Syyslauantai

Huh, tänään oli onneksi paljon parempi päivä kuin eilen! :)

Heräsin puoli kahdeksalta ja käytin koirat pihalle. Keitin kupillisen teetä ja katsoin jakson Housea nauhalta. Sää oli aivan ihana, kirpeän raikas aurinkoinen syyspäivä. Tästä innostuneena herätin Jonin puoli yhdeksältä ja komensin kanssani kävelylle. Jonin heräämistä piti kuitenkin taas hetki odotella, ja tässä välissä kävin syömässä jugurtin ja omenan, jotta varmasti jaksan.

Kierrettiin pururata, reilu 2 kilometriä. Koirat oli innoissaan ja Nella kävi ojassa uimassa. Kyllä uni maistui kun päästiin kotiin. :)

Päivällä käytiin juhlistamassa veljeni ja hänen avovaimonsa kihlautumista vanhempieni luona. Kotiin tultuamme tehtiin tortilloita ja mä sytytin pitkästä aikaa kynttilät. Kiva kun tulee pimeää ja saa polttaa kynttilöitä! :) Enkä oo muuten vieläkään oikein tottunut, että mulla on nykyään nälkä kaks kertaa päivässä... Viimeiset pari viikkoa on pitänyt ihan kaupassa miettiä, että osaa ostaa riittävästi ruokaa, ei pelkästään lounaaksi vaan jotain on oltava myös illaksi.

Molemmanlaiset tuikkukipot on tuttuja meidän häistä, kaivelin ne nyt viimeinkin käyttöön (vaikka tossahan nyt on vaan murto-osa siitä määrästä, mitä niitä tuolla vielä on... :D ).

Perjantaikiukku

Tänään on ollut huono päivä... Kolmeen mennessä yöllä olin herännyt vessaan jo neljä kertaa. Minua myös huoletti Batmanin liikkeiden vähyys. Liikkeet siis väheni selvästi samaan aikaan kun mahan muoto muuttui, oletin siis vaan että on esim. kääntynyt niin että potkii selkään päin enkä sen takia tunne liikkeitä niin paljon kuin ennen. Yöllä asia kuitenkin rupesi vaivaamaan, koska en ollut kertaakaan yön aikana tuntenut liikkeitä vaikka normaalisti potkuja tulee kylkiin aina kun käännän kylkeä. Kolmelta sitten käytyäni taas vessassa (jonka lattialle Nuppu oli taas vaihteeksi kussut...) rupesin tökkimään Batmania. Hetken päästä onneksi tunsinkin pientä mylläystä ja huokaisin helpotuksesta. Ja yritin ruveta taas nukkumaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Valvoin kuuteen asti seuraten, miten pilkkopimeä huone vähitellen valaistui, ja kuunnellen kun Nella kuorsasi mun jaloissa, Joni vieressä ja Ninni uneksi sängyn alla kuoputtaen tassulla lattiaa. Lopulta onneksi nukahdin, mutta vain tunniksi ja seitsemältä olin taas hereillä. Kahdeksaan asti vielä huokailin sängyssä kunnes lopulta lähdin koirien kanssa pihalle ja aamupalalle.

Olin tosi huonolla tuulella koko aamun ja teki mieli huutaa typerille tv-ohjelmille. Jep, ehkä mun pitäisi kehittää joku parempi tapa purkaa turhautumista... :D Puoli kymmenen aikaan menin herättelemään Jonia, mutta mun päivä oli tähän mennessä jo aika lailla pilattu. Eipä sitten jaksettu sinne Ikeaankaan tänään lähteä, ja aamupäivä meni sohvalla miettiessä mitä tehdään ja mun kiukutellessa... Alkoi olla jo kova nälkäkin, mikä vain lisäsi kiukkua. Lopulta ryhdistäydyin (vaikka vain vähän) ja lähdettiin käymään kaupassa. Samalla haettiin intialaisesta ruokaa, joka oli taas kerran ihanaa, mutta nälkä oli päässyt aivan liian kovaksi ja syömisestä tuli vain huono olo. :( Vuokrattiin myös leffa ja iltapäivä kuluikin sen parissa.

Jaksoin just ja just katsoa leffan loppuun, kun väsymys vei voiton ja otin tunnin päikkärit. Mutta toisin kuin ois voinut luulla, ei päivä parantunut yhtään unien myötä. Olin edelleen vihainen ja turhautunut, eikä keksitty edes mitään tekemistä ja se vain pahensi oloa.

Lisäksi meidän pyykinpesukone taitaa vedellä viimeisiään, eilen jätti yhteen koneellisen pesuaineet ja tänään ei lingonnut... Mielellään kyl ostaisinkin jo uuden koneen, jos olis rahaa millä ostaa...

No mutta, onneksi tämä kiukkuperjantai alkaa olla ohi. Nyt jänskätään, saanko milloin unen päästä kiinni niiden päikkyjen takia. Ja toivotaan kaikkien puolesta, että huomenna on parempi päivä!!!

Päivitystä

Kyllä, nyt on remontit remontoitu! Ainakin tällä erää... :D Vaikka kovasti kyllä vannottiin, että me ei enää remontoida. Ja ok, kynnyslistat puuttuu vielä, lamput katosta ja mun olis tarkotus yks juttu vielä maalata lastenhuoneeseen, mut ne on pikkujuttuja. :) Kuvia tulee edelleen myöhemmin, sit kun on kaikki jutut kunnossa. Pinnasänky on kuitenkin jo paikallaan mun sängyn vieressä, pääsee koiratkin totuttelemaan pikkuhiljaa vauvan tuloon.

Eilen oltiin päikkäreillä, Nella tapansa mukaan valtasi mun tyynyn...

Tänään käytiin kaupungilla pyörähtämässä, eka kirppiksellä josta piiiiitkästä aikaa ostin Batmanille neuleen ja ensimmäiset farkut, ne oli molemmat vaan niin söpöjä eikä maksanut yhteensä kuin 5 euroa. Sanoinkin vaan Jonille, että koska ei ole tulossa tyttöä, enkä siis voi pukea häntä söpösti, aion pukea hänet tyylikkäästi ja toi neule esim. on just sellainen jota oon ajatellut. :) Hyvä reissu kirpparille siis.

Sitten käytiin vielä pannukakkukahveilla. Mä siis lupasin tarjota Jonille pannukakkukahvit kihlajaispäivän kunniaksi. No se päivähän oli jo kaks kuukautta sitten, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. ;) Joni on monesti kehunut paikkaa, mutta mä olin nyt ekaa kertaa ja täytyy myöntää, että hyvää oli.

Meidän olis tarkoitus tässä joku päivä, ehkä jo huomenna, lähteä käymään Ikeassa. Isoin juttu jota sieltä halutaan, on tällainen sängynpääty.

