keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Lapsen herkuttelu

Olen jo jonkin verran pohtinut sitä, miten Lotta saa tulevaisuudessa herkutella. En toki kuvittele, että pystyisin pitämään lapseni täysin erossa kaikista herkuista, eikä se todellakaan ole tarkoituskaan. Olisin kuitenkin tyytyväinen, jos herkuttelun aloittaminen tapahtuisi mahdollisimman myöhään ja pysyisi kohtuullisena.

Aikoinaan vanhempani "pitivät isoveljeni erossa" herkuista ja tästä olen ollut aikuisiällä kateellinen. Kuinka ihanaa olisikaan, kun ei tykkäisi limsasta, karkista, jäätelöstä, kakusta.... Ei tarvitsisi kieltää itseltään herkkuja, kun niitä ei edes tekisi mieli. Okei, karkista olen melko hyvin onnistunut itseni vieroittamaan, mutta toisinaan tulee niitäkin popsittua. Heikkouteni on sipsit ja limsa... Jos jättäisin sipsit ja limsan kokonaan pois, laihtuisin varmaan monta kiloa. Huoh, miksi se on niin vaikeaa?! Minulta puuttuu itsekuri tällaisissa asioissa...

Tiedän, että jotta Lotta pysyisi erossa herkuista, pitää meidänkin pysyä. Yritän jo nyt lopettaa herkkujen kotiin kantamisen, jotta sitä ei tarvitse tehdä sitten kerralla, kun Lotta alkaa ymmärtää asioita enemmän. Olen epäonnistunut aikeissani... Eipäs! Tällä viikolla en ole ostanut MITÄÄN herkkuja, jes! Toisaalta, nyt on vasta torstai... Ehkä toivoa kuitenkin vielä on. Luulenpa, että myös varsinkin isovanhemmat ovat suuressa roolissa herkkujen välttelyssä (ja nyt mummot ja papat korvat hörölle ja silmät suurelle!). Useinhan isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan ja tarjoavat lapsille milloin karkkia, jäätelöä, limsaa tai muita herkkuja. Ok, se on ihan kivakin juttu, kun se pysyy kohtuuden rajoissa. Ja kun vanhemmat ovat herkuttelusta samaa mieltä. Voin sanoa suoraan, että kyllä minä loukkaantuisin, jos me ei vielä olla annettu Lotalle "mitään hyvää" ja joku muu antaa. Tästä esimerkkinä erään tuttuni tapaus: vanhemmat eivät olleet antaneet lapselleen koskaan limsaa. Normaalisti he ottivat esimerkiksi hampurilaispaikassa juotavaksi vettä, mutta kerran perheen isä epähuomiossa ottikin Fantaa. Tyttö ihmetteli, mitä keltainen juoma on ja vanhemmat kertoivat sen olevan aikuisten juomaa, mutta että tyttö saisi sitä nyt maistaa. Maistettuaan tyttö totesi, että kyllä hän on sitä juonut aina mummon kanssa. o_o

Muistan omasta lapsuudestani, kuinka mummi aina pilkkoi porkkanoita, mandariineja, omenoita jne kulhoon ja toi meille lapsille. Miten hyviltä ne maistuivatkaan! Samoin muistan, kuinka herkullisia pikkuletut olivat mummolassa. Herkutella voi siis terveellisestikin. Ja totta kai välillä saa pistää suun makeaksi ihan oikeastikin, ei siinä ole mitään pahaa.

Voi olla, että mieleni vielä muuttuu ja Lotasta tulee vanhempiensa kaltainen herkuttelija. En kuitenkaan aio opettaa Lottaa syömään esimerkiksi karkkia. Jos hän sitä jossain maistaa ja siitä tykkää, ja karkkia aletaan meilläkin syödä, niin sitten se on niin. Edelleenkin pidetään mielessä sana kohtuus ja herkutellaan sen puitteissa.

