tiistai 30. syyskuuta 2014

Pieni potilas

Meillä on tosiaan viime päivät asustanut sellainen kiukkupylly, että heikompia hirvittää. Poskihampaitahan siellä tehdään, yksi on jo läpi mutta kolme muuta vasta pullottavat ikenen alla. Kiukkuisuus ilmenee sillä tavalla, että mikään ei kelpaa eikä missään ole hyvä olla. Syliin pyydetään mutta siitä valutaan heti pois ja taas kinutaan takaisin. Aamu alkaa ylösnousun jälkeen huudolla ja sitä kuunnellaan siihen saakka, kun mennään nukkumaan. Yöt on kaikeksi onneksi nukuttu joko kokonaan heräämättä tai herätty kerran.

Tänään Lotalla on ollut kuumetta 38 astetta. Ensimmäinen kerta kun on kuumetta. Johtuuko sitten viikko sitten annetusta tuhkarokkorokotteesta vai noista hampaista, vai kenties molemmista. Joka tapauksessa toivotaan, että menee pian ohi. Reippaasti Lotta on kyllä jaksanut olla, vaikka vähän voipuneen oloinen onkin ollut.

Jostain syystä Lotta rakastaa ruuvimeisseleitä ja käykin aina tilaisuuden tullen hakemassa ne kaapista... Tänäänkin sitten kanniskeltiin niitä ympäri taloa.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Synttärikemut osa 3 ja 4

Nää tulee nyt vähän myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. ;)

Keskiviikkona pidettiin siis oman kylämme vauvapiiri meillä ja samalla hieman juhlistettiin Lotan synttäreitä. En nyt tiedä lasketaanko tuota oikeasti synttärijuhliksi, koska vauvapiirin kanssa kokoonnumme kerran viikossa ja nyt vain sattui olemaan meidän vuoro isännöidä, mutta samapa tuo. :) Edellisenä iltana pari mammaa perui tulonsa ja osallistujalista näytti kovin lyhyeltä, mutta olihan sitä tohinaa pienemmälläkin porukalla ja lopulta toinen peruneistakin ehti paikalle hieman myöhemmin. Lotta viihtyi jälleen hyvin ja päiväunet kyllä maistui treffien jälkeen!

Tänään sitten vietettiin syntymäpäiväjuhlien viimeistä osaa, kun Jonin isovanhemmat ja serkku sekä Lotan toiset kummit kävivät vieraisilla. Lotta oli taas nukkumassa kun vieraat saapuivat, mutta heräsi pian ja oli varsinainen syliluuta. Vaikka kyllähän se siitä sitten taas hetken päästä reipastui ja piti puhetta kahvipöydässä. Lahjapostaus on tosiaan tulossa myöhemmin, mutta tänään saaduista lahjoista on pakko mainita Jonin isovanhempien Pariisista Lotalle ostama ihana keltainen sadeviitta. Lotta rakastui siihen ja halusi koko ajan saada sen päälleen! Veikkaanpa, että käydään vielä ulkona ottamassa hieman kuvia viitan kanssa.


Vaikka onkin ollut ihanaa tavata ystäviä ja sukulaisia Lotan syntymäpäivien merkeissä, niin täytyy kyllä myöntää, että on noiden juhlien järjestäminen myös raskasta. Ja mitä se tuleekaan olemaan, kun Lotta itse pääsee vaikuttamaan juhliin ja haluaa kaiken maailman teemoja ja koristeita! Tämän vuoden juhlat otin tarkoituksella hieman rennommin, enkä väkertänyt koristeita ja teemakin taisi olla "Lotta 1-v".  Jonin sanoin: "Nyt ei kyllä kutsuta vieraita ihan hetkeen".  ;)

torstai 25. syyskuuta 2014

Lotta 1-v!

Eilen Lotta täytti yhden vuoden! Huimaa, miten nopeasti vuosi on loppujen lopuksi mennyt. Ensimmäiset kuukaudet ja koliikki on suurimmaksi osaksi painunut unholaan ja nyt painitaan uusien asioiden kanssa. Parasta kuitenkin on, että saadaan joka päivä seurata tuon touhutytön kehitystä ja hämmästellä sitä, mitä kaikkea hän milloinkin keksii ja mitä uutta onkaan oppinut.

1-vuotias Lotta:

-kävelee ilman tukea, välillä otetaan jo juoksuaskelia
-ymmärtää yllättävän paljon puhetta
-omistaa kahdeksan hammasta ja yhdeksännestäkin on tänään tullut kulma ikenestä läpi
-on oppinut uusia tapoja leikkiä: esim. osaa ajaa autolla (äänitehosteet totta kai mukana!)
-sormiruokailee
-nukkuu yhdet päiväunet
-nukkuu välillä yön kokonaan, saattaa herätä kerran
-nukkuu noin klo 20.30-8

Lotta tosiaan liikkuu nyt pääsääntöisesti kävellen ja joskus jopa juosten. Konttaamista näkee enää harvoin ja yleensä Lotta konttaakin vain hakiessaan lelua läheltä paikkaa, jossa on juuri istunut. Pyllähdyksiä tapahtuu silloin tällöin, mutta melkoisen hyvin on tasapaino kehittynyt ja likka painelee menemään kahdella jalalla. Kävely on vielä melkoisen tönkön näköistä, polvia ei hirveästi taivutella, mutta eteenpäin päästään ja sehän se on pääasia!