Olis ihan kätevä siksikin, että meillä ei oo kun yks yöpöytä eikä mun puolelle sellaista tällä hetkellä mahdukaan, eli toi ois kiva kun sais tavarat tohon sivuun ja päälle. Sit mulla on mielessä muutama muukin juttu, mitä sieltä ajattelin katsella, mutta koska ne ei oo ylhäällä missään, niin aika todennäköistä on, etten ainakaan kaikkea muista... Ehkä vaan pitäis laittaa ne ylös aina kun tulee mieleen jotain.

Mun mahan muoto muuten muuttui eilen, se meni sellaiseksi littanaksi tuosta edestä, ei oo enää pyöreä... Muutenkin tuntuu, että Bättis olis mennyt johonkin taakse "hukkaan",  maha on ihan pehmeä eikä vauvaa tunne niinkuin aiemmin ihan tuossa nahan alla. Liikkeet kuitenkin onneksi hyvin tuntuu.

Migreeni on onneksi alkanut jo vähän helpottaa, vaikka vieläkin kyllä jomottaa. Tänään on kuitenkin pahempana ollut selkä, johon tuntuu sattuvan ihan kaikissa asennoissa ja koko ajan... :( ihmeen hyvin mä oonkin pärjännyt ton selkäni kanssa. Mut en kyllä silti välttämättä loppuajaksikaan halua ongelmia selkäni kanssa.

Neuvola rv 36+1

Tänään käytiin taas neuvolassa, Jonikin oli mukana tällä kertaa kun oli se meidän oma neuvolatäti (Joni ei suostu enää muilla käymään...). Eipä siellä mitään ihmeitä, tässä taas tuloksia ja edelliset suluissa:

Rv 36+1 (35+1)

Painonmuutos raskauden aikana + 5,6 kg (+5,3 kg) -> + 300 g/vko (+ 875 g/vko)

Turvotus + (+)

Rr 107/70 (116/68)

Sf mitta 32,5 cm (31,5 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 150 (150)

Liikkeet ++ (++)

Pää on kuulemma selkeästi ja tiukasti alhaalla, eli ei huolta siitä. :) Vaikka musta kyllä tuntuukin, että Batman heittää kuperkeikkaa ja pyörii vaikka miten päin, alkaa välillä jo sattua kun se oikein siellä venyttelee... Mutta pääasia että on oikein päin sieltä tulossa, toivottavasti ei enää päätä kääntyä. Syke vaihteli 145-155 ja liikkui kovasti taas.

Verenpaine pysyy edelleen matalana, mikä ainakin nyt on hyvä, kun mulla on ollut kovia päänsärkyjä ja oon nähnyt valopilkkuja, mitä ei yleensä mulla oo migreenissä, mutta mitkä on raskausmyrkytyksen oireita. Mutta koska verenpaine ei oo noussut eikä pissassa oo ollut proteiinia, ei huolestuta vielä. Sain kotiin mukaan niitä stixejä, millä pissaa tutkitaan ja niitä pitää nyt sit aamuisin seurata, että jos proteiinia yhtään tulee tai sit tosiaan verenpaine nousee niin pitää soitella neuvolaan että laittavat lähetteen sit tutkimuksiin. Mut jospa tää nyt olis ihan vaan sitä migreeniä. Sais kylläkin jo mennä ohi! Seuraava neuvola sit taas viikon päästä.

Nyt Joni hakkaa VIIMEISTÄ jalkalistaa seinään, eli valmista alkaa olla, lopultakin! :) Tänään jos pääsis takas tonne omaan makkariin nukkumaan, tuolta pikkuisesta lastenhuoneesta loppuu nimittäin yöllä happi eikä ilma kierrä muutenkaan yhtään. Ovi on ollut pakko pitää kiinni kun Ninni koira ei osaa rauhoittua jos se pääsee liikkumaan koko kämpässä, se vaan ravaa sit ympäri taloa koko yön...

Eilisen remontoinnin päätteeksi palkittiin itsemme mustikkarahkalla. Valitettavasti vaan mustikat oli kaupan pakastealtaasta, eikä ne olleet kovin mehukkaita... No, ihan hyvää silti. :)

Rv 36+0

Neljä viikkoa laskettuun aikaan. :) Sen kunniaksi kuvaa Batmanin kodista, tosin tää on otettu muistaakseni perjantaina eli 35+4, mut eipä tuo kai kauheesti oo tässä välissä kasvanut... :D

Ninni kivasti poseeraa taustalla. :)

Tää uus viikko ei alkanut ihan kauheen kivasti... Valvoin yöllä pari tuntia kun päähän koski niin kamalasti, kunnes sit viimein hain lääkettä ja sain unta. Mut pää on edelleen kipeä. :( Hirveesti taas viime aikoina ollut migreeniä, en tykkää!

Sen lisäksi mun pitäis vielä kerran maalata toi yks seinä ja mua ei kyllä enää yhtään kiinnosta! Olis jo valmis koko tyhmä remontti ja pääsis laittaan tavarat paikoilleen. Sairaalakassikin odottaa pakkaamistaan, kun en jotenkin tän kaaoksen keskellä jaksa ajatella sitä.

Batman on ollut kovin aktiivinen, nytkin jumpannut jo hyvän aikaa. On kyllä taas asento ainakin jollain tapaa muuttunut, liikkeet tuntuu ihan eritavalla. Mut huomenna taas neuvola et katsotaan mitä siellä sanotaan.

Mut nyt yritän parannella tuota päätäni...

Yllätys yllätys: remppaa!

Mun postaukset liittyy nykyään aina remonttiin... No mutta, tänään saatiin viimeinenkin liimattu pahvinpalanen irti seinästä ja mä pääsin maalaamaan seinää. Seinästä tuli nyt tummanharmaa, ja jos vielä jaksan tarttua maaleihin, voisi sinne töpötellä sabluunalla jotain vaaleampia kuvioita.

Ninni avusti meitä myös tänään, tosin en tiedä mitä ja milloin se on tehnyt, mutta kuononpää on maalissa... :D

Koiratkin alkaa olla väsyneitä tähän remonttitouhuun...

Nyt on myös laminaatin laitto aloitettu ja sillä varmaan huomenna jatketaan. Ei olis siis enää ihan kauheesti tuota remppaa jäljellä, vaikka valmiiksi jo kammoksun jalkalistojen mittausta, sahausta ja laittoa... Mutta ehkä jo lähipäivinä päästään muuttamaan takaisin omaan makkariin. :)

Mun pikkuveli ja äiti käväisivät tänään myös kylässä ja pikkuveli toi Batmanille tuliaiseksi t-paidan Kreetalta.

Mutta nyt on kyllä aika ansaitulle tee tauolle ja suklaalle! :)

Remonttia remonttia...