Ja koska olen nainen, pidän oikeutenani muuttaa mieltäni! Enhän minä edes tiedä vielä mitään lasten kasvatuksesta ja kenties tulen huomaamaan, että herkut ovat olennainen osa meidänkin elämää. ;) Aika näyttää, kuinka meidän käy. :)

Perhekahvila ja karkureita

Lotta heräsi tänään hieman normaalia aiemmin, joten en ehtinyt käydä suihkussa yksin. Tai olisin ehtinyt jos olisin noussut silloin kun herätyskello soi, mutten jaksanut. ;) No, hyvinhän se suihku sujui Lotankin seurassa, sen jälkeen kun kissa oli häädetty sitteristä pois... :D


Kymmeneksi suunnattiin MLL:n perhekahvilaan. Perhekahvila on aina keskiviikkoisin, mutta me käytiin siellä nyt ensimmäisen kerran, kun vierailijana oli neuvolan perhetyöntekijä puhumassa vanhemmuudesta. Perhekerhoon tuli myös ystäväni T poikansa E:n kanssa. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että tällä hetkellä vauvapiiri on meille oikeampi paikka ja perhekerho loistava varmasti sitten, kun nuo meidän naperot liikkuu. Meno oli nimittäin aikamoista! Eikä perhetyöntekijän puheista kuullut metelin takia juuri mitään. Mukavaa oli kuitenkin käydä, varsinkin kun näin hiihtolomaviikolla vauvapiiriä ei ole. Jäätiin myös syömään, 4 euron hintaan sai italianpataa ja laskiaspullat jälkkäriksi! Lotta simahti hörpättyään maitoa ja jatkoi unia kotona ulkona vaunuissa kaksi tuntia. :)

Kun Lotta nukkuu ulkona, itkuhälyttimen kautta kuuluu milloin linnun viserrystä, milloin lasten leikkimistä ja milloin naapurin koiran haukuntaa. En siis tälläkään kertaa aluksi kiinnittänyt mitään huomiota siihen, että itkuhälyttimestä alkoi kuulua koiran haukuntaa. Kohta rupesin kuitenkin ihmettelemään, kun hälytin ei katkaise yhteyttä ja kun haukunta tuntui kuuluvan kovin läheltä. Syy selvisi heti kun menin ikkunaan: naapurin mäyräkoira nökötti meidän pihassa ja haukkui täyttä päätä! Heti kun meidän koirat huomasivat vieraan, alkoi meillä sisälläkin melkoinen mekkala. Päätin mennä palauttamaan mäykin omistajilleen, lähinnä jottei Lotta herää haukuntaan. Mäykki antoi kivasti minulle kiinni ja koppasin sen syliini. Naapurit olivatkin juuri tulleet pihalle huutelemaan koiriaan, heiltä oli siis toinenkin koira karussa. Toinen karkuri pinkaisi toisen naapurin pihasta omaan pihaan ja taas karkuun. Kun kutsuin koiraa, se antoi minulle kiinni ja talutin sen niskavilloista omistajilleen. Omistajiensa kutsuihin kumpikaan näistä koirista harvoin vastaavat, ovat siis olleet karussa ja meidänkin pihassa monen monta kertaa. Onneksi vieraat ihmiset yleensä kiinnostavat tällaisia karkureita. ;)

Lotta sai mummoltaan Mauri Kunnaksen kasattavat palikat ja ne onkin nyt ihan parhaat lelut! Äiti saa olla kasaamassa tornia tämän tästä, koska Lotasta on niin hauskaa kaataa se.



Olipa muuten hämmentävää aamulla katsoa lämpömittaria: 10 astetta pakkasta! Sitten aloin mielessäni nauraa, että nyt on helmikuu ja minä järkytyin siitä, että ulkona on pakkasta. Mitä ihmettä?!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Lotta 5kk

Eilen viisi kuukautta täyttänyt Lotta:

-kääntyy ketterästi selältä mahalleen ja nyt taas myös mahalta selälleen
-hymyilee ja nauraa paljon, on hyväntuulinen
-peruuttaa näppärästi ympäri taloa
-saa nostettua pepun ylös matolla
-nostaa ylävartalon suorille käsille
-varpaista tartutaan aina selällä ollessa
-nukkuu yhdet parin tunnin unet ja kahdet-kolmet puolen tunnin unet
-nukahtaa illalla noin klo 21
-herää yöllä useita kertoja syömään
-syö päivällä parin tunnin välein
-syö kasvis- ja hedelmäsoseita, on maistanut marjoja ja puuroa
-vaatteissa koko 68
-Liberon vaipat koko 3, kohta siirrytään neloseen


