ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!

Kuten otsikostakin voi ehkä päätellä, meillä huudetaan. Kovaa ja korkealta ja koko ajan enenevissä määrin. Vielä eilen ja oikeastaan tänäänkin epäilin vahvasti uhmaa ja varmaan silläkin on osittain näppinsä pelissä typykän kiukuttelussa. Tänään kuitenkin huomasin, että yksi poskihammas on melkein läpi ikenestä, joten nyt syytän sitä siitä, että noin 90 prosenttia hereilläoloajasta huudetaan.

Tänäänkin aamu aloitettiin reippaasti huutamalla, mikään ei kelvannut eikä missään ollut hyvä. Väsynyt tyttö nukkui puolen tunnin päiväunet ja jatkoi huutamista koko loppupäivän. Omalta kohdaltani asiaa ei ainakaan auttanut se, että Joni tulee kotiin ehkä tunnin päästä ja on siis lähtenyt jo aamulla aikaisin, eli ihan itsekseni olen saanut huutoa kuunnella. No, sentään se hyvä puoli lyhyissä päiväunista ja kiukuttelussa on, että Lotta nukahti ennätysnopeasti yöunille: noin minuutissa! Nyt kyllä kauhulla odotan, milloin huuto taas alkaa...

Huutoa lisää se, että ilmeisesti noiden poskihampaiden tekeminen laittaa Lotan mahan aivan sekaisin ja sen myötä peppu menee rikki. Vaippa on vaihdettava sillä sekunnilla kun sinne jotain tulee ja parasta on tietenkin olla ilman vaippaa. Sama homma oli noin kuukausi sitten ja silloin epäilin, että vatsa reagoi niin voimakkaasti normaaliin maitoon, jota ollaan tässä nyt siis jo pari kuukautta sekoitettu korvikkeeseen. Epäilin myös, että kestovaipoilla olisi ollut osuutta asiaan, sillä niitä käytettäessä tilanne paheni. Nyt kuitenkin uskoisin, että ongelma liittyy hampaisiin, sillä viimeksikin tämän ongelman ilmetessä tuli poskihammas läpi. Kestovaipat pahentavat pepun tilannetta, sillä kertakäyttövaippoja käyttäessä pepun saa paranemaan yön aikana ja pepun ollessa kipeä Lotta ei edes anna laittaa kestovaippaa päälleen. Tästä viisastuneena en taida muutamaan päivään kestoja käyttää, ettei turhaan ärsytetä herkkää peppua.

Maitoa ollaan tosiaan yritetty vaihtaa korvikkeesta tavalliseen jo pari kuukautta. Lotan vatsa kestää, kun sekoituksessa on puolet molempia, mutta jos normaalia maitoa on enemmän, menee vatsa löysälle. Kokeiluja hidasti tosiaan se kuukaudentakainen peppuepisodi, silloin hyppäsin hetkeksi takaisin pelkkään korvikkeeseen. Seuraavaksi pitäisi kai kokeilla, sopiiko luomu paremmin tai sitten ihan hyla tai laktoositon. Hieman on vaan ollut hankala tietää, milloin vatsavaivat johtuvat oikeasti siitä maidosta ja milloin esimerkiksi juuri hampaista, niitä kolmea puuttuvaa poskihammasta kun on tässä kuukauden päivät pykätty...

Nyt vaan toivotaan, että hampaat tulee pian läpi eikä kiukuta neitokaista enempää! Onhan meillä tänään ollut hauskojakin hetkiä. Lotta on oppinut paljon uusia juttuja, niistä voisin kirjoitella oman postauksenkin, mutta tässä yksi niistä: jalkojen välistä kurkkiminen on niin hauskaa!

Jostain Lotta keksi tänään, että hän haluaa mennä nuken sänkyyn. No, ei muuta kuin pohja pois ja tyttö kyytiin. Lopulta Lotta työnteli sänkyä ympäri olohuonetta itse sisäpuolella seisoen ja hauskaa oli!

Napa!

Lotta on löytänyt oman napansa ja sitä ollaankin esittelemässä ahkerasti. Aina ensimmäisenä johonkin mentäessä Lotta nykäisee paidanhelman ylös ja osoittaa sormella napaansa. Hienosti sormi löytää navan myös kun kysytään, missä on Lotan napa. Toisinaan sormet kuitenkin päätyvät hetkeksi rapsuttelemaan mahaa ennen kuin tavoittavat pikkuisen navan.

Myös äidin napa on löydetty ja äiti ei ehkä ole asiasta ihan yhtä innoissaan kuin Lotta. Ensinnäkin siksi, että olen kova palelemaan, eikä asiaa auta se, että joku on koko ajan nykimässä paitaani ylöspäin pois lämmittämästä vatsaani. Toiseksi vatsani on vielä raskauden jäljiltä löysä löllykkä, joten voitte vaan kuvitella, kuinka mieltä ylentävää on, kun joku tulee sitä tökkimään ja löllyttelemään. Tuntuu, että löysä nahka löllyy pitkään vielä senkin jälkeen, kun Lotta on jättänyt napani rauhaan...