No nyt on toisenkin makkarin remontti aloitettu! Itse asiassa jo eilen maalasin ikkunan ja oven ympärykset, eli hitaimmat paikat. Illalla käytiin vielä kavereiden luona kylässä. Aamulla sitten mä aloitin taas heti maalaamisella. Kun Joni pääsi ylös, alkoi hänen hommansa ihanan 70-luvun kangastapetin irroittamisella makuuhuoneemme takaseinästä. Se olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty... Itse kangas ja noin sentin paksuinen pahvikerros lähti ihan hyvin irti, mutta elementit oli liimattu seinään silloin 40 vuotta sitten jollain superliimalla, ja ne ei tahdo irrota millään! On liuotettu ja käytetty ensin hiustenkuivaajaa ja sen jälkeen ihan kuumailmapuhallinta, mutta liima ja pahvinpalat irtoaa kovalla voimalla vain milli kerrallaan... Ja mä kun olin niin optimistinen, että oltais illalla saatu sänky takas ja päästy omaan makkariin nukkumaan. Turha toivo! Makkarissa vallitsee kaaos...

 

Makkarimme seinät on myös olleet todella ihanan väriset, kuten kuvasta näkyy. On varmaan ollut melkoisen rauhoittavaa nukkua myrkyn vihreiden seinien välissä..?

Ninni halusi myös maalata ja jätti jälkensä lattiaan (joka vaihtuu laminaattiin toivottavasti lähipäivien aikana!)

Jaksoin töhöttää päivän sen voimalla, että illalla pääsen saunaan ja teen mansikkarahkaa. Pääsinhän minä ja myös yllätysvieraat pääsivät rahkakippojen äärelle. :)

Nyt ollaan "evakossa" lastenhuoneessa, just ja just mahtu meidän sängyt tänne. Batmanin tavarat piti taas raahata pois täältä, mutta toivotaan että tosiaan saatais pian toi meidänkin huone valmiiksi ja voisin viimein laittaa kaiken valmiiksi myös Batmania varten...

Kyläilyä

Ei maalattu tänäänkään. :D Huomenna, huomenna...

Tänään kävin nimittäin kyläilemässä ystäväni luona. Otin Nellan mukaan, jotta se saisi välillä olla Ninniltä rauhassa. Nella olikin kovin tohkeissaan kun pääsi yksin matkaan. :) Kotimatkalla käytiin koirapuistossakin, mutta Nellaa ei oikein innostanut leikkiä, joten melko pian lähdettiinkin jo kotiin.

Eilen sain valmiiksi toisen neulomani viltin ja tästä tulikin jo huomattavasti parempi kuin ensimmäisestä. :)

Ostin myös mobilen Batmanin pinnasänkyyn käytettynä ja nyt oonkin soittanut sitä aina kun oon lastenhuoneessa puuhaillut.

Laitan jossain vaiheessa kuvia myös tuosta remontoidusta lastenhuoneesta, mutta vielä siellä on mm. pinnasänky joka oikeasti tulee meidän makkariin, kunhan se on saatu remontoitua. En oo vielä viitsinyt laittaa sisustustarrojakaan seinälle, kun ajattelin laittaa osan myös meidän makkariin pinniksen ympärille, enkä vielä tiedä mitä laitan sinne ja mitä lastenhuoneeseen.

Neuvola rv 35+1

Tänään kävin taas heti aamusta neuvolassa ja tämä kerta olikin oikein mukava! Vaikkei ollutkaan oma neuvolantäti, mutta ihanasti kuunteli, selitti asiat ja ennen kaikkea otti tosissaan mm. supistukset, toisin kuin se lääkäri viimeksi...

Tässä taas tuloksia, suluissa edellinen kerta ja paino on muutos painoon ennen raskautta:

Rv 35+1 (33+3)

Painonmuutos +5,3 kg (3,8 kg)

-> 875 g/vko (140 g/vko)

Turvotus + (+/-)

Rr 116/68 (115/61)

Hb 118 (ei mitattu)

Sf-mitta 31,5 cm (30,5 cm)

Tarjonta rt (rt)

Syke 150 (160)

Liikkeet ++ (++)

Painoa olikin tullut sitten vähän reilummasti... Mutta onneksi sitä ei paljoa ole tullut koko raskauden aikana ja viikoittainen painonnousu on aina aiemmin ollut melko pieni, joten sallittakoon nyt tällainen pieni spurtti... Toki turvotustakin on ollut aiempaa enemmän, mutta en mä kyllä ihan hirveesti senkään piikkiin laittaisi, koska se ei ole mitenkään kovin kummoista.

Asentoa kokeiltiin nyt sitten pariinkin otteeseen, kun sanoin ettei se lääkäri oikein viimeksi kunnolla kokeillut ja sitä edellisellä kerralla oli tosiaan ollut perätilassa. Kovaa painetta tuntuu myös usein tuolla oikeassa kyljessä niin, että ryhtiä pitää suoristaa jotta henki kulkee, ja tämä on kuulemma usein merkki siitä, että vauva majailee peppu alaspäin. Täti tuli kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että olisi raivotarjonnassa, mutta varas mulle viikon päähän vielä ylimääräisen ajan omalle terkalle, jotta sit jos se onkin perätilassa niin pääsen sit oikeilla viikoilla ultraan ja mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin. Toivotaan nyt kuitenkin että olis pää alaspäin ja pysyisi siellä!

Kysyin sit myös siitä kohdunkaulan tilanteesta, joka mulla kaksi viikkoa sitten oli sellainen, että lyhentynyt yhteen senttiin, pehmeä mutta kiinni. Terkka selitti hyvin, mitä siellä tapahtuukaan synnytyksen lähestyessä ja koska mua on supistellut paljon ja kohdunkaula lyhentynyt noin paljon, niin sanoi että sitten kun ne kipeät supistukset alkaa, niin kannattaa lähteä heti sairaalaan eikä jäädä tunneiksi kotiin niinkuin normaalisti on ohje. Koska saattaa kuulemma sitten syntyä nopeastikin, kun paikat on jo nyt kypsyneet. Enpä olis itse tosiaankaan tullut ajatelleeksi, olisin varmasti odotellut kotona että supistukset on jatkunut säännöllisinä usean tunnin. Mutta on kuulemma parempi käydä vaikka sitten turhaan näytillä kuin sit että syntyykin parissa tunnissa kotiin. Ja onneks meillä ei oo pitkä matka tonne sairaalaan niin ei haittaa vaikka siellä käviskin ensin turhaan pyörähtämässä. :)

Samalla reissulla kävin verikokeessa sen mun negatiivisen veriryhmän takia ja nyt on taas kyynärtaive kipeä...