Lotta tykkää kaikenmaailman lennätys- ja pyöritysleikeistä, on varsinainen hurjapää. Myös äidin tai isän suun tai nenän nipistely naurattaa (ei niinkään äitiä ja isää...). Lotta vierastaa välillä, mutta myös viihtyy "vieraiden" seurassa. Peukalon imeminen on tullut takaisin ja entistä kovempana. Peukalo osataan hienosti sujauttaa suuhun lelun alta, jottei äiti huomaa ja ota sitä pois. Tosin kova lussutus usein paljastaa Lotan puuhat... Myös alahuulta imetään. Suuta on opittu pitämään tiukasti kiinni ja sitä pidetään kiinni silloinkin, kun halutaan tutti tai pullo. Lotta on oppinut tarttumaan koirien karvoista ja niistä onkin kiva vedellä. Onneksi koirat eivät ole moksiskaan, korkeintaan antavat Lotalle mojovan muiskun. Lotta kiinnittää entistä enemmän huomiota ympäristöönsä ja yrittää tarttua esim. kaukosäätimeen, äidin ruokaan/haarukkaan/lasiin ja ihan kaikkeen mitä näkee. Yhdessä vaiheessa Lotta osasi hienosti nukahtaa itse, usein harson alle, mutta flunssa toi takapakkia tähän asiaan ja nyt taas taistellaan unta vastaan. Tosin ollaan kyllä taas edistytty tässä asiassa ja tietyssä pisteessä ollessaan Lotta nukahtaa itsekseen sänkyyn/vaunuihin laitettaessa.





maanantai 24. helmikuuta 2014

Mitä vanhempainvapaan jälkeen?

Niin. Asia pyörii mielessä aika ajoin. Mitä sitten, kun vanhempainvapaa päättyy? Palaanko takaisin töihin ja laitetaanko Lotta hoitoon? Vai jäänkö kotiin? Vanhempainvapaani loppuu heinäkuussa, joten onneksi minulla on vielä hetki aikaa pyöritellä näitä asioita. Vaikka tuskinpa ne siitä sen kummemmiksi miettimällä muuttuvat.

Minähän nimittäin haluaisin jäädä kotiin. En haluaisi laittaa Lottaa hoitoon niin pienenä, reilun 9 kuukauden ikäisenä. Mitä sitten mietin asiassa, jos kerran haluan jäädä kotiin? No rahaapa tietenkin. Kotihoidontuki ei nimittäin päätä huimaa. Saisin sillä maksettua oman osuuteni tämänhetkisestä vuokrasta (joka on pieni). En muuta. Tai saisin sillä koirille ruokaa ja ehkä viikoksi meillekin. En muuta. Ainakaan bensaan se ei riittäisi, eli olisin sitten tosissaan kotona. Entäpä jos me ostetaan talo? Pystynkö minä osallistumaan lainanlyhennyksiin lainkaan? Tuleeko elämästä (taas) yhtä säästämistä? Ollaan vasta juuri lopetettu opiskelu ja päästy oikean palkan makuun, pitääkö nyt taas alkaa elää pienesti ja laskea joka sentti?

Onhan Joni sentään töissä. Ehkä me pärjättäisiin Jonin palkalla ja mun tuilla? Me ollaan voitu elää suhteellisen mukavasti nyt, kun ollaan molemmat oltu töissä tai kun mun tuet on perustuneet ansioihin. Ei sitä rahaa silti yli ole jäänyt ja kaikki yllättävät isot kulut edelleenkin horjuttaa meidän taloutta. Osattaisiinko me muuttaa kulutustottumuksiamme yhden palkansaajan kukkarolle sopivaksi, vai stressaannuttaisiinko me siitä, ettei rahaa koskaan ole?

En myöskään halua palata entiseen työhöni. Vaikka suurin osa työkavereistani olivatkin mukavia, ei ilmapiiri muutoin ollut lainkaan sellainen, jollaisessa haluaisin viettää 40 tuntia viikosta. Kuinka jaksaisin pitää huolta Lotasta, jos perjantai-iltana alan stressata maanantaita ja töihin menemistä? Jos joka aamu joudun pakottamaan itseni töihin ja joka ilta olen aivan poikki? Onko rahan tienaaminen niin tärkeää, että poltan itseni loppuun, enkä voi olla täysin läsnä Lotalle edes vapaa-ajallani?