Löysästä vatsastani päästäänkin aiheeseen, josta mun on ollut tarkoitus kirjoittaa kohta vuosi: raskaudesta palautumiseen. Tai oikeastaan tarkoitus oli kirjoittaa raskauskilojen häviämisestä ja ehkä hieman jopa laihduttamisesta tai edes kiinteyttämisestä. Raskauskilothan mulla jäivät synnärille ja parissa kuukaudessa paino oli tippunut lähes neljä kiloa verrattuna painoon ennen raskautta. Mulla oli otettuna hienot "ennen" kuvatkin, mutta koska nykytilanne on huonompi kuin tuolloin, jätän ne julkaisematta. :D Jossain vaiheessa paino alkoi taas nousta, eikä varmasti vähiten sen takia, että herkuttelin joka päivä. Oikeasti. Joka ikinen päivä. Tällä hetkellä paino on kaksi kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Nyt olen sentään päässyt eroon herkuttelusta, joten katsotaan, josko joskus oikeasti pääsisin kirjoittamaan aiheesta kunnon postauksen...

Mun mielestä on kuitenkin tavallaan surullista, miten paljon ihminen käyttää aikaa painonsa pohtimiseen... En kai mä tälläkään hetkellä ole varsinaisesti lihava, vaikka painoindeksin mukaan olenkin juuri ja juuri ylipainoinen. Olen ystävieni kanssa toisinaan pohtinut, mikä tässä maailmassa on niin pielessä, että mekin kaikki ollaan oltu tyytyväisiä omaan kroppaamme ollessamme laihimmillamme. Omalla kohdallani tämä oli 14 kiloa sitten. Tekisikö se musta sitten onnellisemman, jos painaisin 14 kiloa vähemmän? Tiedä häntä, tällä hetkellä tavoitteeni on 10 kiloa vähemmän ja toivottavasti sen joskus saavutan. Aikoinaan kun olen sen verran painanut, en ole ollut tyytyväinen itseeni, joten ehkä se taika omalla kohdallani on sitten ollut vielä niissä neljässä kilossa...

Onnekseni tällä hetkellä saan nauttia Lotasta ja se tekee minut onnelliseksi. En jaksa jatkuvasti vaivata päätäni sillä, paljonko painan. Tokihan vaatekaapin edessä tulee kirottua, kun vaatteet eivät mahdu päälle tai näyttävät päälläni aivan karmeilta. Ehkä elämässä on kuitenkin vielä tärkeämpiä asioita, kuin oma paino. ;)

Synttäreillä

Eilen käytiin juhlimassa kummityttömme E:n 2-vuotis synttäreitä. Synttärisankari oli varsinainen prinsessa kruunu päässään ja hiukset hienoilla ponnareilla. Tupa oli täynnä porukkaa ja tarjoilut herkullisia. :) Lahjatoiveita ei esitetty, muuta kuin ilmoitettiin, että leluja heiltä jo löytyy riittävästi. Niinpä annoimme lahjaksi lahjakortin Polarn O. Pyretin liikkeeseen, saa typykkä (tai äitinsä ;) ) käydä sitten ostamassa jotakin mieleistä sieltä. 

Lotta suunnisti heti ensimmäisenä lastenhuoneisiin leikkimään ja viihtyi siellä hyvän aikaa ihan ilman äitiä. Ensi töikseen Lotta raahasi näytille melkein itsensä kokoisen nuken ja lopulta istahti sen päälle... Niin, sohvalla ei tosiaan enää ollut tilaa ja Lotta ilmeisesti ratkaisi istumapaikkojen puutteen tällä tavalla. :D

Samalla reissulla pääsin taas penkomaan E:lle pieneksi jääneitä vaatteita. Mua aina hirvittää, kuinka kauheasti raahaan heiltä mukanani tavaraa Lotalle, mutta toisaalta, kaikki tulee tarpeeseen ja halvemmaksi nuokin vaatteet tulee ostaa heiltä käytettynä kuin uusina tai edes yksittäisinä kirpparilta. Nyt meillä onkin taas vaatevarastot hyvin täytettynä, löytyy mm. hellevaatteita ensi kesälle, välikausihaalari ja fleecehaalari keväälle ja sisävaatetta pitkäksi aikaa. Juuri muutama päivä sitten mietin, että keväälle pitää varmasti ostaa uudet ulkoiluvaatteet, sillä nyt käytössä olevat jäävät pian pieneksi. Nyt nekin on jo valmiina odottamassa, mahtavaa!

Kävin aamulla asioilla kylällä ja samalla piipahdin nopeasti Lotan kanssa kaupassa. Annoin Lotan kävellä itse ostoskärryiltä lähtiessämme ja Lottahan olisi ensin mennyt kahvilaan, seuraavaksi optikolle ja lopuksi vielä apteekkiin. Kun mihinkään näistä en häntä päästänyt, sai tyttö raivarin ja heittäytyi vatsalleen märkään maahan... Tätäkö se nyt sitten on? Ehkä mä vaan edelleen kannan Lotan autosta kärryyn ja kärrystä autoon... ;)

Ps. Työkuviot on nyt taas toistaiseksi selvinneet, ilmoitin nimittäin jatkavani vielä hoitovapaata. Vielä en ole päättänyt mihin saakka sitä jatkan, mutta varmaankin pelaan varman päälle ja jatkan sitä riittävän pitkälle, jottei sitten käy niin, että se "loppuu kesken" enkä enää pysty sitä jatkamaan. Hätätapauksessa saan kuitenkin palata töihin keskenkin hoitovapaan, joten mieluummin sitten ilmoitan sitä vapaata liikaa kuin liian vähän. :)