Mutta sitten muihin aiheisiin. :) Eilen saatiin lastenhuone valmiiksi! No okei, lamppu ja kynnyslista pitää vielä laittaa, mutta muuten se on nyt valmis! Ja tuli hieno! :) Tänään aioin aloittaa meidän makkarin maalaamisen, mutta heräsin jo neljältä enkä saanut enää unta, joten kun olis pitänyt ruveta hommiin, otinkin pienet päikkärit. Ja nyt ei enää jaksa. :D Homma pitäis muutenkin aloittaa heti aamusta, koska tarkoituksena maalata ensin mm. ikkunan ja oven ympärykset eli sudilla maalattavat, ja haluan saada yöksi verhot takaisin, joten maalin pitää ehtiä kuivua päivän ajan. No, ehkä huomenna tai ylihuomenna sitten. :)

Rv 35+0 äitiysloma!

Nyt sitä ollaan sitten virallisesti äitiyslomalla! :) 2 viikkoa täysiaikaisuuteen ja 5 viikkoa eli 35 päivää laskettuun aikaan. Mun puolesta Batman saa syntyä heti täysiaikaistuttuaan, mutta ei ennen sitä, koska mä en oo vielä valmis! Ja toivottavasti saatais noi molemmat makkarit valmiiksi ennen Batmanin syntymää...

Eipä siis eilenkään päästy laittamaan lattiaa loppuun. Saatiin kyllä lainaan oikein hieno puukkosaha, mutta siitä oli akku jäänyt johonkin matkalle... :D No, käytiin tänään ostamassa Biltemasta tollanen joku pieni käsisaha, Joni meni just sahaileen että jospa jo tänään saatais ne viimeiset palat lattiaa paikalleen niin voitais sit siirtyä tuskaileen jalkalistojen kanssa. Mä aattelin myös yrittää aloittaa ton isomman makkarin maalaamista pikkuhiljaa, ettei tarvii sit kerralla rykästä kokonaan.

Eilen Jonin vanhemmat kävi kyläilemässä ja toivat samalla kirppislöytöjä Bättikselle, mm. sen hienon Batman heijastinliivin joka täällä onkin jo aiemmin esitelty.

Migreeni on taas tullut vaivoikseni, eilen oli melkein koko päivän ja vaikka illalla nukuin parin tunnin päikkäritkin, ei pääkipu kadonnut minnekään. Aamulla olikin sit inhottava herätä siihen, että edelleen sattuu päähän ja eka kertaa ties miten pitkään aikaan Joni nous ennen mua ja käytti koirat pihalla. Ja keitti vielä kaurapuuroakin. :) Mä otin sitä vähän liikaa ja vaikka yleensä oon aika tarkka, etten anna koirille omaa ruokaani ainakaan suoraan, niin tänään kyllä syötin loput puurot lusikalla vuorotellen molemmille. :D Näytti maistuvan ja Joni vaan kysyi, harjoittelenko mä Bättiksen syöttämistä.

Huomenna olis taas neuvola ja vaikkei tälläkään kertaa oo se meidän oma neuvolatäti, niin toivon että nyt ainakin kokeiltais kunnolla se asento...

Illanistujaiset

Päivä alkoi taas remontin merkeissä. Joni suuntasi suoraan sängystä jatkamaan laminaatin laittoa ja tänään se sujuikin jo huomattavasti nopeammin kuin eilen. Lattiasta puuttuu enää viimeinen rivi, joka pitäisi siis halkaista laminaatista pituussuunnassa, koska on niin kapea. Tähän meillä ei ollut välineitä, joten homma on tauolla huomiseen, jolloin toivottavasti saadaan oikeanlaiset vehkeet. Käytiin myös ostamassa jalkalistat valmiiksi. Kaikki eläimet osallistuivat myös aktiivisesti remonttiin, tiedä sitten oliko se niin hyvä asia...

Nyt vietetään iltaa muutaman ystävän kera grillailun merkeissä. Ihan kohta päästään syömään! :)

Remontti jatkuu

Tänään revin Jonin sängystä jo "aikaisin", eli vähän ennen yhdeksää. Käytiin hakemassa ensiksi koirille ruokaa ja sitten kaupassa tekemässä ruokaostokset ja ostamassa laminaattileikkuri. Kotimatkalla napattiin kyytiin vielä Jonin kaveri remonttiavuksi.

Lattian laitto ei kuitenkaan onnistunut ihan suunnitellusti... Huoneessa oli pari vaatekaappia, jotka oli tarkoitus kantaa pois tieltä. Pienempi saatiin ulos juuri ja juuri mutta leveämmän ja painavamman kanssa ei ollut toivoakaan, että se kokonaisena edes mahtuisi pois huoneesta. Ja jos sen olisi purkanut, sitä tuskin olisi enää saanut kasaan... Niinpä päädyttiin jättämään se huoneeseen , laittamaan lattia kaappiin asti, nostamaan kaappi uuden lattian päälle ja tekemään lattia loppuun. Vielä ei päästy testaamaan, onnistuuko suunnitelma, mutta luotto on kova. 

Pojat ehti tehdä lattiaa vajaat puolet huoneesta, kun Jonilla oli taas menoa ja hommat piti keskeyttää. Mä vastasin tänään ruokahuollosta. Niin ja kyllähän mä sahasin vanhoista jalkalistoista pikku pätkiä kiiloiksi seinän ja laminaatin väliin. Se olikin aika rankkaa puuhaa (varsinkin kun sahakin oli aika ruosteessa), enkä kovin montaa palikkaa jaksanut kerralla sahata.

Nyt kun Joni on menoillaan, mä päätin aikani kuluksi pestä saunan ja kylppärin. Me nimittäin keväällä savustettiin saunaa aika hyvin ja on pitänyt pitkään jos pestä se. Olin kuitenkin jo tuossa heinäkuun väsymyksessäni luopunut toivosta, mutta nytpä on sekin tehty!

Joni lupasi jatkaa lattian laittoa kunhan kotiutuu, ja mä taidan odotellessani keittää teetä. :)

Tulee muuten hieno lattia!

Maalailua

Huhhuh! Tänään onkin tullut urakoitua oikein kunnolla! Aloitettiin nimittäin lastenhuoneen remontti maalaamisella. Ja voin kertoo, että katon maalaaminen on ihan kauheeta! Onneksi oli suhteellisen pieni huone, joten kattoa ei ihan älyttömästi ollut, mutta meidän makkari onkin sitten toinen juttu... Ei kyllä ihan heti tee mieli ryhtyä siihen puuhaan. Nyt on kuitenkin maalattu kokonaan tuo pienempi makkari, huomenna olis tavoitteena laittaa laminaatit lattiaan. Tavarat on sieltä tyhjennetty ties minne ja vähän nyt jänskäänkin ton pinnasängyn suhteen, että saako se olla kissalta yön rauhassa... Onneksi se on kuitenkin niin täyteen tupattu tavaraa, että ehkei se miellytä Nuppua pissa eikä unipaikkana. Niin ainakin toivon! Vaunut ja kaukalo yms. on turvassa vierashuoneessa, joten niistä ei onneksi tarvitse huolta kantaa.