Törmäsin viikko sitten kaupassa yhteen työkaveriini. Hän kyseli, milloin tulen takaisin ja kun sanoin, etten haluaisi vielä kesällä tulla, mutten tiedä onko minun taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin, hän sanoi asian, joka minunkin ehkä kannattaa pitää mielessä. Kaikkia asioita ei voi mitata rahassa.

Tiedän, että tulemme toimeen pienemmillä tuloilla, koska olemmehan tulleet ennenkin. Kysymys onkin ehkä enemmän halusta kuin kyvystä. Luulenpa, että haluni olla Lotan kanssa kotona voittaa kuitenkin halun voida ostaa Snellmanin jauhelihaa Rainbow:n sijaan (tai no me kyllä ostetaan joka tapauksessa Rainbowta :D). Ehkä me löydetään tapa, jolla minä voin jäädä kotiin ilman, että jokaista senttiä tarvitsee laskea. Sitä ainakin toivon.

Kaikkien näiden ajatusten keskellä päällimmäiseksi nousee joka kerta se, että Lotta kasvaa hirmuista kyytiä ja minä haluan viettää aikaa Lotan kanssa niin paljon kuin mahdollista.

Opiskelin amk:ssa neljä vuotta melkoisen tiukalla tahdilla. Sen lisäksi tein koko opiskeluajan töitä ja oli pätkiä, kun minulla ei ollut yhtään vapaapäivää kahteen kuukauteen. Ehkä minunkin olisi nyt aika ottaa rennommin ja nauttia Lotan vauva-ajasta täysillä. Olla kotona ja olla ennen kaikkea äiti, eikä miettiä töitä. Nythän kotona olemiseen on loistava mahdollisuus ja mitä parhain syy! Töitä ehtii varmasti tehdä myöhemminkin. :)

Loppuun vielä hieman kuvia meidän päivästä. Laitoin Lotalle tänään joululahjavaatteet ja voi ei kun se näyttää isolta tytöltä jo! En kestä!




Lotta sai muuten eilen elämänsä ensimmäisen ystävänpäiväkortin. :)


Viikonloppu

Tässä muuten shoppailun saldoa. Ja koska aina kaupungilla käytyäni valitan, ettei kukaan availlut ovia tai tehnyt tilaa vaunuille, niin nyt täytyy kyllä kehaista, kuinka tällä kertaa ovia avattiin oikein useamman ihmisen toimesta ja moneen kertaan. :) Kerrankin näinkin. :)

Nuo valasvaatteet on Seppälästä, en edes tiennyt että siellä on vauvanvaatteita. Seeprapaita ja hihattomat bodyt H&M.

Alennuksesta Lindexiltä.


Mä oon alkanut pukemaan Lotalle aamuisin ihanmitkävaan-vaatteet, jos ollaan lähdössä myöhemmin johonkin. Ihanmitkävaan-vaatteet tarkoittaa nyt siis sitä, etten yhtään mieti, sopiiko ne yhteen ja yleensä siis valikoin sieltä sellaiset ei-niin-kivat, koska jutun pointti on se, että ne menee kuitenkin sotkuun kun syödään ja vaihdan sitten kivemmat vaatteet kun ollaan lähdössä. Liian usein kävi nimittäin niin, että puin kivat vaatteet jo heti aamusta ja aamupalan jälkeen ne oli tietenkin ihan soseessa. Pahimmassa tapauksessa kaikki loputkin kivat vaatteet oli likaisena. Ja miksi sitten on mitään väliä sillä, minkälaiset vaatteet Lotalla on päällä kun lähdetään johonkin? No, musta on kiva vähän panostaa, kun suurimmaksi osaksi ollaan kuitenkin kotona ja täällä näytetään ihan metsän peikoilta. :D

Lauantai-aamuna Lotta ensin vähän repi Nellaa korvasta, jonka jälkeen molemmat nukahti kainaloikkain sohvalle. :)





Päivällä käytiin Lotan kanssa katsastamassa mun pikkuveljen ja avopuolisonsa uusi koti ja hyvältä näytti. :) Lotta oli huvittava: mun sylistä naureskeli hirveesti enolleen, mutta JOKA KERTA, kun eno otti syliin, alkoi armoton huuto.