Lapsenvahtina

Tänään pääsimme Lotan kanssa hoitamaan vajaan kuukauden ikäistä pientä tyttöä. Alunperin olin menossa yksin Lotan kanssa, mutta lopulta mukaan Lottaa viihdyttämään lähti Lotan kummitäti M. Tämä osoittautui myöhemmin erittäin hyväksi ratkaisuksi. :D

Menin ystäväni luo yhdeksi ja olin ajatellut, että Lotta nukahtaa matkalla päiväunille ja perillä siirrän hänet rattaisiin jatkamaan unia. No, Lotta nukkui tietysti vain puoli tuntia matkan aikana, eikä unesta ollut tietoakaan kun pääsimme perille. Reippaana Lotta kyllä jaksoi olla, mutta tiesin, että väsykiukulta ei voitaisi välttyä.

Minä otin hoteisiini pienen vauvan ja M leikitti Lottaa. Lotta ei ollut moksiskaan, vaikka vauva oli vallannut äidin sylin, pari kertaa piti toki Lotankin päästä syliin, mutta sen kummempaa mustasukkaisuutta ei ilmennyt. Lotta myös kävi muutamaan otteeseen ihmettelemässä vauvaa ja tarjoamassa pienelle lelua. <3

Välipalan jälkeen lähdettiin käymään leikkipuistossa. Vauvan kärryjä piti lykkiä koko ajan, tai muuten oli asiat huonosti. Lotta kävi vähän keinumassa ja laskemassa liukumäkeä, jonka jälkeen lastasin Lotankin rattaisiin toiveissa päiväunet. Jälleen kerran Lotta sai raivarit, kun hänet vietiin pois puistosta ja pitkän aikaa jaksoi kiljua, ennen kuin uni tavoitti. Lopulta Lotta kuitenkin nukahti ja hetken aikaa molemmat lapsukaiset olivat unten mailla. Kun tultiin takaisin, heräsi vauva, mutta Lotta onneksi jatkoi vielä uniaan.

Lopulta Lottakin piti herättää, jottei yöunet kärsisi. Hetki ehdittiin vielä leikkiä, ennen kuin ystäväni palasi kotiin. Kaiken kaikkiaan hoitoreissu meni oikein hyvin, vauva oli suhteellisen tyytyväinen ja Lotta käyttäytyi ihan hyvin, mutta olisihan noissa kahdessa ollut yksin paljon tekemistä. :D Erityisesti mietin sitä, että kun Lotta ei oikein nukahda päiväunille kuin rattaisiin, että kuinka olisin siitä nukuttamisessa yksin selvinnyt kahden pienen kanssa...

Kivaa oli päästä vähän nuuhkimaan pientä vauvaa ja mä en vaan voi uskoa, että Lotta on joskus ollut niin pieni! Ne vaipatkin oli ihan pikkiriikkisiä! Toisaalta oli myös kiva huomata, kuinka Lotan kanssa on tavallaan helpompaa, kun hän ei enää ole ihan pieni vauva. Kun Lotta itkee, tiedän jo minkä takia (ainakin yleensä), Lotta ymmärtää jo niin paljon puhetta ja osaa tehdä asioita itse. Ja ennen kaikkea on seurallinen, eikä enää vain "möllötä". :D

Vauvapiireilyä, puistoilua ja saunomista

Eilen tavattiin taas aamusta oman kylän mammojen ja lasten kanssa. Yleensä kylässä suunnilleen mallikkaasti käyttäytyvä Lotta itketti tällä kertaa muita lapsia... Ensimmäiset itkut saatiin aikaiseksi, kun Lotta leikki ilmapallolla. Kun kolme vuotias poika olisi halunnut pallon itselleen, puristi Lotta sitä tiukasti rintaansa vasten ja kiljui niin, että ikkunat helisi ja säikähtänyt poika palasi äitinsä kainaloon turvaan. Eipä mennyt kauaa, kun Lotta oli vaihtanut leikkikalun lasten kosketinsoittimeen ja hieman Lottaa  nuorempi tyttö halusi myös päästä soittamaan. Lotta alkoi repiä soitinta itselleen kiljuen taas korviahuumaavasti. Kun äiti ei antanut Lotan omia kaikkia leluja itselleen, mentiin veteläksi ja itkettiin suupielet mielenosoituksellisesti lattiaa kohti. Kävipä myös erään vauvan tutti Lotan suussa... Taas. Lotta himoitsee toisten tutteja aina sellaisen nähdessään, vaikkei omaa tuttia syö kuin päikkäreillä ja öisin... Loppu aika meni paremmin, joskin Lotta alkoi olla melko väsynyt. Klo 13 lähdettiin kotia kohti ja neljältä kävin herättelemässä vielä unisen tytön vaunuistaan.

Päikkäreiden jälkeen syötiin välipala ka lähdettiin E-pojan ja äitinsä kanssa käymään puistossa. Me ei ollakaan Lotan kanssa käyty puistossa sitten kesän, sillä lähimpään puistoon on meiltä 10 km matkaa. Tässä asiassa täytyy ehkä nyt tsempata, koska Lotta oli puistosta aivan haltioissaan ja itkuhan siinä tuli, kun piti pois lähteä...