Lotta ymmärtää jo yllättävän paljon puhetta. Hänet saa seuraamaan perässä kun sanoo "tule, mennään" ja esimerkiksi kun aletaan puhua syömään menemisestä, menee Lotta omatoimisesti roikkumaan syöttötuoliinsa. Jos tutti sattuu olemaan suussa (yleensä aamupuurolle mentäessä yön jäljiltä) laittaa Lotta itse tutin pöydälle. Ainakin kissa, koira, äiti ja isi osataan näyttää niitä kysyttäessä. Kävelemään oppimisen myötä jo opitut muutama sana ovat jääneet pois. Äiti ja ishi tulee useimmiten, samoin kuin "ota" tavaraa antaessa.

Hampaita on tullut lyhyessä ajassa lisää! Kuukausi sitten Lotalla oli kuusi hammasta, joista kaksi taisi tulla juuri ennen 11 kuukauden ikää. Seuraavat kaksi tulikin sitten heti perään ja nyt tehdään poskihampaita, joista tänään kokeiltaessa yhden nurkka on tullut ikenen läpi. Kovasti ien pullottaa jo muidenkin hampaiden kohdalta, joten sitä ihanuutta luvassa lisää... Hampaiden ansiosta sormiruokailu onnistuu aina vain paremmin ja nyt syödään esimerkiksi leipääkin jo hienosti. Lotta ei suostu syömään soseita, joissa on palasia, joten vaihtoehdot ovat karkearakenteinen sose tai sormiruokailu. Itse syödessään Lotta suostuu siis syömään isojakin paloja. Suurimmaksi osaksi siis sormiruokaillaan, mutta äidin ollessa laiska tai Lotan ollessa väsynyt ollaan turvauduttu soseisiin ja syöttämiseen.

Olen viime aikoina hämmästellyt, kuinka paljon leikkiminen on kehittynyt! Olin aivan ällikällä lyöty, kun Lotta eräänä päivänä otti autolelun käteensä ja alkoi konttaamaan sen kanssa ympäri olohuonetta samalla kovaa päristen. Ajoi siis autolla! Mun VAUVA! Mistä lie oppinut, kuinka autoilla ajellaan, kai minä olen sitten pärissyt ja ajellut. :D Usein Lotta tuokin auton minulle ja minun pitää päristä ja ajaa, Lotta naureskelee vieressä. Jos tarjoan autoa Lotalle, työnnetään se takaisin äidille mielenosoituksellisesti ja vaaditaan, että äiti jatkaa ajamista. Kirjat on edelleen pop, mutta onneksi lukeminen on muuttunut äidille hieman mieluisempaan muotoon: enää ei tarvitse lukea samaa kirjaa putkeen sataa kertaa, pari kertaa riittää ja sitten vaihdetaan kirjaa. Kirjoja saatetaan siis lukea vaikka kymmenen peräkkäin, mutta se on paljon mielekkäämpää kuin sen saman kirjan lukeminen uudestaan ja uudestaan. Palikkalaatikko on kovassa käytössä: palikat otetaan sieltä joko yksitellen pois tai kaadetaan kaikki kerralla, niitä annetaan äidille ja kannetaan ympäriinsä ja lopuksi ne heitellään takaisin laatikkoon. Palikoiden parissa Lotta viihtyy usein pitkiäkin aikoja.

Päivärytmi on muuttunut aika tavalla. Lotta siirtyi itse yksiin päiväuniin ja nyt sama rytmi on pysynyt jonkin aikaa: herätään klo 8, päiväunille klo 12, ylös 14.30 ja nukkumaan 20-21. Tää on mun mielestä oikein hyvä rytmi, nyt vaan toivotaan, että pysyttäisiin tässä. Silloin kun nuo päikkärit jää lyhyiksi (niinkuin nyt on ilmeisesti niiden hampaiden takia välillä käynyt) on Lotta todella väsynyt illalla viiden kuuden aikaan. Jos hän nukahtaa vielä silloin edes hetkeksi, ei yöunille käymisestä meinaa tulla mitään. Parina viime yönä Lotta on myös päättänyt yhtäkkiä valvoa kolme tuntia (ekana yönä 21.30-00.30 ja toisena 2-5... Äitiä väsyttää) ja unet on meinanneet sitten aamusta venyä. Onneksi eilisilta ja viime yö meni jo paremmin, tosin eilen illalla Lotta heräsi nenä aivan tukossa huutamaan. Nenä kun saatiin auki ja sängynpääty ylös, nukkui tyttö loppuyön rauhassa. Sitten kun vielä minäkin oppisin nukkumaan, olen nimittäin niinäkin öinä kun Lotta on nukkunut heräämättä herännyt itse klo 3-5 aikoihin ja pyörinyt pari tuntia sängyssä saamatta unta...

Sellainen aivan ihana ja valloittava pikku neitä meillä asustaa. Vuoden vanha. Apua! Meidän vauvasta on tullut taapero, nyyh. Toisaalta on kyllä aivan älyttömän ihanaa seurata tuon pienen ihmisen touhuja ja kehitystä.

