiköhän me saada aika kulumaan muutenkin. :)

maanantai 2. helmikuuta 2015

Haaste: Ilahduta bloggaajakaveriasi

Sain tällaisen pirteän haasteen Marialta Love beyond words-blogista sekä Nealta Raparperipolkua pitkin-blogista. Vihdoin sain aikaiseksi toteuttaa haasteen. :)



Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
(ohjeet kopioitu suoraan Tipulassa blogin sivuilta)

Koska haaste on jo aika hyvin kiertänyt blogeja, haluan ilahduttaa teitä, keneltä haasteen sain. :) Eli Maria ja Nea, laitatteko mulle osoitteenne spostiin syksyntyttonen@gmail.com.

No okei, haastan lisäksi Nelliksen Vauvakuumeesta ponnistaen-blogista sekä Elinan Pikku Peikko Prinsessat-blogista. :)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Pelottava raskaus

Selvästi nämä edes hieman ajatustyötä vaativat postaukset ovat nyt jääneet vähemmälle, ei vaan oo ollut aikaa kasata ajatuksia ja kirjoittaa. Nyt ajattelin kuitenkin yrittää, vaikka todennäköisesti puolet jää sanomatta...

Kuten olenkin jo maininnut, on tämän raskauden mukana kulkenut pelko. Pelko siitä, meneekö kaikki hyvin. Aluksi pelotti luottaa siihen, että masussani todella oli elämää. Myös keskenmenon pelko oli läsnä. Kun ensimmäisessä ultrassa todettiin ihan oikean vauvan todella kasvavan sisälläni, vähenivät nuo pelot, mutta tilalle tuli uusia. Pelotti (tai pelottaa), voidaanko me todella saada toinen terve vauva ja vielä näin pian ensimmäisen jälkeen. Ennen rakenneultraa mieleen hiipi pelko siitä, onko vauvalla kaikki hyvin. Nyt  pelottaa, kestääkö raskaus täysiaikaiseksi asti ja selvitäänkö synnytyksestä niin, ettei vauvalle aiheudu mitään haittaa. Eikä mielellään minullekaan.

Yhteenkään näistä peloista ei ole mitään erityistä syytä. En ole kokenut keskenmenoja tai tuulimunaraskauksia, suvuissamme ei ole perinnöllisiä sairauksia, joiden myötä vauvan kehitys olisi vaarassa. Lotta syntyi raskausviikolla 40+1, eikä synnytyksestä aiheutunut vaurioita. Miksi siis pelkään? Sen kun tietäisi. Ilmeisesti siis siksi, että tiedän mitä menetän, jos jotakin sattuu. Olen ymmärtänyt, kuinka onnekas olen, kun minulla on jo yksi terve lapsi ja nyt odotan toista.

Lisäksi olen alkanut pelkäämään autolla ajamista. Se alkoi eräänä lumisena päivänä, kun olin matkalla kotoamme lääkäriin. Tietä ei ollut aurattu, vaikka lunta oli yön aikana tupruttanut. Suoran tieosuuden jälkeen tuli mutka vasemmalle, mutta kääntäessäni ratista auto jatkoikin matkaansa suoraan eteenpäin. Auto käyttäytyi kuin pulkka: millään, mitä tein, ei ollut vaikutusta auton suuntaan. Säikähdin toden teolla ja olin varma, että nyt ajan ensimmäisen kerran ojaan. Viime hetkellä auto vastasikin ohjaukseen ja pysyin kuin pysyinkin tiellä. Onneksi vastaan ei tullut autoja, sillä olin aika rankasti vastaantulevien kaistalla keskellä mutkaa. Tuon jälkeen pelkäsin ajaa tuota nimenomaista tietä jonkin aikaa. Mielestäni osaan hallita autoa suhteellisen hyvin ja jos esimerkiksi auton perä lähtee luisuun, osaan korjata sen ajattelematta. Tuossa tilanteessa olin kuitenkin täysin avuton ja siitä syntyi pelkotila. Enää en pelkää tuota pätkää, koska onnekseni jouduin sitä ajamaan monta kertaa, vaikka alkuun ajelinkin sitä 20 km/h nopeusrajoitusta hitaammin... Olen kuitenkin huomannut, etten nykyään oikein muutenkaan pidä autolla ajamisesta, varsinkaan, jos keli on yhtään huonompi. Epäilenkin senkin johtuvan raskaana olemisesta, koska normaalisti en tosiaan pelkää autoilua. No, katsotaan, hälveneekö pelko joskus.

Lotan synnyttyä ja muiden samanikäisten äitien kanssa puhuttuani huomasin pelkääväni erilaisia asioita kuin muut pienten vauvojen äidit. Toiset huolehtivat sitä, ettei vauva vain esimerkiksi tipu jostakin tai kolauta päätään pöydänkulmaan opetellessaan nousemaan seisomaan. Itse olen suhtautunut noihin asioihin yllättävänkin rennosti. Sen sijaan minua pelottaa, kuinka saan pidettyä lapseni erossa mm. alkoholista, tupakasta ja huumeista. Jep, tosi fiksua miettiä näitä asioita jo nyt, mutten voi sille mitään. Itse en ole koskaan maistanut tupakkaa ja ensimmäiset humalatkin join yli parikymppisenä, vaikka varsinkin tupakoimattomuus teki minusta yläasteella epä coolin. Pelkään, että lapselleni sosiaaliset tilanteet ovat yhtä vaikeita kuin ne on itselleni olleet, tai että häntä kiusataan. Tai jotain pahaa sattuu: joku ajaa autolla päälle tms. Enkö vain voisi pitää lapseni aina lähelläni? Kulkea koulumatkat yhdessä ja mielellään istua siellä koulussakin vieressä? Vaikka enhän minä siltikään välttämättä pystyisi suojelemaan heitä kaikelta. Toistaiseksi yritän olla ajattelematta maailman kaikkia vaaroja. Toivottavasti en sekoa, kun mun oikeasti täytyy hellittää otetta...

Tulipas nyt sivuttua muitakin pelkoja kuin vain raskauteen liittyviä ja eihän tässä toki kaikkea ollut. Päällimmäiset ajatukset kuitenkin näin sunnuntai-illan ratoksi. :)