Kotona oltiin vasta kuudelta, jolloin syötiin iltaruoka ja laitettiin Lotan kanssa sauna lämpenemään. Lotta oli niin innoissaan kylpyyn pääsemisestä, että meinasi hypätä ammeeseen vaatteet päällään.

Kylvyn jälkeen syötiin vielä iltapuuro ja leikittiin hetki, jonka jälkeen paineltiin sänkyyn. Vaikka päivässä oli paljon tapahtumia, yöunille menemistä siirretty melkein tunnilla eteenpäin ja Lotta oli väsynyt, odotettiin unta siltikin tuttuun tapaan lähes tunti.

Kuttikutti hukassa!

Lotalla on syntymästään saakka ollut uniriepu, joka nimettiin Kuttikutiksi siinä vaiheessa, kun Lotta aamuisin ensimmäisenä herättyään hoki "kutti kutti kutti kutti" (= kutikuti kutikuti). Riepua on imeskelty, pureskeltu ja halittu ja se haisee ällöttävälle vanhentuneelle maidolle. Joskus Kuttikutti lähtee aamulla Lotan mukana vaeltamaan ympäri taloa ja jos se illalla unohdetaan palauttaa sänkyyn, on nukkumaankäyminen levotonta.

Viime viikolla joku ilta kun laitoin Lotan sänkyyn huomasin, että Kuttikutti puuttuu. Muistinkin Lotan ottaneen sen aamulla sängystään mukaan ja lähdin sitä etsimään. Pikaisella talon läpi juoksemisella en riepua kuitenkaan löytänyt, mutta kaikeksi onneksi uni tavoitti Lotan Pentti-pupu kainalossa.

Pentti-pupu on oikeasti minun, mutta jostain se on löytänyt tiensä Lotan sänkyyn ja Lotta on siihen kovasti tykästynyt. Lotalla on myös itsellään kaksi tällaista vaaleanpunaista Pentikin pupua, mutten ole raaskinut antaa niitä unikaveriksi, kun ainakin Pentti on kovasti nukkaantunut halimisesta...

Lotan nukahdettua etsin vielä tarkemmin Kuttikuttia, mutta etsinnät eivät tuottaneet vieläkään tulosta. Ihmettelin jo, onko Lotta voinut kuljettaa Kuttikutin meidän huomaamatta ulos vai mistä riepu on löytänyt niin hyvän piilopaikan, sitä ei nimittäin löydetty vielä seuraavanakaan päivänä...

Tuli pyykkipäivä ja pesin Lotan vaatteita. Ripustaessani vaatteita kuivumaan pyykkikonesta paljastui puhdas Kuttikutti! Olinkin jo jonkun aikaa suunnitellut rievun pesemistä ja nyt tuli sitten sekin tehtyä. :D Lotalla on siis huoneessa pyykkikoppa, johon hänen likaiset vaatteensa laitetaan. Kuttikutti on jossain vaiheessa päätynyt likapyykin sekaan varmastikin Lotan toimesta ja siellä se oli majaillut pari päivää. No, pääasia että löytyi ja nyt Kuttikutti nukkuu taas yönsä Lotan kainalossa. :)

Jemma!

Joni paljasti tässä eräänä päivänä Lotan jemman:

Meillä on keittiössä kaksi isoa pönttöä koiranruuille. Tuo valkoinen on käytössä vain silloin, kun on ostettu kaksi säkkiä ruokaa kerralla (eli melko harvoin), koska toisessa pöntössä on renkaat alla ja se on helpompi käyttää. Toisen pöntön kannen saa myös "lukkoon", joten Lotta ei ole päässyt koiranruokia syömään. Jostain tyttö oli nyt keksinyt, että saa tuon pöntön auki ja on kuskannut sinne tavaroita salaa jo jonkin aikaa.

Tällä hetkellä pöntöstä löytyy jääkiekko, pari lusikkaa, duploja ja muovirasia. Koiranruokien jämien lisäksi...

Aamulla täällä satoi lunta ja jostain syystä pieni pakkanen piristi ihan huimasti! Lotta on nukkunut todella huonosti nyt reilun viikon, heräillään parin tunnin välein eikä tosiaankaan nukahdeta heti takaisin, joten minäkin olen ollut aivan rättipoikkiväsynyt jo heti aamusta, vaikka Jonikin on osallistunut valvomisiin. Raikas ilma kuitenkin houkutteli minut ja Lotan heti aamusta lenkille koirien kanssa ja jäätiin vielä lenkin jälkeen hetkeksi pihaan touhuamaan. Ei olla nyt oltu oikein ulkonakaan Lotan flunssan takia, mutta nyt Lotta nautti innoissaan ulkoilmasta. Päästiin testaamaan ensimmäistä kertaa kummityttömme viimetalvisia haalaria sekä kenkiä ja hyvältä näytti. :)

Epäonnen päivä

Tämä päivä ei oo mennyt ihan putkeen... Kaikki alkoi mennä pieleen jo yöllä. Joni oli patjalla Lotan huoneessa ja alkoi etsiä pimeässä tuttia, nosti patjansa pystyyn lattialta ja se tietenkin osui kattolamppuun. Lamppu tippui kokonaan lattialle ja meni säpäleiksi. Ei muuta kuin Lotta kainaloon meidän väliin nukkumaan, jossa sitten nukkuikin ihan hyvin aamuun asti.