Onnea Lotta 1-v! Tänään synttäreitä on viettänyt myös Joni, joten onnittelut lienevät paikallaan myös rakkalle miehelleni. <3

maanantai 22. syyskuuta 2014

Synttärikemut osa 2

Ilmeisesti juhlista väsyneenä Lotta nukkui koko yön heräämättä kertaakaan ja heräsi jälleen vasta kahdeksalta. Luksusta! Aamupäivän ohjelmassa oli taas hieman leipomista, mutta enemmän leikkiä. Kahdeltatoista Lotta nukahti päiväunille rattaisiinsa.

Sunnuntaina vieraina olivat Lotan kummisetä ja -täti, kahden viikon päästä 1-vuotis synttäreitään juhliva E poika äitinsä kanssa sekä kummityttömme perheineen. Lotta heräsi 2,5 tunnin päikkyjen jälkeen ja pääsi taas heti avaamaan lahjoja.


Kaverukset
Pian Lotta huomasi kahvipöytään laitetun matkasyöttötuolin ja oli sitä mieltä, että nyt on päästävä pöytään! Onneksi kärryleikit veivät huomion vielä hetkeksi, jotta pöytä saatiin valmiiksi.


Täytyy sanoa, että vaikka lapsia oli yhteensä vain neljä, oli meno välillä aikamoista! Kaksi vuoden ikäistä, pian 2-vuotta täyttävä kummityttömme sekä hänen 4-vuotias veljensä saivat ihan kiitettävästi meteliä aikaan. ;)

Synttärisankari oli iltapäivästä taas kovin väsynyt ja nukahtaminen oli myös tänä iltana vaikeaa jännittävän päivän päätteeksi. Kuitenkin nukuttiin taas koko yö putkeen (tai Lotta ja Joni nukkui, minä valvoin jostain syystä pari tuntia keskellä yötä). Pohdittiin vielä illalla Jonin kanssa, että kyllä kaksi päiväiset juhlat on melko rankat, oltiin itsekin aika puhki. Mutta niin varmaan olisi ollut rankkaa, jos kaikki olisivat tulleet samana päivänä. Ehkä ensi vuonna kokeillaan sitten pitää juhlat parissa osassa, mutta eri viikonloppuina..?

Vielä olisi luvassa 1-vuotiaan juhlintaa vauvapiirin kesken ja toisten kummien kanssa, niistä lisää myöhemmin.


Synttärikemut osa 1

Lauantaina Lotta heräsi vasta kahdeksalta, reilua tuntia normaalia myöhemmin. Mulla ja Jonilla oli paljon tehtävää, nimittäin leivottavaa ja hieman myös siivottavaa, joten aamupäivä meni nopeasti.

Lotta on viime päivinä nukkunut tosiaan vaan puolen tunnin - tunnin päikkäreitä ja toivotin hänelle oikein makoisat unet kahdeltatoista ja sanoin vielä Jonille, että totta kai Lotta tänään vetäisee kunnon pitkät unet. Vieraat oli kutsuttu kahden kolmen aikaan ja vielä puoli kolmelta Lotta nukkui täyttä häkää. Lopulta kävin herättelemässä Lotan, ettei koko juhlat menisi häneltä sivu suun.

Lauantaina vieraina olivat molemmat Lotan enot sekä toisen vaimo (hei onpas muuten hauskaa kirjoittaa vaimo eikä avovaimo ;) ) ja Lotan kaikki neljä isovanhempaa. Juhlat aloitettiin lahjojen avaamisella, vaikka Lotta olikin vielä niin unenpöpperössä, että hipelsi lahjanaruja ja -papereita kovin vakavana. Lotta sai hienoja ja mieluisia lahjoja, kirjoitan niistä varmaan oman postauksensa, kun kaikki juhlat on juhlittu.

Kun lahjat oli avattu, siirryttiinkin kahvipöytään. Tarjolla meillä oli täytekakkua (kiitos niistä äiti!), kinkkuhyrriä, tuorejuustotaskuja, ruissipsejä täytteellä ja korvapuusteja (by Joni). Tottakai kakussa oli myös yksi kynttilä, joka saikin aikaan sydämentykytyksiä, kun alkoi yhtäkkiä räiskyä! Puhalsin kynttilän sammuksiin, mutta se syttyikin uudestaan ja sama tapahtui, kun Joni yritti sammuttaa kynttilää. Pienen tutkimuksen jälkeen selvisi, että olin ostanut jotain ihme taikakynttilöitä, jotka siis räiskyvät kuten tähtisädetikut ja syttyvät itsestään. :D Lotta ei saanut vielä maistaa täytekakkua eikä muitakaan herkkuja, hän saa niitä sitten kun osaa itse pyytää. Ja hyvinpä Lotalle maistui päärynä, persikka, maissinaksut ja talk-murut, sillä pienestä suusta kuului "nam nam nam nam"! Kahvittelun aikana Lotta myös jo piristyi ja nautti huomiosta, seurasi keskustelua ja kertoili itsekin monet tarinat.


Yllätyskynttilä!


Kamerallekin ruokaa!

Kahvipöydästä siirryttiinkin sitten ihastelemaan uusia lahjaksi saatuja leluja ja leikittiin vieraiden kanssa. Vähän kyllä oltiin äidinkin perään, mutta hyvin sujui leikit muidenkin kanssa. Iltapäivästä Lottaa alkoi selvästi jo juhliminen väsyttää, mutta jännittävän päivän päätteksi yöunille nukahtaminen oli melko levotonta.

Eipä tiennyt Lotta nukahtaessaan, että seuraavanakin päivänä juhlittaisiin häntä..!