Joni luovutti maalausurakassa kokeiltuaan katon maalaamista, ja ehkä mä olin myös tarkempi siinä, että varmasti tulee tasaista. Joni tekikin sitten ruokaa, vaikken mä meinannutkaan malttaa pitää taukoa. :) Hyvä kuitenkin että pidin parikin kertaa, kyllä se sen verran voimille otti... Huomenna ei varmaan mun tarvii sit paljoo sohvalta nousta, voi olla sen verran jäykkää tuo liikehdintä kun nytkin jo meinaa olla. :D No, pojat saa hoidella sen lattian sinne ihan keskenään. :)

Nyt odotellaan saunan lämpiämistä. :)

Siivousta ja herkuttelua

Eilen oli aikamoisen tyhjä päivä. Jonilla oli iltapäivällä joku tapaaminen ja mä sillä välin aloin vähän setvimään tuota tulevaa lastenhuonetta tyhjemmäksi, jotta päästäisiin sitä maalaamaan. Muuta kummaa ei sit tehtykään oikeastaan koko päivänä...

Tänään olinkin sitten ahkera ja siivosin ja vaihdoin lakanat. Eihän tuo siivoaminen ja varsinkaan imuroiminen nykyään ole kovin mukavaa, kun vatsa kiristyy vähän väliä, mutta kyllä se nyt vielä on onnistunut. Käytiin myös vihdoin ja viimein ostamassa ne maalit ja tavoitteena olis huomenna päästä aloittamaan edes jotain. Jospa sitä sitten oikein innostuisi ja saatais nää makkarit kivoiksi viimeinkin. :) Toivossa on hyvä elää! ;)

Illalla käytiin vielä kavereiden kanssa intialaisessa syömässä ja oli kyllä taas kerran niin hyvää! Poikettiin vielä heille pullakahville ja just kun eilen illalla valittelin Jonille, miten on tylsää kun en nää ihmisiä, niin oli kyllä mukavaa vaihtelua välillä vähän käydäkin jossain. :)

Aika meni nopsaan ja Jonillehan tuli sitten kiire jääkiekkotreeneihin, eli se vaan heitti mut kotiin, nappaa tavarat mukaan ja lähti. Ja mä sain laittaa puhtaat lakanat ihan yksin... :s Mutta nytpä on kova köllötellä vasta vaihdetuissa lakanoissa!

Loppuun vielä pari kuvaa Nupun pesistä. :)

Rv 34+0

Tänään alkoi taas uusi viikko. Aamulla käytiin viimein luopumassa Volvosta. Joni huokaisi helpotuksesta jo autoliikkeen pihassa, itse taidan huokaista sitten kun kaikki siihen liittyvät velat on maksettu. Vajaa kaksi sataa euroa vajaaksi jäi tuo summa mitä siitä nyt saatiin verrattuna jäljellä olevaan velkaan, mutta jospa me nyt siitä selvittäis. :) Samalla reissulla kävin viemässä töihin viimeiset saikkulaput ja hakemassa tavarat pois. Jostain syystä siellä käyminenkin ahdisti eilisillasta asti, mutta nytpä ei tarvii ihan hetkeen sitä paikkaa miettiä. :)

Käytiin myös ruokaostoksilla ja minä näytin kuulemma siltä kuin olisin laskenut jotain housuuni... Mutta kun supisti vaan koko ajan! Ja piti pidellä mahasta kiinni. Tänään onkin supistellut tosi ahkeraan, äskenkin kävin laittamassa pyykit koneeseen niin hyvä että pääsin sieltä sohvalle omin avuin kun supisti niin kovaa. Joni sitten sanoi, että tänään en saa synnyttää ja nyt on mulla synnytyskielto. No, en kyllä itsekään vielä halua!

Hmm, pitäisköhän tosta peilistä joskus pyyhkiä pölyt..? Nää, ehkä sitten kun saadaan se seinälle ;)

Sunnuntailaiskistelua ja tumput

Tänään on ollut aika laiska päivä... Nukuttiin kymmeneen asti (tai mä kyllä taas heräsin viideltä mut nukahdin onneksi uudestaan) ja koska en jaksanut ihan saman tien päästää koiria pihalle kun ensimmäisen kerran silmiäni raotin, päätti Ninni kiittää tästä tekemällä isot pissat makkarin matolle... Kauaa en sitä jaksanut haistella, joten ylöshän se oli itsensä kammettava.

Joni liittyi kohta seuraani sohvalle syömään aamupalaa ja katsomaan telkkaria ja meillä tosiaan toi ruokapöytä on käytössä lähinnä kun käy vieraita... :D Ja koska se meidän digiboksi oli viikon rikki ennen kuin saatiin uusi, niin meille oli kertynyt mukavasti tallenteita joita ollaankin tässä nyt pitkin viikkoa katsottu.

Ruokana olisi ollut hernekeittoa, joka ei ilmeisesti Jonia innostanut koska se halusi päästä mun porukoille äiskän pöperöiden tai vaihtoehtoisesti kahvin ja pullan ääreen. Niinpä siis soitto äidille, koirat autoon ja matkaan. Ja saatiin sekä ruokaa että kahvia ja pullaa. ;) Samalla pääsin kysymään neuvoa, kuinka neulomus päätellään, se kun oli päässyt unohtumaan. :D Mutta nyt on viltti Batmanille valmis, vaikkei siitä kovin hieno tullut. Mut ehkä seuraavasta jo tulee...

 Otin myös äidin varastoista lisää lankaa ja illan mittaan neuloin parit vauvan tumput. Etsin myös ohjeita myssylle ja sukille, mutta totesin ettei mun taidot taida ihan riittää niihin...

Synnytysvalmennusta ja neulomista

Heräsin aamulla ennen viittä, niinkuin nykyään tuntuu käyvän joka aamu. Kuuntelin hetken, kun koirat paini keskenään ja murisivat toisilleen, sitten selvitin tieni Jonin kainaloon (sinne on aina vähän vaikea päästä, kun Joni kasaa vähintään kolme tyynyä ja peiton kainaloonsa yön aikana...). Yritin saada unen päästä kiinni, mutta seitsemältä totesin sen olevan turhaa ja lähdin käyttämään koirat pihalla ja keittämään teetä. Katselin telkkaria pari tuntia, kunnes iski hurja väsymys. Käperryin sitten vielä sohvan nurkkaan ja torkahdinkin hetkeksi, vain todetakseni että selkähän siinä tuli kipeäksi ja oman peiton lämpö rupesi houkuttelemaan. Ei siis muuta kuin takaisin sänkyyn vähän ennen yhdeksää, mutta peiton alla Jonin vieressä uni olikin tipotiessään... Lopulta kuitenkin nukahdin vielä noin vartiksi, kunnes kello puoli kymmeneltä herätti. Ja kyllä muuten väsytti! Hirmu pitkään ei kuitenkaan voinut torkuttaa, koska synnytysvalmennus alkoi klo 12 ja sinne piti keretä. Eipä oo kyllä ollut aikoihin vaikeeta olla valmiina jossain puoleen päivään mennessä...