Kauaa ei oltu ehditty olla hereillä, kun Lotta tippui sohvalta pää edellä lattialle. Sitä oon kyllä jo odottanutkin, että milloin tippuu ja mun mielestä on ihan hyvä saavutus, että vasta reilun vuoden ikäisenä tippui ensimmäisen kerran. En tiiä oonko mä ihan hirvee äiti, mutta en kyllä millään tavalla panikoinut tai edes säikähtänyt Lotan tippumista. Nostin vain syliin ja hyssyttelin, eikä Lotta kauaa edes itkenyt. Lotalla on tosiaan nyt flunssan myötä ääni tosi käheänä, joten desibelitasokin pysyi maltillisena. ;) Vasta noin puolen tunnin päästä huomasin, että Lotan otsaan oli tullut ihan hirveä kuhmu, joka mustui koko ajan. Silloin tuli vähän paha mieli asiasta, mutta onneksi ei tosiaan tuon pahemmin käynyt.

Tämän jälkeen Jonikin nousi ylös ja keitteli itselleen kahvit. Lotta touhuili olohuoneessa ja yhtäkkiä kuului kolahdus. Lotta oli tiputtanut Jonin kahvikupin lattialle sillä aikaa, kun Joni oli tekemässä keittiössä aamupalaa itselleen. Taas oli onni onnettomuudessa, Joni nimittäin juo kahvinsa aina hyvin haaleana, joten kuumaa se ei ollut eikä myöskään kaatunut Lotan päälle. Sukka kastui toisesta jalasta mutta sen enempää kosketuksiin Lotta ei kahvin kanssa joutunut. Onneksi! Me ollaan kyllä aina tosi tarkkoja noiden kahvi- ja teekuppien kanssa, ettei niitä jätetä Lotan ulottuville, mutta koko aikaa ei kyllä valitettavasti pysy kartalla siinä, mihin kaikkialle tyttö jo ylettyy.

Kahvia lattialta pestessäni siirsin sohvaa, jotta saan pyyhittyä myös sohvan alta. Sormeni jäi sohvan ja kirjahyllyn väliin ja hetken joutui kyllä pomppimaan tasajalkaa, ennen kuin pystyin jatkamaan. Tässä vaiheessa epätoivo alkoi jo hiipiä mieleen, koska hereillä ei tosiaan oltu oltu kuin vasta pari tuntia ja koko päivä oli vielä edessä...

Kaikeksi onneksi lisää tällaisia tapaturmia ei enää päivän aikana sattunut, vaan saatiin touhuta ja leikkiä normaaliin tapaan. Toivottavasti myös yö sujuu rauhallisesti.

Flunssaa ja mustasukkaisuutta

Eilen Lotta taisi olla ensimmäisen kerran mustasukkainen minusta. Oltiin Lotan kanssa noustu aamulla aikaisin jo touhuilemaan ja Joni nousi vasta myöhemmin. Minä istuin lattialla ja Joni tuli taakseni sohvalle hieromaan hartioitani. Lotta oli salamana paikalla työntämässä Jonin käsiä pois ja tuli itse tiukasti minuun kiinni, oikein rutisti kaulasta. Suloista, kunhan tästä ei muodostu ongelmaa.

Päivällä käytiin katsomassa ystäväni 1,5 viikkoista vauvaa ja vähän jännitin, onko Lotta mustasukkainen hänestäkin. Pidin vauvaa sylissä, mutta sepä ei Lottaa kiinnostanut. Kerran kävi hymyssä suin katsomassa ja lähti jatkamaan leikkejä. Hyvä niin. :) En voi uskoa, että Lotta on joskus ollut yhtä pieni kuin tuo pikkuinen vauva! Niin pikkiriikkiset sormetkin, nyyh!

Viime aikaisiin yövalvomisiin löytyi nyt mitä todennäköisimmin syy: Lotalla on aivan järkyttävä flunssa. Nenä vuotaa aivan koko ajan ja ääni on käheänä. Toinen on niin raasu, kun köhisee vaan eikä saa edes kunnolla itkettyä. Muutoin Lotta on kyllä ihan pirteä ja jaksaa leikkiä, eikä flunssaa muusta siis huomaakaan kuin vuotavasta nenästä ja käheästä äänestä. Tällä viikolla vauvapiirissä olleista jokainen lapsi on nyt samassa taudissa, joten tarttuvaa sorttia tuntuu olevan... Toivotaan, että yöt tästä pian parantuisivat.