Neuvola 1-v

Tänään meillä oli Lotan 1-vuotis neuvola. Aamun Lotta kiukkusi kotona ja olisi halunnut olla vain äidin sylissä, mutta autossa jo alkoi kuulua iloinen pulputus ja neuvolassa näytettiin tietenkin parhaat puolet. :)

Tässäpä olisi uudet mitat, suluissa 10 kk neuvolan mitat 7.8:

Paino 10 kg 980 g (10 kg 620 g)
Pituus 74,4 cm (71,8 cm)
Py 48 cm (47,6 cm)

Neuvolakorttiin on kirjoitettu:

"Hyvin kasvaa. Valloittavan aurinkoinen tyttö. Kävelemään oppinut ja se sujuu mallikkaasti. Ruoka maistuu."

Kuten tuosta tekstistäkin paljastuu, Lotta oli oma iloinen itsensä ja touhuili hyväntuulisena. Paino ja pituus saatiin mitattua helposti, mutta päänympäryksen mittaamisessa minun piti jo pitää käsistä kiinni, ettei Lotta ottanut th:n mittanauhaa itselleen. Vähän vielä Lotta laittoi haastetta mittaukseen, kun piti päätään alaspäin koko toimituksen ajan. :D

Mittausten jälkeen vuorossa olikin rokotteet, joita tuli kolme kappaletta: yksi molempiin reisiin ja kolmas olkavarteen. Ja voi sitä huudon määrää! Lotta loukkaantui pistoksista kovasti, eikä enää päästänyt neuvolantätiä silmistään. Voimaakin Lotalla oli jo kovasti ja minä sain ihan tosissaan pidellä tyttöä paikoillaan. Nyt se on kuitenkin ohi ja toivotaan, ettei niistä tulisi Lotalle mitään oireita, kuume kai se yleisin on.

Neuvolakäynnin lopussa Lotta kaivoi hoitolaukusta nokkamukinsa ja vetäisi 2 dl maitoa yhdellä kertaa, taisi tulla huutaessa jano! Nyt nukutaan päikkäreitä kolmatta tuntia, toivottavasti sieltä herää hyväntuulinen typykkä. :)

Semmoinen reissu tänään ja seuraava neuvola onkin vasta puolen vuoden päästä.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Synttärivalmisteluita

Viikko on vierähtänyt yhdessä hujauksessa. Ollaan tavattu äitejä ja vauvoja, lenkkeilty, luettu, laulettu, itketty, raivottu, naurettu, saunottu...

Tiistaina meillä oli syksyn kolmas muskari ja nyt Lotta oli ihan fiiliksissä! Aiemmat pari kerta Lotta on siis vain istunut mun sylissä, mutta nyt painettiin menemään ja soitettiin hienosti marakassia, triangelia ja rumpua. Saatiin myös uusi lempparilaulu ja sitä on nyt laulettu niin paljon, että se soi myös Jonin päässä. :)

Lotta on myös ilmeisesti alkanut jäljitellä puhelimessa puhumista: laittaa kaukosäätimen korvalle, toistelee "täh" ja kävelee ympäriinsä. :D


Ensi keskiviikkona Lotta täyttää vuoden ja sitä juhlistetaan nyt viikonloppuna molempina päivinä. Tänään onkin siivottu hiki hatussa, koska mä "säästelin" siivoamista tälle päivälle, kun tiesin että pitää kuitenkin siivota. :D Sen ansiosta täällä näytti aamulla kuin olis pommi räjähtänyt ja sen sotkun siivoamiseen menikin sitten koko päivä. Huomiselle jäi vähän leivottavaa, tosin mä pääsen aika helpolla kun äitini tekee täytekakun ja Joni halusi leipoa korvapuusteja. :) Synttäreitä juhlitaan vielä oikeana synttäripäivänä oman kylämme vauvapiirin kanssa ja vielä viikon päästä toisten kummien kanssa. Juhlaa on siis tiedossa monelle päivälle ja niistä kirjoittelen varmasti vielä lisää.

Tämä viikko on ollut hieman tavallista rankempi. Lotalle pukkaa taas uusia hampaita ja se on kiukuttanut typyä kovasti. Päiväunet ei oikein maistu ja loppu päivä sitten kitistään väsymystä. Aamutkin on tällä viikolla alkaneet hieman normaalia aiemmin, yleensä kuudelta. No, jospa se taas helpottaisi kun ne hampulit tulee läpi...

Tästä tuli nyt hirveä sekametelisoppa, mutta ajattelin tulla edes jotain kirjoittamaan kun edellisestä postauksesta on jo tovi vierähtänyt. Joka päivä tämä on ollut mielessä, mutten ole saanut aikaiseksi, sohvan nurkka on vienyt voiton. Synttärihumua kuitenkin luvassa ja siitä päästään nauttimaan sitten myös täällä! :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Meillä on tässä muutaman viime päivän ajan asunut pikkuinen kiukkupylly. Alas on taas tullut kaksi hammasta lisää ja lisää on tulossa, joten taidetaan pistää hampaiden piikkiin känkkäränkän vierailut. Tänään päiväunia nukuttiin vain puoli tuntia ja loppu ilta huudettiinkin aivan suoraa huutoa.