Synnytysvalmennus pidettiin siis Keski-Suomen keskussairaalalla ja koska ollaan pihejä, jätettiin auto hieman kauemmas jotta säästyttiin parkkimaksuilta. Tästä hyvästä saatiinkin sitten kivuta ihana sairaalanmäki ylös ja mä kyllä jouduin kannattelemaan vatsaani puolet matkasta. :D Valmennuksessa oli aika monta paria ja kätilö sanoikin sen ennustavan ruuhkaa syyskuulle. Itse valmennus pidettiin auditoriossa pari tuntia kestävänä power point esityksenä. Ihan jees homma, mutta eipä siellä nyt mitään erityisen ihmeellistä selvinnyt. Vierailuajat ja muutenkin vierailijat on melko rajoitettuja: isä saa vierailla klo 8-20, isovanhemmat 17-19. Ainoastaan isä saa tulla huoneeseen, isovanhempiakin pitää tavata käytävillä. Muita vieraita saa nähdä sairaalan muissa tiloissa kuten kahviossa, mutta vauva pitää jättää osastolle. Eli eiköhän oteta niitä vieraita vastaan sitten kun ollaan kotiuduttu. :) Näköjään jäi sitten just se olennaisin asia valmennuksesta päällimmäiseksi mieleen... ;)

Valmennuksen jälkeen käytiin pikaisesti kaupassa, josta ostin mm. lankaa ja sukkapuikot. Joni lähti kuuluttamaan jääkiekkopeliä ja mä jäin kotiin elukoiden kanssa neulomaan. Tarkoitus olisi siis saada aikaiseksi Batmanille jonkinnäköinen viltti. En oo neulonut moneen vuoteen ja melko epätasaista jälkeähän tuosta syntyikin. Mutta oli se kyllä aika mukavaa puuhaa! Ehkä pitäis jatkoa ajatellen opetella neulomaan muutakin kuin suoraa pötköä, niin vois neuloa enemmänkin eikä talo täyttyisi vilteistä ja kaulaliinoista. :D

Anoppi laittoi kuvan tästä hauskasta huomioliivistä, jonka he olivat löytäneet. Kyllä kelpaa Batmanin ulkoilla nämä päällään!

Välillä pidin vähän taukoa neulomisesta ja leivoin kääretortun kylään tulevia kavereitamme varten. Tämä kermavaahdolla ja banaanilla täytetty unelmatorttu oli pikkuveljeni herkkua joskus ennen muinoin, ja saattaisihan se maistua vieläkin. Kelpasi myös Jonille. :)

Illalla vielä jatkoin neulomista ja nyt on kyllä sormet kipeät... Mutta eihän sitä malta keskenkään lopettaa! Joni kuunteli tänään vauvan sydänääniä vatsan päältä ensimmäistä kertaa ja kuulemma ne kuului ihan selvästi. Minä halusin tätä sen takia, että halusin tietää kuuluuko ne ylä- vai alavatsalla. Alhaalta kuului, eli ehkäpä se Batman nyt sitten tosiaan on kääntynyt köllöttelemään pää alaspäin. :)

Neuvolalääkäri rv 33+3

Tänään oli sitten sen kauan odotettu neuvolalääkäri. Ei vaan mennyt ihan niin kuin olin kuvitellut...

Kävin siis ensiksi terveydenhoitajalla, joka ei siis tällä kertaa ollut se meidän oma ihana terkka. Käynti kesti ehkä kaksi minuuttia, mitattiin verenpaine ja paino. Sen jälkeen minut ohjattiin odottamaan lääkäriä.

Odotin tätä lääkärikäyntiä sen takia niin paljon, että kaksi viikkoa sitten neuvolassa todettiin Batmanin olevan perätilassa eli pää ylöspäin. Tästä huolestuin, koska se saattaisi tarkoittaa mm. sektiota. Halusin nyt siis kuulla, onko Batman kääntynyt ja raivotarjonnassa, vai vieläkö ollaan perätilassa. Lääkäri kokeili TODELLA nopeasti ihan vatsani alaosasta ja sanoi, että pää taitaa olla täällä alhaalla. Oma neuvolatäti aina tunnustelee ja kertoo missä kaikki muutkin ruumiinosat on, mikä on musta hyvä, koska en oikein osaa hahmottaa, milloin mikäkin osa on ja missä. Tuon nopean "tunnustelun" perusteella en kuitenkaan vakuuttunut siitä, että pää varmasti on alaspäin, vaikka olin itsekin jo muutaman viime päivän aikana tunnustellut, voisiko se olla. Sykkeitä kuunteli myös tosi nopeesti ja kun karkasi alta, ei etsinyt uudestaan... Kun sitten vielä tutkimuksen jälkeen kysyin, oliko se vauva siellä nyt pää alaspäin, vastaus oli että kyllä, onko se muka jossain vaiheessa ollut jotenkin muuten? Huoh...

Mähän oon ollut sairaslomalla suunnilleen juhannuksesta asti väsymyksen takia. Viime viikko oli vielä kesälomaa ja nyt tän alkuviikon olin saikulla migreenin takia. Kun sanoin että tänään pää on jo parempi kuin alkuviikolla, sanoi lääkäri tähän että vaikka olis saikkua niin eihän se sitä tarkoita ettei vois töihin mennä jos ei enää päähän satu. No niin. Niinhän sitä vois. Kun sitten pyysin saikkua vielä loppuajaksi ennen äippälomaa, eli ensi viikoksi, mm. sen takia, etten pysty istumaan pitkiä aikoja kun selkä kipeytyy, oli vastaus tähän että Sä voit pyytää työpaikalta korkeampaa tuolia ja tehdä taukojumppaa. Jep. Nehän varmaan hommaa mulle uuden tuolin viikon takia, enkä mä todellakaan ehdi tuoll mitään taukojumppaa tekemään, hyvä kun ehtii kahvitauot pitää... Tilanne töissä on muutenkin ihan paska ja tiiän että jos nyt menisin sinne niin itkisin joka ilta sitä että huomenna pitää taas mennä töihin. Enkä tosiaan oo äitiysloman jälkeen palaamassa ainakaan samoihin hommiin tuonne juurikin sen takia, että siellä on vaan niin kertakaikkisen paha olla. Lopulta lääkäri sit kirjoitti kuitenkin sitä saikkua äitiysloman alkuun asti, mutta samalla syyllä millä oon tähän asti ollut, eli väsymys. Eli en saa siitä enää palkkaa. Muutenkin stressaa kun rahat on koko ajan loppu... Ja nyt se sama syyllisyys ja huono omatunto tuli taas riesaksi, mikä oli silloin ihan hirveää kun alunperin jäin saikulle. Silloin mun omalääkäri ja neuvolatäti sai mut vakuuttuneeksi siitä, että tuollainen tilanne töissä ei ole hyväksi ja että pois jääminen on paras ratkaisu niin vauvalle kuin mullekin. Mutta nyt toi neuvolalääkäri sai mut tuntemaan itseni taas ihan luuseriksi kun oon saikulla vaikka voisin vielä olla töissä. Muutenkin oli vaikeeta ees pyytää sitä saikkua ja sit vastaus on tollanen...