Sunnuntai olikin sellainen hulinapäivä että huhhuh ja suunnitelmatkin muuttui useaan otteeseen. Alunperin meidän oli tarkoitus käydä keilaamassa ja syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Tämän takia oltiin sovittu, että Lotta menee mun vanhemmille hoitoon. Nuo suunnitelmat kuitenkin peruuntui, mutta ajateltiin käyttää hoitolupaus hyväksi ja mentiinkin sitten toisen ystäväpariskunnan kanssa leffaan. Leffan jälkeen kävin hakemassa Lotan ja kuulemma oli sujunut hyvin. Lotta onkin nyt saanut oikein tehokuurin hoidossa olemisesta. :D Ja tällä viikolla sitä on luvassa lisää, kun mä pääsen vihdoin kampaajalle ja kaverini lupasi olla Lotan kanssa. :) Mentiin sitten vielä koko porukalla käymään Lotan kummien luona ja kotimatkalla vielä toisessakin kylässä. Oltiin muuten kaikki melkoisen väsyneitä noinkin touhukkaan päivän jälkeen. Ja ainakin mä olen väsynyt vieläkin...

En kestä, Lotta näyttää niin isolta tytöltä takissa ja töppösissä!

Aamuyö oli taas ihan ihmeellinen. Ylipäänsä koko yönä Lotta söi tosi paljon ja aamuyö oli tosi rikkonainen. Puolen tunnin välein Lotta itki, välillä lopetti itsekseen, välillä riitti tutti, välillä silittely, välillä maito. Mä en saanut unta läheskään joka välissä, varsinkaan kun mielessä pyöri taas työasiat. Kuulin eilen, että nykyisestä työpaikastani eri osastolta kuin missä viimeisimmäksi työskentelin, on heinäkuussa jäämässä parikin työntekijää äitiyslomalle. Mullahan loppuisi vanhempainvapaa heinäkuussa ja rupesinkin nyt sitten miettimään, pitäisikö mun kuitenkin hakea toisen sijaisuutta. Kyseisellä osastolla aikoinani aloitin firmassa ja tiedän, että hyvin todennäköisesti minut valittaisiin tehtävään, koska osastonjohtaja on harmitellut silloisen määräaikaisuuteni päätyttyä, ettei heillä ole tarjota minulle töitä. Kyseinen työtehtävä olisi myös mielenkiintoisempi kuin nykyiseni ja työporukka mukava. Tokihan minun varmasti pitäisi sitten mennä oppiin jo ennen kuin edellinen jää äitiyslomalle, eli ehkä kesäkuussa? Vaikka voisin tehdä neljän päivän viikkoa tai kuuden tunnin päiviä ja vaikka Joni pitäisi sitten loput vanhempainvapaasta, en millään haluaisi laittaa Lottaa hoitoon vielä kesällä. Hyvät tulot kuitenkin houkuttelee. Huoh. Ei tästä pyörityksestä varmaan pääse eroon ennen kuin saa päätöksen tehtyä ja pysyy siinä. Jos kyseinen paikka vapautuisi vaikka syksyllä tai loppuvuodesta, hyvin todennäköisesti hakisin sitä. Tuo heinäkuu vaan tuntuu tulevan liian nopeasti.

Loppuun vielä pari kuvaa, kun laitoin Lotan tänään päikkäreille. Edelleenkin Lotta siis nukkuu päikyt vaunuissa, aamulla sisällä ja päivällä ulkona, mutta tänään Lotta keksi, että hän ylettyykin tuohon kuomussa roikkuvaan leluun, kun kuomu on alhaalla, eikä nukahtamisesta meinannut tulla mitään. Nukahtihan se sitten lopulta. :)



perjantai 21. helmikuuta 2014

Sitä sun tätä

Tässäpä toissapäivänä opittu uusi taito, eilen ehti kamerakin mukaan. :)


Tuosta sitä sitten lähdetään pakittamaan, maton/peiton päällä peppu ulos ja käsillä työntö, lattialla ei sitten peppu enää nousekaan. :D

Eilen illalla (kuten tänäänkin) tapeltiin taas unta vastaan. Lotta kävi hetken leikkimässä meidän sängyssä, ennen kuin uni tavoitti. Pahoittelut hämäristä kuvista.