Tänään kävin metsästämässä kirpparilta Lotalle sadekamppeet. Olin ajatellut, ettei me sellaisia vielä tarvittaisi, koska ei niin paljon olla ulkona ja Lotalla on kuitenkin tec-pintainen välikausihaalari. Alkuviikosta sain kuitenkin huomata, että Lotta haluaa ulos säällä kuin säällä ja tihkusateessa nurmikolla konttailtua oli haalari päästänyt vettä läpi. Yritin etsiä ensin kuravaatteita Facebookin lastentarvikekirppareilta ja löysinkin oikein hyväkuntoiset muutamalla eurolla. Valitettavasti kukaan ei myynyt sekä takkia että housuja, enkä jaksanut lähteä suhaamaan ympäri kaupunkia, joten päätin katsastaa vielä livekirppareiden tarjonnan. Paljon sadevaatteita olikin myynnissä, mutta joko ne olivat liian isoja tai mielestäni liian kalliita. Fb-kirpparilta olin tosiaan bongannut esim. aivan uudenveroisen takin 3 eurolla, kun livekirpparilta löysin likaisen ja rikkinäisen takin 2 eurolla. Ei olisi ollut kallis sekään, mutten silti halunnut ostaa huonoa samalla hinnalla, millä saisin ehjän. Lopulta löysin 80 cm takin ja 92 cm housut yhteensä 4 eurolla, joten vaikka epäilinkin housujen olevan isot ja takin ehkä jo pieni, päätin ottaa riskin ja kotiutin ne. Onhan noissakin muutama tahra ja jalkalenksut on venyneet, mutta ovat sentään ehjiä. Takkikin kuitenkin mitä todennäköisimmin mahtuu ainakin vielä syksyn (ja nyt kokeilun perusteella ehkäpä jopa keväänkin) ja onhan ne housutkin sitten jossain vaiheessa sopivat. Vaikka olivatkin noin eri kokoa, ne myytiin samassa pöydässä, joten olisiko niitä kuitenkin käytetty yhtä aikaa..?

Hehkutus!

Nyt on pakko ihan vähän hehkuttaa. Tässä kun jo ehti olla pakkasia, haikailin villakerraston perään Lotalle. Meillä on nimittäin vk-haalari kokoa 74 ja fleecehaalari kokoa 80, joten niiden sullominen sisäkkäin ei oikein ottanut onnistuakseen. Niinpä sitten lähdin seikkailemaan villavaateviidakkoon. Joku vinkkasi, että Lindexiltä löytyy edullisia villavaatteita lapsille. Myymälästä en löytänyt villavaatteita lainkaan ja nettisivuilla paita ja housut maksoivat hieman alle 20 € kappaleelta. Muistin, että Pieces of Miracles -blogissa oli juuri kirjoitettu merinovillaisista vaatteista ja jaettu alennuskoodi Pierre Robertille. Aluksi suhtauduin kyseiseen kauppaan nuivasti, koska jostain syystä kuvittelin siellä myytävien tuotteiden olevan hinnakkaita. Totuus oli kuitenkin jotain aivan muuta: normaalihintaisina villavaatteet siellä olivat aika samaa luokkaa kuin nuo Lindexin, mutta esimerkiksi tilaamani paita löytyi sieltä yli puolet halvemmalla. Alekoodilla kaikista tuotteista -25 % ja minä olin myyty. Ja pakko tähän väliin todeta, että minä en hyödy tästä postauksesta enkä hehkutuksesta mitenkään, halusin vain jakaa tämän vinkin kenties muille villavaatteiden metsästäjille. Käyttökokemusta meillä ei vielä näistä vaatteista ole, mutta ovat ihanan pehmoisia ja myös pirteän värisiä. :)

Lotalle tilaukseen lähti sukkahousut, pitkähihainen paita, housut ja tuubikauluri.

Äitikin sai sukat, sillä yli 50 euron tilaukset toimitettiin ilman toimituskuluja, joten jotain täytettähän oli ostoskoriin keksittävä. ;)

Tässäpä vinkkiä vaikka pukin kontin täytteeksi, tuo -25 prosentin alennuskoodi on voimassa 15.11 saakka. :)

Kuulumisia

Ensinnäkin: meillä asuu ISO tyttö! Joka päivä hämmästelen sitä, miten paljon tuo lapsi jo ymmärtää ja mitä kaikkea oppii. Jo jonkin aikaa Lotta on mennyt itse syöttötuolin luo, kun sanotaan, että mennään syömään. Muutamana viime päivänä sanottaessa, että mennään vaihtamaan vaippa, Lotta on alkanut kävellä itse omaan huoneeseensa. Vaipan vaihtoon Lotta on keksinyt myös uuden hauskan jutun: kun vaatteet ja vaippa on saatu pois, lähtee typy seikkailemaan ympäri taloa ja äiskällä on tekemistä saada vaippa ja vaatteet takaisin päälle. :D Tänä iltana meinasi tältä äidiltä tulla itku, kun Joni sanoi Lotalle, että nyt me lähdetään nukkumaan. Lotta lähti reippaana tyttönä kohti omaa huonetta! Kun kysyin, että etkö meinaa sanoa äidille hyvää yötä, tuli Lotta halimaan ja pusimaan ja lähti sitten huoneeseensa odottamaan iskää. En kestä! <3

Oma tahto vahvistuu ja kun asiat ei mene niinkuin Lotta tahtoo, siitä kuule kyllä koko kylä... Lottahan jossain vaiheessa tyhjensi meidän tv-tason laatikoista dvd:t monta kertaa päivässä, kunnes teippasin laatikot kiinni. Pari viikkoa homma oli unohduksissa, kunnes tässä yksi päivä Lotta yritti mennä laatikoille. Kun laatikko ei auennutkaan, tuli Lotta pyytämään apua minulta. Kun en auttanut, alkoi hirveä raivoaminen ja kiljuminen ja laatikoita riuhdottiin väkisin. Tästä kun selvittiin, oli edessä jo seuraava kiukun aihe: Lotta löysi lattialta tyhjän Ella's kitchenin keksin kääreet ja toi ne minulle, jotta antaisin hänelle sisältä keksin. Kun keksiä ei papereista löytynyt, raivottiin taas.