Hemoglobiinia ei mitattu, vaikka se on jo pitkään ollut matala. No olihan se viimeksi noussut jo 118, että kaippa se sit riittää...

Sit kysyin vielä noista ns. sukkapuikkokivuista, mitä mulla on tosi paljon. Eli johonkin kohdunsuulle/-kaulaan/johonkin sinne pistää tosi kovaa mutta menee nopeesti ohi. Välillä se sattuu niin paljon että huudan. Lääkäri ei ollut tällaisesta kuullutkaan, mutta epäili sen kuitenkin olevan ihan normaalia, koska jos olis tulehdus niin pissakin haisis pahalle. Selvä. Tunsin itseni ihan idiootiksi kun edes kysyin tällaista...

Terkkari kysyi siinä alussa turvotuksesta ja sanoin että tällä viikolla on ollut. Se merkkasi neuvolakorttiin turvotuskohtaan +. Lääkäri ihmetteli miksi on plussa kun eihän mulla ole turvotusta ja veti siihen viivan. No ei ollutkaan just sillä hetkellä...

Jep, pahoittelut tästä purkautumisesta mutta ottaa päähän kun odotin tuota käyntiä niin paljon ja sit se olikin niin suuri pettymys. Ehkä se meidän oma neuvolatäti on liiankin ihana, kun se aina ymmärtää ja jaksaa tsempata.

Tässä nyt vielä mittauksia, suluissa viime kertaiset:

Rv 33+3 (31+2)

Painonmuutos +3,8 kg (+3,5kg)

-> +140 g/vko (+509g/vko)

Rr 115/61 (104/68)

Sf mitta 30,5 cm (28)

Raivotarjonta

Syke 160

Liikkeet ++

Sisätutkimuksessa kohdunkaula oli pehmeä ja kiinni, pituus 1 cm. Tästäkään ei sanottu muuta kuin että ei ole ihan vielä syntymässä. Ai katoppa kun en itse huomannut!

Ei yhtään huvita kahden viikon päästä mennä neuvolaan kun oma täti on vielä lomalla. Vaikka kumpikaan noista tän päiväsistä ei silloin otakkaan mua vastaan, mutta haluan vaan sille meidän omalle. :( on kyllä käynyt niin hyvä tuuri, kun se oma täti on niin mukava. Ja kai sitä sit vaan täytyy yrittää uskoo että Batman on tajunnut kääntyä ja on pää alaspäin, vaikken kyllä luotakaan siihen tän päiväseen "tutkimukseen"...

Laitetaanpas tähän loppuun sit vielä edes vähän jotain iloisempaa. Kävin neuvolan jälkeen kirpparilla ja sieltä löysin söpön fleecehaalarin kokoa 56, joka saattaa päätyä Batmanin päälle matkalle sairaalasta kotiin. Lisäksi Sittarista ostettiin pari tuttia vielä, kun oli tarjouksessa. :)

Herkuttelua

Eilenkin vielä vähän hemmoteltiin itseämme. Joni ehdotti aamulla, josko käytäisiin vielä ulkona syömässä, ja minähän en moisesta kieltäydy! Käytiin siis kiinalaisessa, jossa oli taas kerran hyvää ruokaa, joskin melko suolaista... Ruuan jälkeen käytiin vielä satamassa jätskillä, Batmankin tykkää suklaasta. ;)

Tänään ei ollakaan kummempia puuhattu. Mä tyhjensin ton Volvon, josta huomenna toivottavasti päästään eroon. Huomenna olis luvassa myös neuvolalääkäri, mielenkiinnolla odotan tuomiota Batmanin asennosta, se on nimittäin viime päivinä liikuskellut melkoisesti. Mutta nyt munkkikahville (eli teelle)!

Rv 33+0, rentoutumista ja ostoksia

Vaikka aamulla migreeni kummitteli pääkopassa, lähdettiin kuitenkin suunnitelmien mukaisesti rentoutumaan Laajavuoren Rantasipi kylpylään. Paikka ei ole kummoinen pulikoimista ajatellen, mutta koska meillä oli tarkoitus ihan vain rentoutua, sopi kylpylä tarkoitukseen mainiosti.

Kuvat: Täältä

Lilluskeltiin 34 asteisessa porealtaassa, käytiin yhteisessä infrapunasaunassa, testattiin höyrysaunat ja muut saunat. Itse pidin eniten tuosta höyrysaunasta, vaikka sinne mennessä pelottikin, että istun jonkun syliin, koska saunassa oli ihan pimeää! :D Höyrysauna oli kuitenkin todella rentouttava. :)

Kylpylän jälkeen käytiin Baby Stylessa katsomassa turvakaukaloa vauvalle. Oltaisiin saatu kummitytöltämme pieneksi jäävä kaukalo ja telakka autoon, mutta ollaan myymässä pois tuota meidän uutta autoa, jossa olisi Isofix kiinnitys telakalle ollut. Vanhemmassa autossamme ei tällaista kiinnityssysteemiä ole, vaan pelataan vanhanaikaisesti turvavöillä. Ostettiin Brio Primo kaukalo ja telakka. Telakan saa autoon kiinni turvavöillä ja Isofixillä, eli jos meillä joskus vielä on varaa uudempaan autoon, käy telakka mukavasti siihenkin. Myös kaukalon saa kiinnitettyä autoon turvavöillä. Haluttiin kuitenkin myös tuo telakka, koska onhan se nyt miljoona kertaa helpompaa vain napsauttaa kaukalo autossa jo valmiiksi köytettynä olevaan telakkaan, kuin joka kerta sitoa ja irroittaa kaukalo vöistä. Värissä päädyttiin kokomustaan.

Ostin samalla soittolelun, joka mun on pitänyt jo pitkään hankkia.