Kirjoja pitäisi edelleen lukea ihan koko ajan, Lotalla on selvät suosikit ja niitä luetaan moooooonta kertaa peräkkäin. Vaikka onkin kiva, että Lotta on kiinnostunut kirjoista ja lukemisesta, niin musta tuo homma alkaa mennä jo vähän yli... Jos kukaan ei jaksa lukea Lotalle kolmatta sataa kertaa päivän aikana kirjaa, saa tyttö raivarin. Kirjoja osoitellaan hyllystä tai niitä kannetaan äidin luettavaksi samalla säälittävästi nyyhkien tai raivoisasti kiljuen. Uusia kirjoja haettiin kirjastosta, mutta edelleen on ne pari kolme suosikkikirjaa, jotka on kohta luettu puhki.

Lotta on myös oppinut avaamaan tv-pöydän laatikot ja heittelee dvd:t lattialle monta kertaa päivässä. Ja tietenkin myös keittiön kaapit tyhjennetään!

Ihanan touhukas tyttö täällä siis asustaa ja tepsuttaa menemään. Toivotaan, että hampaat ei enää kovin kauaa vaivaisi pientä. :/

1-vuotis synttäreitä juhlitaan monessa osassa, ensimmäiset on tulevana vkoloppuna, joten äiskällä olis vähän siivottavaa ja leivottavaa.

Tänä aamuna Lotta ensimmäistä kertaa oikeasti katsoi lastenohjelmia ja katsoi ne vielä omassa kärryssään istuen, niin suloinen! <3


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kotihoidontuen uudistus

Kotihoidintuen uudistamisesta eli jakamisesta tasan molempien vanhempien kesken on nyt puhuttu noin vuoden ajan. Itse olen mielessäni ja varmaan myös ääneen läheisteni kanssa päivitellyt uudistusta, niinkuin tuntuu kaikki muutkin tekevän. Viime viikolla aamu-tv:ssä uudistuksesta oli puhumassa SDP:n kansanedustaja ja hän perusteli uudistusta mm. sillä, että tällä hetkellä miesten työpaikkojen asenteet isien kotiin jäämiselle ovat kovin negatiivisia. Suutuin uutisen aikana niin kovin, että Joni oli musta ylpeä, koska yleensä en juurikaan ota kantaa poliittisiin asioihin.

Miksi asia sitten suututti minua? No, ensinnäkin tuo perustelu, että miesten työpaikat suhtautuvat huonosti isien kotiin jäämiseen. Millä tavalla miesten työpaikat suhtautuisivat asiaan paremmin, jos kotihoidontuki pitäisi jaksaa äidin ja isän kesken? Ei kai se muuta työpaikkojen asennetta suuntaan eikä toiseen! Toiseksi, minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ne perheet, joissa isä haluaa jäädä kotiin ja joissa se on taloudellisesti mahdollista, asia järjestetään niin, että isä saa jäädä kotiin. Ilman pakotteita. Jos äiti haluaa olla kotona lapsen kanssa siihen saakka, kun lapsi täyttää 3 vuotta, miksei hänen anneta olla? Miksi lähteä lakimuutoksilla pakottamaan kotihoidontuen jakamista puoliksi äidille ja isälle? Itsellänihän on esimerkiksi sellainen tilanne, että minulla on vakituinen työpaikka. Työpaikka, johon matkaa on suuntaansa vajaa tunti. Työpaikka, jossa en viihdy. Työpaikka, jossa minua on kiusattu. Työpaikka, jossa olen ahdistunut. Jossa perjantai-iltana itken sitä, että maanantaina pitää taas mennä töihin. En tiedä tällä hetkellä, kuinka pitkään minun on mahdollista olla kotona, mutta jos ajatellaan tilanne, jossa minun olisi taloudellisesti mahdollista olla kotona koko kotihoidontukiaika ja tulee laki, jonka mukaan en saisi käyttää kotihoidontuesta kuin 13 kuukautta. Sen jälkeen joko isä jäisi kotiin tai lapsi laitettaisiin hoitoon ja minä lähtisin töihin. Olisin kotoa pois 10 tuntia päivässä, jonka jälkeen olisin suunnattoman ahdistunut, koska käyn töissä, joissa en viihdy. Lapsen takia minun olisi vain jaksettava kotonakin puskea läpi ahdistuksen. Lopulta ajan itseni loppuun ja olen pitkällä sairaslomalla. Toki tämä skenaario on mahdollinen myös siinä tilanteessa, että saisinkin itse olla kotona siihen saakka, että lapsi täyttää kolme eikä jakamista tarvitsisi tehdä. Toisaalta minulla olisi enemmän aikaa kenties muuttaa tilannettani parempaan.

Nyt joku varmaan miettii, miksen ole irtisanoutunut ja miksi ihmeessä roikun työpaikassa, jossa en viihdy. Olen harkinnut irtisanoutumista varmasti satoja kertoja, mutta jos totta puhutaan, en uskalla. En uskalla hypätä tyhjän päälle, kun uudesta työpaikasta ei ole tietoakaan. Tällä hetkellä en tosin ole edes aktiivisesti etsinyt työpaikkaa, koska en halua nyt yhtäkkiä lähteäkään töihin, vaan olla vielä jonkin aikaa kotona. Toinen syy on se, että jos nyt jonkun aikaa vielä jaksaisin kitkutella nykyisessä työpaikassani ja saisimme toisen lapsen, kertyisi minulle vuosilomat nykyisestä paikasta. Tämä on ehkä jonkun mielestä hyväksikäyttöä, mutta "köyhän" on joskus keploteltava pärjätäkseen.