Myös suhtautuminen ikätovereihin on ihan yhtäkkiä muuttunut. Olimme sunnuntaina juhlimassa E-pojan 1-vuotissynttäreitä ja nämä aiemmin toisiaan halailleet ja pussailleet kaverukset tönivät toisiaan ja olivat mieluummin omissa oloissaan kuin yhdessä. Erehtyipä E laittamaan sormensa Lotan suuhunkin, johon Lotta vastasi puraisemalla...

Tänään käytiin aamulla muskarissa ja vaikka äitiä meinaa joka tiistai laiskottaa, kun muskariin pitäisi lähteä, niin Lotan riemun takia sinne jaksaa aina kuitenkin mennä. Lotta niin silmin nähden nauttii muskarissa käymisestä: laulamisesta, soittamisesta, tanssimisesta ja muiden lasten tapaamisesta.

Tänään kauppareissulla Lotta kävi vähän ajamassa rallia, kun odotettiin isää ja ostoskärryjä. ;)

Yöt menee taas vaihtelevasti. Nyt viimeisimmät yöt on menneet ihan hyvin, mutta loppuviikosta Lotta valvoi klo 23-03 ja toisena yönä 22-02. Ei kivaa. Ja seuraavat päivät sitten tietenkin kiukuttiin, kun väsytti. Toivotaan nyt, että unet jatkuisi hyvinä, meitä vanhempia ei ainakaan huvita valvoa keskellä yötä... :/

Huomenna olisi luvassa vauvatreffit, torstaina käydään kokeilemassa vauvajumppaa ja hakemassa sieltä vinkkejä kotiin (tosin saa nähdä miten mä enää jaksan Lottaa nostella...) ja iltapäivällä päästään tapaamaan reilun viikon ikäistä neitokaista. <3

Ne lahjat!

Pahoittelen, kun tämä synttärilahjapostauksen tekeminen venyi näin pitkälle, mutten oo vaan saanut aikaiseksi kaivaa lahjoja esille ja kuvata niitä. Varsinkin kun homma piti toteuttaa Lotan päiväunien aikaan kahdesta syystä: jos Lotta olis hereillä, lahjat tuskin ehtisivät kuviin asti ja illalla on niin pimeää, että kuvaaminen olis vaikeampaa.

Mutta sitten itse asiaan, tällaisia hienoja lahjoja Lotta sai:
  
Vaatteita

Keijupaita on kokoa 92, joten sitä ei päästä ihan vielä käyttämään. Sukat saavat myös hetkisen odottaa neitokaisen jalankasvua. Neule on kokoa 80 ja farkut 86, molemmat ihanan pehmeää kangasta. Sadeviitasta Lotta tykkää kovasti, tosin se on nyt laitettu kaappiin, kun pikku tytön hampaat meinasivat tehdä siihen reikiä...

Duploja

 Tarkimmat varmaan huomasivatkin, että duploista puuttuu osa. Niitä Lotta kanniskelee mukanaan, enkä nyt äkkiseltään löytänyt kaikkia. Hauska leikki duploilla on myös se, että äiti laittaa kaksi palaa kiinni toisiinsa ja Lotta irrottaa ne. Tähän Lotta jaksaa keskittyä pitkiäkin aikoja.

Hiekkaleluja, auto, vasara, Brion koira, koira kopissaan

Lotta tykkää erityisesti tuosta hiekkaharavasta ja kuljettaa sitä mukanaan milloin minnekin. Ensi kesänä toivon mukaan päästään näillä leikkimään ihan hiekkalaatikolle. Brion koiraa vedetään perässä, vaikka aika useasti äidin pitääkin vetää sitä ja Lotta katsoo, kuinka koira juoksee. Toisen koiran kopin katolla on kätevä kahva, josta sitä on hyvä kantaa ja myös tämä vaihtaa sijaintiaan ahkerasti.

Kattiloita leikkeihin, ruokailuvälineet, tamburiini

Kattiloillakin leikitään kovasti, yleensä sinne laitetaan palikoita ja keitellään niistä soppaa. Näiden myötä äidin kattilat on saaneet olla ehkä hiukan enemmän rauhassa kuin aiemmin ja sehän se taisi olla äidillä taka-ajatuksena, kun näitä lahjaksi toivoi. ;) Tamburiinia Lotta harvoin soittaa, yleensä kurkkii sen läpi, miltä maailma sieltä käsin näyttääkään. Toki sitä välillä myös helistellään.


Nuppipalapeli, kirjoja

Palapeli jouduttiin jo ottamaan toistaiseksi pois, koska Lotta vaan söi paloja ja ne alkoivat mennä rikki. Kokeillaan ehkä hiukan myöhemmin, onnistuisiko niillä muunkinlainen leikkiminen kuin syöminen. Kirjoja luetaan ahkerasti.