Joni lähti tänään Mikkeliin. Koska mun piti heittää se kaupunkiin ja olin itsekin menossa iltapäivällä käymään kaverin luona, otin Lotan vaunuihin ja kierreltiin kaupungilla. Lotta nukkui ihanat reilun kahden tunnin päikkärit kun äiti shoppaili neitokaiselle vaatteita. Ei kyllä pitänyt, mutta kun oli alennuksessa! ;) Kävin myös hakemassa kaiverruksesta viimeiset kastelahjat.


Mentiin siis Lotan kanssa käymään mun vanhan työkaverin luona ja oli ihanaa, kun Lotta oli niin hyvällä tuulella hyvien päikkyjen ansiosta. :) Lotta hymyili, nauroi ja tietenkin PERUUTTI, mm. sohvan alle. :D


Kylään Lotta puki taas tuon ihanan prinsessamekon, mutta aamulla päällä oli enolta saatu paita. Tämäkin on ostettu jo raskausaikana, eli pojalle. Voi Lotta parkaa, kun häntä pojaksi luultiin!



Tästä tuli nyt kyllä hirveä sekasotkupostaus... Sain Lotan äsken toivottavasti yöunille ja nyt herkuttelen karkilla (hups...). Joni tulee kotiin vasta huomenna illalla, joten me yritetään pärjätä tyttöjen kesken.

torstai 20. helmikuuta 2014

Puuhia

Huhhuijaa. Ti-ke yön Lotta nukkui tosi huonosti. Nukahti joskus ysin jälkeen ja söi hetken päästä, ja kahdestatoista eteenpäin heräsi tunnin välein. Ei rauhoittunut tutilla vaan joka kerta piti antaa maitoa. Onneksi viime yö selvittiin kahdella heräämisellä.

Eilen olikin sitten oikein vipinäpäivä. Päivällä käytiin lenkillä ja tiet oli ihan jäässä. Oli tällä mammalla tekemistä pysyä pystyssä kahden koiran ja vaunujen kanssa... Iltapäivä meni hujauksessa ja Lotta peruutteli ympäri taloa. Olin siivoamassa toisessa huoneessa kun olkkarista alkoi kuulua hirveä huuto. Kun tulin katsomaan, Lotta oli peruuttanut patterin alle verhon taakse ja jäänyt jumiin. Seuraavaksi peruuteltiin keittiöön ja kun Lotta yritti kääntyä, löi pään oveen ja taas huudettiin. 




Ja sitten peruutettiin vielä eteiseen ja jäätiin jumiin tuoliin. Rankkaa tuo liikkuminen!



Aloitettiin Ninnin kanssa agility ja keskiviikko iltana meillä oli ensimmäiset treenit. Lotta meni kummitäti A:n luokse hoitoon ja hyvin oli kuulemma mennyt. :) Ihmettelin kotona mitä A on oikein Lotalle syöttänyt, kun oli yhtä hymyä koko illan. :D Taisi olla kivaa käydä vähän hoidossa. :) Ninni pärjäsi treeneissä hienosti. Putkeen ei meinannut uskaltaa mennä, mutta muuten oli tosi reipas ja Nellaan verrattuna keskittyi kuuntelemaan ohjeita paljon paremmin. Kyllä me vielä Ninnistä tehdään hyvä koira. :)

Tänään käytiin aamusta taas vauvapiirissä ja tällä kertaa siellä oli neuvolan perhetyöntekijä puhumassa uniasioista. Meni kyllä itsellä aika paljon ohi kun tuli juteltua muiden äitien kanssa koko aika. Vauvapiiri tarjosi tällä kertaa myös ruuan, joten saatiin mahakin täyteen. Lotta ja E kaveerasivat jälleen, tosin Lotta oli taas niin väsynyt että meinasi vaan kiukuttaa...