Palataanpas sitten siihen kotihoidontuen uudistamiseen. Uudistamisellahan haetaan nimenomaan sitä, että äidit saataisiin nopeammin takaisin työelämään ja myös isät jäämään kotiin. Jälleen henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kyseisen uudistuksen myötä isät eivät jää kotiin sen enempää kuin nykyäänkään. Edelleenkin, ne isät jotka haluavat ja pystyvät jäämään kotiin, jäävät siinäkin tilanteessa, että perhe saa päättää asian itse.

Kun nekin äidit, jotka haluaisivat jäädä kotiin hoitamaan lastaan, "ajetaan" takaisin töihin aikaisemmin, lapset menevät päiväkoteihin. Päiväkoteihin, jotka jo nykytilanteessa ovat täysiä. Ystäväni aloitti kuun alussa työt ja heidän vajaan vuoden ikäinen lapsi hoidon. Perhepäivähoitopaikkaa ei löytynyt riittävän läheltä, joten he saivat päiväkotipaikan 150 lapsen päiväkodista. Heidän lapsensa pääsi 12 lapsen ryhmään, jotka mm. syövät ja nukkuvat omassa rauhassaan. Päiväkodin noin 70 lasta syövät yhdessä ruokasalissa sekä nukkuvat yhteisessä salissa. Kysyn vaan, että onko järkeä? Itse olen ollut töissä 20 lapsen päiväkotiryhmässä ja jo 20 lapsen kanssa syöminen ja nukkuminen oli välillä sekasortoa. Mitähän se mahtaa olla, kun triplataan määrä..?

Lopuksi vielä pyörretään kaikki: kotihoidontuen uudistaminen ei käytännössä muuta mitään. Kelan kotihoidontukihakemuslappusiin vaihdetaan puolivälissä isän nimi ja that's it. Kotihoidontukeahan saa lapsesta, joka ei ole kunnallisessa hoidossa. Eli vaikka molemmat vanhemmat olisivat töissä ja lapsi vaikka mummolla hoidossa, saadaan lapsesta kotihoidontukea. Uudistus ei koske hoitovapaata: työsopimuslakia ei olla muuttamassa, joten molemmilla vanhemmilla säilyy oikeus olla hoitovapaalla työstään siihen saakka, kunnes lapsi täyttää kolme. Eli äiti voi jäädä kotiin, isä voi käydä töissä, ainoa mikä muuttuu, on kotihoidontuensaajan nimi. Miksi siis nähdään kaikki tämä vaiva ja tehdään uudistus, joka ei uudista mitään? No, en valita siitä, että äitinä saan edelleen valita, jäänkö kotiin vai menenkö töihin, mutten silti näe asiassa mitään järkeä.

Tästä kirjoituksesta tuli varmaan mahdollisimman sekava, enkä tiedä sainko tuotua esille kaikki ajatukseni. Pointtina kuitenkin se, että mielestäni perheillä pitäisi säilyä vapaus päättää itse ja oman tilanteen huomioiden, kumpi vanhempi on kotona ja miten pitkään. En tiedä itsekään, vaikuttaisiko kyseinen uudistus meihin millään tavalla, sillä voi olla, että palaan töihin jo vuodenvaihteessa. Silti asia koskettaa monia perheitä ja todella toivon, ettei asia ainakaan missään vaiheessa päädy siihen, että myös hoitovapaan pitämistä rajoitettaisiin.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Syksyn harrastukset

Tämän syksyn harrastuksia piti jo hieman miettiä. Keväällähän kävimme joka viikko kahdessa eri vauvapiirissä, muskarissa ja vauvauinnissa. Vaikka oli mukavaa, että oli tekemistä ja ohjelmaa, tuntui neljä viikoittaista menoa välillä turhan paljolta. Oman kylämme vauvapiirin kanssa näimme pitkin kesää lähes viikoittain ja se toimii aktiivisesti edelleen, olemmepa jopa saaneet uusia jäseniä. :) Isomman vauvapiirinkin kanssa näimme kesällä muutamia kertoja ja vaikka osa tästä porukasta on jo palannut tai on palaamassa takaisin töihin, näemme varmasti loppujen kanssa edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti.

Alunperin ajattelin, että jatkaisimme vauvauintia nyt syksyllä ja katselinkin jo sopivia paikkoja meille. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, halutaanko me laittaa rahamme juuri siihen. Vauvauinti ei nimittäin todellakaan ole mitään halpaa puuhaa, paikka johon olisimme menneet maksoi 74 € kuukaudessa. Lopulta päädyttiin siihen, ettemme enää kurssille mene vaan käydään sitten silloin tällöin itseksemme pulikoimassa. Vaikka Lotta tykkäsikin kevään vauvauinnista paljon, on ihan hyvä, että yksi harrastus jäi nyt viikoittaisesta ohjelmasta pois.