Pari nukkea, pehmokettu ja tietysti nuken sänky

Vauvanukelta Lotta yritti aluksi varastaa tutin, mutta nyt se saa jo olla rauhassa. Vauva kannetaan äidille ja välillä käydään itsekin halimassa, mutta melko kovakouraista on tuon vauvan käsittely, se nimittäin usein lentää kaaressa lattialle... Toinen nukke on Lamazen ja siinä on erilaisia pintoja ja härpäkkeitä, joita Lotta tykkää räplätä. Kettu taitaa olla ainakin vielä toistaiseksi enemmän äidin kuin Lotan mieleen, mun mielestä se on nimittäin aivan ihanan pehmoinen! Toki Lotta tulee sitä halimaan ja pussailemaan, kun kettu on päätynyt äidin polvelle istumaan.

Ja kortteja :)

Kaikki lahjat ovat olleet Lotalle mieluisia. Lahjasaalis oli tällä kertaa hyvin lelupainoitteinen ja luulenpa, että joulupukin toivelistaan ei juurikaan leluja päädy. Tiedostin kyllä lelupaljouden esittäessäni kysyjille lahjatoiveita, mutta olin juuri huomannut, että kaikki Lotan lelut alkaa olla turhan vauvamaisia. No, näillä luulisi pärjäävän hyvin ainakin seuraavan vuoden. :)

Täysin varma en nyt ole, päätyikö kaikki lahjat tähän listaan, koska synttäreistä on tosiaan vierähtänyt jo parisen viikkoa. Jos siis jonkun ihanan lahja tästä puuttuu, se ei ole tarkoituksellista!

Huomenna meillä onkin luvassa E-pojan 1-vuotisjuhlintaa! :)

Töihin palaaminen..?

Taas jauhan tästä samasta asiasta, nimittäin siitä, mitä teen, kun hoitovapaani vuoden vaihteessa loppuu. Tämän kuun aikana päätös on tehtävä, sillä minun on ilmoitettava työpaikalleni kaksi kuukautta aiemmin, olenko tulossa töihin vai jäänkö vielä kotiin.

Hetken jo pyörittelin mielessäni sellaista vaihtoehtoa, että menisin ainakin joksikin aikaa töihin ja Joni jäisi kotiin Lotan kanssa, hoitovapaatahan voisin jatkaa sitten toisessa erässä jos työt ei maistuisi. Tämä vaatisi sitä, että minä pääsen töistä viimeistään klo 16, koska Jonilla on paljon iltamenoja ja -töitä. Tämä tyrmättiin työpaikaltani kuitenkin heti: työvuorot on 6-14 ja 11-19, eikä kohdallani voida tehdä poikkeusta. Toki sen ymmärrän enkä ajatellutkaan, että minä saisin erioikeuksia kuin muut, mutta ajattelin, että minulle olisi saattanut löytyä töitä joltakin muulta osastolta, jossa tuo työaika olisi mahdollinen. Jos siis palaisin nykyisiin töihini, Lotta pitäisi laittaa vuoropäiväkotiin, joka on puoli tuntia väärään suuntaan kodin ja työpaikkani välillä. Työmatkani ovat jo muutenkin lähes tunnin suuntaansa, joten voitte kuvitella, että ei houkuttele. Varsinkin kun ajatus oli muutenkin, ettei Lottaa tarvitsisi vielä laittaa hoitoon, vaikka minä palaisinkin töihin.

Nykyisessä työpaikassani en myöskään voi jäädä osittaiselle hoitovapaalle, eli tehdä joko kuusituntista päivää tai nelipäiväistä viikkoa. Enkä saa tehdä osa-aikaisena (tai tietenkään kokoaikaisenakaan) töitä muualle. Olin siis ajatellut, että menisin vaikka johonkin kauppaan tekemään paria vuoroa viikossa, mutta tämäkin kiellettiin nykyisen työnantajani toimesta.

Nyt pohdiskelen siis pysynkö työsuhteessa vielä nykyiseen työpaikkaan ja jatkan kuitenkin vielä hoitovapaata, vai irtisanoudunko ja etsin osa-aikatöitä muualta. Vaikka raha onkin tiukilla ja töihin meneminen tietenkin helpottaisi tilannetta suunnattomasti, en ole vielä valmis laittamaan Lottaa hoitoon varsinkaan, kun hoitopaikka ei voi työvuorojeni takia olla lähellä meitä oleva ryhmis, vaan pitäisi sitten viedä kauemmas isoon päiväkotiin.

Työpohdiskelujen aikana olen myös oivaltanut yhden asian: olen tehnyt töitä jo monta vuotta, työskentelin koko ammattikorkeakouluopintojen ajan niin, ettei minulla saattanut olla kahteen kuukauteen yhtäkään vapaa päivää ja töitä ehdin tehdä vielä monen monituista vuotta tulevaisuudessa. Enkö nyt voisi vain olla rauhassa kotona ja nauttia Lotan lapsuudesta? Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen, että haluan vielä olla kokonaan kotona, edes ilman osa-aikatöitä. Ilman työvuoroja ja aikatauluja. Päätös olisi siis erittäin helppo, jos rahaa olisi kuin Roope Ankalla. Tai ei edes niin paljon tarvitsisi olla. :D No, katsotaan mihin tässä vielä päädytään. Näitä pohdintoja voi olla luvassa vielä lisää, tai hyvällä tuurilla seuraavan kerran kun kirjoitan työkuvioista, olen päätökseni tehnyt ja toivottavasti voin olla rauhallisin mielin sen kanssa.