Lotta simahti samalla hetkellä kun köytin hänet kaukaloon ja kun tultiin kotiin, päätin testata, saisinko siirrettyä vaunuihin nukkumaan. Vähän Lotta raotti silmiä, mutta postinhakureissulla nukahti uudestaan ja hyvin tuntuu uni maistuvan. :)

Oon tainnut aiemminkin mainita, kun meidän peräluukku aina jäätyy kiinni. No, eilen se lukko meni sitten ihan rikki, eikä sitä saa enää ulkoa auki, ainoastaan sisäpuolelta. Mun pitäis huomenna saada vaunut kyytiin, mutta enhän mä pääse sitä luukkua sisäpuolelta avaamaan, jos vaunut on siellä, joten en kyllä tiedä mikä eteen... Yksi toinen mamma vauvapiirissä ehdotti, että kaataa takapenkit ja pujottaa vaunut sitä kautta, joten kai se on mentävä testaamaan, mahtuuko ne edes takaovista sisään... Ja sit pitäis siirtää Lotan kaukalo toiselle puolelle, koska nyt se on sillä puolella mistä kaatuu kaksi penkkiä. Ja sit jos se siirretään kuskin taakse, niin Joni ei voi enää ajaa kun Lotta on kyydissä, koska etupenkkiä joutuu pitämään niin edessä. On se hankalaa! Ollappa vaan sitä rahaa niin ostaisin jonkun hiukan toimivamman auton... Pöh.

Nyt mun pitää kyllä ihan alkaa keksimällä keksiä tekemistä, kun se Lotta vieläkin nukkua töhöttää vaunuissa! Ihan outoa. :D

tiistai 18. helmikuuta 2014

Neuvola 5 kk

Tänään käytiin pitkästä aikaa meidän omalla neuvolatädillä. Viimeksihän oli lääkärikäynti ja muut mittaukset suoritti toinen terveydenhoitaja, ei meidän oma. Aloitetaan taas mittauksilla ja suluissa edellinen kerta 21.1.

Paino 7980 g (7240 g)
Pituus 64 cm (63 cm)
Päänympärys 44,1 cm (43,2 cm)

Korttiin on kirjoitettu:

"Hyvin kasvaa. Tomera ja jäntevä tyttö. Hienosti osaa jo kääntyä. Nostaa vartaloa suorille käsille ja pyörii napansa ympäri. Valloittavasti hymyilee. Osaa myös jo hieman vierastaa. Kasviksia ja hedelmiä jo maistellut. Rokotukset sai!"

Terveydenhoitaja sanoi Lotan olevan motorisesti jo puoli vuotiaan tasolla. Ei kuulemma oikeastaan koskaan sano noin, mutta Lotta oli niin selkeä tapaus, että uskalsi sanoa. Onhan sen toki itsekin huomannut, että melkoinen temppuilija ja venkoilija tuo pikku neiti on! :D

Mä jännitin, meneekö kahdeksan kiloa rikki, mutta eipä ihan mennyt! Edellisellä kerralla painoa olikin tullut kuukaudessa yli kilo, joten varmaan ihan hyväkin, ettei ihan sama tahti jatkunut. :D Pituuttakin oli tullut vain sentti, tosin edellisen mittauksen tosiaan suoritti eri th, eli saattaa johtua siitäkin. Hyvinhän tuo kuitenkin kasvaa. :)

Ensimmäisestä rokotuksesta Lotta parkaisi, mutta rauhoittui melkein heti. Toinen olikin sitten pahempi juttu (se myös kuulemma kirvelee laitettaessa). Lotta kiljui kovaa ja korkealta, eikä meinannut rauhoittua millään. Hetken päästä kuitenkin taas hymyiltiin ja terveydenhoitajakin oli jälleen kaveri. Th kirjoitti tosiaan myös neuvolakorttiin, että Lotta vierastaa. Lotta hymyili th:lle ja hetken päästä itki katsoessaan häntä. Tämä toistui monta kertaa. Samalla tavalla Lotta itkaisee nykyään melkein kaikille, paitsi mulle ja Jonille.

Nyt illasta Lotta on ollut tositosi kiukkuinen. Annoin Panadolin ja lopulta nukahti päikkäreille. Toivotaan, ettei rokotteista kuitenkaan tämän ihmeempää tulisi. Viimeksi selvittiin pelkällä väsymyksellä.

Eilen ja tänään Lotta on syönyt tosi hienosti mangoa ja bataattia. Tänään söi bataattia oikein ison annoksen ja loppui vielä kesken! Nyt kun tuo viiden kuukauden ikä alkaa olla nurkalla, niin ajattelin kokeilla puuroa, josko sillä saataisiin meidän rikkonaisista öistä hieman helpompia.

Tänään taas peruuteltiin!