Sen sijaan muskaria päätimme jatkaa nyt syksylläkin. Siirryimme vauvaryhmästä 1-vuotiaiden ryhmään ja vaikka ensimmäisen kerran perusteella olinkin hieman epävarma, oliko isompien ryhmä sittenkään oikea meille, niin kyllä se taitaa olla. Lotta kuitenkin täyttää vuoden parin viikon päästä ja ainakin kevään vauvamuskarissa meno oli Lotalle turhan rauhallista. 1-vuotiaiden ryhmässä Lotta on nuorin ja muut lapsukaiset kävelivät itsekseen sinne tänne ja olivat ehkä muutenkin enemmän mukana. Asiaan kyllä varmaan vaikutti myös se, että Lotta oli ensimmäisellä kerralla väsynyt jo valmiiksi, eikä sen takia uskaltautunut juuri syliä kauemmas. Keväällä Lotta kuitenkin nautti muskarista kovasti, joten uskon, että alkukankeuden jälkeen ollaan taas täysillä mukana tässäkin. :)

Ns. aktiivisia ja viikoittaisia harrastuksia meillä on nyt siis "vain" muskari ja oman kylän vauvapiiri, mutta eiköhän me niillä pärjätä. Lisäksi on tietenkin kaveritreffejä ja mitä kaikkea muuta sitten keksitäänkin. Tuskin me kotiinkaan jäädään kovin pitkäksi aikaa homehtumaan, ainakaan jos se on minusta kiinni. :D

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pieni lukutoukka

Vielä jokin aika sitten Lotta piti kovasti kirjoista, joissa oli erilaisia pintoja joita rapsutella ja kosketella. Hetken aikaa kirjat olivat hylättyinä hyllyllä, eikä niitä juuri tullut luettua. Nyt lukuinto on löytynyt uudestaan ja tällä kertaa suosiossa on luukkukirjat.

Olen pitänyt paperisivuiset kirjat korkealla hyllyllä, jottei Lotta pääse niitä repimään. Pohdin jo aiemmin, miten kirjojen kanssa tulisi toimia, sillä musta on tavallaan kurjaa pitää kirjat Lotan ulottumattomissa, mutta taas Lotan vapaassa käsittelyssä kirjoista ei kauan olisi iloa. Joitain kovasivuisia kirjoja Lotta on saanut lueskella itsenäisesti ja kyllähän niissäkin pienen tutkijan kädenjälki jo näkyy. Tällä viikolla Lotta alkoi yhtäkkiä tuijottaa kirjahyllystä sitä hyllyä, jolla hänen kirjansa ovat samalla jotain huutaen. Seurattuani Lotan katsetta ja annettuani hänelle kirjan tyttö oli tyytyväinen. Kun kirja oli luettu monta kertaa läpi, tuijotettiin taas hyllyä ja haluttiin uusi kirja luettavaksi. Nyt lemppareita on kirjat, joissa on jokin luukku tai läppä, jonka taakse kurkistaa. Harmi vaan, että näitäkin kirjoja Lotta on joskus päässyt lukemaan yksinään ja muutama luukku on revennyt irti. Siinä olisi äidille vähän teippailtavaa...


Kun Lotan kanssa luetaan yhdessä, osaa hän todella hienosti avata ja sulkea luukun, sekä kääntää kirjan sivuja pienellä avustuksella. Sehän se taitaakin olla näissä kirjoissa parasta: pääsee itse osallistumaan kirjan lukemiseen ja näkee, mitä läpän takaa ilmestyy. Sanomattakin on selvää, että viime päivinä meillä on luettu paljon kirjoja.


Olen hieman yllättynyt siitä, että vielä hieman pidemmän lukutauon jälkeenkin Lotta muistaa, mitä kirjoja hyllystä löytyy ja tietää, minkä niistä haluaa. Jos tarjoan väärää kirjaa, jatkuu hyllyn tuijotus ja sinne kurottelu. Toisinaan pelkkä kannen näkeminen ei tuo mieleen kirjan sisältöä, mutta kun ensimmäinen sivu avataan, selviää, oliko se kirja juuri se, jonka Lotta halusi tällä kertaa lukea.


Lempikirjoja luetaan tällä hetkellä repeatilla: uudestaan ja uudestaan niin monta kertaa, ettei äidin tarvitse edes katsoa sivuihin päin muistaakseen, mitä missäkin lukee. Lotta osaa myös melko hyvin ajoittaa läpän avaamisen oikeaan kohtaan.

Koska omat muutama läppäkirja alkaa olla aika läpiluettuja, taitaa meidän matka käydä kirjastoon hakemaan lisää luettavaa. Niitä kirjoja pitäisi varmaan kuitenkin käsitellä vielä varovaisemmin, kuin noita omia...

Ps. Tällä viikolla Lotta alkoi kävellä ilman tukea ja nyt sitä mennään jo pitkiäkin matkoja!

tiistai 2. syyskuuta 2014

Ei ihan tavallinen tiistai (onneksi!)

Mä yritän yleensä nähdä asioissa hyvät puolet. Vaikka tapahtuisi jotain ikävää, yritän olla antamatta sen liikaa kaivella mieltäni. Niinkuin nyt esimerkiksi se mun puhelimen näyttö: kyllähän mua ottaa päähän joka ikinen kerta kun näpytän sitä rikkinäistä näyttöä, mutta minkäs sille mahtaa. Tai kun tällä hetkellä Lotta nukkuu ulkona ja meillä on oltava ikkuna auki ja korvat höröllä, koska se itkuhälytinkin meni rikki. Onhan sitä ennenkin pärjätty ilman hälyttimiä.

Nyt mua kuitenkin väsyttää ja pohdiskelen, miksi on taas huono päivä... 