Nyt pitäisi olla kaikki isommat hankinnat tehtynä, paitsi vielä puuttuu tietysti se 15 euron kylpyamme, jota en oo raaskinut ostaa. :D No, onneksi Joni on luvannut sen ostaa niin pääsee Batmankin kylpyyn. :)

Shoppailun jälkeen käytiin vielä Huviretkessä syömässä. Tää päivä oli vähän niinkun mun synttäreiden juhlistamista, tai niin Joni ainakin sanoi (eli  sillä ei vaan ollu mulle mitään lahjaa) ;). Mukava päivä oli, vaikkakin nyt iski mullekin turvotus. Jalkoihin oikein sattuu käveleminen ja pitää vissiin noi sormukset ottaa pois sormesta, ettei vaan jää jumiin. Tähän asti oonkin selvinnyt ilman turvotteluja, mutta nyt se sit alkoi. Samoin selkä kipeyty ihan hirveesti, täytyy nyt yrittää olla sitä liikoja rasittamatta niin jospa se siitä. 

Se olis 7 viikkoa ja 49 päivää laskettuun aikaan...

Viikonloppu

Huhhuh, nyt on "selvitty" viikonlopusta ja ralleista. Lauantaina olin vielä Ouninpohjassa nauttimassa hyvästä ruuasta ja seuraamassa ralleja. Päivälle sattui taas hyvä keli, vaikka ehkä vähän viileämpikin sää olisi riittänyt. Mutta minähän en lämmöstä valita kun yleensä aina palelen! :D

Eilen käytiin sitten vielä Jonin kanssa viemässä yksi auto Kankaanpäähän. Mä ajelin sinne Jonin perässä ja takaisin tultiin sitten yhdessä. Ja voin kertoa että kyllä jo takaisin tullessa väsytti! Yllättävän hyvin kuitenkin selkäkin kesti koko viikonlopun, vaikka koko ajan olinkin menossa.

Tänään olisi sitten tarkoitus ottaa ihan rennosti. Jos tuo Joni joskus tuolta herää ja päästään toteuttamaan suunnitelmat. Niistä lisää myöhemmin. :)

Rallin huumaa

Tänään olinkin sitten katsomassa rallia oikein VIP-alueella Lankamaalla. Ruoka oli hyvää ja limsaakin olisi saanut kylmänä jos olis tajunnut hakee sitä sieltä kylmäkaapista... ;) Sattuipa vastaan yksi onnellinen uutinenkin, nimittäin meidän yhdet kaverit oli mennyt kihloihin. Häitä odotellessa! :)

Aamulla satoi vettä ja oli tosi harmaata, joten vetäisin jalkaan vedenkestävät kengät, jotka piti sitoa. Ja se ei käynytkään ihan niin helposti tän mahan kanssa! :D Toisen jälkeen piti hetki huokaista ennen kuin siirtyi seuraavaan. Lopulta päivästä tuli kuitenkin aurinkoinen ja lämmin. Huomiselle on kai luvattu hellettä, saa nähdä miten sitä sitten jaksaa, huomenna luvassa siis Ouninpohja.

Meidän digiboksi meni ilmeisesti eilen rikki siinä ukkosessa ja nyt en tiiä mitä tekisin. Siellä olis ollut niin paljon hyviä tallenteita katsomatta, mutta telkkarista suoraan ei tuu mitään. Ehkäpä jatkan taas tuota kirjan lukemista.

Spurtti!

Hahaa, jaksoin kuin jaksoinkin viimein nousta sohvan pohjalta ja tehdä vaikka mitä! Siivottavaa oli hurjasti, joten ajattelin että jos edes jotain saisin tehtyä: kerättyä vaikka ympäriinsä lojuvia lehtiä ja papereita, tai Jonin vaatteita. Tai siivottua vaikka keittiön. Mutta lopulta kävi niinkuin aina, että siivosin koko kämpän ja vielä jaksoin imuroidakin. Tästä hyvästä palkitsin itseni kylmällä limsalla, tuli nimittäin oikein hiki siinä touhutessa!

Siivouksen jälkeen pötkähdin taas sohvalle katsomaan telkkaria. Hetken päästä kuitenkin pääni vieressä räjähti. Ukkonen oli ihan päällä ja pistorasiasta löi salamia. Vieläkin sattuu korvaan, se oli melkoisen kova pamaus. No, eihän siinä auttanut kuin repiä johdot irti seinistä ja koska telkkarin katselu sai yllättäen iskeneen ukonilman takia jäädä tauolle, päätin viimein mennä tyhjentämään vaatekaapistani ns. normi vaatteet, eli ne mitä käytin ennen raskautta ja jotka eivät enää ylety tämän mahan päälle. :D Tää homma on ollut suunnitelmissa pitkään jo senkin takia, että kun toivottavasti joskus sitä makkaria rempataan, niin ei olis niin paljon tyhjennettävää tavaraa kaapissa. Ja nyt on sitten sekin tehty! :)

Vielä sataa aika kovasti, mutta ukkosta ei taida enää olla. Nyt sitten yritänkin viritellä tuota telkkaria takaisin toimintaan niin pääsen katsomaan kesken jääneen ohjelman loppuun. Kyllä tuossa touhutessa jo rupesikin taas supistelemaan ja taitaa olla parasta ottaa loppuilta ihan rennosti. :)

Laiskottaa...

Näköjään edelleen on voimassa tää, että kun päivän touhuat niin seuraavan makaat sohvalla puolikuolleena... Tosin nukuinkin tosi huonosti viime yönä, monta kertaa piti käydä vessassa ja neljältä heräsin enkä enää saanut unta kuin hetkeksi ennen kuin Jonin herätyskello soi. Oon nyt koko aamun tässä suunnitellut siivoamista ja lakanoiden vaihtamista, mutten oo vielä jaksanut ryhtyä toimeen. Saapa nähdä jaksanko ollenkaan.

Tais jäädä eilen kertomatta kauhunhetkistä, jotka vessassa koin... Istahdin siis pöntölle ja kohta tunsin ensin kutitusta ja sitten kovaa kipua pakarassa. Luulin siis aluksi että mun hupparin reuna tai vetskari vaan jotenkin raapi sieltä, mutta kun kivun takia sitten huitaisin hupparia pois ja nousin ylös, oli pöntössä luikertelemassa tuhatjalkainen... :(

 Kuva on Wikipediasta, en tosiaan onkinut karvamatoa pöntöstä saadakseni siitä kuvan. Sen purema sattui oikeasti tosi paljon ja kirveli pitkään ja nosti kunnon paukaman. Mutta mikä pahinta, mulle jäi hirvee kammo meidän vessaa kohtaan. Pitää tosi tarkkaan katsoa ettei missään näy mitään matoja ennen kuin voi mennä. Vaikka tuokin varmasti tuli koirien mukana sisälle ja siirtyi niistä mun vaatteisiin eikä suinkaan asunut tuolla vessassa. :D Mutten kyllä halua kokea samaa uudestaan...

Hmph, nyt Ninni yrittää varastaa mun karkit, joten ehkä olis aika nousta tästä sohvalta ja ruveta tekemään jotain.