Peukku on taas alkanut maistua...


Mites tästä jatketaan?!



maanantai 17. helmikuuta 2014

Lotan silmin

Tänään ajattelin näyttää, miltä maailma näyttää vajaa 5 kuukautisen vauvan silmin. Äiti antoi kameran/kännykän mulle lainaan, että sain otettua kuvia, joten täältä pesee mun päivä kuvina! -Lotta

Aamulla kun mä herään, katselen ensin mun sängyn päällä roikkuvia nalleja. Sitten alan aluksi hiljaa kuiskailla ja kun joku laittaa valot päälle, puhun kovempaa.


Hetken päästä äidin naama ilmestyy sängyn reunan takaa ilveilemään mulle.


Äiti nostaa mut syliin ja nauran koirille.


Mennään äidin kanssa mun huoneeseen ja mä menen hoitopöydälle. Vääntyilen ja kääntyilen, koska haluan nähdä kaikki seinän eläimet. Äiti kysyy multa aina, mitkä vaatteet haluan laittaa. Ihan tyhmää, koska ei se kumminkaan koskaan anna mun valita!


Sitten äiti laittaa mut keittiössä sitteriin ja työntää mun suuhun jotain pahoja vitamiineja. Mä irvistän joka kerta! Äiti tekee aamupalaa ja mä katselen jääkaapin ovea. Siinä on kuulemma mun kuvia kun olin äidin mahassa.


Toisessa suunnassa näkyy hymyilevä naama, sitäkin katson välillä.


Äiti päättää kokeilla, syönkö mä jotain keltaista mössöä. Se on kuulemma mangoa. Aluksi mä irvistelen, mutta sitten huomaan että sehän olikin hyvää! Syön monta lusikallista ja äiti on iloinen.


Sitten me mennään olkkariin. Mä istun äidin sylissä ja yritän ottaa varpaita kiinni.



Sitten äiti laittaa mut lattialle ja juo itse teetä. Mä katson pöydän alta, kun koirat makaa sohvalla.


Vähän ajan päästä äiti on sitä mieltä, että mua väsyttää. Se vie mut sänkyyn. Minäpäs vaan en tykkää nukkua sängyssä ja huudan niin kovaa kuin lähtee! Lopulta äiti tajuaa, etten aio nukkua sängyssä ja vie mut vaunuihin. Sinne nukahdan heti.

Kun herään, menen taas lattialle leikkimään. Äiti antaa mulle aina tämän renkaan käteen.


Mä tietenkin laitan sen suuhun ennen kuin käännyn masulleni.



Pikku jumpat!


Koirat katsoo ikkunasta ulos. Ne on vähän hölmöjä...


Toinen koira tuleekin mun ja äidin viereen lattialle makaamaan.


Sitten me lähdetään ulos. Äiti laittaa mulle aina liikaa vaatetta päälle, mutta onneksi se tänään tajusi jättää makuupussin pois! Pelkkä vanuhaalari riittää minulle näillä keleillä! Katselen alkumatkan maisemia ja kuuntelen, kun äiti komentaa koiria. Jossain vaiheessa nukahdin.


Äiti jätti mut ulos vaunuihin nukkumaan pariksi tunniksi. Herättyäni äiti syötti mulle taas jotain mössöä, kuulemma bataattia. Kyllä sekin oli ihan hyvää ja söin parilla kertaa koko annoksen, minkä äiti oli pakastanut.

Illalla iskä tuli viimein kotiin!


Mä leikin iskän kanssa, kun äiti laittoi ruokaa. Isi jaksaa nostaa mut korkealle, paljon korkeemmalle kun äiti. Sit isi nukutti mut sen syliin ja kantoi sänkyyn.

Tunnin päästä mä heräsin. Isä lähti pelaamaan jääkiekkoa ja minä päätin kiukutella. Äiti sai kanniskella ja hyssytellä ja lauleskella, mutta en mä silti halunnut nukkua. Käytiin vielä hoitopöydällä jumppaamassakin!


Enkä ollut edes vielä sanonut hyvää yötä eläimille! Yritän kovasti ottaa tuota kirahvia käteen seinältä, mutta en oo vielä onnistunut...


Lopulta mä päätin päästää äidinkin nukkumaan, joten menkäähän tekin!

Hyvää yötä!