Eilinen oli oikeastaan ihan kiva päivä: Joni oli aamupäivän Lotan kanssa pois, että mä sain levätä ja parannella flunssaani. Postissa tuli tieto, että me molemmat saadaan ihan mukavasti veronpalautusta, minkä ansiosta voin olla loppuvuoden kotona. Päivää oli jäljellä enää puoli tuntia, kun *askan sataminen alkoi. Eli oikeastaan voidaan ajatella, että maanantai oli hyvä päivä, tiistai ei niin hyvä...

Joni tuli jääkiekkotreeneistä kotiin 23.30. Mä odotin hereillä, jotta sain pidettyä koirat hiljaa, ettei Lotta herää, ne kun haukkuu aina kun meille tulee joku. Joni huomasi tienvarressa meidän kissan. Kissan joka on kolme ensimmäistä vuottaan ollut kokonaan sisäkissana, mutta jonka mä halusin opettaa olemaan myös ulkona tämän kesän aikana mm. siksi, että se pissaili sisällä -ei niin kivoihin- paikkoihin. Nyt se sitten oli ilmeisesti jäänyt auton alle ja koko takavartalo oli halvaantunut: raahasi itseään etutassuilla eteenpäin, takatassut eivät tehneet mitään. Läähätti ja pyrki piiloon. Käyttäytyi aivan samalla tavalla, kun lapsuuteni kissa jouduttuaan koiran suuhun ja kuollessaan. Niinpä en ollut yllättynyt, kun pieneläinpäivystykseen soittaessani sanottiin, että tällaisissa tapauksissa ennuste on erittäin huono.

Päivystyksessä olin kissamme Nupun kanssa arviolta puoli yhden aikaan yöllä. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, ennen kuin lääkäri ehti paikalle. Lääkäri täytti tietomme koneelle, jonka jälkeen Nuppu punnittiin. Nuppu alkoi pyrkiä vaa'alta takaisin kuljetushäkkiin ja myös takajalat liikkuivat jonkin verran! Tutkittaessa Nuppu aristi selkäänsä, muttei kuitenkaan vaikuttanut erityisen kivuliaalta. Röntgenkuvissa selvisi, ettei mitään ollut murtunut ja kaikki sisäelimet olivat normaaleja. Niinpä yksi haava tikattiin, otettiin vielä verikoe, josta selviäisi mahdolliset sisäiset verenvuodot ja Nupulle tiputettiin nestettä. Verikokeessa ei näkynyt mitään hälyttävää, joten pääsimme kera kipulääkkeiden ja antibioottien kotiin seuraamaan tilannetta. Kukkaro keveni myös melkoisesti, käynti maksoi reilut 400 euroa...

Päivystykseen mennessä olin siis varautunut siihen, ettei Nuppu enää tule kotiin, mutta toisin kävi. Tietenkään vielä ei ole varmaa, selviääkö Nuppu todella, mutta toivoa on. Nyt Nuppu jo kävelee ihan hyvin kaikilla tassuillaan, ainoastaan toista takajalkaansa ei palauta oikeaan asentoon. Lääkäri epäili selkärangan ympärillä olevan iskusta johtuvaa turvotusta, josta takapään halvaantuminen johtui.

Olin kotona kello neljä ja puoli viiden aikaan pääsin nukkumaan. Lotta heräsi 7.30, joten kolmen tunnin unilla on tämä päivä menty. Heti aamusta klo 10 meillä oli syksyn ensimmäinen muskari, jossa Lottakin oli niin väsynyt, että vain istui mun sylissä ja ihmetteli. Kotiin tultuamme haaveilin Lotan taas nukkuvan kunnon unet, mutta eihän se silloin koskaan nuku kuin puoli tuntia. Eli sitten kiukuttiin. Ja kiukuttiin. Ruuan jälkeen menin vaihtamaan Lotalle vaippaa. Vaipassa oli kakat. Otin vaipan pois ja ennen kuin ehdin napata tytön kainaloon, oli hän peruuttanut päin pinnasänkyä. Arvaatte varmaan, miltä sänky sen jälkeen näytti. No, ei muuta kuin likka kyytiin ja pesulle, jonka jälkeen etsimään uutta vaippaa. Kestovaipat oli tulleet pyykistä, enkä ollut ehtinyt laittaa niitä valmiiksi. Kun sulloin imua kuoreen lirisi pissat lattialle. Siinä vaiheessa tuli itku: sänky kakassa, lattia ja tyttö pissassa, koirat kärkkymässä, tarkkailua vaativa kissa odottamassa ja kolme tuntia nukkunut flunssainen äiti hoitamassa tilannetta. Ei näin.

No, lopulta sain kuin sainkin Lotalle vaipan ja paikat siivottua, kissan kunnon tarkistettua ja viimein myös Lotan päiväunille. Kai se tästä taas. Tänään ei kyllä tarvis enää tapahtua mitään ikävää, voi tulla sietokyky vastaan.

Loppuun pari kuvaa "piristämään" tätä valitusvirttä:

Lotta kaatui yksi päivä naamalleen tielle ja sen ansiosta hänellä on nyt nenä ruvella. Ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi, ainakin jos on äitiinsä tullut...


Ja eräänä päivänä olin vessassa täyttämässä saippuapulloa, kun kiinnitin huomiota hiljaisuuteen. Koiratkin oli hipsineet karkuun ja Lotta löytyikin tällaisista puuhista: